Onko esineiden internet oikeasti palveluiden internet?

Internet of Things -käsite eli esineiden internet syntyi 1990-luvun loppupuolella aikanaan lähinnä RFID-tekniikan kehityksen myötä. RFID mahdollisti ”kommunikoinnin” tavaroiden kanssa. Bluetoothin yleistyminen matkapuhelimissa mahdollisti vielä monipuolisemman kommunikointivälineen tuotteiden ja tavaroiden kanssa. VTT on ollut erittäin merkittävässä roolissa tässä kehityksessä, jopa niin että esim. tuolloisen Mittaustekniikan tutkimusalueen strategiassa Internet of Things mainittiin jo 90-luvulla. Tässä blogissa tutkimusprofessori Heikki Seppä pohtii, onko esineiden internetissä kuitenkin enemmän kyse palveluiden internetistä.

Yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen Internet of Things on jälleen muotisana. Vaikka nimellä sinällään ei ole merkitystä, IoT-fraasi on mielestäni harhaanjohtava ja vanhentunut. Enää ei ole kysymys esineiden ja tavaroiden internetistä vaan paljosta muusta. Aikanaan ei ollut halpoja antureita, edullisia langattomia tiedonsiirtomenetelmiä ja useissa tapauksissa tehonkulutus esti sovellutusten kehittämisen. Nämä esteet ovat nyt pääosin poistuneet.

Mitä palveluinternet tarkoittaa?

Nykyinen edullinen anturitekniikka, langattomat radiot ja internetin ulottuminen joka paikkaan mahdollistavat palvelujen tarjoamisen asiakkaalle esim. pilvipalvelua hyödyntäen. Tekniikasta puhumisen sijaan meidän pitäisi keskittyä suuriin ongelmiin ja miettiä, miten jo olemassa olevaa teknologiaa voitaisiin hyödyntää näiden ongelmien ratkomiseen. Kuvassa 1 olen jakanut sovellusalueet kuuteen osaan: rakennukset (Internet of Buildings), ympäristö (Io Environments), infrastruktuuri (Io Infrastucture), hyvinvointi (Io Wellbeing) ja terveydenhoito (Io Healthcare), teollisuus (Industrial Internet), kulkuneuvot (Io Vechiles) ja tavarat (Io Things).

Aiheet voidaan jakaa tietysti osiin myös muilla tavoin. Kaikista näistä voidaan käyttää käsitettä Service via Internet tai Internet of Services. Tämä tarkoittaa sitä, että antureita, tietoliikennettä, algoritmeja, tekoälyä ja internetiä hyödyntäen asiakkaalle tuotetaan palveluita. Vaikka pääosin teknologiat ovat olemassa, ongelmia tietysti vielä on. Esimerkiksi palveluntarjoajan pitäisi varmistaa, että anturit toimivat kaikissa tilanteessa ja joissakin tapauksissa jopa monta kymmentä vuotta. Antureiden tulee luonnostaan olla myös hyvin edullisia, jolloin mittausepätarkkuudesta joudutaan tinkimään. Useissa tapauksissa voimme kuitenkin tehdä järjestelyn, jossa anturit tarkistetaan automaattisesti säännöllisin välein. Ehkä suurin huoli liittyy tietoturvallisuuteen. Ongelmia varmaan ilmenee, mutta niiden kanssa tullaan kyllä toimeen.

Usein liiketoiminnan synnyttäminen ei kaadu teknologiaan, vaan toimialojen konservatiivisuuteen. Esimerkiksi sähköyhtiöt eivät aluksi innostuneet etäluettavista sähkömittareista, koska vanhojen mittareiden vaihto uusiin aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Ne innostuivat asiasta vasta kun ymmärsivät, että etäluettavia mittareita voidaan käyttää sähköverkon hallintaan.

Palveluiden internet

Vasemman puoleisessa kuvassa Services via Internet on jaettu kuuteen osaan. Jokaisessa on omat erityispiirteensä, joten on selkeää ajatella niitä omina kokonaisuuksinaan. Tässä ajattelussa IoT on vain pieni osa tätä kokonaisuutta. Oikean puoleisessa kuvassa on kuvattu modulaarinen kiinteistöautomaation idea.

Kiinteistöautomaatio

Kiinteistöautomaatiossa on hyvin vakiintuneet toimintamallit ja käytännössä urakoitsija eikä asukas päättää teknologioista. Tarve IoS-tyyppisiin ratkaisuihin on kuitenkin näillä aloilla täysin ilmeinen. Jos kiinteistön lämmitys ja ilmastointi hoidetaan huoneistokohtaisesti, energiankulutus voi alentua jopa puoleen. Samalla voidaan huolehtia siitä, että ilmanlaatu on hyvä, sekä pitää huoneiston alipaine sopivana kosteusvaurioiden välttämiseksi. Rakenteisiin voidaan lisäksi laittaa kosteusantureita valvomaan mahdollisia vuotoja. Suomessa on jo useita yrityksiä, jotka tarjoavat etäluettavia vesimittareita, älykkäitä kilowattituntimittareita, rakenteiden kosteusantureita ja näiden mittareiden pohjalle tehtyjä palveluita. Lisäksi on yrityksiä, jotka ohjaavat lämmitystä huonekohtaisesti pilvipalvelun avulla, sekä yritys, joka kehittää ns. älyventtiiliä ilmastoinnin optimoimiseksi. Jokainen näistä palveluista on erillinen, ja tietoliikenne on järjestetty joko IoT-radion (esim. SigFox) tai paikallisen kiinteistökohtaisen langattoman verkon avulla, joka on kytketty internetiin.

Valitettavasti kiinteistön omistajan kannalta tilanne on hankala, koska hänen kannaltaan olisi mielekästä ostaa palvelut moduloituna kuten alla olevassa kuvassa on havainnollistettu. Jos erillisten järjestelmien anturitiedot yhdistettäisiin, voitaisiin kehittää uusia palveluita. Lisäksi esim. ilmastoinnin ohjauksen, lämmityksen ja energian varastoinnin ohjaus yhteisen serverin kautta tuottaisi merkittäviä säästöjä. Palveluun voitaisiin lisätä turvapalvelu, savuhälytys, avainten hallinta jne. SvI-konseptin hyödyntäminen erillisesti tuottaa jatkossa yhä useammin ”konflikteja”, mikä purkautuu joko uusina järjestelmätason yrityksinä, yritysostojen kautta tai jonkinlaisen yritysten välisen yhteistyön kautta. Tässä kokonaisuudessa jokainen yritys keskittyy omaan osa-alueeseensa sekä laitteiden että ohjausjärjestelmien osalta, mutta kokonaisuudesta vastaa erillinen yritys. Tässä mallissa hyödynnettäisiin toisaalta pieniä ja tehokkaita yrityksiä, mutta kokonaisuus olisi kuluttajan kannalta erillisiin järjestelmiin verrattuna huomattavasti helppokäyttöisempi.

Kiinteistöissä SvI korostuu vielä entisestään, koska yhä suurempi osa teollisuudesta ja kuluttajista tulee hyödyntämään sähköpörssiä. Tämä edellyttää automaatiota, jonka avulla kiinteistön energiakustannukset minimoidaan huomioiden sähkön hinnan vaihtelu. Hajautettu energiantuotanto on kasvamassa, mutta ongelma on se, että tarjonta ei välttämättä vastaa kysyntää. Tuulisina ja aurinkoisina päivinä kulutus ei vastaa tarjontaa. Energiayhtiöt eivät myöskään ole kiinnostuneita sijoittamaan varavoimalaitoksiin energian tuotannon tasaamiseksi. Eräs ratkaisu on ns. ”load control”, jossa verkkoyhtiö voi asiakaan niin salliessa kytkeä pois osan asiakkaan kuormista. Nykyaikaiset etäluettavat sähkömittarit on tehty niin, että niiden kautta kuormien kytkeminen pois ja päälle on mahdollista

Kehitys tulee johtamaan siihen, että kiinteistöjen energiakustannusten minimointi ei ole matemaattisesti helppoa. Jatkossa tarvitaan algoritmeja, jotka huomioivat sekä säätilan että pörssikurssien vaihtelut ja päättelevät näiden tulosten perusteella kustannustehokkaimman ratkaisun. Vaikka tämä kuulostaa yksinkertaiselta, sitä se ei ole. Jos kuluttajalla on omaa energiantuotantoa sekä energian varastointikapasiteettia ja samaan aikaan hän hyödyntää pörssikurssin vaihtelua ja vieläpä sallii kuormien automaattista ohjausta, optimointi ei ole helppoa. Hyvä esimerkkinä voitaisiin käyttää energian varastointia akkuihin. Niitä ei kannata ladata ja purkaa jatkuvasti, koska niiden käyttöikä pienenee. Tämä tarkoittaa sitä, että kustannusfunktioon pitäisi sisällyttää akkujen investointikustannukset ja niiden käyttöikä. Kuluttajan järjestelmä pitää integroida myös valtakunnalliseen ohjausjärjestelmään, mikä vielä monimutkaistaa tilannetta.

Puhdas vesi

Vesiyhtiöt ovat ainakin Suomessa kuntien omistamia ja monopoliasemassa, ja esim. putkistojen vuodoista aiheutuvat kustannukset voidaan aina siirtää kuluttajan maksettavaksi. Vettä hukataan maailmassa kesimäärin 30–40 % pelkästään putkistossa olevien vuotojen takia. Vuodot aiheuttavat myös suurta vahinkoa rakennuksille ja tiestölle. Jos verkosto varustetaan etäluettavilla virtaus- ja paineantureilla, voimme matemaattisella algoritmilla paikantaa vuodot lähes reaaliaikaisesti. Etäluettaviin vesimittareihin siirtymisessä ei ole kysymys niinkään veden kulutuksen reaaliaikaisesta seurannasta, vaan putkiston kunnon valvonnasta samoin kuin sähköverkoissa.

Terveydenhoito

Nykyään on tarjolla sykevöitä, askelmittareita jne., joiden avulla asiakas voi seurata esim. liikkumistaan ja kalorien kulutusta. Vaikka nämä tuotteet ovat joissakin tapauksissa aidosti hyödyllisiä kuluttajalle, on kysymys kuitenkin pääosin harrastelusta. Saman tyyppisiä laitteita voidaan kuitenkin käyttää kotihoidossa. Potilas voidaan kotiuttaa esim. leikkauksen jälkeen mahdollisimman nopeasti ja näin voidaan säästää kustannuksia. Henkilö voi myös mitata itsenäisesti verenpainetta, lämpötilaa, insuliinitasoa, sydämen rytmiä ja variaatioita jne. Asiakas voi lähettää nämä tiedot lääkärille ja kommunikoida hänen kanssaan internetin välityksellä.

Voimme myös rakentaa hoitomallin, jossa masentuneet potilaat meditoivat matkapuhelimessa olevan sovelluksen ohjaamana ja hoitava psykoterapeutti saa tietoa potilaan pulssista, liikkumisesta, aivosignaalista jne. Tämän tiedon avulla psykoterapeutti näkee potilaan toipumisen ja voi keskustella tuloksista internetin välityksellä. Voimme myös hyödyntää antureita tuottamaan potilaalle tietoa aivojen toiminnasta, ja näin hän pystyy syventämään meditaatioprosessia. Nyt on jo kokeellista tietoa sitä, että tällainen hoitomuoto on selvästi tehokkaampi masennuksen hoidossa kuin perinteiset hoitomuodot.

Liiketoimintamallien muutos

Aikanaan Steve Jobs integroi laitteet (tietokone, puhelin, tabletti jne.) ja palvelut (muusikin ja elokuvien jakelu, pelit jne.) yhdeksi palvelukokonaisuudeksi. Eli lähtökohtaisesti laitevalmistaja otti koko arvoketjun haltuunsa. Näin tulee tapahtumaan nyt myös mittaus- ja anturitekniikassa. Esim. sähkömittarin ja/tai vesimittarin valmistaja onkin palveluntarjoaja esim. verkon hallinnassa, vuotojen paikantamisessa, mittareiden vikaantumisen ennakoinnissa jne. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvoilla ovat ne yritykset, jotka a) tuntevat asiakkaan tarpeet ja ongelmat, b) aihepiirin liittyvät fysikaaliset tai kemialliset ilmiöt, c) pystyvät kehittämään edullisia integroituja anturikokonaisuuksia, d) kehittämään algoritmeja ja f) asiakkaalle räätälöityjä palveluita. Tätä voisi kutsua lateraaliseksi integroinniksi, mutta tässä onnistuminen edellyttää kokonaisvaltaista ajattelua ja joka osa-alueen riittävää ymmärrystä. Valitettavasti tiede ja tutkimus on jakautunut kapeisiin osa-alueisiin ja monet yritykset ovat fokusoineet vain yhteen asiakas -tai tuoteryhmään.

Yhteenveto

Uudessa SvO-maailmassa voittajia ovat laajakatseiset osaaja ja nopealiikkeiset yritykset, jotka tarttuvat tilaisuuteen nopeasti. Tällaisessa maailmassa uuden palvelun ja liiketoiminnan synnyttäminen ei onnistu kolme–viisi vuotta kestävissä Tekes- tai EU-hankkeissa. Tutkimusmaailman ja rahoittajien täytyy löytää uusia välineitä ja tapoja auttaa yrityksiä alkuun ja kasvuun, muuten Suomelle käy huonosti. Olemme kovaa vauhtia siirtymässä teknologiavetoisesta maailmasta palveluvetoiseen yhteiskuntaan, ja muutokseen pitää yritysten ja tutkimusmaailman sopeutua. Tämä ei tietysti ole ristiriidassa tieteellisen tutkimuksen kanssa, jota pitää tehdä pitkäjänteisesti ilman että tutkimukseen liitetään sovelluspainetta.

Digitaalisuus, robotisaatio, Services via Internet, keinoäly jne. tulevat vaikuttamaan yhteiskuntaan todella merkittävästi, jopa niin paljon että voimme puhua neljännestä teollisesta vallankumouksesta. Olemme vasta nyt siirtymässä teollisesta yhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan.

Oman käsitykseni mukaan tutkimuslaitokset, yliopistot tai tieteen ja teknologian rahoittajat eivät ole vielä kunnolla sisäistäneet tämän muutoksen merkitystä. Vieläkin rahoitetaan IoT-tyyppisiä hankkeita (antureita ruokatavaroihin, energian harvestointia) ja teknologialähtöistä tutkimusta, vaikka todelliset ongelmat SvI:ssä ovat liiketoimintamalleissa, kokonaisuuksien hallinnassa, algoritmeissa jne. En tarkoita tällä sitä, etteikö uusia teknologioita pidä etsiä ja tutkia, mutta kysymys on ainoastaan tutkimus- ja kehitystoiminnan suuntaamisesta.

Onneksi Suomessa on jo useita yrityksiä, vielä pääosin pieniä, jotka ovat tarttuneet uusiin internetin tarjoamiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Ne joutuvat kuitenkin kamppailemaan perinteisiä yrityksiä vastaan, jotka usein myyvät suljettuja järjestelmiä. Esimerkiksi suurten kiinteistöjen rakentaminen ja niihin liittyvä automaatio ovat muutaman suuren yrityksen hallinnassa, eivätkä ne tietysti pidä siitä, että uudet yritykset tunkeutuvat niiden tontille. Monet asiakkaat ovat hyvin konservatiivisia, ja kestää aikansa ennen kuin he ymmärtävät, mitä hyötyjä SvI-konsepti voi tarjota. Tilanne tulee muuttumaan nopeasti, ja toivottavasti me tutkijat pystymme tukemaan suomalaista teollisuutta tässä kehityksessä.

Heikki Seppä VTT

Heikki Seppä
tutkimusprofessori

Elektroniikan erityisosaaminen on Suomen valtti

Suomella on useita ylpeydenaiheita. Puhtaan luonnon, laadukkaan koulutuksen, terveydenhuollon ja muiden usein mainittujen oheen kannattaa nostaa maailmanluokan tutkimus. VTT:n, yliopistojen, Tekesin, Akatemian ja yritysten muodostama ekosysteemi tuottaa innovaatioita eri toimialoille.

Suomessa on huippuluokan erikoisosaamista, mm. anturi- ja mittaustekniikkaan, mikroelektroniikkaan ja sen integrointiin, painettavaan elektroniikkaan ja terveysteknologiaan liittyen. Tarttumalla elektroniikan uusiin mahdollisuuksiin voimme kehittää IoT-tuotteita, digitalisoida perinteiset toimialat sekä luoda uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja Suomeen.

Esineiden internet räjäyttää tarpeen antureille ja elektroniikan tutkimukselle

Viime vuosina teollisuudessa Suomessa ja maailmalla on ollut menossa teollisen internetin nousu. Esineiden internet (engl. ”Internet of Things”, IoT) tuo entistä monimuotoisempia laitteita internetin pariin ja nostaa automaation uudelle tasolle. Tällä hetkellä esitellään ensimmäisiä julkistuksia esimerkiksi itsestään liikkuvista autoista ja laivoista sekä hoivaroboteista. Suuri osa visioista edellyttää toteutuakseen huomattavaa määrää antureita ja laitteisiin integroitua elektroniikkaa.

Elektroniikkaperustaisen tutkimuksen ja innovoinnin tarve korostuu, ja siinä me suomalaiset olemme erinomaisia. Suomi ei kilpaile puolijohde-elektroniikan massavalmistuksessa tai kulutuselektroniikassa. Nousemme maailman kärkeen, kun puhe siirtyy erikoisosaamista vaativiin antureihin, niiden materiaaleihin, valmistusprosesseihin ja soveltamiseen.

Ruoka-aineiden analysointia sata kertaa aiempaa edullisemmin

VTT on vahvasti mukana elektroniikka-alan soveltavassa tutkimuksessa. Olemme kehittäneet mm. Fabry-Perot-interferometriaa, jolla voidaan mitata ainutlaatuisella tavalla esimerkiksi ilman saasteita, ruoka-aineita tai vaikkapa ilmakehän tilaa avaruudesta. Spectral Engines Oy on sittemmin kaupallistanut Fabry-Perot-interferometriin perustuvan mikrospektrometriteknologian, jolla analytiikkaan soveltuva spektrometri voidaan toteuttaa 10–100 kertaa aiempaa halvemmalla.

Spectral Engines voitti äskettäin pääpalkinnon 800 000 euroa EU:n järjestämässä Food Scanner -kilpailussa. Palkitussa konseptissa yhdistyvät infrapunaspektrin tunnistusmoduuli, kehittyneet algoritmit, pilvipalvelu sekä materiaalikirjasto, joiden avulla käyttäjä voi mitata esimerkiksi ruoka-aineiden pääkomponentit ja kokonaisenergian.

Painettava elektroniikka on nousussa

VTT aloitti 2000-luvun alkupuolella painettavan elektroniikan tutkimuksen ja investoi merkittävästi myös pilottilinjoihin. Riskinotto kannatti ja olemme nyt maailman kärjessä, kun on aika soveltaa painettavaa elektroniikka ja rakentaa tutkimuksen perustalle uusia tuotteita sekä liiketoimintaa. Elektroniikka sulautuu tuotteiden pintoihin ja noudattaa niiden kolmiulotteisia muotoja. Orgaaniset aurinkokennot tai sisätilojen valaistus voivat olla osa arkkitehtuuria rakennuksissa tai vaikkapa auton sisätilojen muotoilussa.

Esittelimme hiljattain Pilkingtonin kanssa linja-auton tuulilasiin laminoidun näyttöelementin. Painettava elektroniikka integroituu syvälle perinteisiin tuotteisiin tuoden niihin lisäarvoa. Tätä mahdollisuutta ja etumatkaa meidän ei kannata jättää ulkomaiden hyödynnettäväksi!

Pikadiagnooseja paikan päällä

VTT:llä on kyky yhdistää lääketieteen, kemian, painotekniikan ja mittaustekniikan osaaminen uusiksi ja kilpailukykyisiksi tuotteiksi. Eräs kiinnostava painetun elektroniikan sovellusalue löytyy terveydenhoidon alueelta. Niin kutsuttu ”point-of-care”-diagnostiikka tarkoittaa diagnoosien tekemistä paikan päällä eikä perinteisellä tavalla laboratorio-olosuhteissa. Painettua elektroniikkaa hyödyntävät kertakäyttöiset pikadiagnoosit säästävät sekä aikaa että rahaa.

Tuotteet ovat halpoja ja näyttävät yksinkertaisilta, mutta kun alkaa miettiä, miten milligramman tuhannesosan näytemäärää hallitaan ja siitä ilmaistaan luotettavasti haluttu sairaus tai vaikkapa veren alkoholipitoisuus, havaitsemme selkeän roolin tutkimukselle ja osaamiselle. Esimerkkinä: Promilless on muutaman euron hintainen kuluttajatuote, jonka avulla epätietoinen voi itse testata ajokuntonsa sylkitestillä. Testi on käyttäjälle yksinkertainen, mutta sen takana on vuosien tutkimustyö.

Tarvetta elektroniikan tutkimusohjelmalle

Suomessa on huomattava joukko elektroniikan, fotoniikan ja painettavan elektroniikan teknologioita hyödyntäviä kasvuhakuisia start-up-yrityksiä, esimerkiksi Printocent-yritysklusterin vauhdittamana. Niistä syntyy vientituotteita, kannattavaa liiketoimintaa ja työpaikkoja, joita Suomi tarvitsee.

Vaikka elektroniikan ja mittaustekniikan innovointi on hyvässä vauhdissa, olisi tilausta uudelle koko Suomen voimat yhdistävälle kasvuhakuiselle tutkimusohjelmalle. Elektroniikkatutkimuksen julkinen rahoitus on vähentynyt huomattavasti, ja viimeisin Tekesin ohjelma tällä alueella oli vuonna 2005 loppunut ELMO.

Alan toimijoiden yhteistyönä toteutettavan ohjelman tavoitteena pitäisi olla uusia tuotteita ja tuotantoa Suomeen. Tuotantokyvykkyys liittyy oleellisesti esimerkiksi painettavan elektroniikan teollistamiseen. Digitalisoidaan Suomi ja perinteiset toimialat elektroniikalla!

Jussi Paakkari VTT

Jussi Paakkari
Vice President, Sensing and integration

T&K-kumppani voi olla myös hyvä IoT-antureiden tuotantokumppani

”Miljardi anturia, miljoona sovellusta ja pirstaloituneet markkinat”

Pitkälle verkottuneessa esineiden internetin (IoT) maailmassa on helppo kuvitella, kuinka miljoonat anturit keräävät suuria määriä dataa, jonka avulla muodostetaan uutta tietoa. Tämä muokkaa sitä, miten elämme älykkäissä kodeissamme tai matkustamme itseohjautuvissa autoissamme. Ei ole todellakaan pulaa markkinatutkimuksista, jotka ennustavat anturien markkinoiden huomattavaa kasvua. Tämä puolestaan on synnyttänyt runsaasti keskustelua siitä, kuinka valtavia anturimääriä voisi valmistaa taloudellisesti ja tulisiko tätä tarvetta varten kehittää uusia tuotantoteknologioita, kuten rullalta rullalle -painamista.

Vaikka joitain sovelluksia varten varmasti tarvitaankin suuria määriä antureita, tilanne on varsin erilainen, kun markkinaennusteita tarkastellaan lähemmin. Ne kertovat enemmänkin suuresta pirstaloitumisesta, sillä sekä itse markkinat että niillä olevat sovellukset ovat valtavan moninaisia. Elektronisten antureiden markkinapotentiaali koostuu pohjimmiltaan tuhansista markkinaraoista, joiden vuosivolyymit voivat vaihdella sadoista tuhansiin antureihin. Sellaiset sovellukset, joissa tarvittaisiin miljoonia tai miljardeja täysin samantyyppisiä antureita, ovat hyvin harvassa.

Miksi tällä on merkitystä?

Nykyiset puolijohteiden prosessointi- ja pakkaustekniikat pystyvät enimmäkseen täyttämään uusien antureiden kysynnän, ja itse asiassa monia sovelluksia varten kiekkoja tarvitaan varsin vähän. Jos otetaan esimerkiksi tyypillinen 150 mm kiekko, jossa anturin koko on 4 mm2, yhdessä 25 kiekon erässä pystytään tuottamaan lähes 90 000 anturia (olettaen, että saanto on 80 %). Määrä on riittävä tyydyttämään useammankin yrityksen vuotuiset tarpeet. Useimpia sopimusvalmistajia näin alhaiset kiekkomäärät eivät edes kiinnosta. Lisäksi varsinaiset tuotantokustannukset kutistuvat sen rinnalla, mitä anturin kehittämisen vaatima t&k-työ sekä mahdollinen teknologiansiirto uuteen tuotantolaitokseen maksavat.

Wafers

Anturin kehitystyö vs. tuotantokustannukset

Uusien MEMS-, mikro- tai nanoelektronisten anturien kehitysprosessi voi olla varsin kallis. Anturin monimutkaisuudesta ja teknologia-alustan kypsyydestä riippuen kehityskustannukset voivat nousta miljooniin euroihin ja työ voi viedä kaksi vuotta tai kauemmin. Vaikka jotkin yritykset tekevät kaiken kehitystyön itse, useat tekevät yhteistyötä t&k-organisaatioiden kanssa. Näin ne voivat hyödyntää julkista rahoitusta ja kansallista infrastruktuuria kehittääkseen teknologia-alustan sellaiseksi, että on mahdollista tehdä useita yksittäisiä tuotteita.

Havainnollistetaan asiaa VTT:n esimerkin avulla: hyperspektrisen MEMS-anturin tuotantoalustan kolme vuotta kestänyt kehitystyö on voinut maksaa 5 miljoonaa euroa, ja kuitenkin yhden 25 kiekon erän valmistus tiettyä sovellusta varten saattaa maksaa 50 000–100 000 euroa ja tuottaa yli 50 000 anturia. Jos kyseiset anturit sitten integroidaan laitteeseen, jota myydään 1 000 euron kappalehintaan, 50 miljoonan euron liiketoiminnan ylläpitämiseksi riittää varsin pieni kiekkojen tuotantovolyymi.

Traditional cost model

Vallitsevana logiikkana on ollut viedä kehitetty prosessi mukanaan ja siirtää se tuotantolaitokseen, mutta onko siinä aina järkeä? MEMS-antureiden tuotantoprosessit ovat surullisenkuuluisia siitä, että niissä prosessinkulku, sovellettu resepti ja kehityksessä käytetty laitteisto ovat erittäin yksilöllisiä. Tällöin teknologiansiirtohankkeeseen ryhtyminen voi olla kallista ja aikaa vievää. Jos tuotantovolyymit ovat tämän jälkeen pieniä, ei ole taloudellisesti järkevää kehittää prosessia uudelleen uutta tuotantolaitosta varten, sillä kyseiset kustannukset voivat helposti ylittää käynnissä olevan pienvalmistuksen kulut.

Paljon antureita, mutta vain vähän kiekkoja – käytä t&k-kumppanin tuotantopalvelua

Kun jatkuva tuotannontarve on suhteellisen pieni (<1 000 kiekkoa vuodessa), kannattaa harkita t&k-kumppanin ottamista ensi- tai toissijaiseksi antureiden valmistajaksi. Se tarjoaa suoran tien tuotannon aloittamiseen sekä merkittäviä etuja. Se, että pystyy välttämään kalliin ja mahdollisesti riskialttiin teknologiansiirtohankkeen, kompensoi todennäköisesti minkä tahansa komponenttituotannossa saavutettavan hintaedun, jonka siirtyminen puhtaasti tuotantolaitokseen saattaisi tarjota.

New cost model

Näin pystytään myös nopeuttamaan markkinoillepääsyä useilla kuukausilla, mikä voi olla erityisen hyödyllistä pk-yrityksille, joille kassavirta on ratkaisevan tärkeä ja ajan tuhlaaminen tarkoittaa tulonmenetystä. On myös syytä huomata, että vaikka anturi onkin se tärkein osatekijä useissa järjestelmissä, tuotteen arvo syntyy useimmiten järjestelmä-/palvelumallitasolla ja itse anturin osuus koko järjestelmän kustannuksista on suhteellisen pieni. Miksi ryhtyä riskialttiiseen teknologiansiirtoon laskeakseen 10 euron anturin tuotantokustannuksia 3 eurolla, kun koko järjestelmää myydään 300 tai peräti 3000 eurolla?

Key question

Liiketoimintastrategian näkökulmasta on tärkeää kysyä, riittääkö tuleva marginaalikustannussäästö, joka tuotantolaitoksessa tapahtuvan valmistuksen avulla saavutetaan, korvaamaan kaikki ne kulut, jotka tuotannon viivästyminen, riskitekijät ja teknologiansiirron kustannukset aiheuttavat? Jokaisella teknologiansiirrolla tulisi olla vahvat taloudelliset perusteet, jotka mitataan odotetun valmistusajan ja järjestelmän kokonaiskustannusten kautta.

Saumaton tie t&k-vaiheesta sarjatuotantoon

Erinäiset tutkimus- ja teknologiaorganisaatiot, kuten VTT, tarjoavat tuotantopalveluita, sillä se on hyvä tapa hyödyntää kalliita tuotantojärjestelmiä ja varmistaa näin taloudellinen kestävyys ja tulevat investoinnit. Voi olla hyödyllistä, että myös tuotteen kehittäneet tutkijat ovat helposti saatavilla ratkaisemaan mahdollisia tuotannon aikana ilmeneviä ongelmia. Tästä huolimatta tiettyjä karikoita on syytä vältellä (erityisesti puhtaasti t&k-toimintaan suunnattuja toimintatapoja ja laadunvalvontamenetelmiä), ja tulisi aina varmistaa, että t&k-kumppanilla on sellainen organisaatio, joka hoitaa tuotantotoiminnan ammattimaisella tavalla, jotta taataan sekä prosessinhallinta että toistettavuus.

Mikäli t&k-kumppanisi pystyy tarjoamaan tarvittavat toimintavalmiudet ja laatusertifikaatit, se voisi olla myös uskottava tuotevalmistajasi, joka tarjoaa antureille saumattoman reitin t&k-vaiheesta sarjatuotantoon.

Howard Rupprecht VTT

Howard Rupprect
Vice President, Micronova manufacturing services

Teemana energia: Esineiden internetin maailma tulee kotiin

VTT järjesti 13.9.2016 Kasvua energiamurroksesta -seminaarin Helsingissä. Tilaisuudessa esiteltiin VTT:n laaja-alaista osaamista energiasektorilla – tutkimustuloksia, skenaarioita ja visioita – sekä puitiin yhdessä kumppaneidemme kanssa Suomen energiamurrosta ja kasvunäkymiä. Teemana energia -blogisarja käsittelee seminaarin teemoja tarkemmin.

Kotien energiankäytön tulevaisuudesta on esitetty ja tuotettu monenlaisia visioita. Yksi tunnetuimmista on se, että koti on energiajoustava. Lisäksi koti voi olla energiaomavarainen tai sopivassa tilanteessa jopa tuottaa energiaa muiden käyttöön.

Nykyisin testattavana ja kokeiltavana olevat uudet teknologiat antavat tulevaisuuden kuluttajalle mahdollisuuden erilaisten energiantuottamisen uusien vaihtoehtojen pohtimiseen. Esimerkkinä olkoon kuvassa näkyvä luonnos siitä, millainen tulevaisuuden painettuja ja energiaherkkiä pintoja sisältävä koti voisi olla. Seinien pinnat ja koristeet voivat olla tilanteen mukaan energiaa tuottavia. Niin ikään pöytäliina, koriste seinällä, tapetti tai tietokoneen pinta voivat tuottaa energiaa niihin ympäristöstä tulevasta valosta. Valon suhteen rakentuva asuinympäristön suunnittelu saanee tällaisessa visiossa yhä enemmän jalansijaa.

tuikka_futurehome

Tulevaisuuden koti.

Ympäristön energian keräämisen lisäksi on mahdollista, että koti sisältää älykkyyttä ja kerää tietoa niin ympäristöstä tai omasta toiminnastaan, viestien sitä tietoa pilvipalveluun tai toisille laitteille. Tällöin kulloisenkin sopimuksen mukaan osa kodista tai toimistosta voisi olla valmiiksi sähkösopimuksin neuvotellun jouston kohteena, mutta toimintamahdollisuuksien rajoissa. Energian joustava käyttö riippuu siis tilanteen mukaan tehtävästä määrittelystä.

Kuluttajatieto ja uudet palvelut

Energiajärjestelmien lisäksi myös kodin laitteet voivat kertoa muille laitteille omasta tilastaan ja keskustella keskenään. Tällä hetkellä näyttää siltä, että on muodostumassa alustatalous, jossa ns. esineiden internetissä on erittäin paljon erilaisia toimijoita eri tasoilla. Kaikki kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan valmistajat, saunakiukaiden tekijät tai sähkömittarin lukijat vaikuttavat olevan pyrkimässä lähemmäs kuluttajaa. Kuluttajatieto ja sen yhdistäminen muuhun tietoon tuntuu olevan avain uusiin palveluihin. Tiedon yhteyksien puuttuessa energian käytön jouston vaikutusta voi olla vaikea laskea. Suurimmat mahdollisuudet arvioidaan olevan liiketoimintamallien muutoksessa sekä uusissa liiketoimintamahdollisuuksissa. Monenlaisia arvioita löytyy myös siitä, millaisia rahasummia tulevassa esineiden internetin ja alustojen maailmassa pyörii.

Vaikka rahasummia on erittäin vaikea ennustaa, kaiken kaikkiaan muutos on mahdollisuus. Muutoksen elementtejä on tärkeää tunnistaa liiketoiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi. Lainsäädäntö ja erilaiset aloitteet, teknologiset murrokset sekä standardit ovat pitkällä aikavälillä toimintaan vaikuttavia tekijöitä.

Esimerkiksi lainsäädännön kautta voidaan määritellä jokin data yhteiskunnalle merkittäväksi ja muuttaa se lainvoimaisesti avoimeksi. Millainen seuraus toiminnalle olisi, jos energiamittareiden tuottama data todetaan yhteiskunnalle tärkeäksi ja avoimeksi? Lainsäädännön seurauksena vältyttäisiin suljetulta systeemiltä ja tieto voitaisiin yhdistää muuhun tietoon lisäarvoa tuottaen. Epäilemättä liiketoiminnallinen seuraus olisi merkittävä. Tällaisia tilanteita on tiedossa toisessa yhteydessä. Erityisesti maksupalveluihin liittyvät palvelut muuttuvat. Uusi maksupalveludirektiivi pakottaa pankit avaamaan omaa tietovarantoaan kolmansille osapuolille. Ulkopuoliset palveluntarjoajat saavat pääsyn pankin maksutapahtumiin. Palveluntarjoajat voivat hoitaa maksuja asiakkaiden puolesta pääosin online- ja mobiilikanavissa. Maksuthan liittyvät oikeastaan kaikkiin palveluihin, ja nyt niin pankit kuin muutkin toimijat ovat kuulolla, mihin palveluihin maksut voidaan liittää. On varsin mahdollista, että tämä muutos liittyy myös energiaratkaisuihin.

Kuluttajan rooli korostuu digitaalisessa yhteiskunnassa. Kuluttajaa kiinnostaa omaan toimintaan liittyvä tieto ja yhä enemmän juuri hänelle määritelty tieto tai tekeminen. Digitaalisuus vie palvelun tuottajaa lähemmäs kuluttajaa, ja mitä paremmin digitaaliset palvelut hyödyttävät kuluttajaa, sitä varmemmin niitä käytetään. Yhtenäinen kuva kodin kulutuksesta ja tuotannosta käyttäen digitaalisia palveluja vapauttaa kuluttajan yhä enemmän toimittajaloukusta. Mitä joustavammin ja helpommin palvelut toimivat kuluttajan näkökulmasta, sitä houkuttelevampia ne ovat. Energiasopimuksen helppo ja selkeä vaihtaminen, ehtojen vertailu ja rahaliikenteen yhdistäminen muihin palveluihin edistävät jo pelkästään kuluttajien tietoisuutta vaihtoehdoista ja liikkuvuutta energiamarkkinoilla.

Kenelle data kuuluu?

Muutoksen tuottavat useat siihen vaikuttavat tekijät tai niiden yhdistelmät, kuten esimerkiksi säätely. Kenelle kuuluu kotoa esineiden internetistä, lampuista, saunankiukaista tai televisioista tuleva data? Aihe on niin tärkeä, että Euroopan komissio on kiinnittänyt asiaan huomiota pohtimalla datan käytön oikeuksia liiketoimintaketjuissa. Toinen vastaavanlainen, mutta pidemmällä oleva, säätely on nimeltään General Data Protection Regulation eli GDPR, joka määrittelee oikeuden oman dataan. Se toteutuu vuonna 2018.

Toiseksi standardit ovat tärkeitä, kun mietitään, millaisia dataan liittyviä yhteyskerroksia tehdään. Aloitteita on useita, ja VTT on mukana useassa standardiorganisaatiossa ja aloitteessa. Kolmanneksi teknologinen murros tuskin on yksistään mahdollinen vaan vaatii sopivaa kohtaa toimintaympäristössä. Lohkoketjutekniikka on uusi tekninen termi, mutta sen ympärille kehittynyt intohimo on näyttänyt leviävän ulos tietotekniikkapiireistä. Termi on tunnetumpi, kun se liitetään virtuaalirahan käsitteeseen ja sanaan bitcoin. Mielenkiintoista tässä on se, että kukaan yksittäinen toimija ei hallitse keskitetysti tietoa. Sanotaan, että avoimuus ja hajauttaminen tekevät lähestymistavasta luotettavaa. Tällä hetkellä esimerkit ovat suuntaa antavia, jossain kohtaa tulee ehkä hetki, jolloin sähkölaite raportoi energiamäärän turvallisesti lohkoketjuun. Visiona voisi olla, että esineiden internet -laitteet voisivat tehdä keskenään sopimuksia ja tehdä energiajoustoon liittyvissä tilanteissa annettujen sääntöjen mukaista kaupankäyntiä.

Tuomo Tuikka, tutkimuspäällikkö
Twitter: @tttuomo

Korvaako urheiluteknologia valmentajan?

Alahuhta_Petteri

Urheilusuorituksia analysoivia digitaalisia tuotteita ja palveluita julkaistaan viikoittain. Niiden väitetään auttavan urheilijoita parantamaan suoritusta, kannustavan harjoitteluun ja opastavan, milloin ja kuinka pitkään urheilijan pitäisi palautua. Nämä ovat asioita, jotka kuuluvat perinteisesti valmentajille. Sysäävätkö digitaaliset urheiluteknologiatuotteet valmentajat historiaan?

Sykkeen mittaamisesta urheilusuorituksen analysointiin

Hyvinvointiin ja urheiluun liittyviä puettavia tuotteita on kehitetty viime vuosina aktiivisesti. Sykemittarit ovat muuttuneet huippu-urheilijoiden erikoislaitteista tavallisen kansan markettituotteiksi, ja toisaalta sykeanalyysistä haetaan yhä monipuolisempaa tietoa urheilijan harjoituksen ja palautumisen ymmärtämiseksi. Aktiivisuusrannekkeet, jotka arvioivat ihmisten liikkumista, nukkumista ja energiankulutusta, ovat kehittyneet nopeasti sykemittareiden kaltaisiksi koko kansan tuotteiksi.

Puettava urheiluteknologia keskittyy tällä hetkellä tuotteisiin, joiden avulla voidaan mitata tietyn urheilusuorituksen tekniikkaa ja suorituksen puhtautta. Suomessa kehitetään ratkaisuja esimerkiksi juoksun, uinnin ja maastohiihdon tekniikan analysointiin. Tällaisissa tuotteissa suorituksen analyysi perustuu aineistoon, joka kerätään urheilijasta pienikokoisen langattoman anturin avulla. Liiketoiminta perustuu puolestaan aineiston analysointiin ja sen pohjalta tarjottaviin palveluihin.

Urheiluteknologia tuottaa tietoa valmennuksen tueksi

Urheiluteknologian tavoitteena on tarjota tietoa, jonka pohjalta urheilija ja valmentaja voivat analysoida suoritusta neutraalisti ilman henkilökohtaisia ennakkokäsityksiä. Huippu-urheilussa voiton tai tappion ratkaiseva hetki kestää usein vain sekunnin murto-osan. Teknologiasta voi olla suuri apu, kun mietitään, mitä tapahtuu esimerkiksi korkeushypyssä ponnistuksen hetkellä tai jousiammunnassa juuri ennen nuolen ampumista.

Suorituksen analysointiin on perinteisesti käytetty harjaantuneen silmän lisäksi videokameroita, ja mittauksia on tehty myös valmennuskeskusten testilaboratorioissa. Nämä ovat edelleen tärkeitä työkaluja, mutta ne alkavat tuntua riittämättömiltä verrattuna mahdollisuuksiin, joita puettava teknologia tarjoaa. Laboratoriomittaus voi antaa tarkkaa dataa suorituksesta, joka ei vastaa kilpailutilanteen suoritusta. Tai videoanalyysi alle sekunnin kestävästä suorituksesta voi kestää useita tunteja.

Palaute tulee heti suorituksen jälkeen

Puettavan tekniikan avulla suoritus voidaan analysoida mittauslaboratorion sijasta kentällä. Lähestymme tilannetta, jossa urheilijan jokainen harjoitus- ja kilpailusuoritus digitalisoidaan puettavan tekniikan avulla. Näin urheilija saa heti yksityiskohtaisen palautteen suorituksestaan. Oleellinen osa palautetta ovat suorituksen keskeiset tunnusluvut (key performance indicators), mutta suoritusta voidaan myös verrata aikaisempiin harjoitus- ja kilpailusuorituksiin tai visualisoida urheilijalle lisätyn todellisuuden avulla.

Datapohjainen valmennus tarjoaa valmentajalle ja urheilijalle paremmat työkalut keskittyä suorituksen hiomiseen. Samaa mieltä on USA:n olympiakomitean teknologiajohtaja Mounier Zok. Hän esitti heinäkuun alussa pidetyssä urheiluteknologiaseminaarissa, että huippu-urheilussa teknologian hyödyntäminen on keskeinen keino parantaa tuloksia: “Technology is the new secret sauce that will make or break any athlete, anywhere in the world.”

Älykkäät verkotetut tuotteet, esineiden internet ja reaaliaikainen data-analytiikka mullistavat urheilun

Puettavan urheiluteknologian kehitystä edistää älykkäiden tuotteiden tulo myös hyvinvointi- ja urheilumarkkinoille. Perustana on esineiden internet (Internet of Things, IoT): anturiteknologian, langattoman kommunikaation, datan käsittelyn ja digitaalisten palveluiden nopea kehittyminen mahdollistaa erilaisten ilmiöiden ja tapahtumien mittaamisen edullisen ja helppokäyttöisen teknologian avulla.

Kilpaurheilussa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta kuin teollisuudessa: kilpailukyvyn parantamisesta. Jos IoT näyttää ratkaisulta teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen, sama logiikka toimii varmasti myös kilpaurheilussa.

Tekeekö teknologia valmennuksen ja valmentajat tarpeettomiksi? Ei. Teknologia havainnollistaa, mitä suorituksessa tapahtui. Uusi teknologia tarjoaa kattavamman kuvan kuin aikaisempi ja auttaa ymmärtämään, miksi suoritus meni niin kuin meni. Urheilijan ja valmentajan on kuitenkin yhdessä päätettävä, mitä sitten tehdään. Parempi tieto auttaa tekemään parempia päätöksiä.

Petteri Alahuhta, liiketoiminnan kehityspäällikkö

Twitter: @PetteriA

Kirjoittaja on ollut maajoukkuetason jousiampuja ja toimii nykyisin Suomen Jousiampujain Liiton hallituksen puheenjohtajana.


Urheiluteknologia-ala kasvaa nopeasti – Suomi on alan huipulla

Urheiluteknologian tavoitteena on tarjota urheilijoille ja valmentajille parempia työkaluja suoritusten kehittämiseen. Pääomasijoittajien investoinnit urheiluteknologiaan ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti. Esimerkiksi vuoden 2015 aikana pääomasijoittajat rahoittivat alan startup-yrityksiä yli miljardilla dollarilla. Tämä osoittaa, että alan tuotteille ja palveluille uskotaan olevan kysyntää.

Suomi on ollut urheiluteknologian edelläkävijä jo vuosia. Polarin ja Suunnon kaltaiset vakiintuneet toimijat ovat kehittäneet tuotteitansa markkinoille vuosikymmeniä. Viime vuosina myös useat startup-yritykset ovat alkaneet kehittää ratkaisujaan urheiluteknologiamarkkinoille. Suomessa on korkeatasoista data-analytiikan, sulautettujen laitteiden ja ohjelmisto- ja palvelukehityksen osaamista.

Kun tekniikan kehittäjät ja huippuluokan urheilututkimus tuodaan yhteen, suomalaiset yritykset tulevat jatkossakin tekemään kiinnostavia puettavan teknologian ratkaisuja urheilua varten.

Katso myös:

Puettava teknologia – VTT:n palvelut

Urheiluanalytiikkaseminaarin 15.6.2016 esitykset

Tietoa HILLA Sports Technology Growth Mill -urheiluseminaarista 5.7.2016

Teemana digitalisaatio: Navigoi onnistuneesti digimuutoksessa

Päivi Parviainen, Jukka Kääriäinen ja Susanna Teppola jatkavat Tuomo Tuikan aloittamaa digitalisaatiota käsittelevää blogisarjaamme.

Paivi ParviainenJukka KääriäinenSusanna Teppola

Digitalisaatioon liitetään paljon uhkakuvia, mutta myös odotuksia. Ensinnäkin digitalisaation pelätään vievän työpaikat ja muuttavan radikaalisti yritysten liiketoimintaa. Esimerkiksi jo näkyvissä olevat digitalisaatioon liittyvät trendit – jakamistalous ja tietotyön automatisointi, kuten data-analyysien kautta tehtävä automaattinen päätösten teko – muuttavat myös työn sisältöjä ja tehtäviä ja siten työmarkkinoita. Digitalisaatio tuo myös paljon uusia mahdollisuuksia niin yrityksille, julkiselle sektorille kuin kansalaisillekin, mutta niiden saavuttaminen edellyttää ennakoivaa muutosta yritysten, organisaatioiden ja yksilöiden toiminnassa.

Digitalisaatio tarkoittaa toimintatapojen muutosta, joissa digitaalisia ratkaisuja hyödynnetään laajamittaisesti yksilön, organisaation ja yhteiskunnan toiminnassa. Digitalisaation vaikutukset ja toisaalta tavoitteet organisaatioon voivat liittyä sisäiseen tehokkuuteen, ulkoisiin mahdollisuuksiin tai disruptiiviseen muutokseen.

Sisäinen tehokkuus tarkoittaa parempaa sisäistä tapaa toimia digitaalisten keinojen avulla (esim. manuaalisen rutiinityön väheneminen, reaaliaikainen toiminnan seuraaminen ja muutoksiin reagointi / ennakointi). Ulkoiset mahdollisuudet taas tarkoittavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia nykyisellä liiketoiminta-alueella (uudet palvelut, uudet asiakkaat). Disruptiivinen muutos puolestaan merkitsee nykyisen toiminta-alueen katoamista, uuden toiminta-alueen syntymistä, uutta roolia arvoketjussa.

Tuomo Tuikka alusti blogitekstissään digitalisaatiota ja kirjoitti, että digitalisaation tarkastelussa liiketoimintaa vasten on haasteita, mutta tätä voi lievittää määrätietoisella suunnitelmalla ja vaihtoehtoja punnitsemalla. Juuri tähän liittyen tarvitaan systematiikkaa, eli kuinka digitalisaation tuomaa muutosta organisaatiolle voidaan hallita ja helpottaa.

Digitalisaation mahdollisuuksia ei tunnisteta

Esineiden internet, Internet of Things (IoT) on yksi digitalisaation mahdollistamista ilmiöistä. Kysyimme vuodenvaihteessa suomalaisesta yrityskentästä ja julkiselta sektorilta heidän näkemyksiään IoT:n tilanteesta ja haasteista. Varsinkin suuret yritykset kertoivat haasteena olevan IoT-strategian puutteen, kun taas pienet yritykset nostivat esiin ymmärryksen puutteen, mitä hyötyjä IoT voisi tuoda, sekä epävarmuuden, miten edetä IoT:n hyödyntämisen kehittämisessä yrityksessä. Erääksi suurimmista haasteista onkin tunnistettu juuri uudenlainen ajattelutapa ja sitä kautta uudet liiketoimintamahdollisuudet omassa liiketoiminnassa. Tällainen yleinen epävarmuus tuntuisi liittyvän digitalisaation tuomaan muutokseen laajemminkin.

Digitalisaatio on siis tiedostettu mahdollisuudeksi Suomessa, mutta yritykset eivät välttämättä tiedä, miten se vaikuttaa juuri niiden toimintaan tai mitä mahdollisuuksia digitalisaatio niille tarjoaa. Käytännössä yritysten on helpompi tehdä päätös uuden, usean miljoonan euron tuotantolaitteen ostosta kuin lähteä miettimään omaa liiketoimintaa uudesta näkökulmasta. Samalla kun tulisi pohtia, josko asiakkaille tai muille verkoston osapuolille voitaisiin tarjota kokonaan uusia palveluja, joutuu myös arvioimaan potentiaalisten kumppaneiden halukkuutta, kypsyyttä ja valmiuksia hyödyntää uusien älykkäiden ratkaisujen luomia mahdollisuuksia.

Valmistaudu digitalisaation vaatimaan muutokseen

Kaikkialla pohditaan kuumeisesti digitalisaatioon siirtymistä ja sen uhkia ja mahdollisuuksia, mutta kuinka tätä voidaan sitten tehdä käytännössä? Kukaanhan ei pidä yllätyksistä – varsinkaan negatiivisista sellaisista. VTT on kehittänyt mallia, jolla digitalisaatioon liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia voidaan arvioida systemaattisesti ja viedä digitalisaatiota suunnitelmallisesti vaiheittain yrityksen toimintaan ja tuotteisiin. Tämän mallin myötä yritys on valveutuneempi oman toimialansa digitalisaation kehityksestä ja paremmin valmistautunut digitalisaation vaatimaan muutokseen omassa liiketoiminnassaan.

Mallin ensimmäisessä vaiheessa analysoidaan digitalisaation mahdollisia vaikutuksia yritykselle ja muodostetaan käsitys, mihin yritys tässä muutoksessa tähtää. Toisessa vaiheessa analysoidaan yrityksen nykyinen tilanne verrattuna tavoitteisiin. Tämä on luonnollinen osa tehostamistyötä, sillä meidän pitää tietää missä olemme, jotta voimme selvittää kuinka suuresta ”digiloikasta” on kyse. Kolmannessa vaiheessa määritellään käytännön vaiheistus ja suunnitelma siihen, kuinka yritys tuon digiloikan tulee tekemään. Neljännessä vaiheessa toteutetaan ja validoidaan digitalisaation ratkaisu. Malli on iteratiivinen, jotta tavoitteita, suunnitelmaa ja ratkaisua yrityksen digiloikkaan voidaan muodostaa asteittain ja hienosäätää tarvittaessa.

Digitalisaatio voi olla yritykselle uhka tai mahdollisuus, mutta käyttämällä systemaattisia askeleita yritys voi navigoida onnistuneesti tässä muutoksessa.

Jukka Kääriäinen, erikoistutkija

Päivi Parviainen, johtava tutkija, tutkimuspäällikkö

Susanna Teppola, tutkija

Viite:

Parviainen, P., Teppola, S. & Kääriäinen, J. Tackling the Digitalisation Challenge: How to Benefit from Digitalisation in Industrial Practice, under work, to be submitted to open access journal in spring 2016.