Circular economy of textiles – Easy, and yet so difficult

The apparel industry has experienced radical transformations throughout the years. Thirty years ago trends and consumer demand were forecast long before consumers purchased the garments, and the production was planned and sized accordingly [1]. In the late 1980s, the industry developed a global infrastructure that emphasized quick response to consumer demand through reduced lead times and low costs. Fast fashion was born.

During the last 20 years, the price of clothing has fallen and the number of imported pieces of clothing has increased. In the US, apparel prices were on average 10% lower in 2005 than in 1998 [4]. Globally since the year 2000, the amount of clothing sold has doubled, and the number of times a garment is worn has decreased by 36% [5]. From 1975, the global production of textile fibers has increased by a staggering 280%. This is a 4-fold increase. The raw materials, such as cotton, are becoming scarce or unsustainable to produce.

We live in an era of ‘excessive accumulation’ of clothing [4]. As the closet space is finite, some of that excess has to be discarded. In Finland, people and organizations discard approximately 72 million kilograms of textile waste annually. This is 13 kg per citizen [2].

There is a problem to be solved. The solution is a circular economy of textiles.

graafi_tekstile

Circular economy model of textiles [2].

In the Relooping Fashion project, a model was conceptualized based on the operations that a circular business ecosystem for textiles would include. The inner circle is about reviving old apparel maintenance skills and practices: repairing and reusing clothes and textiles. However, it is unclear if this truly decreases the consumption of virgin clothing and textiles.

If reuse of clothing is not possible, its material can be reused

The outer circles of the model include all the industrial processes and logistics required to recycle textile materials, either chemically or mechanically, to textile yarn, fabric and again to clothes. The overall goal is to maintain the value of materials as high as possible, with minimum environmental impact. VTT has innovated new processes through which textiles can be produced from wood or discarded cotton clothing.

As the circular textile economy model suggests, the way forward is, in theory, relatively straight. We know what the elements are. We have to create value from waste, emphasize functionality over ownership, and create sufficiency-based resource use [2].

Are these shifts already happening? Yes they are.

VTT is coordinating the Telaketju project, which aims to create a comprehensive collection, sorting and refining system for end-of-life textiles in Finland. There is considerable drive and enthusiasm in the group. Similar circular economy initiatives are being set up in most countries.

Is the shift happening fast and profoundly enough?

Is it possible to create a circular economy within the current linear economy? These are much more complicated questions.

The world has streamlined its linear production systems for decades. These processes rely on virgin raw materials. This is why it is important to intensively develop technologies to utilize recycled materials. However, technologies as such are not enough. Reorganization should happen at mental, structural and economic levels.

One of the main challenges is that value is not evenly divided in the current value chains, as discussed in [2]. Farmers and manufacturers bear the environmental and social costs in the form of toxic chemicals, inhuman working conditions, and lack of water, while the brand owners and consumers reap the profits and cheap garments.

Consumer demand is the momentum for change

The current idea is that consumers should start demanding that fashion brands take responsibility, and of course they should. Alongside consumer demand, there is also a large number of political and legislative tools, such as raising recycling targets, stringent waste legislation, labeling schemes on products, rules for public procurement and so on, which can be used to turn the ship.

However, all the above are partial solutions emerging from the current state of affairs. I believe that there should be a mechanism throughout the economy that would favor circularity over linear throughput. This in-bedded mechanism would drive the circular economy in the right direction. This is the place where we need profound innovation, as there are no working solutions yet.

Nonetheless, we have a firm intention, which is the first step of any transformation. The actions will follow.

 

paunonen
Sara Paunonen
Senior Scientist
sara.paunonen(a)vtt.fi

 

Literature:
[1] Bhardwaj, V. & Fairhurst, A., 2010, Fast fashion: response to changes in the fashion industry. The International Review of Retail, Distribution and Consumer Research, 20(1).
[2] Fontell and Heikkilä, 2017, Model for Circular Business Ecosystem for Textiles, VTT Technology 313.
[3] Statista, https://www.statista.com/statistics/263154/worldwide-production-volume-of-textile-fibers-since-1975/
[4] Schor, J.B, 2005, Prices and quantities: Unsustainable consumption and the global economy, Ecological Economics, 55(3), 309-320.
[5] Ellen MacArthur Foundation, 2017, A New Textiles Economy: Redesigning Fashion’s Future, pp, 150.

Tekstiilien kiertotalous – Helppoa vai vaikeaa?

Tekstiiliteollisuus muuttunut paljon vuosikymmenien varrella. Kolmekymmentä vuotta sitten tuotannonsuunnittelu ja mitoitus perustui trendeihin ja kulutuskysyntään, jotka ennakoitiin kauan ennen kuin kuluttajat lopulta ostivat vaatteita [1]. 1980-luvun lopulla teollisuus kehitti maailmanlaajuisen infrastruktuurin, jolla tavoiteltiin nopeaa reagointia kuluttajien kysyntään lyhyiden toimitusaikojen ja alhaisten kustannusten kautta. Pikamuoti (fast fashion) syntyi.

Viimeisten 20 vuoden aikana vaatteiden hinta on laskenut ja tuontivaatteiden määrä lisääntynyt. Yhdysvalloissa vaatteiden hinnat olivat vuonna 2005 keskimäärin 10 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1998 [4]. Maailmanlaajuisesti vuodesta 2000 lähtien myytyjen vaatteiden määrä on kaksinkertaistunut, ja vaatteen käyttökertojen määrä on vähentynyt 36 prosenttia [5]. Vuodesta 1975 tekstiilikuitujen maailmanlaajuinen tuotanto on kasvanut huikealla 280 prosentilla. Lisäys on nelinkertainen. Samalla luonnonkuitujen, kuten puuvillan, tuotanto ei enää riitä täyttämään kysyntää.

Elämme vaatteiden “liiallisen kertymisen” aikakautta [4]. Kun kerran kaappitila on äärellinen, osa ylimäärästä on hävitettävä. Suomessa ihmiset ja organisaatiot tuottavat noin 72 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä vuosittain. Tämä on 13 kiloa jokaista suomalaista kohden [2].

Käsissämme on ongelma, joka pitää ratkaista. Tämä ratkaisu on tekstiilien kiertotalous.
graafi_tekstile

 

Tekstiilien kiertotalous -projektissa luotiin malli siitä, mitä toimintoja ja vaiheita toimiva tekstiilien kiertotalous kattaisi. Sisäkehällä on kyse vanhojen kunnon vaatehuoltotaitojen elvyttämisestä, eli vaatteiden ja tekstiilien korjauksesta ja uudelleenkäytöstä. On kuitenkin epävarmaa, vähentääkö tämä todella tekstiilituotteiden kulutusta.

Jos vaatteiden uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, niiden materiaali voidaan käyttää uudelleen

Mallin ulkokehä sisältää kaikki ne teolliset prosessit ja logistiikan, jolla tekstiiliaines kierrätetään joko kemiallisesti tai mekaanisesti tekstiililangaksi, kankaaksi ja jälleen vaatteeksi. Tavoitteena on ylläpitää materiaalien arvo niin korkealla kuin mahdollista ja ympäristövaikutukset niin pieninä kuin mahdollista. VTT on kehittänyt teknologioita, joilla tekstiiliä voidaan tuottaa puusta tai käytöstä poistetuista puuvillatekstiileistä.

Tekstiilien kiertotalousmalli viitoittaa suunnan, joka on teoriassa suhteellisen selvä. Tiedämme, mitä elementtejä tarvitaan. Meidän on luotava arvoa jätteestä, korostettava omistamisen sijaan käyttöarvoa ja tavoiteltava tehokkuuden sijaan käyttöä, joka takaa resurssien riittävyyden [2].

Ovatko nämä muutokset jo tapahtumassa? Kyllä ne ovat.

VTT koordinoi Telaketju-hanketta, jonka tavoitteena on edistää poistotekstiilien keräys-, lajittelu- ja jalostusverkoston kehittymistä Suomessa. Ryhmässä on huomattavan innostunut ilmapiiri. Useimmissa maissa on meneillään vastaavanlaisia kiertotaloushankkeita.

Onko siirtyminen tapahtumassa riittävän nopeasti?

Onko mahdollista siirtyä kiertotalouteen nykyisen lineaarisen talouden lähtökohdista? Nämä ovat paljon monimutkaisempia kysymyksiä.

Lineaarisia tuotantojärjestelmiä on hiottu vuosikymmenien ajan. Nämä prosessit perustuvat neitseellisten raaka-aineiden hyödyntämiseen. Tämän vuoksi on varsin tärkeää kehittää teknologioita nimenomaan kierrätettyjen materiaalien hyödyntämiseen raaka-aineena. Teknologiat eivät kuitenkaan sellaisinaan riitä. Muutosta tulee tapahtua niin henkisellä, rakenteellisella kuin taloudellisellakin tasolla.

Yksi isoimmista haasteista on se, että kustannukset ja hyödyt eivät ole tasaisesti jakautuneet nykyisissä arvoketjuissa ja -verkostoissa [2]. Viljelijät ja valmistajat kärsivät myrkyllisten kemikaalien, epäinhimillisten työolojen ja veden puutteen aiheuttamista haitoista, kun taas brändin omistajat ja kuluttajat hyötyvät voitoista ja halvoista vaatteista.

Kuluttajat vauhdittavat muutosta

Vallalla olevan ajattelun mukaan kuluttajien on vaadittava yrityksiltä ja tuotteilta vastuullisuutta, ja ohjattava markkinoita valinnoillaan. Ja näin tietysti on. Kuluttajien kysynnän lisäksi on olemassa lukuisia poliittisia ja lainsäädännöllisiä välineitä tilanteen muuttamiseksi, kuten kierrätystavoitteiden nostaminen, jätehuollon vaatimukset, tuotteiden merkintäjärjestelmät, julkisten hankintojen säädökset ja niin edelleen.

Kaikki edellä mainitut ovat kuitenkin osittaisia, nykytilasta käsin luotuja ratkaisuja. Uskon, että koko taloudessa pitäisi olla mekanismi, joka suosisi kiertotaloutta lineaarisen tuotannon ja talouden kustannuksella. Tämä sisään valettu mekanismi ajaisi kiertotaloutta moottorin tavoin oikeaan suuntaan, esimerkiksi arvon tasaisempaan jakautumiseen ja resurssien riittävyyteen. Tässä kohdin tarvitsemme innovaatiota, koska toimivaa moottoria ei vielä ole.

Olemme kuitenkin päättäneet ryhtyä toimeen, mikä on kaikkien muutosten ensimmäinen vaihe. Tarkoituksenmukaiset toimenpiteet kyllä seuraavat.

paunonen
Sara Paunonen
Senior Scientist
sara.paunonen(a)vtt.fi

 

Viitteet:
[1] Bhardwaj, V. & Fairhurst, A., 2010, Fast fashion: response to changes in the fashion industry. The International Review of Retail, Distribution and Consumer Research, 20(1).
[2] Fontell and Heikkilä, 2017, Model for Circular Business Ecosystem for Textiles, VTT Technology 313.
[3] Statista, https://www.statista.com/statistics/263154/worldwide-production-volume-of-textile-fibers-since-1975/
[4] Schor, J.B, 2005, Prices and quantities: Unsustainable consumption and the global economy, Ecological Economics, 55(3), 309-320.
[5] Ellen MacArthur Foundation, 2017, A New Textiles Economy: Redesigning Fashion’s Future, pp, 150.