Liikenteen jakamistalous on valintoja, uteliaisuutta ja rohkeutta

Yleistyvätkö liikenteen jakamispalvelut vai jäävätkö ne marginaaliratkaisuiksi perinteisen omistamisen rinnalle? Olemmeko tarpeeksi uteliaita ja rohkeita kokeilemaan jakamistalouden tuomia vaihtoehtoja liikkumisessamme?

Jakamistaloudella (sharing economy) tarkoitetaan tuotteiden tai palveluiden käyttöä ja kuluttamista yhdessä toisten kanssa. Toimintakulttuurin keskiöön nousee omistamisen sijaan käyttöoikeus. Ilmiönä jakamistalous ei suinkaan ole uusi, mutta digitalisaation tuomat mahdollisuudet yhdistettynä resurssiviisauden tavoitteisiin ovat antaneet sille viime aikoina aivan uutta nostetta. Siinä missä jakaminen ennen rajoittui pitkälti perheeseen ja ystäväpiiriin, modernit jakamispalvelut ovat mahdollistaneet turvallisen ja tehokkaan jakamisen tuntemattomien kesken sekä yksityisesti, kaupallisesti että julkisena palveluna.

Liikenteessä jakamistalous ilmenee uudenlaisina liikkumispalveluina, joita ovat esimerkiksi kaupunkipyörät, yhteiskäyttöautot ja kimppakyydit. Näitä teemoja käsitellään myös Kansan Liike -tv-sarjan jaksossa 6. Osa uusista liikkumispalveluista on niin kutsuttuja vertaispalveluita, eli jakaminen tapahtuu yksityisten ihmisten välillä. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla mobiilisovelluksen viestiryhmässä tapahtuvasta kyytiringistä, jossa sovitaan usean perheen kesken lasten harrastuskuljetuksista.

Liikenteen uusista jakamispalveluista on myös syntynyt merkittävää liiketoimintaa, kuten Euroopan suurissa kaupungeissa näkyvästi yleistynyt yhteiskäyttöautojen vuokraus. Palvelun tarjoaja voi toisaalta olla julkinen sektori, usein yhdessä yritysten kanssa. Kaupunkipyörät ovat malliesimerkki tällaisen yhteistyön tuloksista. Monia jakamistalouden liikkumispalveluita pyritään linkittämään joukkoliikennettä tukeviksi matkaketjun osiksi. Kaupunkipyörät ja yhteiskäyttöautot ovat rantautuneet viime vuosina myös pääkaupunkiseudulle ja niiden leviäminen muille suuremmille kaupunkiseuduille on hyvässä vauhdissa.

Jakamistalouden toivotut vaikutukset liikennesektorilla liittyvät samanaikaisesti sekä sosiaalisiin, taloudellisiin että ympäristönäkökulmiin. Jakamispalvelut voivat olla vaihtoehto auton tai muun kulkuvälineen omistamiselle. Tämä vähentää kotitalouksien tarvetta investoida moniin, usein myös käyttökustannuksiltaan kalliisiin kulkupeleihin, joiden käyttö jää vähäiseksi. Suomessa autot liikkuvat keskimäärin vain reilut 30 minuuttia päivittäin ja kyydissä on 1,7 ihmistä kuljettaja mukaan lukien. Jakamispalvelut tukevat myös autottoman kotitalouden liikkumista, kun vähäiset ajotarpeet on helppo toteuttaa vaikkapa vertaisvuokrauspalvelua hyödyntäen. Samat palvelut myös vähentävät tarvetta niin kutsuttuihin kakkosautoihin.

Toisaalta jakamistalous saattaa hyvin puhutella myös vannoutunutta autoilijaa, joka kenties voisi harkita tarjoavansa kyydin työkaverilleen tai tienaavansa bensarahoja laittamalla ajoneuvonsa osa-aikaisesti vuokrauspalvelun käyttöön. Autoilun osalta jakamistaloudella on siis potentiaalia vähentää sekä pysäköityjen että liikenteessä olevien kulkuneuvojen määrää, jolloin liikenteen sujuvuus paranisi ja teiden ja parkkipaikkojen tilankäyttö vapautuisi mielekkäämpiin tarkoituksiin.

Käännepisteessä

Liikenteen jakamispalvelut laajentavat perinteisten liikkumisvaihtoehtojen kirjoa. Niiden sosiaalinen ja yhteiskunnallinen hyöty voi siten realisoitua joustavampina ratkaisuina yksilöllisiin tarpeisiin. Kaupunkiseuduilla jakamistalous tukee erityisesti pyöräilyn lisäämistä osana päivittäisiä matkaketjuja sekä ajoneuvokannan käytön tehostamista ja määrän vähentämistä. Samat piirteet voivat toteutua myös haja-asutus- tai maaseudulla, mutta palvelukehityksessä voi olla isojakin alueellisia eroja. Harvaan asutulla seudulla laajan kaupunkipyöräohjelman vastine voisi olla sähköpyörien vuokrapalvelu. Toimiva jakamisen vertaispalvelu voisi olla myös päivittäistavarakaupan kanssa yhteistyössä toteutettu ruokaostosten kimppakuljetus.

Jakamistaloudella on siis kaikki edellytykset edistää terveyttä ja hyvinvointia, rakentaa yhteisöllisyyttä, parantaa liikkumistarpeiden täyttymistä ja poistaa turhaa liikennettä. Mutta kuinka etenemme liikenteen jakamistaloudessa ja miten voimme varmistaa, että kehityssuunta on kohti ympäristöystävällisempää, turvallisempaa ja kokonaisuuden kannalta tehokkaampaa liikkumista? Olemme juuri nyt käännepisteessä sen suhteen, yleistyvätkö jakamispalvelut valtavirtaan vai jäävätkö ne marginaaliratkaisuiksi perinteisen omistamisen rinnalle. Moniin tunnistettuihin haasteisiin on jo löydetty toimivat ratkaisut. Yksityisyydensuoja ja turvallisuus on nostettu palvelukehityksessä keskiöön, ja esimerkiksi vertaistoiminnan vastuu- ja vakuutuskysymyksiin on saatu selkeät linjaukset.

Avaintekijöitä muutokseen lienevät ennen kaikkea liikkujien uteliaisuus ja rohkeus kokeilla jakamistalouden tuomia vaihtoehtoja ja kyseenalaistaa vanhat ajatus- ja toimintamallit. Kyse ei ole yhden mallin mukaisesta pakotetusta muutoksesta, vaan sekä hyvin pienistä että isoistakin henkilökohtaisista valinnoista. Vaihtoehtojen suuri kirjo tulee takaamaan, että jokaiselle löytyy jotakin – ikä, liikkumistarpeet, asuinpaikka, tulotaso, kunto ja mieltymykset huomioiden. Valitsemamme liikennemuoto ja kulkutapa on kannanotto ruuhkiin, omaan terveyteen ja hyvinvointiin sekä meluun ja saasteisiin. Voimme valita joka päivä, asetummeko osaksi ratkaisua vai jäämmekö osaksi ongelmaa!

Kansan Liikkeen jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.

Heidi Auvinen VTT

Heidi Auvinen, tutkija
Twitter: @heidinews

Anu Tuominen VTT

Anu Tuominen, johtava tutkija
Twitter: @anutuominen

Suostuvatko kuluttajat luopumaan tavaran omistamisesta ja siirtymään vuokraamiseen?

Liiteri-pilotissa hankimme tietoa, miten kuluttajat suhtautuvat työ- ja siivousvälineiden vuokraamiseen. Siirtyminen kuluttajatuotteiden myynnistä palveluiden tarjoamiseen auttaa pitämään tuotteet kierrossa kiertotalouden mallin mukaan ja minimoimaan jätettä.

Oletko miettinyt, miten paljon aikaa ja rahaa kuluu esimerkiksi porakoneen valintaan, ylläpitoon, korjaamiseen ja säilyttämiseen? Kun vertaat tulosta koneen vielä käyttötarpeeseen, voi vastaus yllättää. Rationaalisen vertailun kautta työkalun vuokraaminen voi osoittautua yllättävän kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi.

Kuluttajina meidän ratkaisumme perustuvat pitkälti enemmän tunteeseen kuin rationaaliseen päätöksentekoon. Tutkimusten mukaan kuluttajien kiinnostus vähenee, mikäli uuden toimintamallin omaksuminen vaatii merkittävän toiminta- tai ajattelumallin muutoksen.

VTT:n AARRE-projekti oli mukana Liiteri-nimisessä työ- ja siivousvälineiden vuokrauspilotissa. Kuluttajat vuokrasivat välineitä Liiteri-verkkopalvelusta ja noutivat ne heille sopivana aikana 24/7 Helsingin Teurastamolla sijaitsevasta älykontista.

Palveluissa houkuttaa helppous ja mahdollisuus riskittömään kokeiluun

Pilotti sai paljon mediahuomiota, ja kuluttajat suhtautuivat palveluun innostuneesti. Kuluttajat olivat kiinnostuneita vuokraamaan erityisesti höyry- ja painepesureita, ikkunanpesukoneita ja porakoneita.

Merkittävimmät hyödyt liittyivät ostamisen ja ylläpitämisen vaivan säästämiseen, mahdollisuuteen kokeilla ja käyttää laadukkaampia välineitä sekä ympäristöetuihin. Kuluttajat kokivat myös, että näin he saivat kokeilla välineitä, joita eivät muuten ostaisi. Silloin tällöin käytettynä kuluttajat kokivat vuokraamisen myös edullisemmaksi.

Liiterin asiakkaiden kokemukset

Palveluiden haasteena saatavuus, hinta ja hitaus

Vuokrausmallin haasteeksi nousi tarve suunnittelulle, kun työ- tai siivousvälinettä ei voikaan ottaa vain kaapista, vaan se pitää vuokrata ja noutaa. Tämä korostui erityisesti, kun välineen saannille oli kiire. On myös mahdollista, että työväline ei olekaan vapaana silloin kun kuluttaja sen haluaa, kuten pilotissa kävi suosituimpien välineiden kohdalla. Kuluttajat kokivat joissakin tapauksissa myös palvelun valinnan työlääksi. Usein vuokrattuna hinta muodostui joidenkin mielestä korkeaksi omistamiseen verrattuna. Vuokratun välineen haku ja palauttaminen koettiin myös vaivalloisena, mikäli noutopiste oli kaukana. Painavat välineet vaativat auton käyttöä, mikä koettiin haasteena. Vaikka kuluttajat arvostivat sitä, että vuokraamalla voi saada laadukkaamman välineen, heitä mietitytti, missä kunnossa välineen saa käyttöönsä. Voiko olla niin, ettei väline toimikaan?

Laitteen kunnon arvioimiseen liittyviin haasteisiin voidaan vastata teknologisilla sovelluksilla, joilla kuntoa voidaan arvioida. Kuluttajia pelotti myös rikkoutuminen ja vieraan laitteen käyttäminen. Toisaalta kuluttajia voidaan myös opastaa monilla tavoin laitteiden käyttämiseen, kuten laitteen itsensä antamilla ohjeilla.

Laajempi palvelukokonaisuus kiinnostaa

Kuluttajat olivat kiinnostuneita laajemmasta remontointiin liittyvästä palvelukokonaisuudesta, mutta yhtälailla myös muihin tarpeisiin – esimerkiksi korjaamispalveluihin laajemmin. Osa kuluttajista oli myös kiinnostunut ostamaan koko työn palveluna. Kuluttajat ehdottivat myös tuotevalikoiman laajentamista sisältämään kuluttajien omia työkaluja ja välineitä.

Laaja tarjonta ja räätälöidyt kuluttajapalvelut ovat avaintekijöitä luotaessa ekosysteemiä. Toinen keskiössä oleva asia on logistiikka, mihin myös suurimmat palvelumallin heikkoudet liittyivät. Menestyvän kuluttajapalvelun edellytys on paitsi toimiva ja joustava logistiikkaketju myös saatavuus, helppous ja ympäristöystävällisyys. Avainasemassa ovat myös erilaiset digitaaliset alustat, jotka mahdollistavat sujuvan vuokraamisprosessin yrityksiltä tai kuluttajien välillä.

Siirtyminen kuluttajapalveluihin lisäisi merkittävästi työllisyyttä

Siirtyminen työvälineiden vuokraukseen toisi Suomessa myös positiivisia talous- ja työllisyysvaikutuksia palvelualan kasvun kautta. Kun laajennetaan näkökulmaa muihin potentiaalisiin kuluttajatuotteisiin, noustaan uudelle tasolle.

Esimerkiksi autoja ostetaan noin 2,5 miljardilla eurolla ja muita kestokulutushyödykkeitä yli miljardilla vuodessa. Näistä suuri osa on tuontia. Jos näistä menoista osakin siirtyy palveluliiketoimintaan, sillä on merkittävä työllistävä vaikutus Suomessa. Tällaiset palvelut voivat myös lisätä työllisyyttä vaikeammin työllistyvissä ryhmissä sekä tuoda joustavuutta työntekoon. Tässä on haasteena työn korkea hinta, joka vaikeuttaa kannattavien kiertotalouspalveluiden syntyä. Erilaisten toimivien työnteon mallien ja työn hinnan alentamisella voitaisiin tukea ja edistää kiertotalouden työpaikkojen syntyä.

Continue reading

Suomalaista jakamistaloutta luomassa

Miten suomalaiset yritykset voivat menestyä jakamistalouden kasvavilla markkinoilla? Minkälaiset mallit ovat koko yhteiskunnan näkökulmasta toivottavia? Terminä jakamistalous on tuttu jo lähes kaikille – mutta edelleen kiistellään siitä, mitä se pohjimmiltaan on tai mitä sen pitäisi olla. VTT:n  tammikuussa järjestämässä YHTE2017-seminaarissa pohdittiin näitä kysymyksiä (ks. seminaarin ohjelma ja esitysmateriaalit Slideshare-palvelussa).

VTT YHTE2017-seminaari paneeli jakamistalous

Paneelikeskustelussa Duara Travelsin perustajajäsen Elina Voipio, VTT:n erikoistutkija Maria Antikainen sekä Sharetriben perustajajäsen ja toimitusjohtaja Juho Makkonen.

Jakamistalous: yhteisöllisyyttä vai riistoa?

Jakamistaloudesta käytävän julkisen keskustelun sävy on muutamassa vuodessa muuttunut. Alussa jakamistalouden tarjoilemat tulevaisuuden visiot tuntuivat monista innostavilta: resurssitehokkuus parantuisi siirtymällä tavaroiden omistamisesta yhteiskäyttöön tai lainaamiseen ja palveluiden tai tavaroiden välittäminen vertaisverkostoissa lisäisi hyvinvointia ja jopa yhteisöllisyyttä.

Viime aikoina keskustelua on kuitenkin herättänyt lisääntyvässä määrin jakamistalouteen mahdollisesti liittyvät ongelmat: turvaton ja huonopalkkainen keikkatyö, kehno kuluttajansuoja, verojen välttely sekä Airbnb:n tapauksessa vuokrahintojen kallistuminen suurkaupungeissa. Ristiriitaiset näkökulmat heijastuvat lehtiotsikoissa, kuten ”Jakamistaloudessa omistaminen ei ole tärkeintä” (Suomen kuvalehti) ja ”Jakamistalous on söötti nimi riistolle” (Helsingin Sanomat).

Hämmennystä on lisännyt se, että jakamistalous-otsikon alle on usein niputettu lähtökohtaisesti täysin erilaisia toimijoita suurista kansainvälisistä alustayrityksistä vaihtopiireihin ja aikapankkeihin. Sanasto on onneksi alkanut monipuolistua. Esimerkiksi Uberin ja Task Rabitin kaltaiset suuret keikkatyön välittäjät sopivat paremmin keikka- tai tilaustalous-otsikon alle. Toisaalta taas yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja resurssien yhteisöllistä hallintaa painottavia toimijoita kuvaavat osuvammin termit solidaarisuustalous tai yhteisvauraustalous. Lienee paikallaan miettiä, onko esim. Uberia ja aikapankkeja mielekästä niputtaa saman otsikon alle.

Jakamistaloudesta hyvinvointia?

Tuoreen arvion mukaan jakamistalouteen liittyvän markkinan arvo tulee yli kymmenkertaistumaan Suomessa vuosien 2016 ja 2020 välillä, reilusta 100 miljoonasta eurosta 1,3 miljardiin euroon (TEM raportti 9/2017). Jakamistalouden vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa tulee kasvamaan voimakkaasti. Hyvinvoinnin näkökulmasta on siksi varsin ajankohtaista pohtia sitä, millaiset jakamistalouden mallit synnyttävät laajapohjaista hyvinvointia ja miten niitä voidaan tukea.

Seminaarissa Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle Helsingin yliopistosta pohtivat julkisen sektorin roolia jakamistalouden ohjauksessa (ks. esitysmateriaali). Tarvitaan uudistuksia muun muassa verotukseen, sääntelyyn ja perusturvajärjestelmään, jotta epätoivotut kehityskulut eivät yleistyisi ja toivotut kukoistaisivat. Euroopan komissio ja parlamentti ovat viime vuoden aikana julkaisseet useita selvityksiä ja analyyseja jakamistaloudesta, esimerkiksi yhteistyötaloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman ja ohjeita EU:n lainsäädännön soveltamisesta sekä selvityksen työntekijöiden asemasta jakamistaloudessa. Julkisen sektorin työ on kuitenkin vasta aluillaan.

Hyvinvointiin vaikuttaa toki myös se, millaisia yrityksiä alalle syntyy ja millaisia yhteiskunnallisia “visioita” ne toiminnallaan tarjoilevat.  Seminaarissa oli esillä kotimaisia yrityksiä, joiden tarjoama on paitsi aidosti uudenlainen myös yhteiskunnallisesti kiinnostava. Esimerkiksi  Duara Travels tarjoaa majoitus- ja kulttuurielämyksiä tavallisten ihmisten kodeissa kehittyvissä maissa (ks. esitysmateriaali). Sharetriben tarjoaman teknologian avulla melkein kuka tahansa voi perustaa oman “jokamiehen jakamisalustansa” (ks. esitysmateriaali). Sitä hyödyntää myös työkalujen vuokrauspalvelu Liiteri (ks. esitysmateriaali), jonka pilotoinnissa VTT on mukana. Pikemminkin yhteisvauraustalouteen lukeutuva RobinHood Coop puolestaan tarjoaa yhteisöllisen varainhoitopalvelun  (ks. esitysmateriaali).

Keskustelu ja kehitystyö jatkuvat uuden verkoston kautta

Seminaarin lopuksi päätettiin  “yleisön toiveesta” perustaa jakamistalouden tutkimus- ja kehitysverkosto. Verkostoon on tähän mennessä ilmoittautunut yli 80 jäsentä; mukana on jakamistaloudesta kiinnostuneita ihmisiä tutkimusmaailmasta, kansalaisliikkeistä sekä yksityiseltä ja julkiselta sektorilta. Seuraavaksi ohjelmassa on Kalevi Sorsa -säätiön, Arcada-ammattikorkeakoulun ja Helsingin yliopiston järjestämä puolen päivän seminaari otsikolla “Jakamistalouden pohjoismainen malli” 8. maaliskuuta (ks. lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet).

Seminaarin järjesti Accelerate-projekti: ks. http://www.accelerateproject.eu/ ja Twitterissä @AccelerateProj.

VTT Katja Henttonen

Katja Henttonen
Asiantuntija, VTT
@katjahenttonen

VTT Maija Federley

Maija Federley
Erikoistutkija, VTT
@maijafederley