Making everyday life easier for the consumer

Soon running your daily errands will be quick and easy: Groceries you ordered will be automatically delivered to your door, or directly in your fridge. The same delivery also includes the party dress you ordered for yourself, and new football boots for your child.  Before heading back, the delivery vehicle picks up your recyclable cardboard and bottles, and perhaps gives your children a ride to soccer practice or piano lesson.

This is a future in which service package integration will make the consumer’s daily life much easier.  Instead of focusing on individual purchases, consumers will be able to choose which solutions they need in their everyday life, and manage these using a single service platform. Other items provided as a service include clothing, hobby equipment, tools and home decor. Using a service instead of buying offers better adaptability to each life situation and current needs.

Everyday Life as a service– everyday solutions from a single source

In the transition to a service economy, it makes sense for the service provider to offer serviceable, upgradeable high-quality products, which will extend the life cycle of products. Resources can be put to efficient use when efficient use of materials is in the consumer service provider’s interest. The service provider will also be responsible for the recycling of products that have reached the end of their life cycle.

In the future, consumers will be able to obtain services by using a single integrated platform. This makes it easier to run several errands in one go, blurring the boundaries between individual services. Furthermore, all the goods consumers currently own can be offered as a service. What would you think about having your seasonal wardrobe delivered to your doorstep?

A solution for running Everyday Life as a servicesimplifies data flow, and as the volume of data grows, relevant services can be suggested to consumers almost automatically. This makes it easy for the consumer to choose the services they need, and it makes their everyday life easier. Better flow of information makes service provision a profitable business. To make everyday service logistics efficient and optimally suited to the consumers’ needs, products and services from multiple companies should be brought to the consumer in a single delivery.

Think differently, benefit more!

This is a revolutionary idea that requires a rather dramatic change in our thinking. To make them attractive, services offered should be superior in comparison with the existing ones. Understanding consumers, their daily activities and things that create value for them – and demand sacrifices – is a core element of development efforts. VTT’s AARRE project studied these carefully and created a customer’s value path to illustrate the value creation process and to provide a tool for companies.

Experimenting with various tried and tested services such as car and apartment sharing services will gradually drive changes in the way we think. Companies should embrace this opportunity to introduce experimental business models. Experiments like the provision of tools as a service can help to understand what the consumers are ready to accept and what their real needs are. Pilot projects could be launched to test the ecological benefits of the service.

Reliability is everything

Everyday Life as as serviceconcept offers superior value to the consumer, since the service can be taught to anticipate their needs and build a customised service portfolio for each consumer. Having a single service platform to cater to the needs of an individual consumer or families means that an enormous amount of confidential data will pile up in the service. The more information consumers are willing to disclose, the better and more tailored service they are likely to receive. It is therefore essential to ensure the reliability of the service to make it attractive. And because no two consumers are alike, a number of different options for limiting the collection and use of data must be provided.

The practical implementation of the model is still a long way away, and requires considerable development efforts. One of the key requirements is a mindset that embraces the shift away from ownership. Just imagine how services could change our daily lives!

 

Maria Antikainen VTT
Maria Antikainen

Principal Scientist
maria.antikainen(a)vtt.fi
@MariaAntikainen


Anna Aminoff VTTAnna Aminoff

Principal Scientist
anna.aminoff(a)vtt.fi
@AminoffAnna


outikettunen

Outi Kettunen
Senior Scientist
outi.kettunen(a)vtt.fi

 

The ABC of plastics in the circular economy is a series of five blog posts exploring the world of plastics. The series discusses bioplastics, plastics recycling and the related business operations, as well as the future of the circular economy. And last but not least – mythbusting! 

Miten uudesta muovitaloudesta tulee totta?

Uuden muovitalouden rakentamiseksi ja visioiden muuttamiseksi todellisuudeksi tarvitaan toimia monella rintamalla. Suomi on ottanut muoviin liittyvät haasteet tosissaan, ja parhaillaan on ympäristöministeriön alaisuudessa käynnissä kansallisen muovitiekartan valmistelu. Muovitiekartta julkaistaan syyskuussa, ja se keskittyy nimenomaan toimenpiteisiin: mitä pitäisi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tehdä, jotta uusi muovitalous pääsee kehittymään?

Kannusteet arvoketjujen yhteistyöhön tarpeellisia

Koska kyse on systeemisestä muutoksesta, avainasemassa on toimivien arvoketjujen rakentaminen. Kaikki arvoketjun osat on innostettava mukaan: muoviraaka-aineen tuottajat, muovia sisältävien tuotteiden ja -pakkausten suunnittelijat, valmistajat ja käyttäjät, vähittäiskauppiaat, kuluttajat ja jätehuollon toimijat. Kaikkien on myös saatava yhteistyöstä uutta lisäarvoa, muuten kokonaisuus ei toimi.

Olisi erinomaista, jos alkusysäyksen antajaksi perutettaisiin kansallinen rahasto tai ohjelma, joka myöntäisi rahoitusta muovien kierrätystä harjoittavien ekosysteemien luomiseen. Ekosysteemin kokoaminen vaatii työtä, aikaa ja uutta otetta ja sen toiminnan kehittäminen t&k-panostuksia. Pitkällä aikavälillä, kun toimijat ovat hitsautuneet yhteen ja kierrätysraaka-aineen laatu ja markkinat kehittyneet, kiertotalouden liiketoiminta vakiintuu ja kannustimien merkitys vähenee.

Osaamisten yhdistely vie pitkälle

Tulevaisuuden ratkaisut perustuvat enenevässä määrin erilaisten teknologioiden ja osaamisten yhdistelyyn. VTT:llä uutta muovitaloutta kehitetään muun muassa Tampereella muovien ja komposiittien prosessoinnin pilotointiympäristössä sekä Espoon Bioruukissa, jossa muovijätettä voidaan kierrättää termokemiallisesti eli nesteyttää ja kaasuttaa lämmön ja kemian avulla. PlastBug-tiimi puolestaan kehittää muovia syöviä mikrobeja, jotka hajottavat roskan uusiksi raaka-aineiksi ja TrashToTreasure-tiimi muovien entsymaattista ja kemiallista hajotusta.

Johtoasemat jaossa

Uusi muovitalous ottaa huomioon sekä luonnon että talouden. Arvioiden mukaan taloudesta katoaa jopa 95 prosenttia muovisten pakkausmateriaalien arvosta eli vuosittain 70–105 miljardia euroa sen seurauksena, että materiaalia käytetään vain kertaalleen hyvin lyhyen ajan.

Lähitulevaisuudessa ratkaistaan, mitkä maat ottavat teknologiakehityksessä johtavan aseman ja mihin maihin niihin perustuva tuotanto syntyy. Sekä mekaaninen että kemiallinen kierrätys tulevat kasvamaan. Euroopassa noin kolmasosa muovijätteestä kierrätetään, ja tästä vain vajaat 2 prosenttia on kemiallista kierrätystä. On visioitu, että kasvattamalla muovien kemiallista kierrätystä petrokemian tuotteiden ja muovien hinnat voitaisiin jopa kytkeä irti öljyn hinnasta. Yksi tonni kierrätysmuovia säästää keskimäärin 22 barrelia öljyä.

Monet tunnetut brändit, kuten M&S, Mars, Nestlé, Unilever ja L’Oreal ovat jo tehneet merkittäviä lupauksia uuteen muovitalouteen siirtymisestä. Kotimainen kemian alan yritys Neste tähtää isoksi peluriksi jätemuovien kemiallisessa kierrätyksessä ja on ilmoittanut tavoitteekseen käyttää vuonna 2030 jopa kaksi miljoonaa tonnia jätemuovipohjaista syöttöä jalostamoillaan Porvoossa ja Naantalissa.

Muovipäästöjen minimointi, öljyä korvaavien raaka-aineiden käytön lisääminen ja muovin saaminen paremmin kiertoon ovat Euroopan komission tammikuussa julkaiseman muovistrategian ydin.

Suomella on tuhannen taalan paikka nousta teknologia- ja konseptiviejäksi uudessa muovitaloudessa. Se onnistuu vahvalla visiolla, riittävällä resursoinnilla ja yhteistyöllä.
Pohjakallio_Maija_

Maija Pohjakallio
Team leader, Materiaalien prosessointi ja kiertotalouden ratkaisut
maija.pohjakallio(a)vtt.fi

 


Muovien kiertotalouden ABC
on viisiosainen blogisarja, jossa sukelletaan muovien maailmaan. Sarjassa käsitellään biomuoveja, muovien kierrätystä ja liiketoimintaa, sekä kiertotalouden tulevaisuuden visioita. Myyttien murtamista unohtamatta! 

 

Muovien kiertotalouden ABC: Kuluttajan arki helpottuu kiertotaloudessa

Pian arkesi helpottuu: ruoat tulevat automaattitilauksella tarpeen mukaan kotiovelle tai suoraan jääkaappiin, samalla kyydillä tulevat tilaamasi kevätjuhla-asu sekä uudet nappikset lapsellesi. Paluumatkalla kyytiin lähtevät kierrätettävät pahvit, pullot ja ehkä lapsesikin harrastuksiinsa.

Tämä on tulevaisuutta, jossa kuluttajan arki muuttuu sujuvammaksi, kun palvelukokonaisuudet integroituvat toisiinsa.  Sen sijaan että kuluttajat pohtisivat, millaisia yksittäisiä hankintoja tekisivät, he voivat valita millaisia ratkaisuja kaipaavat arkeensa ja hallita näitä yhdeltä palvelualustalta. Palveluna tulevat myös vaatteet, harrastusvälineet, työkalut sekä asunnon sisustus, mahdollistaen niiden mukautumisen kätevästi elämäntilanteen ja tarpeiden mukaan.

Arki palveluna – arkielämän ratkaisut yhdestä paikasta

Siirryttäessä palvelutalouteen palveluiden tuottajalle on järkevää tarjota laadukkaita, huollettavia ja päivitettäviä tuotteita mitä kautta tuotteiden elinkaari pitenee. Resurssit saadaan hyödynnettyä tehokkaasti kuluttajapalveluiden avulla kun palveluntarjoajan intressinä on materiaalien tehokas käyttö. Samalla palveluntuottaja vastaa elinkaarensa loppuun tulleen tuotteen kierrättämisestä.

Koska kuluttajat voivat saada tulevaisuudessa palvelut yhden integroidun alustan kautta, hoituu useampi tarve yhdellä kertaa ja yksittäisten palvelujen rajat hämärtyvät. Kaikki kuluttajan tällä hetkellä vielä omistamat tavarat voidaan tulevaisuudessa tarjota palveluna. Miltä kuulostaisi vaikkapa vuodenajan mukaan vaihtuva vaatemallisto kotiin toimitettuna?

Arki palveluna -tyyppisen ratkaisun avulla tiedonkulku paranee, ja lisääntyneen tiedon avulla kullekin sopivia palveluita voidaan ehdottaa melko automaattisesti. Tämä tekee palveluiden valitsemisesta ja samalla arjesta vaivatonta. Tiedonkulun paraneminen tekee palveluiden tarjoamisesta kuluttajille kannattavaa liiketoimintaa. Esimerkkinä arjen logistiikka voidaan saada riittävän tehokkaaksi ja kuluttajan tarpeisiin parhaiten sopivaksi, kun kuluttajalle tuodaan samalla kertaa kerralla usean eri yrityksen tuotteita ja palveluita.

Ajatellaan toisin -ja hyödytään enemmän!

Idea on mullistava ja vaatii suuren muutoksen ajattelumalleissa. Palveluiden tulee olla ylivertaisia verrattuna aiempiin, jo olemassa oleviin ratkaisuihin, jotta ne ovat houkuttelevia. Kehittämistyössä keskeistä on ymmärtää kuluttajia, heidän päivittäistä arjen toimintaa ja sitä mikä erilaisissa ratkaisuissa luo kuluttajille arvoa -ja toisaalta vaatii uhrauksia. Juuri tätä on  tutkittu VTT:n  AARRE-hankkeessa , jossa mm. luotiin asiakkaan arvopolku arvonluomisen hahmottamiseksi ja työvälineeksi yrityksille.

Erilaisten hyväksi havaittujen palveluiden kokeileminen ja käyttö – vaikkapa auton ja asunnon jakamispalvelut- vie ajattelun muutosta läpi askel askeleelta. Yrityksiltä tarvitaankin rohkeita liiketoimintamallikokeiluja. Tällaisten kokeilujen, kuten tarjoamalla työvälineet palveluna kautta pystytään selvittämään, mihin kuluttajat ovat valmiita ja mitä todellisia tarpeita heillä on. Piloteilla voidaan testata myös palvelun ympäristöystävällisyyttä.

Luotettavuus avainasemassa

Arki palveluna -ratkaisulla voidaan tarjota ylivertaista arvoa kuluttajille, koska oppiva palvelu pystyy ennakoimaan kuluttajien tarpeet ja muodostamaan niistä räätälöidyn kokonaisuuden. Kun kaikki yksittäisen kuluttajan tai perheiden tarpeet tyydytetään yhden palvelukokonaisuuden kautta, kertyy palveluun valtava määrä luottamuksellista tietoa. Mitä enemmän kuluttaja on valmis kertomaan, sitä paremman palvelukokonaisuuden hän luultavasti saa. Tästä syystä palvelun luotettavuus on keskeisessä roolissa, jotta se olisi houkutteleva. Koska kuluttajat ovat hyvin erilaisia, on tarjottava myös moninaiset mahdollisuudet rajoittaa kerättävää tietoa ja sen hyödyntämistä.

Tulevaisuuden Arki palveluna -mallin toteutuminen on vielä pitkän kehitystyön päässä. Yksi osa-alue on oman ajattelumme muuttuminen pois omistamiskeskeisyydestä. Mieti jo nyt, miten palvelut voisivat muuttaa arkeamme!

Maria Antikainen VTT
Maria Antikainen

Principal Scientist
maria.antikainen(a)vtt.fi
@MariaAntikainen


Anna Aminoff VTTAnna Aminoff

Principal Scientist
anna.aminoff(a)vtt.fi
@AminoffAnna


outikettunen

Outi Kettunen
Senior Scientist
outi.kettunen(a)vtt.fi

 

Muovien kiertotalouden ABC on viisiosainen blogisarja, jossa sukelletaan muovien maailmaan. Sarjassa käsitellään biomuoveja, muovien kierrätystä ja liiketoimintaa, sekä kiertotalouden tulevaisuuden visioita. Myyttien murtamista unohtamatta! 

Ahoy there – setting a course for the circular economy!

Material overboard! Logbook entry on 2 February 2018 at 07.50 hours at 61°18′50″N 023°45′10″E: non-environmental object overboard. Two boys are walking to school, one of whom is eating from a jar of baby food. Out of the corner of my eye, I notice the jar flying through the air into a bank of snow. I turn around and say, “Are you serious? Did you really just throw that jar away? Come and pick it up.” The boy obediently returns. “It’s not nice to have trash thrown into our yard. Secondly, a jar does not decompose in the natural environment. Take it to that recycling bin,” I say, returning the jar to the boy’s hand.

Clearly, if perfectly usable material ends up somewhere other than recycling, there has still been too little discussion of the circular economy. Plastic is a material that could be used even more widely than glass.

Good or bad guy?

People have a range of opinions on plastic, and the headlines handle the issue from a number of perspectives: “The age of plastic is coming to an end”, “Plastic from sugar”, “Beaches are choking on plastic,” “The future of plastic begins at the designer’s desk,” “Plastic recycling is a lovely, but not yet viable, idea”, “Millions of plastic beads are entering the world’s oceans”, “New (plastic) material draws energy from light”, “Avoid plastic”. 

These concepts can easily be mixed up and perspective lost when trying to create click-bait. For example, in such cases it might be forgotten that plastic can be found in places other than disposable products or plastic bags. A plastic bag purchased in Finland does not have to end up in the Baltic, but the consumer can decide whether to recycle it as a material or use it to generate energy.

Global production of plastic has risen each year and its use is increasing as national economies develop. However, recycling and reuse have not kept pace with this process. New innovations and measures are needed to balance the situation. In plastic, a material scientist sees a material, the status of which (whether good or bad) depends on its overall life cycle.

Responsible use of plastic

To speed up the circular economy, the EU Commission published its strategy on plastics on 16 January 2018. The contents of the strategy can be summarised by saying that, from now on, the entire lifecycle of plastic materials will be taken into account from design, production and use all the way through to recycling. In addition, by 2030 all packaging must be recyclable.

In some respects, industry is already sailing ahead of the strategy in terms of its goals: for example, a large industrial flagship, Unilever, is committed to making its packaging recyclable by 2025.

The plastic strategy also takes account of microplastics, whose intentional use is restricted in products. The washing of synthetic textile fibres and the reduction of micro-plastic emissions from traffic is the subject of a further investigation by the European Commission. A macro-plastic product that enters a body of water after being worn down into microplastics represents a wasted opportunity, i.e. an obstacle to the potential recycling of the product’s material.

Plastic is a useful material when used responsibly. Responsibility is based on products at the end of their lifecycle being returned for recycling. Many dangerous waters must be avoided when recycling materials, but there are also several routes to successful recycling.

A full cargo of options

A range of possibilities is available when designing and implementing recycling. The following alternatives must be weighed up for both concentrated regional recycling systems, and wider national alternatives:

  • Mechanical recycling/chemical recycling
  • Adding value to recycled fractions/use of recycled fibre as is
  • Sorting at the location where the waste is created/reception of mixed plastic fractions
  • Compacted multiple-sorting methods/sorting methods based on a single technology

Key factors include the types of material streams and their availability, as well as the homogeneity of fractions. Functional and efficient logistics complement the recycling value chain.

Big flagships

Companies – both large and small – and cities investing heavily in the circular economy are flagships showing the way in the recycling and re-use of plastic.

In November 2017, VTT and Nokia began a concept development project, resulting in a model of a plastic recycling plant for the ECO3 area. ECO3 is a bio and circular economy business district located in Kolmenkulma in Nokia. Mixed raw material streams, whose value has been raised by new types of refining, provide a channel for the wider application of plastics recycling for the project and in general.

The EU’s strategy highlights public actors, who are encouraged to favour recyclability and recycled plastics in their procurement activities. This is a major opportunity for many companies both within and outside the ECO3 area. At VTT, we know how to help businesses take advantage of this opportunity.

What about the two youngsters who ran into our materials researcher early one morning? What happened to the baby food jar that was picked out of the snowdrift? It wound up in a glass recycling bin, where it belonged. The course was corrected with a tiny adjustment. The circular economy represents an opportunity for us all: Welcome aboard!  
Satu Pasanen 03
Satu Pasanen
Research Scientist, VTT
satu.pasanen(a)vtt.fi

 

Kurssi kohti kiertotaloutta – Hiiohoi!

 

Materiaalia yli laidan! Lokikirjan merkintä 2.2.2018 paikassa 61°18′50″N 023°45′10″E kello 07:50: ympäristöön kuulumaton kappale yli laidan. Kaksi poikaa kävelee kouluun, toinen syö samalla lasten purkkiruokaa. Sivusilmällä huomaan, kuinka purkki lennähtää kaaressa lumihankeen. Käännyn ympäri ja sanon: ”Oletko ihan tosissasi, että heitit tämän purkin menemään? Tule hakemaan se.” Poika tulee kiltisti takaisin. ”Ei ole ollenkaan kivaa, että meidän talon pihaan heitellään roskia. Toiseksi, purkki ei maadu luonnossa. Vie se tuohon keräyslaatikkoon”, sanon ja nostan purkin takaisin pojan käteen.

Kiertotaloudesta ei selvästikään ole puhuttu vielä tarpeeksi, koska täysin käyttökelpoista materiaalia päätyy muualle kuin hyötykäyttöön. Muovi on materiaali, jonka hyödyntäminen olisi mahdollista tehdä vielä laajemmin.

Hyvis vai pahis?

Muovista on monta mielipidettä, ja lehtiotsikot käsittelevät sitä monesta näkökulmasta: ”Muovin valtakausi loppuu”, ”Sokerista muovia?”, ”Rannat tukehtuvat muoviin”, ”Muovin tulevaisuus alkaa suunnittelijan pöydältä”, ”Muovinkierrätys on kaunis, mutta vielä kannattamaton ajatus”, ”Miljardeja muovihelmiä maailman meriin”, ”Uusi (muovi)materiaali kerää energiaa valosta”, ”Vältä muovia”.  

Klikkejä kalastaessa voivat käsitteet helposti sekoittua ja perspektiivi hukkua. Silloin voi unohtua esimerkiksi, että muovia on muuallakin kuin kertakäyttötuotteissa tai muovipusseissa. Suomessa ostetun muovipussin ei myöskään tarvitse päätyä Itämereen, vaan kuluttaja voi päättää, kierrätetäänkö se materiaalina vai hyödynnetäänkö energiana.

Muovin maailmanlaajuinen tuotanto on noussut joka vuosi, ja kansantalouksien kehittyessä myös sen käyttö lisääntyy. Kierrätys ja hyötykäyttö eivät kuitenkaan ole pysyneet vauhdissa mukana. Tilanteen tasapainottamiseksi tarvitaan uusia innovaatioita ja toimenpiteitä. Materiaalitutkija näkee muovissa materiaalin, jonka status hyvänä tai pahana riippuu sen koko elinkaaresta.

Vastuullinen muovinkäyttö

Kiertotaloutta vauhdittaakseen EU:n komissio julkaisi 16.1.2018 muovistrategiansa. Sen sisällön voi tiivistää siten, että muovimateriaalin koko elinkaari suunnittelusta, tuotannosta ja käytöstä aina kierrättämiseen asti otetaan jatkossa huomioon. Lisäksi pakkausten tulee olla kierrätettävissä vuoteen 2030 mennessä.

Teollisuuden tavoitteet ovat osin muovistrategiaa jo keulan mitan pidemmällä: Alan isoista lippulaivoista esimerkiksi Unilever on sitoutunut tekemään pakkauksistaan kierrätettäviä vuoteen 2025 mennessä.

Muovistrategia huomioi myös mikromuovit, joiden tarkoituksellista käyttöä tuotteissa rajoitetaan. Synteettisten tekstiilikuitujen pesusta sekä liikenteestä aiheutuvien mikromuovipäästöjen vähentäminen on komission jatkoselvityksen aiheena. Vesistöön päätynyt ja mikromuoviksi hienontunut makromuovituote on hukkaan heitetty mahdollisuus, eli este tuotteen materiaalin mahdolliselle uusiokäytölle.

Muovi on hyödyllinen materiaali vastuullisesti käytettynä. Vastuullisuus edellyttää, että elinkaarensa loppupäässä tuote palautuu takaisin hyötykäyttöön. Hyötykäyttöön saattamisessa on monta karikkoa vältettäväksi, toisaalta taas monta vaihtoehtoa käytettäväksi.

Laiva on lastattu vaihtoehdoilla

Kierrätystä suunnitellessa ja toteuttaessa on eri mahdollisuuksia käytettävissä. On sitten kyseessä keskittynyt alueellinen tai laajempi valtakunnallinen kierrätyssysteemi, tulevat seuraavat vaihtoehdot eteen puntaroitavaksi:

  • Mekaaninen kierrätys/kemiallinen kierrätys
  • Kierrätysjakeen arvonnosto/käyttö sellaisenaan
  • Syntypaikkalajittelu/sekalaisen muovijakeen vastaanotto
  • Kompaktoidut monierottelumenetelmät/yhtä tekniikkaa hyödyntävät erottelumenetelmät

Materiaalivirtatyypit ja niiden saatavuus sekä jakeiden homogeenisuus ovat avaintekijöitä. Toimiva ja tehokas logistiikka täydentää kierrätyksen arvoketjua.

Isot lippulaivat

Yritykset – niin isot kuin pienetkin – sekä kiertotalouteen merkittävästi panostavat paikkakunnat ovat lippulaivoja, jotka näyttävät suuntaa muovin kierrätyksessä ja hyötykäytössä.

VTT ja Nokian kaupunki aloittivat marraskuussa 2017 vuoden kestävän konseptikehitysprojektin, jonka tuloksena saadaan malli kierrätysmuovitehtaasta ECO3-alueelle. ECO3 on Nokian Kolmenkulmassa sijaitseva bio- ja kiertotalouden yritysalue. Monimuotoiset raaka-ainevirrat, joiden arvoa on parannettu uudentyyppisen jalostuksen avulla, ovat projektin ja yleisesti muovin uusiokäytön väylä laajempiin sovellusmahdollisuuksiin.

EU:n strategia nostaa esille julkiset toimijat, joita rohkaistaan suosimaan hankinnoissaan uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettyjä muoveja. Tämä on iso mahdollisuus monelle yritykselle niin ECO3-alueella kuin sen ulkopuolellakin. Me VTT-läiset osaamme auttaa yrityksiä heidän tarttuessaan tähän mahdollisuuteen, sillä meillä on paljon muoveihin ja niiden kiertotalouteen liittyvää osaamista.

Palataan vielä kahteen nuorukaiseen, jotka aamutuimaan kohtasivat materiaalitutkijan. Miten kävi lumihangesta nostetulle lastenruokapurkille? Se päätyi asiallisesti lasinkeräyslaatikkoon. Pienellä ohjausliikkeellä saatiin kurssi korjattua. Kiertotalous on mahdollisuus meille kaikille: Tervetuloa, astu laivaan!

Satu Pasanen 03
Satu Pasanen
Research Scientist, VTT
satu.pasanen(a)vtt.fi

 

Yritys, auta meitä kehittämään kiertotaloutta!  Osallistu kyselyyn
Kierrätysmuovien jalostaminen ECO3-yritysalueella Nokialla. Vastaukset auttavat meitä kehittämään ECO3-alueen kierrätyskonseptia.

Hävikkiproteiinin hyödyntämisestä satojen miljoonien säästöt

Elämme maailmassa, jossa ihmisen toiminnan tuloksena väestö, ruuan, veden ja energian kulutus, teollinen tuotanto, saasteet ja jäte lisääntyvät, mutta samanaikaisesti luonnonvarat ehtyvät. Me suomalaiset osallistumme näihin talkoisiin kasvattamalla ruokahävikkivuorta vuosittain 400 miljoonalla kilolla. Kymmenesosa osa tuosta määrästä on elintärkeää proteiinia. Proteiini on juuri se ravintoaine, jonka puutteesta ihmiskunta tulee ensimmäisenä kärsimään, jos ruokaa ei riitä kaikille.

Tämän hetkinen hävikki riittäisi tyydyttämään kaikkien Suomen asukkaiden proteiinitarpeen ja tuotantoeläinten täydennysproteiinitarpeen joka ikinen päivä, jos ottaisimme sen talteen ennen kuin se päätyy jätteeksi.

Jätteeksi päätynyt ruoka on pelkkää ehtyvien luonnonvarojen ja rahan tuhlaamista. Puhutaan satojen miljoonien eurojen heittämisestä Kankkulan kaivoon.

Kiertotalous edellyttää ratkaisuja ruokahävikin määrän minimoimiseksi ja saamiseksi arvoiseensa käyttöön

Jäte on ainetta, materiaalia tai tavaraa, joka on tullut elinkaarensa päähän ja joutaa roskikseen. Kiertotaloudessa koko käsitettä ei tunneta. Sen sijaan on olemassa vain raaka-aineita, jotka jalostuvat tuotteiksi mitä erilaisimmissa prosesseissa muuttaen muotoaan matkan varrella. Kiertotalous ei tunne elinkaaren päätepistettä, polttolaitosta tai kaatopaikkaa. Tämä on erittäin kunnianhimoinen tavoite ja sitä kohti pyritään kaikin voimin. Ja pakko onkin pyrkiä, sillä jätevuoret kasvavat, mutta luonnonvarat hupenevat nopeammin kuin uutta varantoa syntyy.

Milloin saamme kaupan hyllyille myös ”rypsistä” ja ”mäskistä”?

Hävikkiproteiinia syntyy maataloudessa, elintarviketeollisuudessa, kaupassa ja kulutuksessa. Tuotannon ja teollisuuden hävikkiproteiinia on esimerkiksi leseessä, mäskissä, öljynsiemenpuristeessa ja teurassivuvirrassa. Siitä suuri osa voidaan jalostaa laadukkaaksi ja maittavaksi ruuaksi lopun päätyessä rehuksi tai biojätteenä kompostin tai biokaasulaitoksen kautta ravinteeksi maaperään.

Hävikkiproteiini löytää sujuvasti tiensä ruokapöytäämme leivonnaisissa ja proteiinipitoisissa maitotuotteissa sekä possun suuhun rypsinsiemenpuristeena tai panimomäskinä. Kaikki siis hyvin tähän saakka.

Innovatiiviset ja kestävän kehityksen mukaiset proteiinin rikastusteknologiat ja niihin liittyvä osaaminen ovat tänä päivänä teollisuudessa kysyttyjä. Proteiinin erottaminen hävikin muista ainesosista ei yksin riitä. Tarvitaan taito jalostaa erityisesti kasviproteiinista suutuntumaltaan ja maultaan sellainen, että sitä voi ja haluaa syödä. Tämän osaamisen todisteet ovat jo ilmestyneet kuluttajien ulottuville: Lähikaupan hyllystä voi napata ostoskärryyn ”nyhtistä” tai ”härkistä”, jotka on valmistettu priimaraaka-aineista – kaurasta ja härkäpavusta. Toistaiseksi saadaan odotella hyllyille hävikkiproteiinista jalostettua ”rypsistä” tai ”mäskistä”.

Tästä eteenpäin hävikkiproteiinin taival arvoiseensa loppukäyttöön muuttuu astetta hankalammaksi – vai muuttuuko sittenkään?

Ollaan nimittäin edetty siihen kohtaan ruokaketjua, jossa raaka- ja valmistusaineet ovat osin sulautuneet yhteen valmiiksi elintarvikkeeksi tai peräti ateriaksi. Ollaan kaupassa tekemässä ruokaostoksia.

Kaupan ruokahävikki on vuosittain 70 miljoonaa kiloa ja siitäkin proteiinin osuus on noin kymmenesosa. Hävikin suuruus ratkaisee, tekeekö kauppa voittoa vai tappiota. Sitä on joko vähennettävä tai se on saatava tuottamaan rahaa. Hävikin pienentäminen on se helpompi ratkaisu, ja sille tielle kauppa on lähtenytkin kiertotalouden jätehierarkian periaatetta noudattaen: ensin minimoidaan ja sitten vasta kierrätetään. Kun kaupan hävikinhallintaohjelmat toimivat yhteen muiden järjestelmien ja logistiikan kanssa, saadaan ruokahävikki puolitettua ja tulos paranee.

Hävikin tehokkaaseen minimointiin on olemassa käypä ratkaisu, mutta täydelliseen eliminointiin ei vielä päästä. Miten käy sille elintarvikkeelle, jonka ’parasta ennen’-päivämäärä on nyt, mutta se edelleen nököttää kaupan hyllyllä? Kierrätykseen ja käyttöön tietysti, eikö niin? Kiertotaloutta kohtihan tässä mennään. Asia ei ole näin suoraviivainen.

Kaupan ruokahävikki päätyy valtaosin roskiin eikä ruokaa tarvitseville. Kyse ei ole piittaamattomuudesta, ylenkatsomisesta tai ihmisten kiusaamisesta vaan lainsäädännöstä, joka määrää elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisesta. Se ei salli vanhentuneen ruuan, vaikka se olisi kuinka laadukasta ja syömäkelpoista tahansa, tarjoamista vaikkapa taloudellisessa ahdingossa oleville. Järjenkäyttö ja terve harkinta olisi tervetullutta. Ruokahävikin jakamisen mahdollistavaa tai velvoittavaa lakia aletaan valmistella. Sitä odotellessa ruokahävikin laadukas proteiini kohtaa elinkaarensa pään kaupan takapihan roskiksessa.

Heitämme ruokaa roskiin 150 miljoonan kilon edestä vuosittain

Etenkin kotitaloudet mutta myös erilaiset yhteisöt, kuten koulut ja päiväkodit, ovat se varsinainen hävikkiproteiinin musta aukko. Me kuluttajat heitämme roskiin tai biojätteeseen 150 miljoonaa kiloa ruokaa vuosittain.

Me suomalaiset olemme hyviä kierrättämään paperia, pahvia, lasia, metallia, muovia ja vaatetta. Ruuan voimme kierrättää vain syömällä ja heittämällä tähteet kotipihan kompostiin tai biojäteastiaan, joista se päätyy lannoittamaan maaperää. Hyvä niin, mutta ehdottomasti kestävämpi ja taloudellisempi ratkaisu olisi minimoida tähteet, kuten kauppa tekee hävikilleen. Se on hyvin yksinkertaista ja erittäin kannattavaa: Syödään kaikki se ruoka, mikä ostetaan ja valmistetaan.

Kerrataan vielä: Jalostetaan tuotannon ja teollisuuden hävikkiproteiini uusiksi tuotteiksi, otetaan kaupan hävikinhallinta tehokkaaseen käyttöön, jaetaan kaupan hävikki tarvitseville, kompostoidaan tähteet ja lopuksi vielä syödään se, mitä ostetaan. Näillä keinoilla säästetään ympäristöä ja rahaa puoli miljardia euroa vuosittain.

 Raija Lantto VTT

Raija Lantto työskentelee johtavana tutkijana VTT:n teollisen biotekniikan ja elintarvikeratkaisut -tutkimusalueella.