Kiinteistönomistajien luovuttava kiinteistöistä energiatehokkuuden nimissä

Onko kiinteistönomistajan ydinosaaminen omistamisessa vai asiakkaan tarvitsemien tilojen ja niihin liittyvän palvelukokemuksen tarjoamisessa tilojen käyttäjille? Jos vastaus on jälkimmäinen, rakennuksista luopuminen mahdollistaisi paremman energiatehokkuuden.

Energiatehokkuus kiinteistössä on tuotetun palvelutason ja siihen käytetyn energian suhde. Perinteisesti olemme tottuneet mittaamaan energiatehokkuutta ominaiskulutuksilla kWh/m2 tai kWh/m3. Jo pitkään tämän rinnalla on puhuttu myös sisäolosuhteista, joka käytetyllä energialla saavutetaan. Esimerkiksi 10 % säästö toimiston energiankulutuksessa ei taatusti kannata, jos samalla palkkakustannukset kasvavat mm. lisääntyneiden sairauspoissaolojen myötä vaikkapa vain yhden prosentin.  Toimiston palkkakustannukset ovat suuruusluokkana 100 kertaiset energiakustannuksiin nähden. Asiasta on puhuttu paljon, mutta se edelleen usein unohtuu. Ehkä syynä on se, että kWh/m2 -indikaattorin tapaisia helppoja sisäolosuhteet huomioivia indikaattoreita ei oikein ole.

Ominaiskulutusten raportoinnin muovaama käsitys energiatehokkuudesta on juurtunut syvälle. Vaikka periaatteessa keskitymme ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa sisäolosuhteiden myötä, silti edelleen tarkastelemme asiaa neliöiden avulla. Seuraava askel olisi tarkastella tarvitsemmeko neliöitä oikeasti. Tällöin energiatehokkuudessa olisi kyse siitä, kuinka paljon energiaa tarvitaan tiettyjen tehtävien suorittamiseen. Järjestelmien tehokkuuden lisäksi tarvitaan tietoa tilojen käyttö- ja täyttöasteista sekä keinoja hallita niitä. Tätä on tarkasteltu Virpa-C-hankkeessa osana digitalisaation ja IoT:n (esineiden internet) vaikutusta kiinteistöalaan.

Digitalisaation kehitysvaiheet

Forrester-tutkimuslaitoksen Frank Gillett esitteli IoT from Strategy to Practice -webinaarissa kolme skenaariota IoT-hyödyntämiseksi digitalisaation eri vaiheissa: suunnittelu (design), käyttö (operate) ja kulutus (consume). Suunnitteluvaiheessa IoT liitetään osaksi valmiita tuotteita ja sillä saadaan lisäarvoa tuotteen käyttäjälle. Käyttövaiheen IoT puolestaan keskittyy prosessien tehokkuuden parantamiseen digitalisaation avulla. Tuotteen sijaan kehitetään yrityksen tarjoamaa palvelua. Kulutusvaiheen IoT puolestaan keskittyy yhdistämään eri toimijoilta saatua dataa kokonaan uudenlaisen palvelun luomiseksi.

Vastaavalla tavalla Granlund tiivistää omassa kiinteistöalan IoT-katsauksessaan alan kehityksen seuraavaksi kuvaksi, jossa operationaalisesta tuottavuudesta siirrytään ensin palvelumalliin, sieltä alustoihin ja lopulta autonomiseen talouteen.

kaavio

Kuva 1 IoT:n kehittyminen neljässä eri vaiheessa. [Granlund]

Tilojen käyttö- ja täyttöasteen seuranta sopii hyvin esimerkiksi digitalisaation ja IoT:n vaikutuksesta. Alkuun tiloista on seurattu lämpötilaa ja hiilidioksidipitoisuutta ja voitu raportoida kiinteistöä käyttävälle organisaatiolle, millaiset olosuhteet tiloissa pystytään järjestämään. Raportoinnista nähdään myös ongelmatilanteet, jolloin järjestelmät eivät enää syystä tai toisesta pysty tuottamaan laadukkaita olosuhteita. Kun toteutuneet olosuhteet ovat tiedossa, niihin voidaan puuttua.

Virpa-C-hankkeessa eri osapuolten tuottamaa tietoa on koottu yhteen, jotta tilojen käytöstä saadaan luotettava arvio. Esimerkiksi käyttöasteen osalta on yhdistetty rakennusautomaation läsnäolotietoa valaistusjärjestelmän läsnäoloantureiden tietoon. Kummallakin on omat alkuperäiset käyttötarkoituksensa, minkä vuoksi ne antavat hieman erilaista tietoa. Kun tämä vielä yhdistetään kameralla toteutettuun kävijämäärälaskuriin ovella, saadaan hyvä kuva tilojen käytöstä. Tilojen käyttö- ja täyttöasteen seuranta mahdollistaa käyttäjien ohjaamiseen tehokkaaseen käyttöön, mutta myös käyttöpohjaiseen hinnoitteluun siirtymisen. Tarkka tieto käytöstä ja olosuhteista mahdollistaisi myös erilaiset uudet palvelupaketit tilan käyttäjälle. Niiden selvittämistä jatkaa uusi Virpa-D-hanke.

Alustataloudesta autonomiseen talouteen

Osana tietojen keräämistä Virpa-C:ssä on myös otettu askelia kohti alustataloutta. Tampereen pilot-kohteessa Suomen Yliopistokiinteistöt päätti lähteä kehittämään omaa alustaansa, jolle kaikki pilot-rakennuksessa kerätty tieto tallennetaan ja jossa se on eri toimijoiden käytettävissä. Useimmilla mittausdatan tuottajilla on kyllä omat alustansa, mutta erilaiset tekniset ratkaisut ja puuttuvat sopimus- ja yhteistyömallit tekevät alustaan liittymisestä uusille ja pienille toimijoille vaikeaa. Myös VTT on pyrkinyt madaltamaan kynnystä tarjoamalla omaa alustaansa helposti hyödynnettävänä vaihtoehtona, johon tietoa voidaan kerätä ja josta sitä voidaan jakaa kokeiluvaiheessa ennen varsinaisen kohteeseen perustettavan kaupallisen alustan valmistumista. Osin näin toimittiin myös Virpa-C:ssä.

Seuraava vaihe IoT:n kehityspolulla olisi autonominen talous, jossa järjestelmä voi esimerkiksi itse päätellä kuhunkin tilanteeseen tarvittavat tilat ja varata ne automaattisesti. Miltä tuntuisi, jos kokouskutsua kirjoittaessasi viestiohjelmasi huomaisi tilanteen ja ehdottaisi automaattisesti sopivaa tilaa ja tarvittavia korjauksia ehdotettuun palvelutasoon. Ohjelma voisi myös kysyä tarjouksia lähialueen hotelleista ja muilta toimijoilta, jos oman yrityksen tiloista ei sopivaa paikkaa löytyisi.

Omassa esityksessään Gillett kysyy pitäisikö sinun luopua tuotteesta, jota olet tähän asti myynyt. Pitäisikö nykyisten kiinteistönomistajien siis luopua kiinteistöistä ja alkaa välittää muiden tiloja palveluna?

Lue lisää: www.virpa.fi

vesanen_teemu

Teemu Vesanen
Research Scientist
teemu.vesanen(a)vtt.fi
@tvesanen

Säätövoima tuo Suomeen sähköomavaraisuutta

eng In English

Sähköauto, miten hieno ja ympäristöystävällinen innovaatio! Lataamiseen tarvittava infra ja autojen teknologia kehittyvät koko ajan. Kun sähköautojen myyntihinnat vielä laskevat, tulee niiden yleistyminen kiihtymään.

Samalla on valitettavasti todettava, että autojen lataaminen rasittaa sähköverkkoa, joka on jo muutenkin kovilla. Sähköautot ovat vain yksi ilmiö, energiankulutus on muutenkin kasvussa. Suomen Energiateollisuus arvioi vuonna 2016, että vuoteen 2030 mennessä sähkön säätötarve kaksinkertaistuu. Kulutuksen lisääntyessä pelkkä sähkön tuotannon säätely ei yksinään enää riitä, vaan myös toista päätä on optimoitava. Onneksi internet ja digitalisaatio auttavat tässä.

Esineiden internet (engl. Internet of Things, IoT) tuo eri laitteet verkkoon, jossa ne voivat raportoida omasta tilastaan ja antaa manipuloida itseään. Esimerkiksi rakennuksen valaisimet voivat sallia itsensä kontrolloinnin tarpeen mukaan. Tämän jälkeen on mahdollista perustaa verkkoon sähkön markkinapaikka, jossa operoidaan säätövoimalla ja kysyntäjoustolla.

Säätövoimalla tarkoitetaan energian- eli sähköntuotantoa, joka kykenee reagoimaan tuotannon ja kulutuksen välisiin vaihteluihin. Kysyntäjousto puolestaan merkitsee energian kysynnän vähentämistä, kasvattamista tai siirtämistä tilanteen mukaan.

Sähkökaupan ja kysyntäjouston avautuminen mahdollistavat uusien osapuolien tulon sähkömarkkinoille. Ekosysteemiin tulee uudenlaisia toimijoita, aggregaattoreita. Euroopassa on jo merkkejä tästä. Esimerkiksi Ranskan ja Saksan markkinoilla toimii yrityksiä, jotka eivät itse tuota lainkaan sähköä, mutta myyvät edustamiensa loppukäyttäjien säädettävää kuormaa säätövoimamarkkinoille.

Yhtenä mahdollisena kauppapaikan toteutustapana on automatisoida kaupankäyntiä rahapörsseistä tuttujen bottien avulla. Bottien toiminnan pitäisi olla pörssikauppaa säädellympää, jotta sähköverkon toimintavarmuus pystytään takaamaan. Lisäksi botin saisi käyttöönsä vasta kun on osoittanut täyttävänsä tietoturvaan ja luotettavuuteen liittyvät vaatimukset.

Ehdotamme VTT:llä seuraavia toimenpiteitä, jotta voisimme vahvistaa Suomen omavaraisuutta sähkömarkkinoilla:

  1. Kysyntäjoustoon tulee panostaa, jotta markkinoille saadaan lisää tarjontaa säätövoimasta
  2. Rakennusmassassa piilevä säätöpotentiaali pitää tuoda markkinoille IoT-teknologian avulla
  3. Sähkön kulutuksen ja tuotannon säätelyn pitää tulevaisuudessa olla internet-pohjaista ja kilpailulle avointa
  4. Säätövoimalle tulee luoda markkinapaikka, josta voidaan ostaa joustoa tehotasapainon ja sähköverkkojen luotettavan toiminnan varmistamiseksi

Oikein toteutettuna sähkön avoin markkinapaikka toisi vakautta ja omavaraisuutta Suomelle ja jopa mahdollisuuksia myydä säätösähköä muihin maihin.

Kiinteistöjen kysyntäjouston hyödyntämiseen liittyvä tutkimus on tehty Tekesin (Business Finland) rahoittamassa VIRPAB-projektissa, ja se päättyy 2018 huhtikuussa. VTT:n lisäksi siinä ovat mukana Oulun yliopisto sekä yritysosapuolina Fingrid, S-ryhmä, Rejlers, Jalecon, Jetitek, Green Energy Finland, Fidelix ja Emtele.

Tutustu ”Säätövoimaa tulevaisuuden sähkömarkkinalle” white paperiimme ja siinä ehdotettuihin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan Suomen omavaraisuus sähkömarkkinoilla.

Klaus_Känsälä
Klaus Känsälä

Senior Scientist, VTT
klaus.kansala(a)vtt.fi

 

Factories Are Becoming Innovation Platforms

Heavy industry with its rigid processes has a reputation of being an antithesis of dynamic startup world. People think that a factory does not exactly perform agile pilots but stays the course dictated by its huge investments. This image is somewhat outdated.

Factories are becoming innovation platforms where several stakeholders can develop and try out new things. One central enabler for these activities is the Internet of Things (IoT). Furthermore, wireless networks, augmented reality, big data, or even artificial intelligence can create significant added value in a factory setting. Bringing these technologies to factories in an agile fashion is very attractive for startups.

Cooperation between heavy industry and startups requires planning and facilitation. A large corporation operates differently than a small company of two or three people, there’s no denying of that. Investment capabilities are on a completely other level, planning cycles differ, as do the capabilities for pivots. The most important thing to address is whether the factory and the startup both can identify enough business potential in their cooperation.

It is crucial to reach a situation where the risks and the benefits of cooperation are in a good balance for all participants. This way the “factory – IoT company mismatch” can be avoided. Together the consortium can pinpoint the grand challenges and go about solving them together. This is a three-step process:

  1. Scale-in: identifying the grand challenges and solving them with new technologies and pilots
  2. Scale-up: expanding the pilot results and new operating models throughout the factory
  3. Scale-out: exporting the new processes and operating models to other factories in Finland and abroad

It is not free to set up this kind of a program. A common goal is necessary but not enough; funding and risk-taking is also needed. To get things rolling, funding for pilots and business model development is a must.

Running a program like this in one factory costs roughly a million euros annually. This lump sum includes factory’s own projects, project coordination, and research modules supporting the projects. Part of the investment comes from the factory itself, part from public funding institutions like Tekes. Coordination and research is carried out by VTT and universities.

If planned and constructed well, an ecosystem as described above would create a virtuous cycle: startups expand their operations and get important references, factories obtain new innovations and operating models, and research institutions have an environment for validating their technologies. Finally, Finland will have new business to export.

Read more at: www.vttresearch.com/services/smart-industry

Marko Jurvansuu

 

Marko Jurvansuu
Principal Scientist, VTT
marko.jurvansuu(a)vtt.fi

Tehtaista tulee kasvualustoja innovaatioille

Raskas teollisuus jähmeine prosesseineen on perinteisesti nähty dynaamisen startup-maailman vastakohtana. Ajatellaan, että tehdas ei juuri ketterästi pivotoi vaan pysyy miljoonainvestointiensa mukaisessa kurssissa. Tämä mielikuva on monelta osin vanhanaikainen.

Tehtaista on nimittäin yhä enemmän tulossa innovaatioiden hautomoja ja alustoja, joissa useat toimijat voivat yhdessä kehittää ja testata uutta. Eräs keskeinen mahdollistaja tälle toiminnalle on esineiden internet (engl. Internet of Things, IoT). Lisäksi kuluttajamarkkinasta tutut teknologiat kuten langattomuus, lisätty todellisuus, datan käsittely tai jopa tekoäly, voivat luoda suuren lisäarvon tehdasympäristössä. Näiden teknologioiden nopea soveltaminen tehtaaseen sopisi hyvin startup-yrityksille.

Raskaan teollisuuden ja startup-yritysten yhteispeli tarvitsee kuitenkin suunnittelua ja fasilitointia. Korporaation toiminta on monessa mielessä hyvin erilaista kuin muutaman kaverin nyrkkipajan, tätä on turha kieltää. Investointikyky on aivan eri suuruusluokkaa, toimintaa suunnitellaan erilaisissa sykleissä ja herkkyys suunnanmuutoksille vaihtelee kuin yö ja päivä. Tärkein kysymys lieneekin se, näkevätkö tehdas ja startup tässä kannattavaa liiketoimintaa puolin ja toisin.

On tärkeää saavuttaa tilanne, jossa liiketoimintariskit ja –potentiaali ovat kaikkien osapuolten kannalta tasapainossa. Tällä tavalla voidaan välttää tehtaan ja IoT-startupin yhteensopimattomuus. Yhdessä konsortio voi tunnistaa keskeisimmät haasteet ja lähteä ratkomaan niitä. Ratkominen tapahtuu kolmivaiheisesti:

  1. Sisäänajo: tärkeimpien haasteiden tunnistaminen ja niiden ratkominen uuden teknologian kokeiluilla ja piloteilla.
  2. Jalkautus: pilotin tulosten ja toimintatapojen laajentaminen koko tehtaaseen.
  3. Monistus: tehtaan uusien prosessien ja toimintamallien laajentaminen muihin tehtaisiin Suomessa ja ulkomailla.

Edellä kuvatun toiminnan pystyttäminen ja pyörittäminen ei ole ilmaista. Yhteinen tahtotila ei yksinään riitä, lisäksi tarvitaan rahoitusta ja riskinottokykyä. Jotta päästään liikkeelle, tarvitaan rahoitusta kokeiluille ja liiketoimintamallien kehittämiselle.

Karkeasti voidaan arvioida, yhtä tehdasta koskevan ohjelman pyörittäminen kustantaisi noin miljoona euroa vuosittain. Tämä summa pitää sisällään tehtaan omat projektit, yhteistyön muiden tehtaiden kanssa, projektikoordinaation ja tehtaiden projekteja tukevat tutkimusmodulit. Investoinnista osa tulee tehtaalta itseltään, osa on tarkoitus toteuttaa julkisella rahoituksella, esimerkiksi Tekesin avulla. Koordinoinnin ja tutkimustoiminnan suorittavat VTT ja yliopistot.

Hyvin toteutettuna ekosysteemi ruokkii itseään ja toiminnasta hyötyvät kaikki tahot: startup-yritykset pystyvät laajentamaan toimintaansa ja hankkimaan tärkeitä referenssejä, tehtaat saavat uusia innovaatioita ja toimintamalleja, tutkimustahot ympäristön validoida teknologioitaan ja lopulta Suomi uutta vientikelpoista liiketoimintaa.

Lue lisää: www.vttresearch.com/services/smart-industry/

Marko Jurvansuu

 

Marko Jurvansuu
Principal Scientist, VTT
marko.jurvansuu(a)vtt.fi

Etätodennus lisää luottamusta kriittisiin infrastruktuureihin

Kun keräät esimerkiksi lämpötilamittauksia esineiden internetistä (engl. Internet of Things, IoT), haluat olla varma siitä että kyseiset mittaukset ovat tuoreita. Lisäksi niiden tulee olla lähtöisin kalibroiduista ja peukaloimattomista sensoreista. Sensorien eheyden varmistaminen muodostuu entistä tärkeämmäksi IoT-laitteita vastaan suunnattujen hyökkäysten yleistyessä. IoT-laitteita myös hyödynnetään bottiverkkojen solmuina, kuten kävi Mirai-tapauksessa. Etätodennus (engl. remote attestation) on mekanismi systeemin sisäisen tilan mittaamiseen. Se raportoi tuoreen tilatiedon etävarmentajalle eheyden todentamiseksi.

Koko yhteiskunta on tulossa entistä riippuvaisemmaksi erilaisista hajautetuista järjestelmistä. Etätodennusta voidaan soveltaa kriittisten infrastruktuurien eheyden suojaamiseksi. Mitä kriittisempi järjestelmä, sitä tärkeämpää etätodennus on. Esimerkiksi energiantuotanto ja –jakelu, maksujärjestelmät sekä sotilaalliset verkostot ovat erittäin kriittisiä ja asianmukaisten todennusjärjestelmien tulisi olla kunnossa. Tällaisten hajautettujen järjestelmien laitteet voivat sijaita laajalla maantieteellisellä alueella, jolloin niitä tulee suojata hyökkäyksiltä sekä verkosta, että fyysisestä maailmasta. Tämä ei aina ole helppoa.

Sovelluksia ja teknologioita

Etätodennusta käytetään tyypillisesti lisätarkistuksena ennen pääsyä tarjottavaan palveluun. Esimerkiksi yritykset voivat pakottaa kannettavan tietokoneen vastaanottamaan ohjelmistopäivityksiä karanteeniverkossa ennen päästämistä ensisijaiseen langattomaan verkkoonsa. Pilvipalveluissa voi hyödyntää etätodennusta todistamaan, että virtuaalikone on asennettu asianmukaisesti ja luottamuksellisia laskentatehtäviä ajetaan asiaan tarkoitetulla erityisalueella (engl. enclave). Lisäksi etätodennusta voi käyttää kuten virus­skannausta verkon laitteiden eheyden tarkastamiseen. Kaikki nämä rutiinit luovat turvallisempia toimintaympäristöjä.

Tyypillisiä todennusmekanismeja, -protokollia ja -arkkitehtuureja ovat esimerkiksi:

  • Eristetyt ajonaikaiset ympäristöt mittausten turvaamiseksi ja allekirjoitetun eheysraportin tarjoamiseksi, kuten Trusted Platform Module (TPM), Intel Software Guard Extensions (SGX) ja ARM TrustZone
  • Mittausmekanismit – käynnistysvaihe ja käyttäjätila, kuten Integrity Measurement Architecture (IMA)
  • Etätodennusprotokolla, kuten Open Cloud Integrity Technology (OpenCIT)

Ongelmia ja rajoituksia

Kuten mikään paradigma, etätodennuskaan ei ole täydellinen ratkaisu. Sillä on omat haasteensa kuten ajantasaiset valkoiset listat. Listojen ylläpitäminen on mahdollista sulautetuissa järjestelmissä kuten IoT-laitteissa, jotka on suunniteltu toteuttamaan vain rajallisen määrän tehtäviä. Täysveristen tietokoneiden tapauksessa puolestaan valkoisten listojen ylläpitäminen tulee erittäin haastavaksi, koska asennettuja ohjelmistoja ja ohjelmistopäivityksiä on paljon.

Toinen haittapuoli etätodennuksessa on keskittyminen pääasiassa suoritettaviin tiedostoihin niiden latausvaiheessa. Etätodennus ei auta enää hyökkäyksissä, jotka hyödyntävät ajonaikaisia haavoittuvuuksia kuten puskurin ylivuotovirheitä. Onneksi hyökkääjät kuitenkin jättävät haittaohjelmia asennellessaan jälkiä ja etätodennusmenetelmillä niitä voidaan myöhemmin seurata.

VTT_Cybersecurity

Kuva 1. Etätodennusprotokolla välittää eheysvarmistetut mittaustiedot verifioijalle.

Lopuksi

Etätodennusta voidaan hyödyntää verkon laitteiden eheyden varmistamiseksi. Sitä tulisi soveltaa verkoissa, jotka tarvitsevat normaalia parempaa tietoturvaa, erityisesti kriittisissä infrastruktuureissa.

Lataa ilmainen raporttimme kyberturvallisuudesta ja opi turvaamaan oma organisaatiosi ja varautumaan tietoturvaongelmia vastaan.

MarkkuKylanpaa

 

Markku Kylänpää
Senior Scientist, VTT
markku.kylanpaa(a)vtt.fi

 

Lisätietoja

Lee-Thorp A., “Attestation in Trusted Computing: Challenges and Potential Solutions”, Royal Holloway Series, http://cdn.ttgtmedia.com/searchSecurityUK/downloads/RHUL_Thorp_­v2­.­pdf .

Kylänpää M., Rantala A., “Remote Attestation for Embedded Systems”, In: Security of Industrial Control Systems and Cyber Physical Systems. CyberICS

Special competence in electronics is Finland’s ace in the hole

Finland has several things to be proud of. In addition to the clean nature, high-quality education, health care and many other oft-mentioned things, we should bring up our world-class research. The ecosystem formed by VTT Technical Research Centre of Finland Ltd, universities, Tekes – the Finnish Funding Agency for Innovation, the Academy of Finland and companies produces innovations for different industries.

Finland possesses top-grade special competencies, for example in the fields of sensor and measurement technology, microelectronics and their integration, printed electronics and health technology. By grasping the new opportunities of electronics, we can develop IoT products, digitalise traditional industries and create new business and jobs in Finland.

The Internet of Things will explode the demand for sensors and electronics research

Over the last couple of years, the industrial Internet has been on the rise in Finnish and global industry. The Internet of Things (IoT) will connect increasingly varied devices to the Internet and bring automation to a whole new level. The first autonomous cars and ships, as well as care robots, are currently being introduced. In order to become a reality, a majority of the visions requires a significant number of sensors, and electronics integrated into the devices.

The need for electronics-based research and innovation is emphasised, and that is something we Finns excel at. Finland does not compete in the mass production of semiconductor electronics, or in consumer electronics, but once we start talking about sensors requiring special know-how, and their materials, manufacturing processes and applications, we are a world leader.

Analysis of foodstuffs at one hundredth of the price

VTT is strongly involved in applied research in the electronics industry. We have developed, for example, a Fabry-Perot interferometer that can be used to measure, e.g. air pollutants, foodstuffs or, let us say, the condition of the atmosphere from the space in a wholly unique way. Since then, Spectral Engines Oy has commercialised microspectrometer technology based on the Fabry-Perot interferometer that allows the implementation of a spectrometer suitable for analytics at one tenth to one hundredth of the price.

Spectral Engines recently won the main prize, EUR 800,000, in the Food Scanner competition arranged by the EU. The awarded concept combines an infrared spectrum identification module, advanced algorithms, a cloud service and a materials library that allow the user to measure, for example, the main components and total energy of foodstuffs.

Printed electronics are on the rise

In the early 2000s, VTT began research in printed electronics and also made a significant investment in pilot production lines. The risk paid off and today, when it is time to apply printed electronics and build new products and business on the foundation laid down by the research, we are a global frontrunner. The electronics meld into the surfaces of the products and follow their three-dimensional shapes. Organic solar cells or interior lighting can be a part of building architecture or the interior design of cars.

We recently introduced a display element laminated into the windscreen of a bus with Pilkington. Printed electronics are deeply integrated into traditional products, giving them added value. We must not squander this opportunity and headway and allow other countries to reap the benefits!

Rapid diagnoses on the spot

VTT possesses the ability to combine know-how in medical science, chemistry, printing technology and measurement technology into new and competitive products. One interesting application area for printed electronics can be found in the health care sector. The so-called ‘point-of-care diagnostics’ means making diagnoses on the spot instead of in laboratory conditions as in the traditional method. Disposable rapid diagnoses utilising printed electronics save both time and money.

The products are cheap and look simple, but when you start to consider how a sample of one thousandth of a milligram is managed, and how a specific illness or, for example, the blood alcohol content is reliably indicated, a clear role for research and competence becomes evident. For example: Promilless is a consumer product that costs a couple of euros and allows an uncertain driver to test their driving condition with a saliva test. The test is simple for the user, but it is based on years of research.

Need for an electronics research programme

There is a significant number of growth-oriented start-ups utilising electronics, photonics and printed electronics technologies in Finland, boosted by the Printocent company cluster, for example. They create export products, profitable business and jobs – which Finland needs.

Although innovating in electronics and measurement technology continues apace, there exists a need for a growth-oriented research programme that would bring together the resources of entire Finland. Public funding of electronics research has decreased radically, and the latest Tekes programme in this sector was ELMO that ended in 2005.

The goal of the programme jointly implemented by the actors in the sector should be the creation of new products and production in Finland. Manufacturing capability is fundamentally connected to the industrialisation of printed electronics, for example. Let us digitalise Finland and the traditional industries with electronics!

Jussi Paakkari VTT

Jussi Paakkari
Vice President, Sensing and integration