Logistics is challenging in a circular economy

Circular economy is growing. We hear an increasing amount of stories about both successful and failed business models. Logistics plays a key role in the success of new business models for circular economy. At the same time, the required logistics poses a challenge, since it is significantly different from current operating models and logistic structures. How can the logistics of circular economy be made efficient, smooth and reasonably priced in Finland?

VTT’s recent AARRE project studied logistics and associated networks from the perspective of various business models for circular economy. The keys to functional future logistics are improving the sharing of information, close collaboration between companies and consumers, matching logistic infrastructure to the needs of circular economy and creating novel logistic services.

What is logistics like in circular economy and what challenges are involved?

In circular economy, materials will not end up as waste. Instead, they circulate within and between different supply chains, and are often transformed. The logistics of circular economy faces several challenges, such as poor predictability of material streams, small batches, low financial value of the material and variation of the material and its quality. For example, how can we transport low-value material cost-efficiently, ecologically and at the right time to a factory that manufactures products from secondary raw materials? Logistics will also grow in importance as companies and consumers switch from ownership to the use of services. How can one obtain a shared steam cleaner or a rented welding machine easily and economically, and how does the return logistics work?

Cost-efficient and ecological supply chain management will be a fundamental requirement of a well-functioning circular economy. According to companies working in circular economy, the logistics costs of circular economy are, for the most part, too high. The supply chain is missing services and operators. Collaboration between companies and segments is still low. In many cases, these shortcomings form an obstacle for new business in circular economy, or impair its profitability significantly.

How to respond to the challenges?

One of the key factors is the use of digitalisation in all phases of the supply chain, from the designer’s desk to return logistics. Circular economy highlights the importance of efficient control of material streams: accurate monitoring, traceability and novel logistics solutions. Building functional logistics requires collaboration among the parties, including cross-segment collaboration and co-operation between competitors. Legislation should also support logistic solutions of circular economy, for example by allowing more flexible intermediate storage for waste that will end up as secondary raw material.

Check list for circular economy logistics

Below is a summary of key factors identified in the AARRE project, and good practices for responding to the associated challenges.

Collaboration and the lack of collaboration in the network

  • Who are your key partners? Increase collaboration with them by developing new operating methods together.
  • Invest in establishing trust.
  • What information is critical for the logistics of circular economy? Create new ways of sharing this information.
  • If necessary, find partners outside your segment.

Digitalisation! What can you do with it?

  • Digitalisation will be an important enabler of the management of the supply chain (circle) of circular economy
  • Built-in ID tags detailing the content and usage history of a product will help in the refurbishing of products and reuse of product materials.
  • Information about location and needs improve the predictability and transparency of streams.
  • Various platform solutions enable material streams to be connected between parties, which improves the efficient utilisation of storage and transport capacity.
  • Forecast return streams by leveraging Big Data and information obtained from consumers themselves.

Logistic costs

  • Join forces with local actors. Combining volumes across sectors increases the efficiency of transport and warehousing.
  • Use your transport capacity at its maximum capacity. This too requires collaboration across companies and sectors.
  • Leverage digitalisation.

Efficiency or inefficiency of the entire supply chain

  • Actions that support the logistics of circular economy can be made already at the product design phase.
  • Encourage consumers to participate in return logistics by adopting a use-based business model or awarding users for returns.
  • Study start-up companies to get ideas about novel supply chain arrangements.

Logistics service providers as pioneers of circular economy

Circular economy requires a large number of new services from logistics companies. Recycled materials need flexible, versatile, correctly located or mobile storage services. Consumers are predicted to adopt a more active role, which creates more business opportunities, for example in trade between consumers. Logistics of circular economy needs a wide range of IT services, for example utilisation of data from sensors along the delivery circle, and a smarter combination of transport needs. The logistics of circular economy will also need a significant amount of new technologies. Development of services serves to promote wide-scale adoption of circular economy, while opening significant business opportunities for logistics and technology companies both in Finland and in export markets.

For more information, please visit:  www.vtt.fi/sites/AARRE
or follow on Twitter @AarreResearch

outikettunen


Outi Kettunen
Senior Scientist
outi.kettunen(a)vtt.fi
Twitter: @outi_kettunen

 

Maria Antikainen VTT


Maria Antikainen

Senior Scientist
maria.antikainen(a)vtt.fi
Twitter: @MariaAntikainen

 

 

Anna Aminoff VTT
Anna Aminoff 
Erikoistutkija
anna.aminoff(a)vtt.fi
Twitter: @AminoffAnna

 

 

Headed by VTT, the AARRE project created new, user-driven circular economy business activities. The project was a networked research project (2015–2017) being undertaken in partnership with the business sector, with Tekes as the main funder. In addition to VTT, the other research organisations involved were the Finnish Environment Institute (SYKE) and the Consumer Society Research Centre of the University of Helsinki. The partners in the AARRE project were Lassila & Tikanoja, Destaclean, Kierrätysverkko, CoreOrient, Eurokangas, Not Innovated Here, as well as the Chemical Industry Federation of Finland, and the Federation of Finnish Technology Industries. The AARRE project ended on 30 November 2017.

How can industry be included in the sharing economy?

With the success of innovative ventures such as the carpooling platform BlaBlaCar, and the shared office environment WorkAround, the sharing economy is turning into a booming business for B2C. The concept of sharing  goods and services is perfectly suited to consumers who would rather handle their business themselves than go through a middleman. But how would it be possible to get the B2B sector involved?

The Ministry of Economic Affairs and Employment estimated that the sharing economy in Finland will be worth (TEM 9/2017) 1.3 billion euros in 2020. Based on the report, the biggest sectors are crowdfunding, peer-to-peer mobility and car sharing, and household management and other micro tasks.  These calculations are strongly based on the current situation in which the sharing economy is mainly B2C business. However, there is one area that seems to be lagging behind B2C when it comes to the sharing economy: B2B.

 

Sharing economy refers to a common or communal economy that includes the production, consumption and use of commodities. It is based on temporary access instead of ownership, by utilizing the development of technology and the popularity of social media, such as sharing platforms. Since the B2B sector does not function on the same peer-to-peer business model that suits B2C, it makes sense that this sector has not yet seen as much success in the sharing economy. Different drivers, such as the economic situation, facilitate the need to share. Furthermore, change of mindset and existing practices in companies towards the sharing economy require progress, which can be challenging and take time. However, as technology develops, the B2B sector is looking to evolve in a way that will also allow it to partake in the lucrative sharing economy. The long-term vision is that current industrial value networks will evolve into business ecosystems in which the resources of individual companies can be shared on demand, making the network more responsive and efficient.

Platforms as enablers

The platforms are enablers for the B2B sharing economy. New business rules of the platform economy include generating network value, enabling of scale-up, and asymmetric competition in which companies pursue market opportunities with different resources and approaches. The ideal platform ecosystem in the B2B sharing economy includes 1) external resource orchestration instead of controlling internal resources, 2) external interactions between producers and customers instead of internal optimization, and 3) focusing on ecosystem value instead of on individual customers. The sharing business models are often triadic models consisting of a service enabler (platform), a service provider (supply / owner) and the customer (demand / seeker).

share_eng

Unique business models that maximize the utilization of idle assets differentiate the sharing economy from traditional business models. Most sharing economy businesses use online platforms or applications for collecting and sharing real-time data, and maximizing the use of assets. Based on the platform guidelines, digital leaders design and optimize platform ecosystems that scale exponentially without incurring the diminishing returns typically associated with traditional business models. The shift towards sharing economy business models is a big step for traditional companies, and new knowledge is needed to advance the transformation.

Benefits and challenges in the B2B sharing economy

Capture_eng
SHARE -research project

B2B sharing economy in the industrial context is researched in the SHARE -research project. The aim of the project is to create and demonstrate a digital sharing platform concept for a circular economy business ecosystem in which collaborating industrial organizations can easily co-innovate and share knowledge, production capacity, resources, services and logistic networks through interoperable systems, connected intelligent objects and blockchain technology. We are designing a set of rapid experimentations and initial solution designs for a sharing economy platform, testing and analyzing the designed solutions and analyzing in-depth sharing economy experiments. We are also organizing a series of workshops for advancing sharing economy knowledge and solutions, and analyzing business potential opportunities and business models.

For more information, please visit: www.vtt.fi/share

Salla Paajanen
Research Scientist, VTT
salla.paajanen(a)vtt.fi
Twitter: @PaajanenSalla

Anna Aminoff
Senior Scientist, VTT
anna.aminoff(a)vtt.fi
Twitter: @AminoffAnna

Maria Antikainen
Senior Scientist, VTT
maria.antikainen(a)vtt.fi
Twitter: @MariaAntikainen

This is the first text of a blog series addressing topics related to the SHARE -research project.

Miten saamme teollisuuden mukaan jakamistalouteen?

Innovatiivisten yritysten, kuten kimppakyytialusta BlaBlaCarin ja jaetun toimistoympäristön WorkArounding,  menestys on siivittänyt  jakamistalouden kasvavaksi B2C-liiketoiminnaksi. Tavaroiden ja palveluiden jakaminen sopii erinomaisesti kuluttajille, jotka tekevät kauppaa mieluummin itse kuin välikäsien kautta. Mutta miten saamme B2B-sektorin mukaan?

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM 9/2017)  arvioi, että Suomen jakamistalouden arvo on 1,3 miljardia euroa vuonna 2020. Suurimmat toimialat olisivat tuolloin joukkorahoitus (crowdfunding), vertaisverkostojen (peer-to-peer) liikkuvuus ja autojen jakaminen sekä kotitalouksien hoito ja muut mikrotehtävät. Nämä laskelmat perustuvat vahvasti nykytilanteeseen, jossa jakamistalous on pääasiassa B2C-liiketoimintaa. Edelleen yksi alue näyttäisi laahaavan perässä jakamistaloudessa: B2B-sektori.

Jakamistalous viittaa yhteiseen tai yhteisölliseen talouteen, joka sisältää hyödykkeiden tuotannon, kulutuksen ja käytön. Se perustuu tilapäiseen käyttöoikeuteen omistajuuden sijasta, hyödyntäen teknologian kehitystä ja sosiaalisen median, kuten jakamisalustojen suosiota. B2B-sektori ei toimi samalla vertaisverkkomallilla kuin B2C-liiketoiminta, joten on ymmärrettävää, että B2B-alustoilla ei ole vielä menestytty jakamistaloudessa samassa mittakaavassa kuin B2C-liiketoiminnassa. Erilaiset ajurit, kuten taloudellinen tilanne, edistävät tarvetta jakaa. Lisäksi ajattelutavan muuttaminen ja yritysten olemassa olevien käytäntöjen muokkaaminen kohti jakamistaloutta vaatii vaivannäköä, joka voi olla haastavaa ja aikaa vievää. Teknologian kehittymisen myötä myös B2B-sektori haluaa kehittyä tavoilla, jotka mahdollistavat osallistumisen tuottoisaan jakamistalouteen. Pitkällä aikavälillä voidaan nähdä, että nykyiset teolliset arvoverkot kehittyvät liiketoimintaekosysteemeiksi, joissa yksittäiset yritykset voivat jakaa resursseja kysynnän mukaan, tehden verkostosta muutoksiin paremmin reagoivan ja tehokkaamman.

Alustat mahdollistajina

Alustat ovat B2B-jakamistalouden mahdollistajia. Jakamistalouden uudet liiketoiminnan säännöt sisältävät lisäarvon tuottamisen verkostossa, skaalautuvuuden mahdollistamisen sallimalla muiden tuottaa liikevoittoa sekä epäsymmetrisen kilpailun, kun yritykset tavoittelevat markkinamahdollisuuksia erilaisilla resursseilla ja lähestymistavoilla.

Ihanteelliseen B2B-jakamistalouden alustaekosysteemiin kuuluu:

1) ulkoisten resurssien organisointi, omien resurssien hallinnan sijasta,
2) ulkoinen vuorovaikutus tuottajien ja asiakkaiden kanssa, sisäisen optimoinnin sijasta ja
3) kokonaisvaltaiseen ekosysteemin arvoon keskittyminen, yksittäisiin asiakkaisiin keskittymisen sijasta.

Jakamistalouden liiketoimintamallit ovat usein kolmijakoisia malleja, sisältäen palvelun mahdollistajan (alustan), palveluntarjoajan (tarjonta/omistaja) ja asiakkaan (kysyntä/etsijä).

image3

Ainutlaatuiset liiketoimintamallit, jotka maksimoivat käyttämättömän omaisuuden hyödyntämisen, erottavat jakamistalouden perinteisistä liiketoimintamalleista. Useimmat jakamistalouden yritykset käyttävät verkkoalustoja tai sovelluksia reaaliaikaisen tiedon keräämiseen ja jakamiseen sekä hyödykkeiden käytön maksimointiin. Alustojen ohjesääntöihin perustuen, digitaaliset johtajat suunnittelevat ja optimoivat sellaiset alustaekosysteemit, jotka skaalautuvat eksponentiaalisesti ilman perinteisten liiketoimintamallien tyypillisesti vähenevää tuottoa. Siirtyminen jakamistalouden liiketoimintamalleihin on suuri perinteisille yrityksille, joten uutta tietoa tarvitaan muutoksen edistämiseksi.

Etuja ja haasteita B2B-jakamistaloudessa

image

SHARE-tutkimusprojekti

B2B-jakamistaloutta teollisuusyrityksille tutkitaan SHARE-tutkimushankkeessa. Sen tavoitteena on luoda ja kuvata digitaalinen jakamisalustakonsepti kiertotalouden liiketoimintaekosysteemille, jossa teolliset organisaatiot voivat helposti innovoida ja jakaa tietoa, tuotantokapasiteettia, resursseja, palveluita ja logistisia verkostoja yhteen toimivien järjestelmien, yhdistettyjen älykkäiden esineiden ja lohkoketjuteknologian avulla. Suunnittelemme joukon nopeita kokeiluja ja alustavia ratkaisumalleja jakamistalouden alustalle, testaamme ja analysoimme suunniteltuja ratkaisuja, toteutamme joukon työpajoja jakamistalouden tietämyksen ja ratkaisujen edistämiseksi sekä analysoimme liiketoimintapotentiaalia ja -malleja.

Lue lisää: www.vtt.fi/share

Salla Paajanen
Research Scientist, VTT
salla.paajanen(a)vtt.fi
Twitter: @PaajanenSalla

Anna Aminoff
Senior Scientist, VTT
anna.aminoff(a)vtt.fi
Twitter: @AminoffAnna

Maria Antikainen
Senior Scientist, VTT
maria.antikainen(a)vtt.fi
Twitter: @MariaAntikainen

Tämä blogiteksti on ensimmäinen osa blogisarjasta, joka käsittelee SHARE-tutkimusprojektin aiheita.

Kiertotalouden logistiikka on haaste, mutta selätettävissä!

Kiertotalous kasvaa. Kuulemme yhä enemmän tarinoita sekä menestyksekkäistä bisnesmalleista että sellaisista, jotka eivät ole lähteneet lentoon. Logistiikan rooli on olennainen uusien kiertotalouden liiketoimintamallien onnistumisessa. Samalla se on haastavaa, koska se poikkeaa huomattavasti tähänastisista toimintatavoista ja logistisista rakenteista. Miten kiertotalouden logistiikasta sitten saadaan tehokasta, sujuvaa ja kohtuuhintaista Suomessa?

VTT:n juuri päättyneessä AARRE-projektissa tutkittiin logistiikkaa ja siihen liittyviä verkostoja erilaisten kiertotalouden liiketoimintamallien kannalta. Avaimina tulevaisuuden toimivaan logistiikkaan ovat mm. tiedon jakamisen parantaminen, tiivis yhteistyö yritysten välillä ja kuluttajien kanssa, logistiikan infrastruktuurin sovittaminen kiertotalouden tarpeisiin sekä uudenlaisten logististen palveluiden luominen.

Millaista logistiikka on kiertotaloudessa ja mitä haasteita siinä on?

Kiertotaloudessa materiaalit eivät päädy jätteiksi. Sen sijaan ne kiertävät toimitusketjussa ja eri toimitusketjujen välillä, usein myös muotoaan muuttaen. Kiertotalouden logistiikkaan tuovat haasteita mm. materiaalivirtojen huono ennustettavuus, pienet erät, materiaalin vähäinen taloudellinen arvo sekä materiaalin ja sen laadun monimuotoisuus. Miten esimerkiksi saadaan hoidettua vähäarvoisen materiaalin toimitus uusiotuotteita valmistavalle tehtaalle kustannustehokkaasti, ympäristöystävällisesti ja oikealla ajoituksella? Logistiikan merkitys kasvaa myös, kun yritykset ja kuluttajat siirtyvät omistamisesta palvelujen käyttäjiksi. Kuinka yhteiskäytössä olevan höyrypesurin tai vuokratun hitsauskoneen saa vaivattomasti ja edullisesti, ja miten palautuksen logistiikka hoidetaan?

Toimitusketjujen hallinta taloudellisesti ja ekologisesti on toimivan kiertotalouden perusedellytys. Kiertotaloudessa toimivien yritysten mukaan kiertotalouden logistiikan kustannukset ovat pääosin liian korkeita. Toimitusketjusta puuttuu palveluita ja toimijoita. Yritysten ja eri toimialojen välinen yhteistyö on vielä vähäistä. Monessa tapauksessa nämä muodostuvat esteiksi pyörittää uutta kiertotalouden liiketoimintaa, tai ne huonontavat merkittävästi uuden liiketoiminnan kannattavuutta.

Miten haasteisiin voi vastata?

Yksi avaintekijöistä on digitalisaation hyödyntäminen kaikissa toimitusketjun vaiheissa suunnittelupöydältä aina paluulogistiikkaan asti. Kiertotaloudessa korostuu tehokas materiaalivirtojen hallitseminen: tarkka seuranta, jäljitettävyys ja uudenlaiset logistiikkaratkaisut. Toimivan logistiikan rakentaminen vaatii yhteistyötä eri osapuolien kesken, sisältäen myös toimialat ylittävän ja kilpailijoiden välisen yhteistyön. Myös lainsäädännön täytyy tukea kiertotalouden logistisia ratkaisuja, esimerkiksi sallimalla uusioraaka-aineeksi päätyvän jätteen välivarastoinnin nykyistä joustavammin.

Kiertotalouden logistiikan check-list

Alle on kerätty AARRE projektissa tunnistettuja avaintekijöitä ja hyviä toimintatapoja niihin liittyviin haasteisiin.

Yhteistyö ja sen puute verkostossa

  • Ketkä ovat avainkumppaneitasi? Kehitä heidän kanssa uusia toimintatapoja yhteistyön lisäämiseksi.
  • Panosta luottamuksen rakentamiseen.
  • Mikä tieto on olennaista kiertotalouden logistiikassa? Rakenna sille uusia tiedonjakotapoja.
  • Etsi tarvittaessa uusia kumppaneita myös oman toimialan ulkopuolelta.

Digitalisaatio! Mitä sillä voi tehdä?

  • Digitalisaatio tulee olemaan kiertotalouden toimitusketjun (kehän) tehokkaan hallinnan tärkeä mahdollistaja.
  • Tuotteiden sisältö ja käyttöhistoria mukana kulkevissa tunnistimissa helpottaa mm. kunnostusta ja tuotteiden sisältämän materiaalin uudelleen hyödyntämistä.
  • Sijainti- ja tarvetieto parantavat mm. virtojen ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä.
  • Erilaiset alustaratkaisut mahdollistavat materiaalivirtojen yhdistämisen eri osapuolien välillä ja sitä kautta varastointi- ja kuljetuskapasiteetin tehokkaan hyödyntämisen.
  • Hyödynnä mm. big dataa ja kuluttajilta itseltään saatavaa tietoa paluuvirtojen ennakoinnissa.

Logistiikkakustannukset

  • Hyödynnä paikallisuutta. Volyymien yhdistäminen yli toimialarajojen mahdollistaa kuljetusten ja varastoinnin tehostamisen.
  • ”Vie mennessäs, tuo tullessas”. Myös tässä tarvitaan usein yritysten toimialarajojakin ylittävää yhteistyötä.
  • Hyödynnä digitalisaatiota.

Koko toimitusketjun tehokkuus tai tehottomuus

  • Kiertotalouden logistiikkaa tukevia ratkaisuja voi tehdä jo tuotteen suunnitteluvaiheessa.
  • Kannusta kuluttajia osallistumaan paluulogistiikkaan esimerkiksi käyttöön perustuvalla liiketoimintamallilla sijaan tai palauttamisesta palkitsemalla.
  • Start-upeilta voi oppia ennakkoluulottomista toimitusketjun järjestelyistä.

Logistiikkapalvelun tarjoajat edistämisen etujoukoissa

Kiertotaloudessa tarvitaan lukuisa määrä uudenlaisia palveluita logistiikka-alan yrityksiltä. Kierrätysmateriaalille tarvitaan joustavia, monikäyttöisiä ja oikein sijoitettuja tai siirrettäviä varastointipalveluita. Kuluttajien roolin ennustetaan muuttuvan aktiivisemmaksi, mikä tuo liiketoimintamahdollisuuksia mm. kuluttajien välisen kaupan jakelulogistiikkaan. Kiertotalouden logistiikkaan tarvitaan myös monenlaisia IT-palveluja, esimerkiksi toimituskehän varrelta erilaisista sensoreista saatavan datan hyödyntämiseen ja kuljetustarpeiden nykyistä älykkäämpään yhdistämiseen. Kiertotalouden logistiikassa tullaan tarvitsemaan myös huomattava määrä uusia teknologioita. Palveluiden kehittäminen edistää omalta osaltaan kiertotaloutta laajemmassa mittakaavassa, samalla kun se avaa logistiikka- ja teknologiayrityksille merkittäviä bisnesmahdollisuuksia sekä Suomessa että vientimarkkinoilla.

Lisätietoa:  www.vtt.fi/sites/AARRE

outikettunen


Outi Kettunen

Erikoistutkija
outi.kettunen(a)vtt.fi

Twitter: @outi_kettunen

 

Maria Antikainen VTT


Maria Antikainen

Erikoistutkija
maria.antikainen(a)vtt.fi
Twitter: @MariaAntikainen

 

 

Anna Aminoff VTT
Anna Aminoff 
Erikoistutkija
anna.aminoff(a)vtt.fi
Twitter: @AminoffAnna

 

 

AARRE-projektissa luotiin VTT:n johdolla uutta, käyttäjälähtöistä kiertotalouden liiketoimintaa. Projekti oli elinkeinoelämän kanssa verkottunut tutkimushanke (2015–2017), jossa Tekes oli päärahoittajana. Muita tutkimusorganisaatioita olivat VTT:n lisäksi SYKE sekä Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus. AARRE-hankkeen kumppanit olivat Lassila & Tikanoja, Destaclean, CoreOrient, Eurokangas, Not Innovated Here sekä Kemianteollisuus ja Teknologiateollisuus. AARRE-projekti päättyi 30.11.2017.

Liikenteen jakamistalous on valintoja, uteliaisuutta ja rohkeutta

Yleistyvätkö liikenteen jakamispalvelut vai jäävätkö ne marginaaliratkaisuiksi perinteisen omistamisen rinnalle? Olemmeko tarpeeksi uteliaita ja rohkeita kokeilemaan jakamistalouden tuomia vaihtoehtoja liikkumisessamme?

Jakamistaloudella (sharing economy) tarkoitetaan tuotteiden tai palveluiden käyttöä ja kuluttamista yhdessä toisten kanssa. Toimintakulttuurin keskiöön nousee omistamisen sijaan käyttöoikeus. Ilmiönä jakamistalous ei suinkaan ole uusi, mutta digitalisaation tuomat mahdollisuudet yhdistettynä resurssiviisauden tavoitteisiin ovat antaneet sille viime aikoina aivan uutta nostetta. Siinä missä jakaminen ennen rajoittui pitkälti perheeseen ja ystäväpiiriin, modernit jakamispalvelut ovat mahdollistaneet turvallisen ja tehokkaan jakamisen tuntemattomien kesken sekä yksityisesti, kaupallisesti että julkisena palveluna.

Liikenteessä jakamistalous ilmenee uudenlaisina liikkumispalveluina, joita ovat esimerkiksi kaupunkipyörät, yhteiskäyttöautot ja kimppakyydit. Näitä teemoja käsitellään myös Kansan Liike -tv-sarjan jaksossa 6. Osa uusista liikkumispalveluista on niin kutsuttuja vertaispalveluita, eli jakaminen tapahtuu yksityisten ihmisten välillä. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla mobiilisovelluksen viestiryhmässä tapahtuvasta kyytiringistä, jossa sovitaan usean perheen kesken lasten harrastuskuljetuksista.

Liikenteen uusista jakamispalveluista on myös syntynyt merkittävää liiketoimintaa, kuten Euroopan suurissa kaupungeissa näkyvästi yleistynyt yhteiskäyttöautojen vuokraus. Palvelun tarjoaja voi toisaalta olla julkinen sektori, usein yhdessä yritysten kanssa. Kaupunkipyörät ovat malliesimerkki tällaisen yhteistyön tuloksista. Monia jakamistalouden liikkumispalveluita pyritään linkittämään joukkoliikennettä tukeviksi matkaketjun osiksi. Kaupunkipyörät ja yhteiskäyttöautot ovat rantautuneet viime vuosina myös pääkaupunkiseudulle ja niiden leviäminen muille suuremmille kaupunkiseuduille on hyvässä vauhdissa.

Jakamistalouden toivotut vaikutukset liikennesektorilla liittyvät samanaikaisesti sekä sosiaalisiin, taloudellisiin että ympäristönäkökulmiin. Jakamispalvelut voivat olla vaihtoehto auton tai muun kulkuvälineen omistamiselle. Tämä vähentää kotitalouksien tarvetta investoida moniin, usein myös käyttökustannuksiltaan kalliisiin kulkupeleihin, joiden käyttö jää vähäiseksi. Suomessa autot liikkuvat keskimäärin vain reilut 30 minuuttia päivittäin ja kyydissä on 1,7 ihmistä kuljettaja mukaan lukien. Jakamispalvelut tukevat myös autottoman kotitalouden liikkumista, kun vähäiset ajotarpeet on helppo toteuttaa vaikkapa vertaisvuokrauspalvelua hyödyntäen. Samat palvelut myös vähentävät tarvetta niin kutsuttuihin kakkosautoihin.

Toisaalta jakamistalous saattaa hyvin puhutella myös vannoutunutta autoilijaa, joka kenties voisi harkita tarjoavansa kyydin työkaverilleen tai tienaavansa bensarahoja laittamalla ajoneuvonsa osa-aikaisesti vuokrauspalvelun käyttöön. Autoilun osalta jakamistaloudella on siis potentiaalia vähentää sekä pysäköityjen että liikenteessä olevien kulkuneuvojen määrää, jolloin liikenteen sujuvuus paranisi ja teiden ja parkkipaikkojen tilankäyttö vapautuisi mielekkäämpiin tarkoituksiin.

Käännepisteessä

Liikenteen jakamispalvelut laajentavat perinteisten liikkumisvaihtoehtojen kirjoa. Niiden sosiaalinen ja yhteiskunnallinen hyöty voi siten realisoitua joustavampina ratkaisuina yksilöllisiin tarpeisiin. Kaupunkiseuduilla jakamistalous tukee erityisesti pyöräilyn lisäämistä osana päivittäisiä matkaketjuja sekä ajoneuvokannan käytön tehostamista ja määrän vähentämistä. Samat piirteet voivat toteutua myös haja-asutus- tai maaseudulla, mutta palvelukehityksessä voi olla isojakin alueellisia eroja. Harvaan asutulla seudulla laajan kaupunkipyöräohjelman vastine voisi olla sähköpyörien vuokrapalvelu. Toimiva jakamisen vertaispalvelu voisi olla myös päivittäistavarakaupan kanssa yhteistyössä toteutettu ruokaostosten kimppakuljetus.

Jakamistaloudella on siis kaikki edellytykset edistää terveyttä ja hyvinvointia, rakentaa yhteisöllisyyttä, parantaa liikkumistarpeiden täyttymistä ja poistaa turhaa liikennettä. Mutta kuinka etenemme liikenteen jakamistaloudessa ja miten voimme varmistaa, että kehityssuunta on kohti ympäristöystävällisempää, turvallisempaa ja kokonaisuuden kannalta tehokkaampaa liikkumista? Olemme juuri nyt käännepisteessä sen suhteen, yleistyvätkö jakamispalvelut valtavirtaan vai jäävätkö ne marginaaliratkaisuiksi perinteisen omistamisen rinnalle. Moniin tunnistettuihin haasteisiin on jo löydetty toimivat ratkaisut. Yksityisyydensuoja ja turvallisuus on nostettu palvelukehityksessä keskiöön, ja esimerkiksi vertaistoiminnan vastuu- ja vakuutuskysymyksiin on saatu selkeät linjaukset.

Avaintekijöitä muutokseen lienevät ennen kaikkea liikkujien uteliaisuus ja rohkeus kokeilla jakamistalouden tuomia vaihtoehtoja ja kyseenalaistaa vanhat ajatus- ja toimintamallit. Kyse ei ole yhden mallin mukaisesta pakotetusta muutoksesta, vaan sekä hyvin pienistä että isoistakin henkilökohtaisista valinnoista. Vaihtoehtojen suuri kirjo tulee takaamaan, että jokaiselle löytyy jotakin – ikä, liikkumistarpeet, asuinpaikka, tulotaso, kunto ja mieltymykset huomioiden. Valitsemamme liikennemuoto ja kulkutapa on kannanotto ruuhkiin, omaan terveyteen ja hyvinvointiin sekä meluun ja saasteisiin. Voimme valita joka päivä, asetummeko osaksi ratkaisua vai jäämmekö osaksi ongelmaa!

Kansan Liikkeen jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.

Heidi Auvinen VTT

Heidi Auvinen, tutkija
Twitter: @heidinews

Anu Tuominen VTT

Anu Tuominen, johtava tutkija
Twitter: @anutuominen

Suostuvatko kuluttajat luopumaan tavaran omistamisesta ja siirtymään vuokraamiseen?

Liiteri-pilotissa hankimme tietoa, miten kuluttajat suhtautuvat työ- ja siivousvälineiden vuokraamiseen. Siirtyminen kuluttajatuotteiden myynnistä palveluiden tarjoamiseen auttaa pitämään tuotteet kierrossa kiertotalouden mallin mukaan ja minimoimaan jätettä.

Oletko miettinyt, miten paljon aikaa ja rahaa kuluu esimerkiksi porakoneen valintaan, ylläpitoon, korjaamiseen ja säilyttämiseen? Kun vertaat tulosta koneen vielä käyttötarpeeseen, voi vastaus yllättää. Rationaalisen vertailun kautta työkalun vuokraaminen voi osoittautua yllättävän kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi.

Kuluttajina meidän ratkaisumme perustuvat pitkälti enemmän tunteeseen kuin rationaaliseen päätöksentekoon. Tutkimusten mukaan kuluttajien kiinnostus vähenee, mikäli uuden toimintamallin omaksuminen vaatii merkittävän toiminta- tai ajattelumallin muutoksen.

VTT:n AARRE-projekti oli mukana Liiteri-nimisessä työ- ja siivousvälineiden vuokrauspilotissa. Kuluttajat vuokrasivat välineitä Liiteri-verkkopalvelusta ja noutivat ne heille sopivana aikana 24/7 Helsingin Teurastamolla sijaitsevasta älykontista.

Palveluissa houkuttaa helppous ja mahdollisuus riskittömään kokeiluun

Pilotti sai paljon mediahuomiota, ja kuluttajat suhtautuivat palveluun innostuneesti. Kuluttajat olivat kiinnostuneita vuokraamaan erityisesti höyry- ja painepesureita, ikkunanpesukoneita ja porakoneita.

Merkittävimmät hyödyt liittyivät ostamisen ja ylläpitämisen vaivan säästämiseen, mahdollisuuteen kokeilla ja käyttää laadukkaampia välineitä sekä ympäristöetuihin. Kuluttajat kokivat myös, että näin he saivat kokeilla välineitä, joita eivät muuten ostaisi. Silloin tällöin käytettynä kuluttajat kokivat vuokraamisen myös edullisemmaksi.

Liiterin asiakkaiden kokemukset

Palveluiden haasteena saatavuus, hinta ja hitaus

Vuokrausmallin haasteeksi nousi tarve suunnittelulle, kun työ- tai siivousvälinettä ei voikaan ottaa vain kaapista, vaan se pitää vuokrata ja noutaa. Tämä korostui erityisesti, kun välineen saannille oli kiire. On myös mahdollista, että työväline ei olekaan vapaana silloin kun kuluttaja sen haluaa, kuten pilotissa kävi suosituimpien välineiden kohdalla. Kuluttajat kokivat joissakin tapauksissa myös palvelun valinnan työlääksi. Usein vuokrattuna hinta muodostui joidenkin mielestä korkeaksi omistamiseen verrattuna. Vuokratun välineen haku ja palauttaminen koettiin myös vaivalloisena, mikäli noutopiste oli kaukana. Painavat välineet vaativat auton käyttöä, mikä koettiin haasteena. Vaikka kuluttajat arvostivat sitä, että vuokraamalla voi saada laadukkaamman välineen, heitä mietitytti, missä kunnossa välineen saa käyttöönsä. Voiko olla niin, ettei väline toimikaan?

Laitteen kunnon arvioimiseen liittyviin haasteisiin voidaan vastata teknologisilla sovelluksilla, joilla kuntoa voidaan arvioida. Kuluttajia pelotti myös rikkoutuminen ja vieraan laitteen käyttäminen. Toisaalta kuluttajia voidaan myös opastaa monilla tavoin laitteiden käyttämiseen, kuten laitteen itsensä antamilla ohjeilla.

Laajempi palvelukokonaisuus kiinnostaa

Kuluttajat olivat kiinnostuneita laajemmasta remontointiin liittyvästä palvelukokonaisuudesta, mutta yhtälailla myös muihin tarpeisiin – esimerkiksi korjaamispalveluihin laajemmin. Osa kuluttajista oli myös kiinnostunut ostamaan koko työn palveluna. Kuluttajat ehdottivat myös tuotevalikoiman laajentamista sisältämään kuluttajien omia työkaluja ja välineitä.

Laaja tarjonta ja räätälöidyt kuluttajapalvelut ovat avaintekijöitä luotaessa ekosysteemiä. Toinen keskiössä oleva asia on logistiikka, mihin myös suurimmat palvelumallin heikkoudet liittyivät. Menestyvän kuluttajapalvelun edellytys on paitsi toimiva ja joustava logistiikkaketju myös saatavuus, helppous ja ympäristöystävällisyys. Avainasemassa ovat myös erilaiset digitaaliset alustat, jotka mahdollistavat sujuvan vuokraamisprosessin yrityksiltä tai kuluttajien välillä.

Siirtyminen kuluttajapalveluihin lisäisi merkittävästi työllisyyttä

Siirtyminen työvälineiden vuokraukseen toisi Suomessa myös positiivisia talous- ja työllisyysvaikutuksia palvelualan kasvun kautta. Kun laajennetaan näkökulmaa muihin potentiaalisiin kuluttajatuotteisiin, noustaan uudelle tasolle.

Esimerkiksi autoja ostetaan noin 2,5 miljardilla eurolla ja muita kestokulutushyödykkeitä yli miljardilla vuodessa. Näistä suuri osa on tuontia. Jos näistä menoista osakin siirtyy palveluliiketoimintaan, sillä on merkittävä työllistävä vaikutus Suomessa. Tällaiset palvelut voivat myös lisätä työllisyyttä vaikeammin työllistyvissä ryhmissä sekä tuoda joustavuutta työntekoon. Tässä on haasteena työn korkea hinta, joka vaikeuttaa kannattavien kiertotalouspalveluiden syntyä. Erilaisten toimivien työnteon mallien ja työn hinnan alentamisella voitaisiin tukea ja edistää kiertotalouden työpaikkojen syntyä.

Continue reading