Yleistyvätkö liikenteen jakamispalvelut vai jäävätkö ne marginaaliratkaisuiksi perinteisen omistamisen rinnalle? Olemmeko tarpeeksi uteliaita ja rohkeita kokeilemaan jakamistalouden tuomia vaihtoehtoja liikkumisessamme?
Jakamistaloudella (sharing economy) tarkoitetaan tuotteiden tai palveluiden käyttöä ja kuluttamista yhdessä toisten kanssa. Toimintakulttuurin keskiöön nousee omistamisen sijaan käyttöoikeus. Ilmiönä jakamistalous ei suinkaan ole uusi, mutta digitalisaation tuomat mahdollisuudet yhdistettynä resurssiviisauden tavoitteisiin ovat antaneet sille viime aikoina aivan uutta nostetta. Siinä missä jakaminen ennen rajoittui pitkälti perheeseen ja ystäväpiiriin, modernit jakamispalvelut ovat mahdollistaneet turvallisen ja tehokkaan jakamisen tuntemattomien kesken sekä yksityisesti, kaupallisesti että julkisena palveluna.
Liikenteessä jakamistalous ilmenee uudenlaisina liikkumispalveluina, joita ovat esimerkiksi kaupunkipyörät, yhteiskäyttöautot ja kimppakyydit. Näitä teemoja käsitellään myös Kansan Liike -tv-sarjan jaksossa 6. Osa uusista liikkumispalveluista on niin kutsuttuja vertaispalveluita, eli jakaminen tapahtuu yksityisten ihmisten välillä. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla mobiilisovelluksen viestiryhmässä tapahtuvasta kyytiringistä, jossa sovitaan usean perheen kesken lasten harrastuskuljetuksista.
Liikenteen uusista jakamispalveluista on myös syntynyt merkittävää liiketoimintaa, kuten Euroopan suurissa kaupungeissa näkyvästi yleistynyt yhteiskäyttöautojen vuokraus. Palvelun tarjoaja voi toisaalta olla julkinen sektori, usein yhdessä yritysten kanssa. Kaupunkipyörät ovat malliesimerkki tällaisen yhteistyön tuloksista. Monia jakamistalouden liikkumispalveluita pyritään linkittämään joukkoliikennettä tukeviksi matkaketjun osiksi. Kaupunkipyörät ja yhteiskäyttöautot ovat rantautuneet viime vuosina myös pääkaupunkiseudulle ja niiden leviäminen muille suuremmille kaupunkiseuduille on hyvässä vauhdissa.
Jakamistalouden toivotut vaikutukset liikennesektorilla liittyvät samanaikaisesti sekä sosiaalisiin, taloudellisiin että ympäristönäkökulmiin. Jakamispalvelut voivat olla vaihtoehto auton tai muun kulkuvälineen omistamiselle. Tämä vähentää kotitalouksien tarvetta investoida moniin, usein myös käyttökustannuksiltaan kalliisiin kulkupeleihin, joiden käyttö jää vähäiseksi. Suomessa autot liikkuvat keskimäärin vain reilut 30 minuuttia päivittäin ja kyydissä on 1,7 ihmistä kuljettaja mukaan lukien. Jakamispalvelut tukevat myös autottoman kotitalouden liikkumista, kun vähäiset ajotarpeet on helppo toteuttaa vaikkapa vertaisvuokrauspalvelua hyödyntäen. Samat palvelut myös vähentävät tarvetta niin kutsuttuihin kakkosautoihin.
Toisaalta jakamistalous saattaa hyvin puhutella myös vannoutunutta autoilijaa, joka kenties voisi harkita tarjoavansa kyydin työkaverilleen tai tienaavansa bensarahoja laittamalla ajoneuvonsa osa-aikaisesti vuokrauspalvelun käyttöön. Autoilun osalta jakamistaloudella on siis potentiaalia vähentää sekä pysäköityjen että liikenteessä olevien kulkuneuvojen määrää, jolloin liikenteen sujuvuus paranisi ja teiden ja parkkipaikkojen tilankäyttö vapautuisi mielekkäämpiin tarkoituksiin.
Käännepisteessä
Liikenteen jakamispalvelut laajentavat perinteisten liikkumisvaihtoehtojen kirjoa. Niiden sosiaalinen ja yhteiskunnallinen hyöty voi siten realisoitua joustavampina ratkaisuina yksilöllisiin tarpeisiin. Kaupunkiseuduilla jakamistalous tukee erityisesti pyöräilyn lisäämistä osana päivittäisiä matkaketjuja sekä ajoneuvokannan käytön tehostamista ja määrän vähentämistä. Samat piirteet voivat toteutua myös haja-asutus- tai maaseudulla, mutta palvelukehityksessä voi olla isojakin alueellisia eroja. Harvaan asutulla seudulla laajan kaupunkipyöräohjelman vastine voisi olla sähköpyörien vuokrapalvelu. Toimiva jakamisen vertaispalvelu voisi olla myös päivittäistavarakaupan kanssa yhteistyössä toteutettu ruokaostosten kimppakuljetus.
Jakamistaloudella on siis kaikki edellytykset edistää terveyttä ja hyvinvointia, rakentaa yhteisöllisyyttä, parantaa liikkumistarpeiden täyttymistä ja poistaa turhaa liikennettä. Mutta kuinka etenemme liikenteen jakamistaloudessa ja miten voimme varmistaa, että kehityssuunta on kohti ympäristöystävällisempää, turvallisempaa ja kokonaisuuden kannalta tehokkaampaa liikkumista? Olemme juuri nyt käännepisteessä sen suhteen, yleistyvätkö jakamispalvelut valtavirtaan vai jäävätkö ne marginaaliratkaisuiksi perinteisen omistamisen rinnalle. Moniin tunnistettuihin haasteisiin on jo löydetty toimivat ratkaisut. Yksityisyydensuoja ja turvallisuus on nostettu palvelukehityksessä keskiöön, ja esimerkiksi vertaistoiminnan vastuu- ja vakuutuskysymyksiin on saatu selkeät linjaukset.
Avaintekijöitä muutokseen lienevät ennen kaikkea liikkujien uteliaisuus ja rohkeus kokeilla jakamistalouden tuomia vaihtoehtoja ja kyseenalaistaa vanhat ajatus- ja toimintamallit. Kyse ei ole yhden mallin mukaisesta pakotetusta muutoksesta, vaan sekä hyvin pienistä että isoistakin henkilökohtaisista valinnoista. Vaihtoehtojen suuri kirjo tulee takaamaan, että jokaiselle löytyy jotakin – ikä, liikkumistarpeet, asuinpaikka, tulotaso, kunto ja mieltymykset huomioiden. Valitsemamme liikennemuoto ja kulkutapa on kannanotto ruuhkiin, omaan terveyteen ja hyvinvointiin sekä meluun ja saasteisiin. Voimme valita joka päivä, asetummeko osaksi ratkaisua vai jäämmekö osaksi ongelmaa!
Kansan Liikkeen jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
Heidi Auvinen, tutkija
Twitter: @heidinews
Anu Tuominen, johtava tutkija
Twitter: @anutuominen
