Suomalaiset yritykset kiertotalouteen innovatiivisin liiketoimintamallein

Kestävien kiertotalouden liiketoimintamallien perusidea on tuottaa taloudellisen arvon lisäksi sekä ympäristöllistä että sosiaalista arvoa. Kiertotaloudessa keskeistä on pitää materiaalien ja tuotteiden arvo korkeana mahdollisimman pitkään. Tuotteiden suunnittelu entistä älykkäämmin lisäämällä niiden käyttöikää sekä muuttamalla tuotteiden roolia järjestelmässä ovat olennaisia, jotta päästään kiertotalouteen.

Siirtyminen tuotekeskeisestä toiminnasta kohti palvelujen tuotantoa tukee muutosta. Kun tuotteen omistajuus säilyy tuotteen valmistajalla, paranee samalla motivaatio tuotteiden eliniän pidentämiseen ja korjaaminen, uudelleenvalmistus ja resurssien entistä tehokkaampi käyttö ovat entistä tärkeämpiä.

Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen CloseLoop-hankkeessa arvioidaan systemaattisesti uusien liiketoimintamallien kehittämiseen liittyviä haasteita sekä ideoidaan uusia kiertotalouden liiketoimintamalleja ja konsepteja suomalaisille yrityksille. Konsepteja kehitetään ja testataan yhdessä yritysten ja sidosryhmien, kuten loppukäyttäjien ja kuluttajien, kanssa.

Yhdessä älykkäästi kohti kiertotaloutta

Digitalisaatio ja esineiden internet eli IoT tarjoavat uusia mahdollisuuksia kiertotalouden liiketoimintamallien kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tuotteista voidaan kerätä tietoa uudella tavalla ja valmistaja voi entistä paremmin olla perillä siitä, miten tuotetta käytetään, milloin tuote tarvitsee huoltoa ja milloin tuote on tulossa käyttöikänsä loppuun. Tämä mahdollistaa uusien palvelujen kehittämisen ja tuotteen ja sen materiaalien arvon optimoinnin. Toisaalta tämä lisää tuotteiden monimutkaisuutta ja sitä kautta tuo myös haasteita materiaalien ja komponenttien arvon ylläpitoon.

Yksittäinen yritys ei pysty ratkaisemaan liiketoimintaan liittyviä haasteita. Tarvitaan laajaa ymmärrystä eri osapuolten näkökulmista ja tarpeista. Pitää myös tarkastella, millaista arvoa liiketoiminta luo eri sidosryhmille sekä millaisia mahdollisuuksia löytyy lisäarvon luontiin. Tärkeää on myös tarkastella, mitä arvoa uusi liiketoiminta saattaa vähentää eri sidosryhmiltä. Tämän tarkastelun pohjalta voidaan kehittää malli yhteisen arvonluonnin optimoimiseksi.

Arvoa voidaan myös tarkastella monella tasolla ottamalla huomioon esimerkiksi taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen arvo. Loppuasiakkaan saamaa arvoa pohdittaessa on keskeistä ymmärtää myös arvo uhrausten ja hyötyjen suhteena. Kiertotalous luo kysyntää uusille palveluille ja sitä kautta tarvitaan uusia toimijoita. Tällaisia ovat esimerkiksi tuotteiden kerääminen ja logistiikka, tuotteiden jälkimarkkinat sekä alustat, jotka mahdollistavat tuotteiden pidemmän iän tai korkeamman käyttöasteen.

Konkreettiset esimerkit kiertotalouden liiketoiminnasta

Millaista sitten on kiertotalouden periaatteita noudattava liiketoiminta? Kiertotalouden mukaisia liiketoimintastrategioita voidaan luokitella esimerkiksi näin [i]:

Kiertotalouden mukaisia liiketoimintastrategioita

Mistä vinkkejä kestävään ja kiertotalouden periaatteita noudattavaan liiketoimintaan?

British Standards Insitute on julkaissut toukokuussa 2017 uuden kiertotaloutta koskevan standardin BS 8001:2017 [ii]. Se tarjoaa ohjeita erityyppisille organisaatioille kiertotalouden periaatteiden toteuttamisesta toiminnassa. Standardi koostuu kahdesta osasta:

  1. Tietoa siitä, mistä kiertotaloudessa on kysymys ja miksi kiertotalouteen ja entistä kestävämpään toimintamalliin kannattaa siirtyä.
  2. Ohjeita, miten toteuttaa kiertotalouden periaatteiden mukaista toimintaa. Tämä osa on standardin keskeinen osa ja siinä kuvataan kiertotalouden periaatteet, joustava toteutusmalli sekä toteutusta tukeva ohjeistus.

Suomalaisia inspiroivia yritysesimerkkejä kiertotaloudesta on koottu Sitran sivustolle, jonne on tarkoitus koota 100 esimerkkiä suomalaisista kiertotalouden edelläkävijäyrityksistä vuoden 2017 loppuun mennessä. Nämä esimerkit on jaettu viiden kiertotalouden liiketoimintamallin mukaan.

Konkreettisia kansainvälisiä esimerkkejä löytyy nettisivustolta http://www.plan-c.eu/bmix/. Sivustolle on koottu kuvauksia erityyppisistä kestävistä liiketoimintamalleista ja esimerkkejä liiketoimintamallien toteutuksesta käytännössä. Sivusto esittelee kahdeksan kestävän liiketoimintamallin tyyppiä ja niihin liittyvät 100 esimerkkiä.

Liiketoiminnan kehittämiseksi tarvitaan uusia työkaluja

Liiketoiminta kiertotaloudessa on entistä verkottuneempaa sekä systeemisempää. Tästä syystä tarvitaan uusia työkaluja sekä innovointiin että olemassa olevan liiketoiminnan kehittämiseen. Kuvan tarkastelukehikko korostaa näitä aspekteja tarjoten holistisen kehittämisvälineen yrityksille.

Muutos kohti kiertotalouden mukaisia liiketoimintamalleja edellyttää tarkastelua eri tasoilla. Liiketoimintaympäristön muutokset voidaan huomioida arvioimalla kehitystrendejä ja muutoksen ajureita. Sidosryhmien osallistuminen tarkasteluun edistää yhteisen näkemyksen synnyttämistä. Liiketoiminnan tasolla tarkastellaan liiketoimintamallin keskeisiä elementtejä. Toiminnan vaikuttavuutta arvioidaan vaatimusten ja saavutettujen hyötyjen näkökulmasta. Tarkastelukehikko sisältää ajatuksen liiketoiminnan jatkuvasta arvioinnista kestävyyden ja kiertotalouden näkökulmasta. Muutoksia pitää arvioida ja liiketoimintamallia sovittaa muuttuneisiin olosuhteisiin.

Tarkastelukehikko

Liiketoimintamallien kehittämiseen soveltuva systemaattinen tarkastelukehikko [iii].

Teuvo Uusitalo VTT

Teuvo Uusitalo, erikoistutkija
Twitter: @TeuvoU

Maria Antikainen VTT

 

Maria Antikainen, erikoistutkija
Twitter: @MariaAntikainen

[i] Kraaijenhagen, C., van Oppen, C., Bocken, N., 2016. Circular Business. Collaborate and Circulate. Circular Collaboration.

[ii] BS 8001:2017. Framework for implementing the principles of the circular economy in organizations – Guide.

[iii] Antikainen, M., Valkokari, K., 2016. A Framework for Sustainable Circular Business Model Innovation. Technology Innovation Management Review 6.

Sekundäärimateriaaleissa piilee hyödyntämätön potentiaali

Kiertotalouden näkökulmasta suuressa osassa tuotteita olisi vielä merkittävästi parannettavaa erityisesti materiaalivalintojen ja suunnittelun osalta. Lisäksi sekundäärimateriaaleissa piilee hyödyntämätön potentiaali.

Trendit vaikuttavat tuotteen kiertoon

European Environment Agency[1] on tuoreessa raportissaan ”Circular by Design”[2] arvioinut tuotetrendien vaikutusta materiaalin kiertoon. Raportti tuo esiin positiivisena trendinä modulaarisen suunnittelun, joka lisää tuotteiden elinikää helpon uudelleenvalmistuksen ja korjattavuuden ansiosta. Muita kiertotaloutta tukevia trendejä ovat tuotteiden ympärille kehitettävät palvelut ja jaettu käyttö.

Kiertotaloutta taas hidastavat tuotteiden monimutkaisuus, kompleksisuus ja toiminnallisuus. Toisaalta toiminnalliset materiaalit saattavat tehostaa materiaalin käyttöä, mutta yleisesti heterogeeniset ja kompleksiset materiaalit ja rakenteet ovat haasteellisia käyttää uudelleen ja kierrättää. Toisin sanoen kompleksisuuden ja funktionaalisuuden lisääntyminen haittaa usein materiaalien kiertoa.

3D-tulostus, esineiden internet ja kierrätysmarkkinoiden kehitys ovat esimerkkejä ”kuumista” trendeistä, joiden kohdalla vaikutukset jäävät EEA:n raportin mukaan vielä epäselviksi. Näistä trendeistä löytyy sekä positiivisia että kiertotalouden kannalta haastavia tekijöitä:

  • 3D-tulostus eli ainetta lisäävä valmistus mahdollistaa paikallisen tuotannon ja lisää materiaalitehokkuutta, mutta toisaalta räätälöidyt tuotteet voivat vaikeuttaa jaettua käyttöä ja monimateriaalituotteet materiaalin kierrätystä.
  • Esineiden internet mahdollistaa esimerkiksi tuotteiden seurantaa ja tuoteinformaation hallinnan, mutta voi johtaa monimutkaisempiin tuotteisiin ja kriittisiin materiaaleihin.
  • Kierrätysmarkkinat tukevat kierrätykseen liittyviä liiketoimintamalleja, mutta voimavarojen kohdistaminen kierrätykseen voi vähentää kannustimia tuotteiden ja materiaalien uudelleenvalmistukseen ja uudelleenkäyttöön.

Ei unohdeta sekundäärimateriaaleja

Olisiko edellä mainittujen trendien lisäksi hyvä tunnistaa sekundäärimateriaalien potentiaali?

Sekundääriraaka-aineilla ei ole yleistä määritelmää, mutta tyypillisesti ryhmään luetaan jätteet (esim. kaivosteollisuuden rikastushiekat), sivuvirrat ja sivutuotteet (esimerkiksi kuonat ja tuhkat) sekä muun valmistuksen ja prosessoinnin jäännösmateriaalit, tuotteiden eliniän aikaiset poistomateriaalit ja elinkaaren lopussa olevat tuotteet ja niiden materiaalit.

Jätteetön tuotanto ei aina ole mahdollista, sillä nykyisillä tuotantoprosesseilla syntyy jätettä tai sivutuotetta. Yllättävää saattaa olla todellisen hukkamateriaalin suuri määrä, varsinkin jos tuotannossa syntyy paljon sivuvirtoja suhteessa päätuotteeseen. Esimerkiksi raportin ”Growth within: a circular economy vision for a competitive Europe”[3] mukaan tavoitamme vain 5 % alkuperäisestä raaka-aineen arvosta ensimmäisen käyttökierron jälkeen. Aiommeko todellakin unohtaa hukkamateriaalit? Kestävyydestä ja ilmastosta puhuttaessa kiinnostus keskittyy usein kaasumaisiin ilmakehän päästöihin. Mutta entä kiinteät ”päästöt”?

Kannattaisiko meidän muuttaa näkemystämme tästä ”hukkamateriaalista” ja kutsua sitä tästä lähtien raaka-aineeksi tai materiaaliksi?

Voimmeko nostaa samalla rimaa? Sen lisäksi, että käytämme sekundäärimateriaalia esimerkiksi maanparannuksessa, tienrakennuksessa ja täyteaineena, voimme tähdätä korkean arvon materiaaleihin ja tuotteisiin tasavertaiseksi primäärimateriaalien rinnalle.

Ajatus hukkamateriaalin käytöstä ja hyödyntämisestä varsinkin toiminnallisena materiaalina on hyvä, mutta toteuttamisessa on edelleen suuria haasteita ja jopa uhkia, kuten mahdolliset myrkylliset ja vaaralliset ainesosat.

Hyötykäyttö vaatii osin muutosta ajattelutapaan, tutkimusta ja kehitystyötä, tieteellistä osaamista sekä pilottilinjoja kehityksen kaupallistamiseksi. Yhtä tärkeää on innostus, sitoutuminen, turvallisuusnäkökohdat, riittävä osaaminen ja kyky nähdä uusien avausten mahdollisuudet markkinoilla.

Ideoinnin ja teknisten haasteiden lisäksi meillä on luottamukseen, lainsäädäntöön tai verotukseen liittyviä haasteita, joiden ratkaiseminen riippuu yhteisestä tahtotilasta.

Materiaalitiedettä CloseLoop-projektissa

Tutkimme VTT:llä ratkaisuja kiertotalouteen ja suunnittelustrategioihin Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston CloseLoop-projektissa[4]. Tehtävämme on etsiä sekundääriraaka-ainetta korkean lämpötilan kestävään materiaaliin, sähkönjohtavaan materiaaliin sekä huokoiseen keraamiin. Tutkimuksen kohteena näihin sovelluksiin on alumiiniteollisuuden sivuvirta ja sähkö- ja elektroniikkaromun metallien talteenotossa syntyvä liuos sekä jäännösmateriaali. Kaikilta edellä mainituilta sovelluskohteilta ja niissä käytettäviltä materiaaleilta vaaditaan erityisiä teknisiä ominaisuuksia ja toiminnallisuutta. Tutkimme ja myös demonstroimme, miten sekundäärimateriaaleilla päästään primäärimateriaalien ohella korkean arvonsovelluksiin, jotta voimme tulevaisuudessa nähdä nämä materiaalivirrat varallisuutena eikä vain hukkamateriaalina.

Päivi Kivikytö-Reponen VTT

Päivi Kivikytö-Reponen
erikoistutkija
Twitter: @PaiviKivikyto

[1] https://www.eea.europa.eu/

[2] https://www.eea.europa.eu/publications/circular-by-design

[3] https://www.ellenmacarthurfoundation.org/assets/downloads/publications/EllenMacArthurFoundation_Growth-Within_July15.pdf

[4] http://www.closeloop.fi/

Suostuvatko kuluttajat luopumaan tavaran omistamisesta ja siirtymään vuokraamiseen?

Liiteri-pilotissa hankimme tietoa, miten kuluttajat suhtautuvat työ- ja siivousvälineiden vuokraamiseen. Siirtyminen kuluttajatuotteiden myynnistä palveluiden tarjoamiseen auttaa pitämään tuotteet kierrossa kiertotalouden mallin mukaan ja minimoimaan jätettä.

Oletko miettinyt, miten paljon aikaa ja rahaa kuluu esimerkiksi porakoneen valintaan, ylläpitoon, korjaamiseen ja säilyttämiseen? Kun vertaat tulosta koneen vielä käyttötarpeeseen, voi vastaus yllättää. Rationaalisen vertailun kautta työkalun vuokraaminen voi osoittautua yllättävän kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi.

Kuluttajina meidän ratkaisumme perustuvat pitkälti enemmän tunteeseen kuin rationaaliseen päätöksentekoon. Tutkimusten mukaan kuluttajien kiinnostus vähenee, mikäli uuden toimintamallin omaksuminen vaatii merkittävän toiminta- tai ajattelumallin muutoksen.

VTT:n AARRE-projekti oli mukana Liiteri-nimisessä työ- ja siivousvälineiden vuokrauspilotissa. Kuluttajat vuokrasivat välineitä Liiteri-verkkopalvelusta ja noutivat ne heille sopivana aikana 24/7 Helsingin Teurastamolla sijaitsevasta älykontista.

Palveluissa houkuttaa helppous ja mahdollisuus riskittömään kokeiluun

Pilotti sai paljon mediahuomiota, ja kuluttajat suhtautuivat palveluun innostuneesti. Kuluttajat olivat kiinnostuneita vuokraamaan erityisesti höyry- ja painepesureita, ikkunanpesukoneita ja porakoneita.

Merkittävimmät hyödyt liittyivät ostamisen ja ylläpitämisen vaivan säästämiseen, mahdollisuuteen kokeilla ja käyttää laadukkaampia välineitä sekä ympäristöetuihin. Kuluttajat kokivat myös, että näin he saivat kokeilla välineitä, joita eivät muuten ostaisi. Silloin tällöin käytettynä kuluttajat kokivat vuokraamisen myös edullisemmaksi.

Liiterin asiakkaiden kokemukset

Palveluiden haasteena saatavuus, hinta ja hitaus

Vuokrausmallin haasteeksi nousi tarve suunnittelulle, kun työ- tai siivousvälinettä ei voikaan ottaa vain kaapista, vaan se pitää vuokrata ja noutaa. Tämä korostui erityisesti, kun välineen saannille oli kiire. On myös mahdollista, että työväline ei olekaan vapaana silloin kun kuluttaja sen haluaa, kuten pilotissa kävi suosituimpien välineiden kohdalla. Kuluttajat kokivat joissakin tapauksissa myös palvelun valinnan työlääksi. Usein vuokrattuna hinta muodostui joidenkin mielestä korkeaksi omistamiseen verrattuna. Vuokratun välineen haku ja palauttaminen koettiin myös vaivalloisena, mikäli noutopiste oli kaukana. Painavat välineet vaativat auton käyttöä, mikä koettiin haasteena. Vaikka kuluttajat arvostivat sitä, että vuokraamalla voi saada laadukkaamman välineen, heitä mietitytti, missä kunnossa välineen saa käyttöönsä. Voiko olla niin, ettei väline toimikaan?

Laitteen kunnon arvioimiseen liittyviin haasteisiin voidaan vastata teknologisilla sovelluksilla, joilla kuntoa voidaan arvioida. Kuluttajia pelotti myös rikkoutuminen ja vieraan laitteen käyttäminen. Toisaalta kuluttajia voidaan myös opastaa monilla tavoin laitteiden käyttämiseen, kuten laitteen itsensä antamilla ohjeilla.

Laajempi palvelukokonaisuus kiinnostaa

Kuluttajat olivat kiinnostuneita laajemmasta remontointiin liittyvästä palvelukokonaisuudesta, mutta yhtälailla myös muihin tarpeisiin – esimerkiksi korjaamispalveluihin laajemmin. Osa kuluttajista oli myös kiinnostunut ostamaan koko työn palveluna. Kuluttajat ehdottivat myös tuotevalikoiman laajentamista sisältämään kuluttajien omia työkaluja ja välineitä.

Laaja tarjonta ja räätälöidyt kuluttajapalvelut ovat avaintekijöitä luotaessa ekosysteemiä. Toinen keskiössä oleva asia on logistiikka, mihin myös suurimmat palvelumallin heikkoudet liittyivät. Menestyvän kuluttajapalvelun edellytys on paitsi toimiva ja joustava logistiikkaketju myös saatavuus, helppous ja ympäristöystävällisyys. Avainasemassa ovat myös erilaiset digitaaliset alustat, jotka mahdollistavat sujuvan vuokraamisprosessin yrityksiltä tai kuluttajien välillä.

Siirtyminen kuluttajapalveluihin lisäisi merkittävästi työllisyyttä

Siirtyminen työvälineiden vuokraukseen toisi Suomessa myös positiivisia talous- ja työllisyysvaikutuksia palvelualan kasvun kautta. Kun laajennetaan näkökulmaa muihin potentiaalisiin kuluttajatuotteisiin, noustaan uudelle tasolle.

Esimerkiksi autoja ostetaan noin 2,5 miljardilla eurolla ja muita kestokulutushyödykkeitä yli miljardilla vuodessa. Näistä suuri osa on tuontia. Jos näistä menoista osakin siirtyy palveluliiketoimintaan, sillä on merkittävä työllistävä vaikutus Suomessa. Tällaiset palvelut voivat myös lisätä työllisyyttä vaikeammin työllistyvissä ryhmissä sekä tuoda joustavuutta työntekoon. Tässä on haasteena työn korkea hinta, joka vaikeuttaa kannattavien kiertotalouspalveluiden syntyä. Erilaisten toimivien työnteon mallien ja työn hinnan alentamisella voitaisiin tukea ja edistää kiertotalouden työpaikkojen syntyä.

Continue reading

Kiertotalous mahtuu taskuun – vaivatonta ja tehokasta kiertotaloutta etsimässä

Kiertotalouskeskustelu pyörii yhä usein fyysisten resurssien ja materiaalivirtojen ympärillä. Vaikka talous ja materiaalikierrot ovat luonnollisesti kiertotalouskonseptin ytimessä, tarvitaan ymmärrystä sosiaalisten ja ympäristönäkökulmien tärkeydestä.

Osana AARRE-hanketta loimme kolme toisiaan täydentävää näkymää tulevaisuuden kiertotaloudesta Suomessa. Tarkastelussa pääpaino on ollut kiertotalouden liiketoimintamallien ohella sosiaalisen kestävyyden tärkeyden avaamisessa. Millaista on vaivaton, vastuullinen, helppo ja tehokas kiertotalous?[1]

Kiertotalous Suomessa 2030 – kolme skenaariota

Tehokas palvelukokemus -skenaario kuvaa kiertotaloutta, jossa kulutustottumukset ovat muuttuneet suosimaan tuotteiden käyttämistä niiden omistamisen sijaan. Helppous ja kestävyys ovat keskeisiä teemoja, niin kuluttajien kuin yritystenkin arjessa. Digitaaliset alustat yhdessä esineiden internetin (IoT) kanssa mahdollistavat kokonaisvaltaisten palvelupakettien tarjoamisen, hallinnoinnin sekä käyttämisen. Uudenlaiset integroituneet palvelualustat toimivat monipuolisina palvelukarttoina kooten yhteen palveluja ja niiden tarvitsijoita. ”Vie mennessäs – tuo tullessas” -palvelukonsepti yhdistää resurssien (palvelut, materiaalit) virran kotiin ja kodista pois. ”Kiertotalous mahtuu taskuun” -konseptissa kuluttajat voivat hankkia useimmat arjessa tarvittavat palvelut yhden online-alustan kautta. Yksi näistä voisi olla Optimointipalvelu, jolla ihmisen hyvinvointia ja terveyttä (ruoka-automaatti, turvaranneke), kodin energiankulutusta ja ilmanlaatua voidaan seurata yhdellä sovelluksella.

Tulevaisuuden tehdas -skenaariossa tuotantoprosessit ovat resurssitehokkaita ja symbioottisia, tarvittaessa myös toisten eri alan yritysten kanssa. Prosessit ovat suunniteltu siten, että syntyvät materiaalisivuvirrat hyödynnetään tehokkaasti ja jätettä syntyy vain hyvin vähän tai ei lainkaan. Uudenlaiset logistiikkapalvelut voivat olla avain resurssitehokkaaseen kiertotalouteen. Tuotteet on alusta asti suunniteltu älykkään kiertotalouden ehdoilla, ja tuotteiden elinkaari on pidentynyt merkittävästi. Globaalissa taloudessa kestävästi toimiminen edellyttää yritysten strategisen johdon sitoutumista vastuullisen kiertotalouden periaatteisiin. Liiketoiminnan sosiaalinen kestävyys on nostettu voimakkaammin esiin. Suurten kuluttajatuotebrändien vetämänä kestävämpi kuluttaminen on kuitenkin arkipäiväistynyt. Kuluttajalle siirtyminen kiertotalouteen pyritty tekemään helpoksi, sillä valmistajan tulee huolehtia tuotteen helposta kierrättämisestä, uudelleenkäytöstä, kunnostuksesta ja korjauksesta. Kuluttaja saa jatkaa kuluttamista hyvällä omalla tunnolla – kiertotaloussertifioinnit takaavat sen, että tuotteet tuotetaan, kierrätetään ja uudistetaan kestävällä tavalla, ja ne sisältävät enenevässä määrin sekä uusiutuvia että kierrätysmateriaaleja.

Uudet heimot skenaariossa yhteistoiminnallinen talous on noussut yhdeksi kiertotalouden kantavaksi osa-alueeksi. Keskeistä tässä skenaariossa ovat sosiaalisen pääoman arvostus ja uusyhteisöllisyys – kuuluminen vertais-, jakaja- ja kuluttaja-tuottajayhteisöihin. Yhteisöt voivat olla fyysisiä tai virtuaaliheimoja, jotka yhdistävät ihmisiä toimimaan yhdessä ja edesauttavat erilaisten omistusten, resurssien, taitojen ja tietojen jakamista sekä vaihtamista. Toiminnan perustana on kansalaisten välinen luottamus. Taloutta vauhdittavat uudistunut osuustoiminta, ns. alustaosuustoiminta, kuluttajien välinen kestävä jakamistalous ja näille palveluita tarjoavat yritykset sekä pienyrittäjyys. Yritystoiminta on strategisesti ketterää, kokeilevaa, näkyvää ja kuuluvaa perustuen erityisesti materiaalien sekä tuotteiden uudelleenkäyttöön, kierrätykseen, jakamiseen, vaihtamiseen ja näitä tukeviin palveluihin. Liiketoimintaa voisivat synnyttää osuustoiminnalliset kotitehtaat, jotka kannustavat sosiaaliseen toimintaan ja keskittyvät pienimuotoiseen reiluun vertaistuotantoon (kuten kaupunkiviljely), -palveluihin (hoiva-, kuljetus- ja korjauspalvelut) ja -käyttöön.

AARRE-skenaariot

Miten kiertotalouteen siirtymistä voidaan edistää?

Mitä kuluttajien arjessa pitäisi muuttua, että palveluiden ostaminen tulisi houkuttelevammaksi kuin tuotteiden ostaminen? Palveluiden pitäisi tuottaa asiakkaalle enemmän arvoa kuin tuotteen ostamisesta saatava arvo. Arvo voi muodostua esimerkiksi joustavuudesta, paremmasta laadusta, helppoudesta sekä kokemuksellisuudesta. Entä jos tulevaisuudessa taloyhtiöiden talonmiehet ja isännöitsijät olisivatkin asumisen kiertotalouspalveluiden katalysaattoreita, yhdistäen kuluttajien tarpeen ja palveluntarjoajat? Tehdään digitalkkareista kiertotalouden uusi konsepti.

Kiertotaloustuotteiden sertifioinnilla voitaisiin viestiä palveluiden kestävyydestä, tuotteiden korjattavuudesta ja kierrätettävyydestä. Tämä helpottaisi kuluttajien arjen valintoja. Sertifiointi ei kuitenkaan ole sellaisenaan tae tuotteen tai palvelun kestävän kehityksen mukaisuudesta. Miten sertifioinnit voisivat edistää entistä kestävämpien palveluiden ja tuotteiden tuottamista sekä vastuullista kuluttamista? Jatkopohdintoja tulevaisuuden kiertotalouden kestävän kehityksen mukaisuudesta ja sertifioinnin roolista tarvittaisiin.

Monet skenaarioiden kuvaamat teemat ovat pienessä mittakaavassa jo arkipäivää nyky-Suomessa. Mitä pitäisi muuttua, että esimerkiksi yhteistoiminnallisesta kiertotaloudesta tulisi valtavirtaa? Monet nykyiset muutoksen esteet liittyvät osaamisiin (strategisen johtamisen puutteet, suunnittelu, innovatiiviset julkiset hankinnat, ymmärrys talouden ja resurssien käytön irtikytkennästä), asenteisiin (pakotettu yhteisöllisyys, halu omistaa), lainsäädäntöön (verotus), liiketoiminnan kannattavuuteen (tuottajavastuu) sekä kestävyyteen (reilu yhteistoimintatalous).

Kestävä muutos lähtee usein arjen oivalluksista

Pientenkin oivallusten avulla kiertotalous voisi tehdä arjesta vaivattomamman ja tehokkaan sekä saada muutoksen liikkeelle. Skenaarioilla on kuvattu näitä alkuja. Kiertotaloutta ei tulisi tarkastella pelkästään talouden näkökulmasta. Kiertotalous on monisärmäinen timantti, jossa yhdistyvät taloudelliset, sosiaaliset sekä ympäristönäkökulmat. Laadullisen skenaariotarkastelun jälkeen olisi tarpeen tarkastella syvemmin kiertotalouden kansantaloudellisia vaikutuksia työllisyyteen, aluepolitiikkaan ja verotukseen sekä syventää ymmärrystä kiertotalouden sosiaalisista vaikutuksista.

Henna Sundqvist-Andberg VTT

Henna Sundqvist-Andberg, erikoistutkija

Johanna Kohl VTT

Johanna Kohl, johtava tutkija
Twitter: @KohlJohanna1

Seuraa AARRE-hanketta Twitterissä: @AarreResearch.

[1] Katso myös Terhi-Anna Wilskan tuore kolumni vastuullisesta kuluttamisesta.

Onko kiertotalous vain trendi vai tulevaisuuden välttämättömyys

Elämme erilaisten talouksien aikakautta. Puhumme biotaloudesta, alustataloudesta, digitaloudesta – ja kiertotaloudesta. Onko kyse ohimenevistä trendeistä vai uudesta todellisuudesta, joka muuttaa kulutustottumuksiamme ja elämäämme?

Kiertotalous ei ole uusi ilmiö. Se on ollut kautta historian tapa toimia ja selviytyä niukoista ajoista. Iso- ja isoisovanhempamme elivät säästeliäästi ja käyttivät kaiken hyödyksi viimeistä rihmaa myöten. Näin tekevät edelleen ihmiset kehittyvissä maissa ja ankarissa tai poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten sodan aikana.

Nyt kiertotalous on tullut taas ajankohtaiseksi, sillä maapallon niukkenevat raaka-aineet, ruoka, vesi ja energia eivät riitä kattamaan yhä kasvavan väestön tarpeita. Meidän on pakko oppia ajattelemaan uudella tavalla omistamisesta ja kuluttamisesta.

Teknologia vauhdittaa kiertotaloutta ja liiketoimintaa

Kiertotalous on välttämättömyyden lisäksi suuri mahdollisuus luoda kestävän kehityksen mukaista kysyntää ja sitä kautta uudenlaista liiketoimintaa. Teknologia mahdollistaa sen, että kun tuotteen elinkaari on lopussa, raaka-aineet ja komponentit pystytään ottamaan talteen ja käyttämään niitä uusissa käyttökohteissa. Mitään ei heitetä hukkaan.

Tehokas resurssien hyödyntäminen vaatii uusia toimijoita, jakeluverkostoja ja järjestelmiä huolehtimaan, että oikea erä on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tekstiiliteollisuudessa on hyviä esimerkkejä siitä, miten käytetyistä vaatteista voidaan valmistaa uusiotekstiilikuitua vaate- ja teknisen tekstiiliteollisuuden tarpeisiin. Esimerkiksi palkittu Ioncell-FTM-menetelmä, johon VTT on kehittänyt puuvillajätteen esikäsittelytekniikan, liuottaa puuvillajätteen myrkyttömästi uutta käyttöä varten. 3D-tulostuksen avulla voidaan puolestaan käyttää materiaaleja resurssiviisaasti valmistavassa teollisuudessa ja, mikä parasta, pystytään hyödyntämään talteen otettuja kierrätysraaka-aineita. Tämä kaikki vaatii kuitenkin kykyä ajatella uudella tavalla koko liiketoimintaympäristössä.

Nykyisillä toimintatavoilla ei pärjätä

Tutkimus ja kehitys ovat avainasemassa, jotta kiertotalous toimii tehokkaasti. Tarvitsemme radikaaleja innovaatioita, joilla edistetään resurssiviisasta ja kestävän kehityksen mukaista talouskasvua.

Kiertotalous on ajattelutavan lisäksi liiketoimintaa, joka tuottaa arvoa, työpaikkoja ja verotuloja. Tarvitsemme hyviä ideoita, ennakkoluulottomuutta ja rohkeita kokeiluja viemään ajatukset liiketoiminnaksi. Miten minimoidaan jätteen määrä ja lopulta hyödynnetään jäljelle jäävä jäte uudestaan? Siitä, mitä on ennen pidetty päätepisteenä, voidaan luoda uusi bisnes – hyvä esimerkki ovat elintarviketuotannon sivuvirrat. VTT on esim. patentoinut valmistustavan, jolla hyödynnetään mehuteollisuuden marjatähteet muffinssien kuitupitoisuutta lisäävänä raaka-aineena. Tällaiset innovaatiot eivät synny tyhjästä, vaan edellyttävät tutkimustietoa pohjaksi ja kehitystyötä menestyäkseen.

Höyhenet catwalkille

Innovaatioita ei synny myöskään, jos kukaan ei uskalla ajatella isosti tai uusiksi. Hyvä esimerkki ovat höyhenet.

Pienestä, kevyestä höyhenestä on moneksi. Sen jälkeen, kun se on lämmittänyt ja suojannut kantajaansa, se voidaan muuntaa proteiinipitoiseksi eläinrehuksi tai käyttää pakkausmateriaaleissa.

Höyhentäytteinen tyyny on vanha tuttu, mutta miten vaikkapa tekstiiliteollisuus voisi paremmin hyödyntää höyhentä raaka-aineissaan? Koska näemme höyhenet muotinäytösten catwalkeilla?

Kiertotaloudesta kasvua Suomelle

Kiertotalouden ytimessä ovat palvelut: ostaminen ja omistaminen muuttuvat vuokraamiseksi ja yhteiskäytöksi. Tämä on ollut todellisuutta vaikkapa asuntomarkkinoilla jo kauan, ja nyt ajattelutavan muutos alkaa laajentua myös työkaluista (ks. Liiteri-pilotti) kulkuneuvoihin.

Yli kaksi kolmasosaa Suomen bruttokansantuotteen arvosta on palveluja. Kun kiertotalouden mahdollisuudet ymmärretään kaikkialla yhteiskunnassa, osuus on vieläkin suurempi – ja ympäristön kuormitus pienempi.

Uudet palvelut lisäävät kasvua ja työllisyyttä Suomessa. Digitalisaatio toisaalta korvaa työpaikkoja, toisaalta sen hyödyntäminen kiertotaloudessa luo kasvun mahdollisuuksia yrityksille: valmistuksen ja tuotteen koko elinkaari tarvitsee uusia ratkaisuja esineiden internetin sovelluksista.

Suomella on kaikki edellytykset olla kiertotalouden edelläkävijä. Olennaisinta on uskaltaa ajatella uusiksi. Tarvitsenko todella omaa autoa? Onko auton vuokraamiselle aina tarvittaessa mitään oikeaa estettä? Totutut toimintatavat pitää kyseenalaistaa.

Aiemmilta sukupolvilta tuttu ajattelu- ja toimintatapa muuttuu hyvinvointiyhteiskuntaa rakentavaksi liiketoiminnaksi. Suomessa on koulutettu väestö, runsaasti luonnonvaroja sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa, joten tämä pieni maa voi kehittää globaaleja ratkaisuja, jotka todella säästävät resursseja ja lisäävät hyvinvointia.

Anne-Christine Ritskchoff VTT

Anne-Christine Ritschkoff
Tieteellinen johtaja
Twitter: @AnneRitschkoff  

Hävikkiproteiinin hyödyntämisestä satojen miljoonien säästöt

Elämme maailmassa, jossa ihmisen toiminnan tuloksena väestö, ruuan, veden ja energian kulutus, teollinen tuotanto, saasteet ja jäte lisääntyvät, mutta samanaikaisesti luonnonvarat ehtyvät. Me suomalaiset osallistumme näihin talkoisiin kasvattamalla ruokahävikkivuorta vuosittain 400 miljoonalla kilolla. Kymmenesosa osa tuosta määrästä on elintärkeää proteiinia. Proteiini on juuri se ravintoaine, jonka puutteesta ihmiskunta tulee ensimmäisenä kärsimään, jos ruokaa ei riitä kaikille.

Tämän hetkinen hävikki riittäisi tyydyttämään kaikkien Suomen asukkaiden proteiinitarpeen ja tuotantoeläinten täydennysproteiinitarpeen joka ikinen päivä, jos ottaisimme sen talteen ennen kuin se päätyy jätteeksi.

Jätteeksi päätynyt ruoka on pelkkää ehtyvien luonnonvarojen ja rahan tuhlaamista. Puhutaan satojen miljoonien eurojen heittämisestä Kankkulan kaivoon.

Kiertotalous edellyttää ratkaisuja ruokahävikin määrän minimoimiseksi ja saamiseksi arvoiseensa käyttöön

Jäte on ainetta, materiaalia tai tavaraa, joka on tullut elinkaarensa päähän ja joutaa roskikseen. Kiertotaloudessa koko käsitettä ei tunneta. Sen sijaan on olemassa vain raaka-aineita, jotka jalostuvat tuotteiksi mitä erilaisimmissa prosesseissa muuttaen muotoaan matkan varrella. Kiertotalous ei tunne elinkaaren päätepistettä, polttolaitosta tai kaatopaikkaa. Tämä on erittäin kunnianhimoinen tavoite ja sitä kohti pyritään kaikin voimin. Ja pakko onkin pyrkiä, sillä jätevuoret kasvavat, mutta luonnonvarat hupenevat nopeammin kuin uutta varantoa syntyy.

Milloin saamme kaupan hyllyille myös ”rypsistä” ja ”mäskistä”?

Hävikkiproteiinia syntyy maataloudessa, elintarviketeollisuudessa, kaupassa ja kulutuksessa. Tuotannon ja teollisuuden hävikkiproteiinia on esimerkiksi leseessä, mäskissä, öljynsiemenpuristeessa ja teurassivuvirrassa. Siitä suuri osa voidaan jalostaa laadukkaaksi ja maittavaksi ruuaksi lopun päätyessä rehuksi tai biojätteenä kompostin tai biokaasulaitoksen kautta ravinteeksi maaperään.

Hävikkiproteiini löytää sujuvasti tiensä ruokapöytäämme leivonnaisissa ja proteiinipitoisissa maitotuotteissa sekä possun suuhun rypsinsiemenpuristeena tai panimomäskinä. Kaikki siis hyvin tähän saakka.

Innovatiiviset ja kestävän kehityksen mukaiset proteiinin rikastusteknologiat ja niihin liittyvä osaaminen ovat tänä päivänä teollisuudessa kysyttyjä. Proteiinin erottaminen hävikin muista ainesosista ei yksin riitä. Tarvitaan taito jalostaa erityisesti kasviproteiinista suutuntumaltaan ja maultaan sellainen, että sitä voi ja haluaa syödä. Tämän osaamisen todisteet ovat jo ilmestyneet kuluttajien ulottuville: Lähikaupan hyllystä voi napata ostoskärryyn ”nyhtistä” tai ”härkistä”, jotka on valmistettu priimaraaka-aineista – kaurasta ja härkäpavusta. Toistaiseksi saadaan odotella hyllyille hävikkiproteiinista jalostettua ”rypsistä” tai ”mäskistä”.

Tästä eteenpäin hävikkiproteiinin taival arvoiseensa loppukäyttöön muuttuu astetta hankalammaksi – vai muuttuuko sittenkään?

Ollaan nimittäin edetty siihen kohtaan ruokaketjua, jossa raaka- ja valmistusaineet ovat osin sulautuneet yhteen valmiiksi elintarvikkeeksi tai peräti ateriaksi. Ollaan kaupassa tekemässä ruokaostoksia.

Kaupan ruokahävikki on vuosittain 70 miljoonaa kiloa ja siitäkin proteiinin osuus on noin kymmenesosa. Hävikin suuruus ratkaisee, tekeekö kauppa voittoa vai tappiota. Sitä on joko vähennettävä tai se on saatava tuottamaan rahaa. Hävikin pienentäminen on se helpompi ratkaisu, ja sille tielle kauppa on lähtenytkin kiertotalouden jätehierarkian periaatetta noudattaen: ensin minimoidaan ja sitten vasta kierrätetään. Kun kaupan hävikinhallintaohjelmat toimivat yhteen muiden järjestelmien ja logistiikan kanssa, saadaan ruokahävikki puolitettua ja tulos paranee.

Hävikin tehokkaaseen minimointiin on olemassa käypä ratkaisu, mutta täydelliseen eliminointiin ei vielä päästä. Miten käy sille elintarvikkeelle, jonka ’parasta ennen’-päivämäärä on nyt, mutta se edelleen nököttää kaupan hyllyllä? Kierrätykseen ja käyttöön tietysti, eikö niin? Kiertotaloutta kohtihan tässä mennään. Asia ei ole näin suoraviivainen.

Kaupan ruokahävikki päätyy valtaosin roskiin eikä ruokaa tarvitseville. Kyse ei ole piittaamattomuudesta, ylenkatsomisesta tai ihmisten kiusaamisesta vaan lainsäädännöstä, joka määrää elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisesta. Se ei salli vanhentuneen ruuan, vaikka se olisi kuinka laadukasta ja syömäkelpoista tahansa, tarjoamista vaikkapa taloudellisessa ahdingossa oleville. Järjenkäyttö ja terve harkinta olisi tervetullutta. Ruokahävikin jakamisen mahdollistavaa tai velvoittavaa lakia aletaan valmistella. Sitä odotellessa ruokahävikin laadukas proteiini kohtaa elinkaarensa pään kaupan takapihan roskiksessa.

Heitämme ruokaa roskiin 150 miljoonan kilon edestä vuosittain

Etenkin kotitaloudet mutta myös erilaiset yhteisöt, kuten koulut ja päiväkodit, ovat se varsinainen hävikkiproteiinin musta aukko. Me kuluttajat heitämme roskiin tai biojätteeseen 150 miljoonaa kiloa ruokaa vuosittain.

Me suomalaiset olemme hyviä kierrättämään paperia, pahvia, lasia, metallia, muovia ja vaatetta. Ruuan voimme kierrättää vain syömällä ja heittämällä tähteet kotipihan kompostiin tai biojäteastiaan, joista se päätyy lannoittamaan maaperää. Hyvä niin, mutta ehdottomasti kestävämpi ja taloudellisempi ratkaisu olisi minimoida tähteet, kuten kauppa tekee hävikilleen. Se on hyvin yksinkertaista ja erittäin kannattavaa: Syödään kaikki se ruoka, mikä ostetaan ja valmistetaan.

Kerrataan vielä: Jalostetaan tuotannon ja teollisuuden hävikkiproteiini uusiksi tuotteiksi, otetaan kaupan hävikinhallinta tehokkaaseen käyttöön, jaetaan kaupan hävikki tarvitseville, kompostoidaan tähteet ja lopuksi vielä syödään se, mitä ostetaan. Näillä keinoilla säästetään ympäristöä ja rahaa puoli miljardia euroa vuosittain.

 Raija Lantto VTT

Raija Lantto työskentelee johtavana tutkijana VTT:n teollisen biotekniikan ja elintarvikeratkaisut -tutkimusalueella.

Kiertotalous on suuria mahdollisuuksia sisältävä hiomaton timantti

Kiertotalous on tällä hetkellä suuri hiomaton timantti. Se tarjoaa Suomelle mahdollisuuden talouskasvuun ja työllisyyteen. Kiertotalouteen siirrytään innovaatioloikkien kautta. Keskeistä on muuttaa koko ajattelumallia, eli tehostamisen sijaan tehdään asiat kokonaan uudella tavalla.

Kiertotalous on joukkuepeliä, jossa ei yksilötyöllä tehdä maaleja!

Toimiva kiertotalous on kompleksi ja moniulotteinen systeemi. Kiertotaloudessa kierto pyritään sulkemaan, mutta ei suinkaan yhden toimijan toimesta vaan ekosysteemin tasolla. Kiertotalous on kuin joukkuepeli, jossa jokaisella on roolinsa ja pelaajilta vaaditaan tarkkaa pelisilmää ja ajoitusta. Tämä vaatii laaja-alaista osaamista ja kokonaisuuksien hallintaa.

Systeemisten kokonaisratkaisujen tarkastelu auttaa meitä näkemään metsän puilta. Kiertotalouden ratkaisut ovat komplekseja kokonaisuuksia; yksilötyöllä ei maaleja tehdä vaan yhdessä. Toisaalta jos joku pelaaja ei hoida tonttiaan, se vaikuttaa koko joukkueen suoritukseen. Kiertotaloudessa systeemisten vaikutusten ennalta-arviointi, simulointi ja pilotointi ovat tärkeitä työvälineitä ymmärtämään ja hahmottamaan ratkaisujen seurauksia. Elinkaarilaskenta toimii hyvänä työkaluna arvioitaessa ympäristövaikutuksia. Ratkaisujen vaikutusten arvioinnissa tarkasteluperspektiivin on oltava riittävän laaja ja pitkä, jotta löydetään todelliselta vaikuttavuudeltaan merkittävimmät ratkaisut.

VTT tarjoaa osaamista kiertotaloustimantin ulottuvuuksiin

Julkaisemassamme Policy Briefissä haluamme tuoda VTT:n eri alojen asiantuntijoiden näkemyksiä kiertotaloudesta esille palvellen sekä yrityksiä että päätöksentekijöitä. Näemme, että jokaisella kiertotalousratkaisulla on omat erityispiirteensä ja erilaiset muutostarpeet korostuvat. Näistä olemme VTT:llä nostaneet esiin viisi mielestämme keskeisintä seikkaa, jotka voidaan esittää kysymyksinä:

  • Missä määrin tarvitaan uusia teknologiaratkaisuja?
  • Tarvitaanko uusia liiketoimintamalleja?
  • Minkälaista muutosta tarvitaan yhteiskunnan rakenteisiin?
  • Millaista yhteistyön kehittämistä tarvitaan tai uusia yhteistyökumppaneita?
  • Kuinka paljon ratkaisun läpimurto on kiinni ajattelutavan ja käyttäytymismallien muutoksesta?

kiertotalous

VTT:n Policy Briefissä esittelemämme viisi kiertotalousesimerkkiä konkretisoivat, miten eri näkökulmat korostuvat, miten monialaista osaamista tarvitaan niiden edistämiseksi ja millaisia kansantaloudellisia mahdollisuuksia ne avaavat. Inspiroivien, konkreettisten esimerkkien avulla haluamme vauhdittaa suomalaisia yrityksiä miettimään omia vahvuuksiaan ja haasteita kiertotalouden ratkaisuissa sekä ottamaan rohkeita askelia kohti kiertotaloutta. VTT tarjoaa monialaista osaamista kaikkiin osaamisalueisiin. Voimme luoda yhdessä kumppaniemme kanssa uusia kiertotalousratkaisuja.

Maria Antikainen, erikoistutkija
Twitter: @MariaAntikainen

Erikoistutkija Maija Federley; johtava erikoistutkija Juha Honkatukia; erikoistutkija Päivi Kivikytö-Reponen; tutkimustiimin päällikkö Johanna Kohl; erikoistutkija Jutta Laine-Ylijoki; johtava tutkija Raija Lantto; johtava tutkija Tiina Pajula; tutkimustiimin päällikkö Anu Seisto