Robottiautot tulevaisuuden liikkumismuoto

Se fiilis, kun auto liikkuu ilman kuljettajaa, autosta tulee inhimillinen ja sille alkaa jopa jutella. Tuleeko itsestään liikkuvista ajoneuvoista piankin arkipäivää, hyppäämmekö jo lähitulevaisuudessa robottiauton kyytiin?

VTT järjesti toukokuussa asiakastilaisuuden, jossa pääsi kokemaan aidosti, miltä tulevaisuuden liikkuminen tuntuu, kun autolla ei ole kuljettajaa. Demotilanteessa mukana oli ”turvamies”, mutta hänen tehtäväkseen jäi vain seurata robottiauton toimintaa. Ihmistä tarvitaan kuitenkin tekemään päätökset ajoneuvon toiminnasta, mutta ne päätökset on ennalta ohjelmoitu ajoneuvon sisään ikään kuin lakikirjaksi siihen, miten kussakin tilanteessa tulee toimia. Tuosta kevätpäivästä on kulunut jo tovi ja myös lakitekstin määrä parivaljakon Marilynin & Martin sisällä on kasvanut. Kesäkuun 27. päivä saavutettiin seuraava virstanpylväs, kun kihlaparin mykkäkoulu päättyi ja autot alkoivat vaihtaa ITS G5 -kommunikointikanavan kautta tietoja keskinäisestä sijainnistaan ja väistellä toisiaan. Pariskunnan väliset pusut ovatkin kiellettyjä, sillä niiden hinta olisi aina yli 15 000 euroa.

Matti Kutila VTT

Marilyn- & Martti-robottiautot ovat meille konkreettisesti osoittaneet, että tulevien sukupolviemme autoilu voi olla ja tuleekin olemaan erilaista kuin se, mihin me olemme tottuneet. Nykyajan nuoriso käyttää tietotekniikkaa toisella tavalla hyödykseen kuin me, joilla ensimmäinen tietokone oli lähinnä pelaamista varten hankittu legendaarinen Commodore 64. Autoja on nyt ja tulevaisuudessa, mutta niitä käytetään eri tavalla – ne ovat tehokas liikkumismuoto, jonka nuorison tietotekniset taidot, rohkeus ja saatavilla olevat ICT-palvelut integroivat osaksi liikennejärjestelmää. Automaatio sallii myös sen, että kuljettajasta tulee matkustaja.

Matti Kutila VTT

Täysautomaatiota saamme vielä odottaa

Eipä vuonna 1992 ensimmäistä autoa (Skoda 120 LS) ajaessani tullut edes mieleen, että ehkäpä 20 vuotta myöhemmin autoni myös parkkeeraa automaattisesti, kuten nykyinen autoni (Volkswagen Touran) tekee. Samoin poikani tulevat muistelemaan 20 – 30 vuoden kuluttua, että iskä joskus ajoi autoa jopa kaupungissa, jossa vilisti jalankulkijoita ja jolloin piti itse huolehtia jarruttamisesta punaiseen valoon – voi miten tehotonta ja turvatonta.

Kun itse tulin 18 vuoden ikään, oli itsestään selvää, että pitää ajaa ajokortti ja saada oma auto. Pojillani ei ehkä ole samaa käsitystä, vaan auton voi myös vuokrata tai jakaa, kunhan pääsee liikkumaan – liikkuminen on siis tärkeämpää kuin itse omistaminen. Ajoluvan he varmaankin suorittavat, mutta todennäköisesti autokoulu on toisenlainen kuin minulla, jolloin suurin haaste oli Forssan sairaalan tasa-arvoisen risteyksen muistaminen ja liikennemerkkien ulkoa opettelu. Pojat joutunevat ihmettelemään, miten varotoimenpiteitä pitää ottaa huomioon, kun automaatiojärjestelmä autossa käynnistetään ja mitä tietotekniset statusviestit tarkoittavat.

Matti Kutila VTT

Vaikka vahvasti uskon automaation tulemiseen liikenteessä, niin en usko, että se yhtenä kauniina vuonna muuttaa liikennejärjestelmät. Tämä tapahtuu normaalin tekniikan evoluutiopolun kautta, jossa osa-alue, funktio ja alue kerrallaan automaatio murtautuu osaksi ajamista – paino sanalla osaksi. Täysautomaatiota 24/7 kaikkialla, kaikissa keliolosuhteissa ja kaikkien saatavilla, on vielä 20 – 30 vuoden päässä tulevaisuudessa, mutta siihen kehitys menee – sitä en lainkaan epäile. On kiva olla osa sitä joukkoa, joka on tätä muutosta viemässä eteenpäin ja vieläpä kuskin penkillä yhdessä maailmanluokan kollegojen – VTT RobotCar Crew’n – kanssa.

 

Matti Kutila_Citroen_01072016

Matti Kutila
Automaattiset ajoneuvot -tutkimustiimin vetäjä
Twitter: @matti_kutila

Kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun vilkkuvalon seinään laittoivat

Ikääntyminen askarruttaa useimpia. Kuka pitää minusta huolta ja miten? Johtava tutkija Jaana Leikas VTT:stä ja kehittämispäällikkö Helena Launiainen Miina Sillanpään Säätiöstä pohtivat asiaa.

 

helena_launiainen

Helena: Ystäväni kertoi tänään, että hän oli ajanut hädissään 300 kilometrin päässä asuvan äitinsä luo, kun tämä ei ollut vastannut puhelimeen kahteen päivään. Äiti oli iloisesti yllättynyt tyttären vierailusta ja kertonut, että puhelin oli mennyt rikki. Eikä hänelle ollut tullut mieleen asiasta sen enempää ilmoitella.

 

jaana_leikas

 

Jaana: Niinpä. Ikäihmisten omaiset ovat tänä päivänä yhä enemmän selkä seinää vasten pohtiessaan muualla asuvan vanhuksen arjen sujumista: Miten varmistua usein pitkänkin välimatkan takaa siitä, että äidin tai isän arki on turvallista ja sujuu hyvin? Miten tietää, mitä vanhuksen kotona oikeasti tapahtuu? Ja onko lapsilla esimerkiksi oikeutta sitä kyselläkään? Mitä ajattelet tästä, Helena?

 

 

H: No samaa pohtivat myös hoiva- ja hoitotyön tekijät kotihoidossa ja perusterveydenhuollossa: miten tieto asiakkaan kotona pärjäämisestä saadaan mahdollisimman hyvin selville, jotta tarjota turvaa, palveluja ja tukea oikea-aikaisesti?

J: Teknologialla voisi olla tässä oma hyvä roolinsa. Ikääntymisen mukanaan tuomia päivittäisen suoriutumisen ja toimintakyvyn muutoksia voidaan havainnoida ja tunnistaa luotettavasti esimerkiksi erilaisten sensoreiden avulla. Tällaisen jatkuvaan seuraamiseen perustuvan teknologian avulla on mahdollista seurata ihmisen arkirutiineja ja reagoida nopeasti esille tuleviin ongelmiin. Kotiin asennettavista sensoreista saatava tieto on kenties jopa luotettavampaa kuin ikäihmisen oma kuvaus tilanteestaan. Eihän soittamalla aina saa asioiden oikeaa tilaa selville.

H: Totta, ikäihminen ei välttämättä aina halua kertoa omasta tilanteestaan, kun ei halua olla vaivaksi kiireisille lapsilleen tai muille sukulaisille. Riippuu tietysti paljon siitä, kuka soittaa. Etenkin vanhat miehet taitavat olla sellaisia, etteivät halua tehdä numeroa omasta voinnistaan.

J: Itse pohtisin ikäihmisenä todennäköisesti sitä, kuka minusta kerättävää tietoa tulkitsee ja millä ymmärryksellä. Kuka tuntisi elämäni niin hyvin, että osaisi tehdä sen sujuvuudesta oikeita tulkintoja?

H: Ei tosiaan ole ihan itsestään selvää, että kaikki haluaisivat esimerkiksi omat vessassa tai pesulla käyntinsä ulkopuolisten tietoon. Se tuntuu jotenkin intimiteetin rikkomiselta. En ole itsekään varma, haluaisinko vanhana lasteni tietävän, mitä kaikkea puuhailen omassa kodissani. Jos nyt vaikka haluaisin katsoa dekkarisarjoja läpi yön, mitä se kenellekään kuuluu?

J: Teknologiaa vastaan minulla tuskin olisi mitään vanhanakaan, niin tottunut olen monenlaisen teknologian käyttöön jo nyt. Ja toki työni puolesta suhtaudun positiivisesti siihen, että teknologiaa tuodaan ikäihmisen kotiin itsenäistä suoriutumista tukemaan. Sovellusten tulisi kuitenkin mahdollistaa oman näköinen, siis minun näköiseni, elämä. Ja niiden on oltava helppokäyttöisiä ja varmatoimisia.

H: Tarkoitat varmatoimisia siinä mielessä, että niiden toimivuutta oikealla hetkellä ei tarvitsisi epäillä? Oikea-aikaisia niiden tulisi myös olla: siten, että teknologia tunnistaa luotettavasti muuttuvan tilanteen ja hälyttää apua juuri silloin kun apua tarvitaan.

J: Ja eettisesti kestäviä. Teknologian etiikan tutkijana tiedän, että monenlaiset eettiset kysymykset askarruttavat niin kansalaisia kuin hoitotyön ammattilaisiakin silloin, kun puhutaan seurantateknologiasta. Jos pelätään oman yksityisyyden tulevan läpinäkyväksi, teknologia ei kyllä lisää turvallisuuden tunnetta eikä silloin paranna elämän laatua.

H: Muistisairaiden henkilöiden kohdalla oleellinen eettinen kysymys on esimerkiksi tietoisen suostumuksen saaminen: se, miten hoitotyön tekijä voisi varmistua siitä, millaista teknologiaa hänen muistisairas asiakkaansa haluaisi kotiinsa. Jos minulla ei olisi omaisia, kuka tietäisi, miten olisin terveenä valinnut, ja kuka välittäisi tämän tiedon minua hoitaville ihmisille? Kuka huolehtisi siitä, ettei yksityisyyden suojaani ja itsemääräämisoikeuttani loukattaisi? Tai pitäisi huolta elämän laatuni säilyttämisestä silloin kun en pysty enää itse arvioimaan sitä, mikä olisi minulle hyväksi?

J: Juuri näitä asioita tulisi miettiä jo teknologiaa ja palveluja suunniteltaessa, eri sidosryhmien kanssa yhdessä, kertomalla tarinaa ikäihmisen tilanteesta. Ikäihmisen arjen, elämäntilanteen, toimintakyvyn ja yksilöllisten tarpeiden täytyy ehdottomasti olla suunnittelun lähtökohtana. Bewell Happy -hankkeessa, jossa yksin asuvan ikäihmisen arkirutiineissa tapahtuvista poikkeamista kerättiin tietoa sensoreiden avulla, teknologia oli sikäli eettistä, että liiketunnistimella varustetut sensorit eivät lähettäneet tunnistettavaa kuva- tai äänitietoa henkilöstä. Ne seurasivat huomaamattomasti taustalla, kuten kaapin päällä ja ulko-ovessa, ikäihmisen liikkumista ja toimintaa kotona: ovien avaamista ja kulkemista asunnossa eri kellonaikoihin.

H: Niin, sensorien käytöstä voi olla huomattavaa hyötyä silloin kun ikäihmisen arki ja tavat tunnetaan hyvin. Tällöin voidaan ymmärtää, kertovatko poikkeavuudet arjen rutiineissa mahdollisista pulmista, kuten sairaudesta tai muusta toimintakyvyn alenemisesta. Vain näin voidaan tarvittavat tukitoimet aloittaa oikea-aikaisesti mahdollisimman ajoissa, niin että niistä on hyötyä.

J: Täsmälleen. Tässä piileekin koko seurantateknologian idea: koska ikäihmisen toimintakyky muuttuu usein vaivihkaa, olisi todennäköisesti etenkin yksin asuvan ihmisen toimintakyvyn varhainen muuttuminen vaikea huomata ilman teknologian apua.

H: Jaana, teknologia kehittyy – sitä kehitetään – huimaa vauhtia. Tuleekohan omassa vanhuudessani sensoriteknologia ollenkaan avuksi vai ovatko jo muut teknologiset ratkaisut ajaneet sensoreiden ohi ja korvanneet tämän päivän uusimmat sovellukset?

J: Hmm, me olemme saman ikäisiä. Ehkäpä äly onkin meidän vanhuudessamme huonekaluissa ja kodinkoneissa jo niin kehittynyttä, että vaikkapa kahvinkeitin osaa kertoa, jos alan unohdella mitattavan kahvin määrän, tai sohva kertoo, etten ole noussut siitä koko päivänä. Noh, toisaalta kenellepä se kuuluu, jos makaan sohvalla koko päivän romaaniin uppoutuneena – eläkkeellähän on aikaa! Mutta entä jos kysymyksessä olisikin jokin vakavampi juttu, ja viettäisin sohvalla useita päiviä pääsemättä ylös?

H: Olisiko silloin hyvä, että itse sohva reagoisi jotenkin? Tai ilmoittaisiko pesukone, ettei ole saanut pyykkiä pestäväkseen moneen päivään, keskusteltuaan sohvan kanssa? Ja kysyisi samalla saunalta, onko siellä ollut kylpijää viime lauantaina?

J: No joo! Ottaisiko jääkaappikin osaa keskusteluun, että hei, eipä täälläkään ole vierailtu vähään aikaan ja jogurtti alkaa jo olla hapanta? Ja keneen nämä huolissaan olevat laitteet sitten ottaisivat yhteyttä? Siihen sympaattiseen robottilähimmäiseenkö, joka soittaisi ovikelloa ja kysyisi iloisena, että ”miten voin auttaa”?

Jaana Leikas, johtava tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy

Helena Launiainen, kehittämispäälllikkö, Miina Sillanpään Säätiö
Twitter:
@launiainenhel

Kesäblogi: 10 nerokasta kesävinkkiä

Lue tarina Teppo Teknikon kesäpäivästä ja ota haltuun VTT:n innovaatiot.

On varhainen heinäkuun aamu ja Teppo Teknikko on pakannut autonsa valmiiksi mökkireissua varten. Hän on päättänyt nauttia lämpimästä kesäpäivästä täysin siemauksin. Matka Espoosta ulkosaaristoon taittuu kolmessa tunnissa.

Ympäristötietoinen Teppo käyttää UPM BioVerno -dieselillä kulkevaa autoa, jonka on todettu alentavan liikenteen lähipäästöjä merkittävästi. Korkealaatuinen polttoaine valmistetaan selluntuotannon tähteestä mäntyöljystä eikä tuotannossa käytetä ravinnoksi soveltuvia raaka-aineita.

Taittaessaan viimeisiä mökkitien mutkia huomaa Teppo puhelimeensa ilmestyneen uuden twiitin: ”Kukille vettä.” Jopas sattui osuvasti. Tepolla on mökillä twiittaavat kukkaruukut, jotka ilmoittavat kastelutarpeesta. Näin hieman kokematonkin viherpeukalo onnistuu pitämään kukat virkeinä. VTT:n kehittämä twiittaava ja biohajoava kukkaruukku on myös edullinen.

Kasteltuaan mökkipihan kukat huomaa Teppo kaipaavansa itsekin pientä virkistystä ja ottaa kylmälaukusta oluen. Kyseessä ei kuitenkaan ole ihan tavallinen markettiolut. Ahvenanmaan eteläpuolella 1840-luvulla uponneesta laivan hylystä löydettiin viisi olutpulloa, joiden koostumuksen VTT on perusteellisesti analysoinut. Vanhasta oluesta kehitetty uusi versio maistuu terassilla erityisen hyvältä.

Teppo suuntaa metsäretkelle pienen virkistystauon jälkeen. Hän päättää ensin testata puhelimen yhteyden VTT:n kehittämän Mobiilimittari.fi-sovelluksen avulla, jolla voi mitata mobiililaajakaistan tarjoamaa käytännön internetnopeutta. Kännykkä on aina hyvä olla toiminnassa.

Metsästä löytyy valtava mustikkamätäs ja Teppo on innoissaan. Mustikoita on niin paljon, että niistä riittää varmasti koko talveksi. Teppo tuntee mustikoiden terveysvaikutukset ja muistaa lukeneensa menetelmistä, joilla välipalatuotteiden ravintosisältöä voidaan parantaa mustikan puristekakulla. VTT on kehittänyt ja patentoinut valmistustavan, jonka avulla voidaan korvata mustikkamuffinssin marjat mustikan puristekakulla. Tämän ansiosta tuotteen 6 %:n kuitupitoisuus saavutetaan helposti ilman, että tuotteen maku, tuoksu ja rakenne heikkenevät.

liikahikoilu

Antoisa metsäretki ja tarpominen ovat nostaneet hien Tepon otsalle. VTT:n kehittämä hoitolaite liikahikoiluun olisi Tepolle erittäin tarpeellinen. Helppokäyttöisen, kevyen ja kannettavan laitteen lääkeaineena toimii vesi. Laitteen toiminta perustuu iontoforeesiin, jossa sähkökentän avulla liikutetaan varautuneita hiukkasia ihon sisään.

Nyt Teppo päättää kuitenkin lämmittää saunan ja pestä hiet pois pulahtamalla mereen. Lämmityksessä Teppo käyttää koivua, jolloin puun lisäyksiä ei tarvitse tehdä niin useasti kuin muilla puulajeilla. Koivu on painavaa puuta ja sen lämpöarvo tilavuutta kohden on suurempi kuin esimerkiksi havupuilla.

Merivesi on lämmennyt aurinkoisen alkukesän ansiosta nopeasti. Aamulla Tepon tekemän sinilevätestin perusteella vesi on kuitenkin puhdasta. VTT:n ja Turun yliopiston yhteistyönä kehittämä sinilevätesti on biohajoava ja edullinen. Testiin tarvitaan vain muutama pisara vettä ja tulos on valmis vartissa.

Saunan jälkeen Tepolla on hurjan kova nälkä. Laukussa on mukana makkarapaketti ja hedelmäsalaattia, mutta Teppo ei ole aivan varma, onko edellispäivänä tehty hedelmäsalaatti vielä syötävää. Hän päättää testata ruuan laadun anturin avulla ja toteaa, että syötävää on. VTT:n kehittämä anturi havaitsee elintarvikkeiden pilaantumisesta johtuvan, pakkauksen ilmatilaan muodostuvan etanolin. Etanoli on hiilidioksidin ohella pilkottujen tuoreiden hedelmien pääasiallinen haihtuva pilaantumistuote.

Teppo haluaa osaltaan vähentää haitallisten päästöjen määrää ja kierrättää olutpullon lasikeräykseen ja ruokailusta aiheutuneet tähteet biojätteeseen. Jos hän olisi heittänyt kaikki jätteet sekajätteeseen, ei niitä olisi voitu hyödyntää vaan ne olisivat päätyneet kaatopaikalle.

Kesäpäivä on ollut aurinkoinen ja onnistunut. Päivä on myös sisältynyt monta nerokasta vinkkiä, jotka ovat helpottaneet lomalaisen arkea. Mitä muita kesäisiä teknologioita voisi vielä olla?

Kysyimme VTT:n tutkijalta Helena Hennolta, mitä muita hyödyllisiä ja hauskoja kesäisiä teknologioita voisi kehittää. Miltä kuulostaisi esimerkiksi suuri hellehattu, jossa olisi aurinkopaneeleita ja mahdollisuus ladata kännykkä, sekä aurinkorasva, joka alkaisi kihelmöidä, kun auringossa on ollut liian kauan?

Osa tuotteista ei ole vielä kaupoista saatavilla, mutta kaikki ovat VTT:n kehittämiä teknologioita.

VTT:n blogi toivottaa hyvää kesää! Kesän aikana löydät VTT-aiheista luettavaa internetsivuiltamme ja teknologialehti Impulssista.