Viekö koneet työt? – Osa 1: Terveydenhuolto ja epäempaattinen tekoäly

Väestö vanhenee, mikä tuottaa paineita terveydenhuollolle. On ajateltu, että robotit voisivat helpottaa hoitajien työtaakkaa. Onko tekoälystä hoitajaksi? Haluatko, että robotti ohjaa fysioterapiaa? Suoriutuuko leikkausrobotti kirurgin tehtävistä?

Yleisesti ajatellaan, että yhä monimutkaisemmissa työtehtävissä ihminen korvataan tekoälyn ohjaamalla robotilla. Katson itse asiaa työn tutkimuksen näkökulmasta. Tältä pohjalta aavistelen, jos jokin ehdotettu teknologinen kehityskulku vaikuttaa hankalalta toteuttaa. Toisaalta työn tutkimus tarjoaa hyvän näkökulman teknologian kehittämiseen, koska sen kautta voidaan hahmottaa työntekijöiden tarpeita sekä ihmisen ja koneen välistä työnjakoa.

Terveydenhuollon ohella tässä kirjoituksessa sivuan empatian merkitystä käytännön työssä. Ihmisellä on oma kokemus ihmisenä olemisesta, joten se pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan eli toisen ihmisen tilanteeseen, näkökulmaan ja tunteisiin. Melkein kaikissa työtehtävissä tarvitaan jonkinlaista empatiakykyä, koska työ liki aina palvelee toisen ihmisen tarpeita. Useimmissa ammateissa työskennellään joko asiakkaille tai työnantajille ja yleensä yhteistyössä muiden kanssa.

Tekoäly on hyvä pelaamaan pelejä

Ihmisen työtoiminta siis perustuu isolta osin muiden ihmisten odotuksiin sekä enemmän tai vähemmän empaattiseen ymmärrykseen muiden ihmisten näkökulmista. Sen sijaan robotti toteuttaa sille ohjelmoituja sääntöjä. Lisäksi kone voidaan ohjelmoida muokkaamaan omia sääntöjään eli oppimaan. Jos käytössä on suuri määrä dataa, oppiva tekoäly voi kehittyä erityisen taitavaksi toimintaympäristöissä, joissa on selkeästi määriteltävät säännöt, syy-yhteydet ja päämäärät. Tekoäly voikin olla hyvä pelaamaan pelejä, ja sen avulla voidaan viilata paremmaksi vaikkapa sosiaalisen median markkinointikampanjan tuottavuutta.

Vaikka terveydenhuollossa on sääntöjä, hoitotyö ei ole tiukasti sääntöjen ohjaamaa, sillä työ vaatii  tilanteen mukaista joustoa. Jokainen potilas on erilainen keholtaan, mieleltään sekä tarkalta taudinkuvaltaan. Täten vaihtelee myös tapa, jolla potilasta lääkitään, pestään, leikataan, hierotaan tai ylipäänsä hoidetaan. Potilaita ei ole hyvä kohdella kaavamaisella rutiinilla. Vaikka päällisin puolin työ voi vaikuttaa rutiinilta, tutkimus osoittaa, että hoitotyö sisältää jatkuvaa hienovaraista mikrotason päätöksentekoa ja työkäytäntöjen muokkausta. Tämä päätöksenteko perustuu lääketieteellisen koulutuksen ohella intuitioon sekä – kuten ainakin oletan – empaattiseen hoitotyöntekijän omaan kokemukseen ihmisenä olemisena.

Terveydenhuoltoalaa kuvastaa epämääräisyys monia muita aloja enemmän, koska yksilötasolla lopputulosta on vaikea ennustaa. Potilaan parantuminen, esimerkiksi kirurgisen leikkauksen jälkeen, sisältää aina arpapeliä riippumatta siitä, miten hyvin leikkaus eteni.

Empatia edistää hoidon laatua

Vaikka hoitotyöntekijän ei kannatta alkaa kokemaan potilaan tunteita, hyvä työntekijä tiedostaa, että potilaan tunteilla on merkitystä parantumisen ja hoidon laadun kannalta. Ilman empatiaa esimerkiksi potilaan sanallinen sekä kosketukseen perustuva rauhoittaminen on vaikeaa.

Lähtökohtaisesti empatiakyvytön tekoäly soveltuu hoivatyöhön hankalasti ihmisen suorana korvaajana, sillä hoitotyötä on vaikea mallintaa matematiikan kielelle ilmiöiden monimutkaisuuden takia. Tunteet, ihmisten välinen kehollinen ja sanallinen vuorovaikutus sekä intuitiivinen potilaskohtainen mikrotason päätöksenteko ovat kaikki vaikeasti mitattavia ja hallittavia ilmiöitä.

Nykyiset hoivarobotit tekevät yksinkertaisia sairaalalogistiikan tehtäviä sekä tuottavat potilaille viihdettä ja toimintaa. Lelumaiset ihmistä etäisesti muistuttavat robotit voivat toimia jumppareina potilaille. Tutkimustulokset ovat sen suuntaisia, että robotit ovat potilaille jumppavideoita motivoivampia ja miellyttävämpiä. Fysioterapeuttisiin laitteisiin voidaan lisätä robottimaista älyä eli terapian tarkka muoto ja haasteellisuus sovitetaan automaattisesti mukautuen potilaan yksilöllisen tason perusteella. Tekoälyn kykeneväisyys potilaskohtaiseen ohjeistamiseen on kuitenkin erittäin rajallista tai olematonta. Robotit eivät siis korvaa fysioterapeuttia. Laitteet eivät kykene ohjaamaan kädestä pitäen eivätkä analysoimaan potilasta kokonaisvaltaisesti.

Kirurgin vastuu ja potilaan kohtalo

Olen itse tutkinut erityisesti kirurgista työtä. Kirurgisissa leikkauksissa on ollut hyviä kokemuksia siitä, että automaatio suorittaa joitain rajattuja ja tarkasti määriteltyjä leikkauksen osia. Tämä tapahtuu kirurgin välittömässä valvonnassa, eikä robotti vastaa leikkauksen kokonaiskulusta millään muotoa. Leikkausrobotit ovat konsolilla käsin sekä jaloin ohjattuja laitteita. Leikkaus tapahtuu putkia pitkin, ja leikkausrobotti myös tarjoaa kolmiulotteisen näkymän potilaan sisään. Robotin kautta näkyvä maailma on vieras ja kummallinen, jossa kohteen tunnistus on aito haaste kirurgeille. Sensoriteknologian kehitys voisi auttaa tässä asiassa.

Jos itse joudun joskus kirurgin robotin alle, en haluaisi leikkaajaksi pintapuolisesti taitavaa kirurgia, joka ikään kuin pelaa tietokonepeliä kehollani. Kirurgi noudattaa ennalta sovittua leikkaussuunnitelmaa, mutta muutoksia tehdään tilanteen mukaan, koska näkemys potilaan taudinkuvasta voi tarkentua tai jopa muuttua leikkauksen aikana. Kirurginen leikkaus sisältää myös aina kiusallisen ristiriidan: päämääränä on potilaan hoitaminen, mutta leikkaus tuottaa aina myös vahinkoa. Esimerkiksi eturauhasleikkauksessa päämääränä on yleensä syöpäsoluja sisältävän eturauhasen poistaminen kehosta. Jos kudosta poistaa liikaa, kärsivät erektiolle ja virtsanpidätyskyvylle tärkeät hermot ja lihakset, mutta jos poistaa liian vähän, syöpää ei saada hoidettua. Päätöksenteossa auttaa kokonaisvaltainen ymmärrys potilaasta, kun kirurgi joutuu ratkaisemaan tämän ristiriidan leikkauksen aikana – joskus voi olla niinkin, että potilas on niin vanha, ettei erektiokyvyllä enää ole suurta merkitystä. Suoraa tieteellisesti todettua yhteyttä inhimillisen empatiakyvyn ja kirurgisen päätöksenteon välille on vaikea vetää, mutta itse toivoisin, että leikkaajana on ihminen, joka omakohtaisesti ymmärtää, miten tärkeitä ovat seksi ja virtsanpidätys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mikael Wahlström
Erikoistutkija, valtiot. tohtori (sosiaalipsykologia)
mikael.wahlstrom(a)vtt.fi

 

Kirjoittaja on osallistunut erilaisiin automaatioprojekteihin ja analysoinut turvallisuuskriittistä työtä mm. vetämässään WOBLE-nimisessä Suomen Akatemia -hankkeessa, jossa tutkittiin robottia käyttävien kirurgien työtä. WOBLEa rahoitti Työsuojelurahasto, ja se toteutettiin yhteistyössä Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa. WOBLE-projektin suomenkielinen loppuraportti löytyy täältä. Kolmiosaisen kirjoitussarjan kahdessa seuraavassa osassa käsitellään logistiikkaa sekä ihmistä koneen mallina.