Onko kiertotalous vain trendi vai tulevaisuuden välttämättömyys

Elämme erilaisten talouksien aikakautta. Puhumme biotaloudesta, alustataloudesta, digitaloudesta – ja kiertotaloudesta. Onko kyse ohimenevistä trendeistä vai uudesta todellisuudesta, joka muuttaa kulutustottumuksiamme ja elämäämme?

Kiertotalous ei ole uusi ilmiö. Se on ollut kautta historian tapa toimia ja selviytyä niukoista ajoista. Iso- ja isoisovanhempamme elivät säästeliäästi ja käyttivät kaiken hyödyksi viimeistä rihmaa myöten. Näin tekevät edelleen ihmiset kehittyvissä maissa ja ankarissa tai poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten sodan aikana.

Nyt kiertotalous on tullut taas ajankohtaiseksi, sillä maapallon niukkenevat raaka-aineet, ruoka, vesi ja energia eivät riitä kattamaan yhä kasvavan väestön tarpeita. Meidän on pakko oppia ajattelemaan uudella tavalla omistamisesta ja kuluttamisesta.

Teknologia vauhdittaa kiertotaloutta ja liiketoimintaa

Kiertotalous on välttämättömyyden lisäksi suuri mahdollisuus luoda kestävän kehityksen mukaista kysyntää ja sitä kautta uudenlaista liiketoimintaa. Teknologia mahdollistaa sen, että kun tuotteen elinkaari on lopussa, raaka-aineet ja komponentit pystytään ottamaan talteen ja käyttämään niitä uusissa käyttökohteissa. Mitään ei heitetä hukkaan.

Tehokas resurssien hyödyntäminen vaatii uusia toimijoita, jakeluverkostoja ja järjestelmiä huolehtimaan, että oikea erä on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tekstiiliteollisuudessa on hyviä esimerkkejä siitä, miten käytetyistä vaatteista voidaan valmistaa uusiotekstiilikuitua vaate- ja teknisen tekstiiliteollisuuden tarpeisiin. Esimerkiksi palkittu Ioncell-FTM-menetelmä, johon VTT on kehittänyt puuvillajätteen esikäsittelytekniikan, liuottaa puuvillajätteen myrkyttömästi uutta käyttöä varten. 3D-tulostuksen avulla voidaan puolestaan käyttää materiaaleja resurssiviisaasti valmistavassa teollisuudessa ja, mikä parasta, pystytään hyödyntämään talteen otettuja kierrätysraaka-aineita. Tämä kaikki vaatii kuitenkin kykyä ajatella uudella tavalla koko liiketoimintaympäristössä.

Nykyisillä toimintatavoilla ei pärjätä

Tutkimus ja kehitys ovat avainasemassa, jotta kiertotalous toimii tehokkaasti. Tarvitsemme radikaaleja innovaatioita, joilla edistetään resurssiviisasta ja kestävän kehityksen mukaista talouskasvua.

Kiertotalous on ajattelutavan lisäksi liiketoimintaa, joka tuottaa arvoa, työpaikkoja ja verotuloja. Tarvitsemme hyviä ideoita, ennakkoluulottomuutta ja rohkeita kokeiluja viemään ajatukset liiketoiminnaksi. Miten minimoidaan jätteen määrä ja lopulta hyödynnetään jäljelle jäävä jäte uudestaan? Siitä, mitä on ennen pidetty päätepisteenä, voidaan luoda uusi bisnes – hyvä esimerkki ovat elintarviketuotannon sivuvirrat. VTT on esim. patentoinut valmistustavan, jolla hyödynnetään mehuteollisuuden marjatähteet muffinssien kuitupitoisuutta lisäävänä raaka-aineena. Tällaiset innovaatiot eivät synny tyhjästä, vaan edellyttävät tutkimustietoa pohjaksi ja kehitystyötä menestyäkseen.

Höyhenet catwalkille

Innovaatioita ei synny myöskään, jos kukaan ei uskalla ajatella isosti tai uusiksi. Hyvä esimerkki ovat höyhenet.

Pienestä, kevyestä höyhenestä on moneksi. Sen jälkeen, kun se on lämmittänyt ja suojannut kantajaansa, se voidaan muuntaa proteiinipitoiseksi eläinrehuksi tai käyttää pakkausmateriaaleissa.

Höyhentäytteinen tyyny on vanha tuttu, mutta miten vaikkapa tekstiiliteollisuus voisi paremmin hyödyntää höyhentä raaka-aineissaan? Koska näemme höyhenet muotinäytösten catwalkeilla?

Kiertotaloudesta kasvua Suomelle

Kiertotalouden ytimessä ovat palvelut: ostaminen ja omistaminen muuttuvat vuokraamiseksi ja yhteiskäytöksi. Tämä on ollut todellisuutta vaikkapa asuntomarkkinoilla jo kauan, ja nyt ajattelutavan muutos alkaa laajentua myös työkaluista (ks. Liiteri-pilotti) kulkuneuvoihin.

Yli kaksi kolmasosaa Suomen bruttokansantuotteen arvosta on palveluja. Kun kiertotalouden mahdollisuudet ymmärretään kaikkialla yhteiskunnassa, osuus on vieläkin suurempi – ja ympäristön kuormitus pienempi.

Uudet palvelut lisäävät kasvua ja työllisyyttä Suomessa. Digitalisaatio toisaalta korvaa työpaikkoja, toisaalta sen hyödyntäminen kiertotaloudessa luo kasvun mahdollisuuksia yrityksille: valmistuksen ja tuotteen koko elinkaari tarvitsee uusia ratkaisuja esineiden internetin sovelluksista.

Suomella on kaikki edellytykset olla kiertotalouden edelläkävijä. Olennaisinta on uskaltaa ajatella uusiksi. Tarvitsenko todella omaa autoa? Onko auton vuokraamiselle aina tarvittaessa mitään oikeaa estettä? Totutut toimintatavat pitää kyseenalaistaa.

Aiemmilta sukupolvilta tuttu ajattelu- ja toimintatapa muuttuu hyvinvointiyhteiskuntaa rakentavaksi liiketoiminnaksi. Suomessa on koulutettu väestö, runsaasti luonnonvaroja sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa, joten tämä pieni maa voi kehittää globaaleja ratkaisuja, jotka todella säästävät resursseja ja lisäävät hyvinvointia.

Anne-Christine Ritskchoff VTT

Anne-Christine Ritschkoff
Tieteellinen johtaja
Twitter: @AnneRitschkoff  

Hävikkiproteiinin hyödyntämisestä satojen miljoonien säästöt

Elämme maailmassa, jossa ihmisen toiminnan tuloksena väestö, ruuan, veden ja energian kulutus, teollinen tuotanto, saasteet ja jäte lisääntyvät, mutta samanaikaisesti luonnonvarat ehtyvät. Me suomalaiset osallistumme näihin talkoisiin kasvattamalla ruokahävikkivuorta vuosittain 400 miljoonalla kilolla. Kymmenesosa osa tuosta määrästä on elintärkeää proteiinia. Proteiini on juuri se ravintoaine, jonka puutteesta ihmiskunta tulee ensimmäisenä kärsimään, jos ruokaa ei riitä kaikille.

Tämän hetkinen hävikki riittäisi tyydyttämään kaikkien Suomen asukkaiden proteiinitarpeen ja tuotantoeläinten täydennysproteiinitarpeen joka ikinen päivä, jos ottaisimme sen talteen ennen kuin se päätyy jätteeksi.

Jätteeksi päätynyt ruoka on pelkkää ehtyvien luonnonvarojen ja rahan tuhlaamista. Puhutaan satojen miljoonien eurojen heittämisestä Kankkulan kaivoon.

Kiertotalous edellyttää ratkaisuja ruokahävikin määrän minimoimiseksi ja saamiseksi arvoiseensa käyttöön

Jäte on ainetta, materiaalia tai tavaraa, joka on tullut elinkaarensa päähän ja joutaa roskikseen. Kiertotaloudessa koko käsitettä ei tunneta. Sen sijaan on olemassa vain raaka-aineita, jotka jalostuvat tuotteiksi mitä erilaisimmissa prosesseissa muuttaen muotoaan matkan varrella. Kiertotalous ei tunne elinkaaren päätepistettä, polttolaitosta tai kaatopaikkaa. Tämä on erittäin kunnianhimoinen tavoite ja sitä kohti pyritään kaikin voimin. Ja pakko onkin pyrkiä, sillä jätevuoret kasvavat, mutta luonnonvarat hupenevat nopeammin kuin uutta varantoa syntyy.

Milloin saamme kaupan hyllyille myös ”rypsistä” ja ”mäskistä”?

Hävikkiproteiinia syntyy maataloudessa, elintarviketeollisuudessa, kaupassa ja kulutuksessa. Tuotannon ja teollisuuden hävikkiproteiinia on esimerkiksi leseessä, mäskissä, öljynsiemenpuristeessa ja teurassivuvirrassa. Siitä suuri osa voidaan jalostaa laadukkaaksi ja maittavaksi ruuaksi lopun päätyessä rehuksi tai biojätteenä kompostin tai biokaasulaitoksen kautta ravinteeksi maaperään.

Hävikkiproteiini löytää sujuvasti tiensä ruokapöytäämme leivonnaisissa ja proteiinipitoisissa maitotuotteissa sekä possun suuhun rypsinsiemenpuristeena tai panimomäskinä. Kaikki siis hyvin tähän saakka.

Innovatiiviset ja kestävän kehityksen mukaiset proteiinin rikastusteknologiat ja niihin liittyvä osaaminen ovat tänä päivänä teollisuudessa kysyttyjä. Proteiinin erottaminen hävikin muista ainesosista ei yksin riitä. Tarvitaan taito jalostaa erityisesti kasviproteiinista suutuntumaltaan ja maultaan sellainen, että sitä voi ja haluaa syödä. Tämän osaamisen todisteet ovat jo ilmestyneet kuluttajien ulottuville: Lähikaupan hyllystä voi napata ostoskärryyn ”nyhtistä” tai ”härkistä”, jotka on valmistettu priimaraaka-aineista – kaurasta ja härkäpavusta. Toistaiseksi saadaan odotella hyllyille hävikkiproteiinista jalostettua ”rypsistä” tai ”mäskistä”.

Tästä eteenpäin hävikkiproteiinin taival arvoiseensa loppukäyttöön muuttuu astetta hankalammaksi – vai muuttuuko sittenkään?

Ollaan nimittäin edetty siihen kohtaan ruokaketjua, jossa raaka- ja valmistusaineet ovat osin sulautuneet yhteen valmiiksi elintarvikkeeksi tai peräti ateriaksi. Ollaan kaupassa tekemässä ruokaostoksia.

Kaupan ruokahävikki on vuosittain 70 miljoonaa kiloa ja siitäkin proteiinin osuus on noin kymmenesosa. Hävikin suuruus ratkaisee, tekeekö kauppa voittoa vai tappiota. Sitä on joko vähennettävä tai se on saatava tuottamaan rahaa. Hävikin pienentäminen on se helpompi ratkaisu, ja sille tielle kauppa on lähtenytkin kiertotalouden jätehierarkian periaatetta noudattaen: ensin minimoidaan ja sitten vasta kierrätetään. Kun kaupan hävikinhallintaohjelmat toimivat yhteen muiden järjestelmien ja logistiikan kanssa, saadaan ruokahävikki puolitettua ja tulos paranee.

Hävikin tehokkaaseen minimointiin on olemassa käypä ratkaisu, mutta täydelliseen eliminointiin ei vielä päästä. Miten käy sille elintarvikkeelle, jonka ’parasta ennen’-päivämäärä on nyt, mutta se edelleen nököttää kaupan hyllyllä? Kierrätykseen ja käyttöön tietysti, eikö niin? Kiertotaloutta kohtihan tässä mennään. Asia ei ole näin suoraviivainen.

Kaupan ruokahävikki päätyy valtaosin roskiin eikä ruokaa tarvitseville. Kyse ei ole piittaamattomuudesta, ylenkatsomisesta tai ihmisten kiusaamisesta vaan lainsäädännöstä, joka määrää elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisesta. Se ei salli vanhentuneen ruuan, vaikka se olisi kuinka laadukasta ja syömäkelpoista tahansa, tarjoamista vaikkapa taloudellisessa ahdingossa oleville. Järjenkäyttö ja terve harkinta olisi tervetullutta. Ruokahävikin jakamisen mahdollistavaa tai velvoittavaa lakia aletaan valmistella. Sitä odotellessa ruokahävikin laadukas proteiini kohtaa elinkaarensa pään kaupan takapihan roskiksessa.

Heitämme ruokaa roskiin 150 miljoonan kilon edestä vuosittain

Etenkin kotitaloudet mutta myös erilaiset yhteisöt, kuten koulut ja päiväkodit, ovat se varsinainen hävikkiproteiinin musta aukko. Me kuluttajat heitämme roskiin tai biojätteeseen 150 miljoonaa kiloa ruokaa vuosittain.

Me suomalaiset olemme hyviä kierrättämään paperia, pahvia, lasia, metallia, muovia ja vaatetta. Ruuan voimme kierrättää vain syömällä ja heittämällä tähteet kotipihan kompostiin tai biojäteastiaan, joista se päätyy lannoittamaan maaperää. Hyvä niin, mutta ehdottomasti kestävämpi ja taloudellisempi ratkaisu olisi minimoida tähteet, kuten kauppa tekee hävikilleen. Se on hyvin yksinkertaista ja erittäin kannattavaa: Syödään kaikki se ruoka, mikä ostetaan ja valmistetaan.

Kerrataan vielä: Jalostetaan tuotannon ja teollisuuden hävikkiproteiini uusiksi tuotteiksi, otetaan kaupan hävikinhallinta tehokkaaseen käyttöön, jaetaan kaupan hävikki tarvitseville, kompostoidaan tähteet ja lopuksi vielä syödään se, mitä ostetaan. Näillä keinoilla säästetään ympäristöä ja rahaa puoli miljardia euroa vuosittain.

 Raija Lantto VTT

Raija Lantto työskentelee johtavana tutkijana VTT:n teollisen biotekniikan ja elintarvikeratkaisut -tutkimusalueella.

Kiertotalous on suuria mahdollisuuksia sisältävä hiomaton timantti

Kiertotalous on tällä hetkellä suuri hiomaton timantti. Se tarjoaa Suomelle mahdollisuuden talouskasvuun ja työllisyyteen. Kiertotalouteen siirrytään innovaatioloikkien kautta. Keskeistä on muuttaa koko ajattelumallia, eli tehostamisen sijaan tehdään asiat kokonaan uudella tavalla.

Kiertotalous on joukkuepeliä, jossa ei yksilötyöllä tehdä maaleja!

Toimiva kiertotalous on kompleksi ja moniulotteinen systeemi. Kiertotaloudessa kierto pyritään sulkemaan, mutta ei suinkaan yhden toimijan toimesta vaan ekosysteemin tasolla. Kiertotalous on kuin joukkuepeli, jossa jokaisella on roolinsa ja pelaajilta vaaditaan tarkkaa pelisilmää ja ajoitusta. Tämä vaatii laaja-alaista osaamista ja kokonaisuuksien hallintaa.

Systeemisten kokonaisratkaisujen tarkastelu auttaa meitä näkemään metsän puilta. Kiertotalouden ratkaisut ovat komplekseja kokonaisuuksia; yksilötyöllä ei maaleja tehdä vaan yhdessä. Toisaalta jos joku pelaaja ei hoida tonttiaan, se vaikuttaa koko joukkueen suoritukseen. Kiertotaloudessa systeemisten vaikutusten ennalta-arviointi, simulointi ja pilotointi ovat tärkeitä työvälineitä ymmärtämään ja hahmottamaan ratkaisujen seurauksia. Elinkaarilaskenta toimii hyvänä työkaluna arvioitaessa ympäristövaikutuksia. Ratkaisujen vaikutusten arvioinnissa tarkasteluperspektiivin on oltava riittävän laaja ja pitkä, jotta löydetään todelliselta vaikuttavuudeltaan merkittävimmät ratkaisut.

VTT tarjoaa osaamista kiertotaloustimantin ulottuvuuksiin

Julkaisemassamme Policy Briefissä haluamme tuoda VTT:n eri alojen asiantuntijoiden näkemyksiä kiertotaloudesta esille palvellen sekä yrityksiä että päätöksentekijöitä. Näemme, että jokaisella kiertotalousratkaisulla on omat erityispiirteensä ja erilaiset muutostarpeet korostuvat. Näistä olemme VTT:llä nostaneet esiin viisi mielestämme keskeisintä seikkaa, jotka voidaan esittää kysymyksinä:

  • Missä määrin tarvitaan uusia teknologiaratkaisuja?
  • Tarvitaanko uusia liiketoimintamalleja?
  • Minkälaista muutosta tarvitaan yhteiskunnan rakenteisiin?
  • Millaista yhteistyön kehittämistä tarvitaan tai uusia yhteistyökumppaneita?
  • Kuinka paljon ratkaisun läpimurto on kiinni ajattelutavan ja käyttäytymismallien muutoksesta?

kiertotalous

VTT:n Policy Briefissä esittelemämme viisi kiertotalousesimerkkiä konkretisoivat, miten eri näkökulmat korostuvat, miten monialaista osaamista tarvitaan niiden edistämiseksi ja millaisia kansantaloudellisia mahdollisuuksia ne avaavat. Inspiroivien, konkreettisten esimerkkien avulla haluamme vauhdittaa suomalaisia yrityksiä miettimään omia vahvuuksiaan ja haasteita kiertotalouden ratkaisuissa sekä ottamaan rohkeita askelia kohti kiertotaloutta. VTT tarjoaa monialaista osaamista kaikkiin osaamisalueisiin. Voimme luoda yhdessä kumppaniemme kanssa uusia kiertotalousratkaisuja.

Maria Antikainen, erikoistutkija
Twitter: @MariaAntikainen

Erikoistutkija Maija Federley; johtava erikoistutkija Juha Honkatukia; erikoistutkija Päivi Kivikytö-Reponen; tutkimustiimin päällikkö Johanna Kohl; erikoistutkija Jutta Laine-Ylijoki; johtava tutkija Raija Lantto; johtava tutkija Tiina Pajula; tutkimustiimin päällikkö Anu Seisto

Raaka-aineet haasteena ilmastonmuutoksen edetessä

Raaka-aineita tarvitaan jokaisella teollisuuden sektorilla sekä ihmisten arkielämässä. Moni nykyisistä yhteiskunnallisista murroksista vaikuttaa oleellisesti raaka-aineiden saatavuuteen.

Uudet energiateknologiat – aurinkoenergia, tuulivoima, energian varastointi – tarvitsevat uusia raaka-aineita, jotka poikkeavat perinteisen energiasektorin raaka-aineista. Elektroniikka, kännykät ja sähköautot ovat muuttaneet raaka-ainetarpeita, ja keskiluokan kasvaessa varsinkin Aasiassa murroksen raaka-ainekentässä odotetaan vain lisääntyvän.

Muun muassa näistä asioista kuulimme 8.11.2016 Mineraalit kiertotaloudessa -seminaarissa Satakuntatalolla Helsingissä. Kyseessä oli VTT:n mineraalitalouden kärkiohjelman seminaari, ja sen ajankohtaiset esitykset herättivät vilkasta keskustelua. Päivän anti oli positiivinen, mutta paljon lisää työtä tarvitaan. Tähän mennessä tekemämme t&k-työ VTT:llä tuntui arvokkaalta ja sai hyvää palautetta. Tapahtumassa julkaistiin uusi VTT Research Highlights -julkaisu: Added value from responsible use of raw materials. Se on vapaasti ladattavissa verkosta: http://www.vtt.fi/inf/pdf/researchhighlights/2016/R13.pdf

Tuotteen ympäristövaikutukset määräytyvät pitkälti jo suunnitteluvaiheessa

Resurssitehokas tuotesuunnittelu ei ole uusi asia: sen periaatteet löytyvät jo 1930-luvun suunnitteluohjeista.

fig2_david_peck

Huolimatta siitä, että teoriassa tiedetään, miten uudelleenkäytettävyys ja kierrätettävyys tulisi ottaa huomioon, käytännön tasolla päädytään yhä vaikeammin kierrätettäviin tuotteisiin, totesi David Peck (TUDelft, Alankomaat) esityksessään. Käytännössä myös riippuvuutemme kriittisistä raaka-aineista kasvaa, koska lähes kaikki toiminnot ovat riippuvia automaattisesta tiedonsiirrosta ja elektroniikasta. Samanaikaisesti valmiutemme elektroniikkatuotteiden korjaukseen on heikentynyt voimakkaasti, jolloin pidempiaikaiset katkot tiettyjen raaka-aineiden saatavuudessa voivat aiheuttaa vakavia ongelmia yhteiskunnan toiminnoille.

Moni arvoaine jää kierrättämättä

Elektroniikka sisältää paljon kriittiseksi luokiteltuja tai muuten arvokkaita raaka-aineita, joista osa jää nykyisin lähes kokonaan kierrättämättä, kertoi John Bacher esityksessään. Haasteena on pieninä pitoisuuksina esiintyvien raaka-aineiden kustannustehokas talteenotto heterogeenisesta ja muuttuvasta materiaalivirrasta. Raaka-ainehäviöt monista toimintovaiheista koostuvissa keräys- ja kierrätysketjuissa ovat myös huomattavat. Yksi häviölähteistä on materiaalien murskauksessa syntyvä pöly.

fig3_john_bacher

Useassa esityksessä mainittiin mahdollisuus tehokkaampiin raaka-aineiden hyödyntämisprosesseihin, tehokkaampaan talteenottoon, resurssiviisaampaan tuotevalmistukseen sekä koko arvoketjun varrella nykyisin syntyvien jätteiden ja sivuvirtojen hyödyntämiseen. Sivuvirrat voisi nähdä sivutuotteina, joille mahdollisimman suuri arvon nousu mahdollistaa myös tehokkaamman hyödyntämisen.

Uusiutuva energia lisää kriittisten raaka-aineiden tarvetta

Mineraalit kiertotaloudessa -paneeli (Ilkka Kojo, Outotec; Raimo Lahtinen, GTK; Olli Salmi, EIT Raw Materials Baltic Sea CLC; Erja Turunen, VTT ja Maria Wetterstrand) totesi, että metallit ja mineraaliset raaka-aineet tulevat olemaan tärkeitä myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi uusiutuvan energian käyttö ja varastointi tulevat kuluttamaan yhä enemmän kriittiseksi luokiteltuja raaka-aineita.

fig4_paneeli

Koska laitteiden elinikä on pitkä, käytössä olevat raaka-ainevarastot tulevat kasvamaan. Tutkimuksen ja kehityksen kautta ja digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntäen pitäisi löytää ratkaisuja raaka-aineiden kestävään käyttöön, jotta tulevaisuudessakaan ei tarvitse lähteä etsimään raaka-aineita maapallon ulkopuolelta.  Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman poliittisten päättäjien ja kuluttajien myötävaikutusta.

Mineraalitalouden kärkiohjelma tuottaa teknologisia innovaatioita  

VTT:n mineraalitalouden ohjelmassa tuotetut tekniset innovaatiot luovat pohjaa kiertotaloudelle. Tämä tarkoittaa raaka-aineiden, materiaalien ja tuotteiden kierron järkevää suunnittelemista, tehostamista, pitkäikäisyyttä sekä kierron sulkemista, jätteettömyyttä, sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntämistä.

Ohjelma pyrkii lisäämään VTT:n raaka-aine- ja materiaalitutkimuksen kansallista ja kansainvälistä näkyvyyttä ja on mukana EIP Raw materialsin, PROMETIAn (Mineral Processing and Extractive metallurgy for mining and recycling innovation association) ja EIT Raw Materialsin toiminnassa. Konkreettisina aktiviteetteina ovat muun muassa EIP Commitmentit ja H2020-projektit.

 

Kirjoittajat:

paivi_kivikyto-reponen

Päivi Kivikytö-Reponen, tekniikan tohtori, erikoistutkija, Mineraalitalous-kärkiohjelman päällikkö

Päivi Kivikytö-Reponen työskentelee elinkaariratkaisujen, uusio- ja sekundäärimateriaalien sekä teollisten materiaalien kehityksen, suunnittelun ja kulumisen parissa VTT:llä. Hänellä on noin kahdenkymmen vuoden kokemus materiaaleihin liittyvästä tuotekehityksestä, tutkimuksesta ja laadunvarmistuksesta sekä teollisuudessa, yliopistoissa että tutkimuslaitoksessa. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa erityisesti tuotteiden suunnittelu kiertotalouteen, elinkaaren pidentäminen sekä tuotteiden resurssitehokkaat elinkaariratkaisut – erityisesti metalli-, keraami- ja komposiittituotesektoreilla.

 

Ulla-Maija_Mroueh

Ulla-Maija Mroueh, johtava tutkija

Ulla-Maija Mroueh työskentelee VTT:llä johtavana tutkijana. Hänen keskeisiä tutkimusalueitaan ovat kierrätys- ja jätteidenhyödyntämiskonseptit, mineraalisten raaka-aineiden tuotanto- ja käyttöketjut, raaka-ainekierrot ja kaivosten ympäristövaikutusten hallinta. Hänellä on yli kolmenkymmenen kokemus tämän aihealueen kansainvälisistä ja kotimaisista tutkimushankkeista.

Kiertotalouden palvelut: omistamisesta vuokraamiseen, lainaamiseen, jakamiseen ja vaihtamiseen

Liiteri

Liiteri-palvelulla pilotoidaan kiertotaloutta.

Kiertotaloutta pidetään sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti yhtenä keskeisenä talouskasvun mahdollistajana. Lainsäädännöllä voidaan vauhdittaa siihen siirtymistä, mutta jotta suomalainen teollisuus voi saavuttaa edelläkävijän aseman etuineen, tarvitaan innovatiivisia uusia liiketoimintamalleja.

Hyvä esimerkki uudesta liiketoimintamallista on siirtyminen tuotteiden myynnistä palveluiden myyntiin. Siitä on puhuttu pitkään, ja nyt jos koskaan se on ajankohtainen aihe. Palvelullistamisella voidaan saada materiaalikierron kehä suljettua, kun palveluntarjoaja ohjaa tuotteet kierrätykseen niiden eliniän päätyttyä. Toiseksi palvelullistaminen auttaa pidentämään yhden tuotteen elinikää: usein materiaalit ovat kestävämpiä ja tuotteet korjattavampia, kun tuote tarjotaan palveluna. Kolmanneksi palvelullistaminen parantaa usein resurssitehokkuutta, koska tuotteiden elinkaari on pidempi ja saavutetaan kokonaishyötyjä, kun palveluntarjoaja hallinnoi tuotteita.

Palvelullistaminen luo yrityksille myös kasvumahdollisuuksia, koska se mahdollistaa siirtymisen kohti holistisempia palvelukokonaisuuksia. Yhdessä teknologian tehokkaan hyödyntämisen kanssa se mahdollistaa palveluiden tarjoajalle mm. resurssitehokkaan etävalvonnan ja ennakoivan kunnossapidon.

Kiertotalouden palvelumallit luovat arvoa käyttäjälle

Jotta voidaan luoda houkuttelevia palveluita, täytyy ymmärtää, miten tuotteen tai palvelun arvo syntyy kuluttajille. Kun siirrytään tuotteiden ostamisesta ja niiden omistamisesta palveluiden ostamiseen, syntyy uudenlaisia hyötyjä ja uhrauksia. Näitä olemme AARRE-projektissa lähteneet selvittämään. Palvelullistamisen hyödyiksi koettiin joustavuus, parempi laatu, pienentynyt riski ja vaihtelunhalu. Vastaavasti uhrauksena nähtiin omistajuuden menettäminen, joka liittyy erityisesti tuotteisiin, joihin on läheinen suhde. Omistaminen luo edelleen kuluttajille autonomian ja vallan tunnetta, mistä syystä palveluihin siirtyminen vaatii laajalti ajatusmallin muutosta.

Siirryttäessä omistajuudesta vuokraamiseen kuluttajan täytyy myös olla aiempaa suunnitelmallisempi. Jos kuluttaja haluaa tilata ruuat kotiinsa, ostokset on suunniteltava päivä etukäteen. Samoin jos työkalut haluaa vuokrata ostamisen sijaan, työkaluja ei voi vain ottaa kaapista vaan niiden hankkimiseen tarvitaan enemmän aikaa. Toisaalta kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia vähentämään kotiensa tavaramäärää, mikä tukee palvelullistamista hyvin.

Käytännön kokeilut konkreettisen tiedon tuottajina

Palvelullistamisessa on kyse elämysten tarjoamisesta. Englanniksi puhutaan service journeysta, jossa asiakkaat ovat luomassa arvoa yhdessä yritysten kanssa. On siis ensisijaisen tärkeää ottaa kuluttajat mukaan palveluelämyksen suunnitteluun. Erilaiset nopeat kokeilut ja pilotit palvelevat hyvin tätä tarvetta.

VTT:n koordinoima AARRE-hanke on mukana CoReorient Oy:n työkalujen vuokraamispilotissa, Liiterissä, joka tarjoaa virtuaalirautakaupan palvelut kuluttajille 24 h vuorokaudessa Teurastamon alueella Helsingissä. Liiteri-pilotin on tarkoitus tuoda tietoa moniin keskeisiin kysymyksiin, kuten palvelumallin houkuttelevuuteen, helppouteen sekä hinnoitteluun.

Voisiko legoja vuokrata sen sijaan, että ne ostetaan ja kootaan kerran?

Kuluttajien ajattelumallin muutos on ensiarvoisen tärkeää kiertotalouteen siirryttäessä. Tästä syystä tarvitaan erityisesti tulevaisuuden kuluttajien eli lasten ja nuorten osallistamista. Usein parhaat ideat ovat arkielämän oivalluksia. Osallistumme Heurekan Tutkijoiden yö -tapahtumaan 30.9., ja siellä tuomme kiertotaloutta lasten ulottuville ja kutsumme koko perheen ideoimaan fiksumpia tapoja kuluttaa. Nähdään siis Heurekassa!

Maria Antikainen, erikoistutkija

Anna Aminoff, erikoistutkija

Outi Kettunen, erikoistutkija

Henna Sundqvist-Andberg, erikoistutkija

AARRE-projektissa luodaan VTT:n johdolla uutta, käyttäjälähtöistä kiertotalouden liiketoimintaa. Projekti on elinkeinoelämän kanssa verkottunut tutkimushanke (2015–2017), jossa Tekes on päärahoittajana. Muita tutkimusorganisaatioita ovat VTT:n lisäksi SYKE sekä Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus. AARRE-hankkeen kumppanit ovat Lassila & Tikanoja, Destaclean, Kierrätysverkko, CoReorient, Eurokangas, Not Innovated Here sekä Kemianteollisuus ja Teknologiateollisuus.

Twitter: @AarreResearch

Palvelulla päästään kohti kiertotaloutta – mutta millaiset palvelut kiinnostavat kuluttajia?

Maria Antikainen

Maria Antikainen

Anna Aminoff ja Outi Kettunen

Koko yhteiskunnan näkökulmasta paine siirtyä lineaarisesta talousmallista kiertotalouteen on kova. Jotta voimme saada talouskasvua tai edes turvata nykyisen tilanteen, tarvitaan muutos kohti suljettua kehää, jossa materiaali kiertää ja sen arvo säilyy tai jopa kasvaa. Avainasia on resurssien entistä tehokkaampi ja fiksumpi käyttö. Tämä on mahdollista innovatiivisilla liiketoimintamalleilla sekä teknologian fiksulla hyödyntämisellä. Kuluttajat ovat kiertotaloudessa keskiössä, joten heidän valinnoillaan ja toiminnallaan tulee olemaan entistä suurempi merkitys. Tästä syystä kuluttajien ja heidän käytänteidensä ymmärtäminen on avainasemassa, jotta yritykset voivat menestyä uusien liiketoimintamallien kehittämisessä.

Vuokraisitko sohvan, pesukoneen tai vaatteet?

Palveluiden tarjoaminen omistamisen sijaan on tehokas tapa varmistaa materiaalien kierto ja niiden arvon säilyminen. Kuitenkin muutos omistamisesta palveluiden ostamiseksi on suuri askel kuluttajille. Tutkimme AARRE-hankkeessa järjestetyissä ryhmäkeskusteluissa kuluttajien suhtautumista erilaisiin palveluliiketoimintamalleihin, joissa esimerkiksi tarjottaisiin sohva, pesukone tai vaatteet palveluna. Siirryttäessä tuotteiden myymisestä niiden tarjoamiseen palveluna on keskeistä ymmärtää kuluttajien suhtautuminen omistamiseen. Keskusteluissa nousi esille, että omistaminen on tärkeää erityisesti tavaroissa, jotka liitetään tärkeisiin tapahtumiin tai joihin luodaan erityisiä tunnesiteitä, kuten vaikkapa sohva. Myös erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat valintoihin. Opiskelijalle pesukoneen tai sohvan vuokraaminen voi tuoda helppoutta elämään.

Kuluttajilla saattaa olla hyvinkin henkilökohtainen suhde tiettyihin teknisiin tuotteisiin, kuten esimerkiksi autoon, kun taas toisiin teknisiin laitteisiin, kuten esimerkiksi kodinkoneisiin, kuluttajat luovat vähemmän tunnesiteitä. Lisäksi näiden tuotteiden tarjoaminen palveluna mahdollistaisi parempia teknisiä ominaisuuksia sekä parempaa laatua, mistä syistä keskusteluun osallistuneita kuluttajia kiinnosti pesukoneen hankkiminen palveluna enemmän kuin sohvan tai vaatteiden. Lisäämällä älykkyyttä teknologian avulla koneeseen, esimerkiksi mahdollistamalla ennakoiva huolto sekä tehokkaampi käyttö, voidaan tarjota kuluttajia kiinnostavaa lisäarvoa. Omistamisen sijaan vuokraaminen voi myös tarjota alhaisemman riskin kuluttajille poistaen esimerkiksi rikkoutumisesta syntyneet kustannukset. Toisaalta myös vaatteiden virheostosten riskin poistuminen vuokraamisen kautta kiinnosti kuluttajia.

Ryhmäkeskusteluissa esille tulleet kaikki kolme mallia, sohvan, pesukoneen ja vaatteiden vuokraus/liisaus, jakoivat kuluttajia kahtia. Osa näki ne hyvinkin kiinnostavana, osa ei niinkään, mikä kiteytyy hyvin erään kuluttajan ajatuksessa: ”Olen omistajaihminen.” Selkeimpiä esiin nousseita esteitä oli epäilys siitä, ettei liisausmallia voida toteuttaa kustannustehokkaasti, tai malli tuntui liian oudolta ja siksi tarpeettomalta. Toisaalta selkeimmät liisaamisen edut liittyivät parempaan laatuun, joustavuuteen, vaihtelumahdollisuuteen sekä pienempään riskiin ja sitoutumiseen.

Kohti innovatiivisia liiketoimintamalleja

Tärkeintä olisikin löytää jokaiselle kuluttajalle oikea ja sopivin ratkaisu. Tutkimukset ja käytäntö osoittavat, että uudet palvelut omaksutaan helpoimmin, jos ne muistuttavat jotain aiempia toimintoja eivätkä vaadi suurta muutosta ainakaan kerralla. Käytänteiden muuttuminen on avaintekijä silloin, kun tavoitellaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Suuremmat muutokset käytänteissä vievät aikaa ja tapahtuvat pikkuhiljaa askel askeleelta. Kuluttajien kanssa käymämme ryhmäkeskustelut osoittivat, että osa kuluttajista on jo valmiita ratkaisukeskeisiin palveluliiketoimintamalleihin, kuten ostamaan vaikka sisustuksen palveluna. Osa taas haluaa vieläkin omistaa, jolloin palvelun lisääminen ydintuotteen ympärille auttaa sulkemaan kiertotalouden luupin.

Jotta kiertotalouden liiketoimintamallit yleistyisivät, täytyy tunnustaa tosiseikkoja, kuten se, että kaikki meistä eivät ole (vielä) valmiita ostamaan tavaroiden sijaan palveluita – saati sitten ostamaan näitä toisen kuluttajan tuottamana. Tästä syystä vaaditaan innovatiivisia liiketoimintamalleja, jotka ottavat erilaiset asiakaspreferenssit ja käytänteet huomioon. Joka tapauksessa matka kohti ratkaisukeskeisten palveluliiketoimintamallien yleistymistä on jo alkanut.

AARRE-projektissa luodaan VTT:n johdolla uutta, käyttäjälähtöistä kiertotalouden liiketoimintaa. Projekti on elinkeinoelämän kanssa verkottunut tutkimushanke (2015–2017), jossa Tekes on päärahoittajana. Muita tutkimusorganisaatioita ovat VTT:n lisäksi SYKE sekä Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus.

Twitter: @AarreResearch

Maria Antikainen, erikoistutkija

Anna Aminoff, erikoistutkija

Outi Kettunen, erikoistutkija

Kiertotalous – suunnittelun rooli ja mahdollisuudet Suomen vientiteollisuudelle


EU-komissio julkaisi eilen 2.12.2015 uuden kiertotaloutta koskevan aloitepaketin.  Paketti sisältää komission tiedonannon kiertotalouden toimintaohjelmasta sekä ehdotuksen kuuden jätealan direktiivin muuttamiseksi. Uuden kiertotalouspaketin keskeisenä tavoitteena on suunnitella ja valmistaa materiaalit ja tuotteet siten, että niiden elinikää pidennetään, niitä voidaan uudelleen valmistaa ja käyttää ja lopulta materiaalit sekä tuotteet voidaan kierrättää mahdollisimman kauan niiden arvo säilyttäen. Myös uusiomateriaalien, kierrätysmateriaalien ja sekundäärimateriaalien kysynnän vahvistamista pidetään tärkeänä tavoitteena. Uskon, että Suomella on mahdollisuus kiertotalouden kärkimaaksi omaksumalla uusi ajattelumalli ja tuomalla rohkeasti uusia innovaatioita ja toimintatapoja käytäntöön.

Suunnitteluinsinööri määrittelee jopa 80% tuotteen elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista ja kustannuksista  – sitä pienemmästä summasta 80 % lasketaan, mitä enemmän suunnittelija pystyy tuotteen kokonaiselinkaaren suunnitteluun. Miettimättä jättäminen on pelottava skenaario. Energian, materiaalien ja jätteen määrän vähentäminen lisää kaivattuja kustannussäästöjä ja bonuksena alentaa myös kasvihuonekaasupäästöjä.

Osin lainsäädäntö ja direktiivit ohjaavat pakotetusti toimintaa, osin markkinatalous liittyen materiaalienja raaka-aineiden niukkuuteen tai kriittisyyteen, joka on suoraan verrannollinen hintaan. Rohkealla etunojalla kiertotalouden liiketoiminnassa saavutetaan positiivista liiketulosta esimerkiksi tuotteiden jätevirtojen vähentämisellä, halvempia (sekundääriset, sivuvirrat) raaka-aineita hyödyntämällä, ennakoivalla tai ennustavalla huollon, korjausten ja päivitysten oikea-aikaisella suorittamisella, uudelleen valmistuksen ja uudelleen käytön ja kierrätyksensuosimisella sekä kestävän kehityksen brändin vahvistamisella. Moni firma kertoo olevansa clean tech -osaaja, eikö juuri tässä juuri nyt ole näytön paikka?

Suomelle luvattuna insinöörien maana mahdollisuudet avautuvat nimenomaan kiertotalouden suunnittelun ja valmistuksen kautta. Tuon alla esille hyviä käytännön esimerkkejä kiertotalouden hyödyntämisestä:

  1. Teräksestä valmistetut tuotteet soveltuvat hyvin kiertotalouden periaatteisiin: korkean lujuuden omaavan ja kestävän materiaalin keventäminen, uudelleen valmistus ja uudelleen käyttö onnistuu sekä kierrätys toimii.
  1. Metallurgisen teollisuuden sivuvirroille on kehitetty teollisia symbiooseja ja uusia käyttömahdollisuuksia. Niin sanottujen sekundäärimateriaalien arvonnousu toisessa käyttökohteessa on oleellinen osa kiertotaloutta.
  1. Raskaisiin työkoneisiin liittyvänä kiertotalousesimerkkinä löytyy Caterpillar uudelleen valmistuksen ja komponenttien uudelleenkäytön saralla.

Mitä kaikkea sitten voisivat olla kiertotalouden suunnittelun innovaatiot? Kiertotalouden suunnittelu edellyttää moniulotteisen maailman hallitsemista ja vaihtoehtoisten skenaarioiden luomista, tuotteen riittävän suorituskyvyn takaamista luotettavasti, mutta kustannustehokkaasti. Liian hyvästä suorituskyvystä kukaan ei ole valmis maksamaan yhtään ylimääräistä.  On mentävä pintaa syvemmälle ja tuotava uusia kompetensseja tuotesuunnittelun keskiöön, haastettava syvällinen materiaaliosaaminen ja -kehitys yhteistyöhön tuotesuunnittelun ja valmistustekniikan kanssa. Entäpä jos esimerkiksi kulutusta kestävä, tiivis pinnoite olisi käyttöolosuhteista merkittävästi poikkeavalla kuormituksella helposti irrotettavissa alustakomponentistaan, kun pinnoitteen uusiminen tulee ajankohtaiseksi? Näin helpotettaisiin sekä uudelleen pinnoittamista, että vanhan pinnoitteen arvoaineiden uudelleen käyttöä.

VTT:n innovaatio-ohjelma, Mineraaliekonomia, tuottaa kiertotalouden teknologisia innovaatioita. Tulevana vuonna ohjelma keskittyy kokonaisvaltaiseen kiertotalouden ratkaisujen tuottamiseen yhdistäen kiertotalouden suunnittelun, liiketoimintamallit ja ennakoinnin. Ohjelma on keskittynyt raaka-aineiden ja materiaalien koko arvoketjun innovointiin. Teknologista osaamista on kartutettu muun muassa arvoaineiden talteenotosta köyhistä ja kompleksisista lähteistä, kierrätyksestä, sekundääripohjaisten materiaalien suunnittelusta ja valmistuksesta, kestävästä materiaalisuunnittelusta ja elinkaaren arvioinnista.

Päivi Kivikytö-Reponen

Erikoistutkija ja VTT:n Mineraaliekonomia innovaatio-ohjelman johtaja