Kuka suunnittelee ja valvoo digitaalisia alustojamme? Onko sillä väliä?

henttonen

“Jos käytät suljettua ohjelmistoa tai jonkun muun verkkopalvelinta, olet puolustuskyvytön. Olet kuin savea sen muotoilijan käsissä, joka kehitti kyseisen ohjelmiston”

Näin väitti Free Software -liikkeen perustaja Richard Stallman provokatiivisesti. Tunnetko itsesi “puolustuskyvyttömäksi”? Toivottavasti et sentään, mutta joskus kannattaa pohtia, miten tieto- ja viestintätekniikka muovaa elämäämme ja yhteiskuntaamme.

Harvat kieltävät, että digitaalisilla alustoilla on merkittävä ja alati lisääntyvä vaikutus henkilökohtaiseen elämäämme, liiketoimintaamme ja hallintoomme. Algoritmit määrittelevät tarinat, jotka luemme Facebookissa, hakutulokset, jotka näemme Googlessa ja jopa kumppanit, jotka löydämme Tinderistä. Sadat tuhannet kokopäivätyöntekijät Uber- kuljettajista Handy-siivoojiin noudattavat työssään algoritmin laatimia komentoja, jotka toimitetaan heidän matkapuhelimiinsa.

Yhä useammat julkisen sektorin päätökset tehdään digitaalisilla alustoilla, jotka käsittelevät suuria tietomääriä algoritmisesti. Kuten olet ehkä lukenut, oikeuslaitos ei ole poikkeus: New Jersey on äskettäin korvannut takuuvapaushakemuksia käsittelevät ihmiset  ja kuulemiset tietokoneohjelmalla, joka matematiikkaa ja datatiedettä höydyntämällä ennustaa onko henkilö vapautuessaan riski yhteiskunnalle.

Kun digitalisaatio kiihtyy, monet ihmiset ovat alkaneet kysellä, kuka suunnittelee ja valvoo digitaalisia teknologioita. Ruohonjuuritason liikkeet (esimerkiksi Platform Co-operativism, Internet of Ownership ja Commons Transition) ovat alkaneet vaatia avoimempia ja demokraattisemmin hallittuja digitaalisia alustoja. Ne ovat myös inspiroineet satoja avoimia alustaosuuskuntia kuten FairMondo, Loomio ja Open Food Network.

Ilmiö näyttää muistuttavan vapaiden ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen alkuaikoja. Tuolloin ihmiset vaativat enemmän vaikutusmahdollisuuksia siihen miten ohjelmistot suunnitellaan.  Monet aloittivat pieniä ohjelmistohankkeita, jotka perustuivat läpinäkyvyydelle ja avoimelle yhteistyölle (esim. GNU-käyttöjärjestelmä, josta tuli myöhemmin Linux). Suhteellisen lyhyessä ajassa marginaalisesta tuli valtavirtaa. Suuret ohjelmistoyritykset, kuten IBM ja Sun Microsystems, siirtyivät avoimen lähdekoodin liiketoimintamalleihin.

Nykyään avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat hyvin yleisiä, enimmäkseen ristiriidattomia ​​ja siten näkymättömiä. Mutta mitä tapahtuu ”vaihtoehtoisille” digitaalisille alustoille, joiden taustalla kuuluu samanlaisia ​​vaatimuksia avoimuudesta ja käyttäjien omistajuudesta? Ovatko ne seuraava valtavirta?

 

VTT Katja Henttonen

Katja Henttonen, digitalisaatioasiantuntija
Twitter: @KatjaHenttonen

Päivi Jaring VTT

Päivi Jaring, erikoistutkija
Twitter:
@PaiviJaring

 

Lue lisää:

Tähän aiheeseen liittyvää tutkimusta on käynnissä Accelerate-projektissa.

Simonite, T. (2015) . “When Your Boss Is an Uber Algorithm.” MIT Technology Review December.

Computer says no: New Jersey is using an algorithm to make bail recommendations.

Onko Elintarviketalous 4.0 uutta vai vanhaa ajattelua?

Olen työurani aikana ollut tekemisissä satojen yritysten ja niiden johtajien sekä omistajien kanssa. Hetkittäin olen tuntenut itseni vähän hölmöksi luennoidessani tälle kohderyhmälle liiketoiminnan alkeista, koska juuri heidänhän tulisi oikeastaan opettaa minua. Tuohon yritysedustajien joukkoon on toki mahtunut paljon sellaista liiketoiminnallista neroutta, jota olen saanut ihaillen ihmetellä ja ottaa oppia. Toisaalta on ollut myös niitä, jotka pyörittävät arjen operatiivista toimintaa ihailtavalla sitkeydellä, mutta joilla ei tunnu olevan selkeää liiketoiminnallista käsitystä siitä, mitä heidän oikeastaan pitäisi tehdä ja kenelle.

Eli mitkä ovat yritysten asiakkaiden tarpeet, ja miten heitä pitäisi palvella? Usein kyllä puhutaan sujuvasti asiakkaiden tärkeydestä yritykselle, mutta jos yrityksen potentiaaliset asiakkaat eivät itse koe yrityksen pitävän heitä ja heidän tarpeitaan tärkeinä, kasvua ei tule. Muuttuvassa maailmassa asiakastarpeiden ennakointi on yhä tärkeämpää.

Katse eteenpäin!

Kuluvan vuosikymmenen alussa olin mukana pyörittämässä Future Shop Clubia, jossa pohdimme yhdessä kaupan arvoketjun toimijoiden kanssa alan murrosta ja visioimme, mihin se on johtamassa erikoistavarakaupassa. Mukana oli monia toimijoita, jotka silloin lähtivät uudistamaan liiketoimintaansa. Vielä enemmän oli kuitenkin niitä, jotka sanoivat: ”Meillä on jo verkkokauppa ja näin ollen asiat kunnossa.” Lienee tarpeetonta mainita, että jälkimmäisessä joukossa on hyvin vähän jäljellä niitä, jotka tänä päivänä enää pyörittävät kauppaa. Digitalisaation ja muuttuneen kuluttajakäyttäytymisen aikaansaamat muutokset erikoistavarakaupassa ovat olleet rajuja.

Kaupan murroksessa on pohjimmiltaan ollut kyse aivan muusta kuin verkkokaupasta. Vain harvat ymmärsivät tai uskoivat tämän vuosikymmenen alussa, vaikka muutoksen näkemiseen ei tarvittu erityisiä ennustajan lahjoja. Riitti, kun nosti katseensa ylös omista varpaistaan ja katsoi eteenpäin.

Nyt elintarviketaloudessa tapahtuu samaa kuin erikoistavarakaupan alalla vuosikymmenen alkupuolella

Uuden ajan erikoistavarakauppaan tottuneet kuluttajat odottavat nyt muutosta myös ruokakaupalta. Toisaalla valmistavaa teollisuutta myllertävät uudet älykkään tuotannon ja älykkään logistiikan toimintatavat tarjoavat elintarviketeollisuudelle ja sen arvoketjulle malleja järjestäytyä uudella, kuluttajaa ja ympäristöä palvelevalla tavalla.

VTT:n tuore Elintarviketalous 4.0 -visio älykkään ja kuluttajakeskeisen ruokatuotannon aikakauteen antaa kolme muutospolkua, joita jo oikeastaan olemme kulkemassa:

  1. massatuotannosta yksilöllisiin ratkaisuihin
  2. keskittyneestä ketterään valmistukseen ja jakeluun
  3. horisontaalisesta vertikaaliseen ruokatuotantoon.

Edustaako Elintarviketalous 4.0 kokonaan uutta ajattelua? Vastaus on ei. Elintarviketalous 4.0:n kuluttajakeskeisyys tarkoittaa aitoa ja aktiivista vuoropuhelua kuluttajan ja kaupan tai kuluttajan ja tuottajan välillä.

Olen itse kasvanut maatilalla ja näin lapsena läheltä, kuinka vanhempani kävivät aitoa sosiaalista vuoropuhelua tilan asiakkaiden kanssa huomioiden tuotannossa heidän yksilöllisiä tarpeitaan. Sitten yhteiskunta muuttui, kustannustehokkuuspaineet veivät voiton ja vuorovaikutteisuus kuluttaja-asiakkaiden ja elintarvikeketjun toimijoiden kesken hiipui.

Elintarviketalous 4.0:ssa vuorovaikutteisuus herää taas eloon – nyt digitalisaation avulla

Liiketoiminnallinen ajattelu asiakkaan ja hänen yksilöllisten tarpeiden aidon huomioimisen tärkeydestä on vuosisatoja vanhaa. Digitalisaatio vain tarjoaa uuden tavan toteuttaa tämä paremmin ja laajemmassa mittakaavassa kuin mitä se on koskaan aiemmin ollut mahdollista.

Muutos kohti älykästä, kuluttajakeskeistä ruokatuotannon aikakautta on jo käynnissä. Sen näkemiseksi riittää, että nostaa katseensa ylös omista varpaistaan ja katsoo eteenpäin.

Uusi aikakausi merkitsee rajuja muutoksia elintarvikeketjussa ja sen liiketoimintamalleissa (ks. esimerkkejä Elintarviketalous 4.0 -visiosta). Liiketoiminnan perusasiat – mitä?, kenelle? ja miksi? – säilyvät pitkälti ennallaan vaikka tavat – eli miten? – muuttuvat. Ehkä perusasioista muistuttaminen on edelleen perusteltua.

Jaakko Paasi VTT

Jaakko Paasi
Johtava tutkija
Liiketoiminta, innovaatiot ja ennakointi

Teollisuus mullistuu – ota rohkeasti oma paikkasi!

Digitalisaatio, automaatio, IoT, AI, blockchain, 3D-tulostus – listaa voisi jatkaa vielä jokusella mehukkaalla termillä. Kuinka monta kertaa olet lukenut tai kuullut jonkin näistä sanoista viimeisen viikon aikana? Uskallan veikata, että lukuisia kertoja. Tietyt teemat nousevat pintaan ja pysyvät keskusteluissa, kunnes uusi trendisana nousee kaikkien huulille. Sen sijaan, että käytämme hirveästi aikaa ja energiaa jonkin yksittäisen käsitteen tai teknologian ympärillä, katse tulisi nostaa isossa kuvassa tapahtuvaan muutokseen ja siihen, millaisen tulevaisuuden voimme luoda erilaisten teknologisten mahdollistajien avulla.

Useat trendit pakottavat nykyisen toiminnan muutokseen

Pelkästään automaatio ja robotisaatio eivät riitä vastaamaan niihin haasteisiin, joita globaalit markkinat ja yhä vaativammat asiakastarpeet yrityksille asettavat. Yritykset joutuvat väkisinkin suhteuttamaan omaa kehitystään muun muassa seuraaviin trendeihin:

  • Älykkäät tuotteet, tuotantosysteemit, tuotanto ja toimitusketjut
  • Tuotteiden ja tuotannon suunnittelun uudistuminen digitalisaation ja automaation myötä
  • Tarpeeseen tehtävä valmistus, reaaliaikainen toimitusketju, hajautettu tuotanto
  • Robotisaatio ja joustava automaatio yhdistettynä keinoälyyn
  • Palveluliiketoiminta digitalisaation avulla (tai ilman)
  • Teolliset ekosysteemit ja alustatalous

Uskon väitteeseen, että tulevaisuuden älykkäät tuotteet ja palvelut luodaan teollisuuden uusissa ekosysteemeissä, joita tukee globaalisti kytkeytynyt alustatalous. Hyppy nykyhetkestä tuohon tulevaisuuden visioon tuntuu huimalta, ja monesti yritysten kyky nähdä omat askeleensa kohti tulevaisuutta joutuu koetukselle, kun konkreettinen seuraava askel puuttuu. Onkin ilahduttavaa, että ympäriltämme löytyy esimerkkejä, joissa yrityksen oma kehityshinku sysää liikkeelle täynnä kasvupotentiaalia olevan verkostohankkeen.

Laajenna toimintaa verkostojen avulla

Kun suomalainen keskisuuri konevalmistaja haluaa laventaa tarjoomaansa vahdittaakseen kasvua globaalilla markkinalla, perinteinen malli on lähteä suunnittelemaan yritysostoja. Ketterämpi tapa olisi välttää yritysostojen tuottamat riskit ja hitaus muodostamalla verkostorakenne, jossa joukko kyseiseen toimialaan kytkeytyviä yrityksiä sitoutuu yhteisen tarjooman rakentamiseen.

Ulospäin syntyy isoja globaaleja asiakkaita palveleva kokonaisuus, jossa verkoston sisällä tekeminen jaetaan kunkin toimijan oman ydinosaamisen mukaisesti. Tulevaisuutta suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä toisiaan verkoston sisällä haastaen sekä valittujen avainasiakkaiden avulla.

Automaatio tehostaa ja mukauttaa tuotantoa

Suunnittelun, valmistuksen ja palveluliiketoiminnan radikaali uudistaminen digitalisaation avulla luo kilpailukykyä ja liiketoimintamahdollisuuksia teollisuudelle myös perinteisesti korkean kulurakenteen maissa. Robotiikka tarjoaa monia mahdollisuuksia valmistavan teollisuuden tuotannon tehostamiseen ja tuottavuuden nostamiseen.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään robotisaatiosta vaan siitä, että teollisen yrityksen pitää pystyä lisäämään ketteryyttä ja joustavuutta, jotta sillä on mahdollista tuottaa asiakashyödyn maksimoivia ratkaisuja. Uudet valmistusprosessit ja niiden ympärille rakentuvat toimitusketjut tulevat viemään asiakaskohtaiset ratkaisut tasolle, jota emme ole ennen nähneet.

Tähän mennessä automaatio on enimmäkseen liitetty laitteisiin ja tuotantoprosesseihin. Todellinen tuottavuuden lisäys tulee kuitenkin tapahtumaan systeemitasolla, jolloin tarkastellaan koko toimitusketjua ja rohkeasti kyseenalaistetaan totutut toimintamallit. Tuleeko tuotteita tuottavalla yrityksellä olla omaa tuotantoa, vai voisiko se kytkeytyä tehdasverkoston muodostamaan alustaan ja tuottaa tarvitsemansa tuotteet kulloiseenkin tarpeeseen optimaalisimman tehtaan toimesta? Pidemmällä aikavälillä voisi ajatella, että tällainen systeemi on oppiva ja pystyy reaaliaikaisesti sopeutumaan kunkin brändin omistajan tuotantotarpeisiin. Jälleen kerran isoja kysymyksiä suomalaisen valmistavan teollisuuden näkökulmasta, haluammehan varmistaa, että meiltä löytyy vahvat kytkennät tuleviin verkostomalleihin.

Autamme yrityksiä rohkeiden ja kunnianhimoisten visioiden toteuttamisessa

VTT:llä on vankkaa osaamista edellä mainituissa teollisen uudistumisen teemoissa, ja olemme tälläkin hetkellä mukana mahdollistamassa useamman teollisen verkoston syntymistä. Teknologiatutkimuksen ja -kehityksen lisäksi olemme luonteva ja osaava kumppani myös uusien ekosysteemien luomiseen ja orkestrointiin.

Mika Toikka VTT

Mika Toikka
Myynti- ja liiketoiminnan kehitysjohtaja,
älykäs teollisuus ja energiajärjestelmät

Yhdessä mutta yksilöllisesti samassa ruokapöydässä – miten se on mahdollista?

Moni meistä pyörii työpäivän jälkeen nälkäisenä ruokakaupan hyllyjen välissä ja miettii, mitä laittaisi ruuaksi. Vaikka valinnanvaraa on hurjat määrät, vaihtelevat arkiruuat monissa perheissä melko vähän.

Kaupassa helpottaisi, jos kännykkä tietäisi kertoa, mitä raaka-aineita jääkaapissa on. Vielä parempi, jos näytölle ilmestyisi reseptiehdotuksia ja ostoslista puuttuvista tuotteista. Ja entäpä, jos sovellus vielä muistaisi, mistä mauista juuri sinä pidät tai mitkä raaka-aineet eivät sovi sinulle tai perheenjäsenillesi?

VTT:n Elintarviketalous 4.0 -visiossa tämä tilanne on arkipäivää. Tulevaisuuden ruokatuotanto palvelullistuu ja yksilöllistyy. Veturina kehityksessä on digitalisaatio, joka tarjoaa mahdollisuuden koota ja yhdistellä tietoa esimerkiksi yksilöiden kulutustottumuksista, elintarvikkeiden ravintosisällöstä ja ruuan tuotannon ympäristövaikutuksista. Yhdistämällä eri lähteistä saatava tieto uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi ja liittämällä se reaalimaailman laitteisiin tai tuotteisiin, voidaan kuluttajalle luoda uudenlaisia digitaalisia palveluja.

Tieto on tärkeä raaka-aine

Digitalisaation seurauksena kuluttajalla on yhä suurempi valta valita tarpeidensa, arvojensa ja odotustensa mukaista ruokaa. Turvallisuuden, paikallisuuden ja vastuullisuuden lisäksi myös ruuan terveellisyys on asia, joka kiinnostajaa kuluttajaa. Tämä näkyy aihetta käsittelevien blogien, nettipalvelujen, ja televisio-ohjelmien suosiona. Myös halpenevat sensori- ja anturiteknologiat sekä älypakkauksien kehitys auttavat kuluttajaa vähentämään pilaantumisesta johtuvaa ruokahävikkiä.

Kuluttajien yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen edellyttää tuottajilta tuoteportfolioiden muokkaamista. Tarvitaan ennakkoluulotonta toimialojen välistä yhteistyötä ja eri lähteistä saatavien tietojen yhdistämistä kokonaisvaltaisten hyvinvointipalvelujen rakentamiseksi.

Tietoja yhdistämällä voidaan luoda muun muassa iäkkäille tai erityisruokavaliota vaativille hyvinvointia tukevia ruokapalveluja. Ravitsemus voidaan myös yhdistää aktiivisuusrannekkeen kaltaisiin hyvinvointia seuraaviin sovelluksiin. Kehitämme VTT:llä parhaillaan naposteluseuraajaa, joka ohjaa käyttäjäänsä entistä tasapainoisempaan ruokailurytmiin.

Yksilöllinen ruoka ei tarkoita yksinäistä ateriaa

Ajatus yksilöllisestä, räätälöidystä ruuasta voi herättää uhkakuvan algoritmien ohjaamasta syömisestä ja inhimillisen vuorovaikutuksen katoamisesta. Yksilöllinen ruoka ei kuitenkaan tarkoita yksinäistä ateriaa.

Ruoka tulee edelleen olemaan asia, joka yhdistää ihmisiä, eikä yksilöllisiä valintoja tekevä ihminen toimi umpiossa. Valintoja muokkaavat yhteisön arvot ja mielipiteet, ja myös räätälöity ruoka voidaan syödä jaetun pöydän ääressä. Digitalisaatio tarjoaa uusia kanavia yhteisöllisyyteen ja jakamiseen kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen lisäksi.

Sosiaalisten verkostojen luominen on pääosissa esimerkiksi HejaHejan ja Facebookin kaltaisissa digitaalisissa palveluissa. Verkkoyhteisöissä halutaan jakaa omia kokemuksia ystävien, tuttavien tai samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Sosiaaliselta verkostolta tai asiantuntijalta saatava palaute ja kannustus ovat merkittävä digitaalisten ruokapalveluiden käyttöön motivoiva tekijä.

Arvostus kotiruokaa ja yhdessä perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa kohti kasvaa. Tämän edistämiseen löytyy ruokapalveluja, jotka tarjoavat yksilöllistä ateriasuunnittelua, monipuolista reseptiikkaa sekä verkkokaupan kotiinkuljetuksia. Arkea helpottavia palveluja ovat esimerkiksi Miils, Hellapoliisi ja Sannan ruokakassi. Kaupassa käynniltä säästyneen ajan voi käyttää vaikka yhdessä kokkailuun.

Digitalisaatio yhdistää meitä samaan pöytään

Digitalisaatio yhdistää ihmisiä ruuan äärelle niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin.

Airbnb on mullistanut majoitusalaa. Se on hyvä esimerkki digitalisaation mahdollistamasta uudenlaisesta palvelusta. Vastaavanlaisia palveluja on tulossa myös ruokapuolelle. Viime vuonna Helsingin Sanomat uutisoi uudesta startup-yrityksestä nimeltä Eataway, joka yhdistää Ravintolapäivän ja Airbnb:n. Palvelu tarjoaa alustan, jossa innokkaat kotikokit ja hyvää kotiruokaa etsivät matkailijat ja paikalliset löytävät toisensa.

Suomessa myös Yhteismaa ry, joka sai alkunsa siivouspäivätempauksesta, on kehittänyt Illallinen taivaan alla -konseptin. Siinä tarkoitus on houkutella ihmiset syömään yhteisten ruokapöytien ääreen. Unelmana on, että tänä vuonna yhteistä illallista taivaan alla voidaan nauttia koko Suomessa, ja tapahtuma vakiintuu jokavuotiseksi.

Asiakas on mukana tulevaisuuden ruokapalvelujen kehittämisessä

Verkossa kuluttaja voi ilman välikäsiä keskustella tuottajan kanssa ja personoida tuotteita ja palveluita. Tuottaja puolestaan voi räätälöimällä luoda asiakkaalleen lisäarvoa. Digitalisaatio mahdollistaa myös sen, että kuluttaja saa tietoa tuotteen alkuperästä, tuotantotavoista ja kuljetusolosuhteista.

Verkkokauppa ja kehittyvät logistiikkaratkaisut mullistavat keskittynyttä elintarvikekauppaa. Muutoksen hyödyntäminen ja kuluttajalähtöisten ruokapalvelujen kehittäminen vaatii ruokatuotannolta aivan uusien toimintamallien opettelemista.

Kaisa Vehmas VTT

Kaisa Vehmas, erikoistutkija

Maria Åkerman VTT

Maria Åkerman, johtava tutkija

Digitalisoituneen ja verkottuneen alustayhteiskunnan turvallisuus?

alustatalous_turvallisuus_2

Digitalisaatiosta ja alustataloudesta odotetaan sekä uuden kasvun lähdettä että olemassa olevien toimialojen murskaajaa. Alustataloudella tarkoitetaan uudenlaista monensuuntaisen arvonluonnin tapaa, jossa sosiaaliset ja teknologiset rakenteet yhdistävät palveluiden tuottajia ja käyttäjiä, samalla hämärtäen näiden välistä eroa. Digitalisaation vauhdittama informaation nopea ja laaja keräys ja analysointi mahdollistavat osaltaan alustatalouden verkottuneen toiminnan.

Alustatalouden logiikalla toimivat yritykset ovat jo vallanneet alaa perinteisissä käytännöissä pitäytyneiltä toimijoilta. Alustatalouden vaikutukset eivät kuitenkaan rajaudu vain uusien yritysten vyöryyn markkinoille, vaan se haastaa koko talouden toimintalogiikan. Esimerkiksi osuuskunta-ajattelu kokee uutta tulemista ja jakamistalous luo uudenlaista yhteisöllisyyttä. Ja tämä aiheuttaa harmaita hiuksia verottajalle.

Mikä ihmeen turvallisuus?

Alustatalouteen liittyvässä keskustelussa onkin siirrytty teknologialähtöisyydestä ja uusien liiketoimintamallien pohtimisesta hiljalleen myös yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Keskustelu on keskittynyt lähinnä toimialojen muutokseen ja työn murrokseen. Turvallisuus on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle, ja viimeistään nyt olisi syytä havahtua pohtimaan varautumista alustatalouden mukanaan tuomiin muutoksiin. Turvallisuudella en tarkoita vain tietoturvaa tai yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä, vaan myös muita uuden verkostomaisen toimintatavan mukanaan tuomia haasteita ja mahdollisuuksia luottamukseen, riskeihin, vallan jakautumiseen ja monimutkaisten kokonaisuuksien hallintaan liittyen.

Verkostot ja lisääntyvä keskinäisriippuvaisuus asettavat turvallisuusajattelun uudelle uralle. Riskit ovat entistä monimutkaisempia ja vaikeammin tunnistettavissa. Organisaatiot ovat pysyvien hierarkioiden sijaan verkostomaisia ja väliaikaisia, jolloin perinteinen ylhäältä alas -kontrolli ei enää toimi. Toimitaan siis monimutkaisten, sopeutuvien järjestelmien maailmassa, jossa kaaosteoria on soveltuvampi lähtökohta kuin prosessimallit. Käsitteet kuten valta, kontrolli ja luottamus saavat tässä kontekstissa uusia merkityksiä ja ulottuvuuksia. Mitä tarkoittaa valta keskinäisriippuvaisessa järjestelmässä? Voiko luottamuksen ulkoistaa algoritmille?

Alustataloudessa yksilön ja yksittäisten toimijoiden sijaan fokus on enenevässä määrin yhteisössä ja yhteistoiminnassa. Lainsäätäjille alustatalous aiheuttaa päänvaivaa erityisesti sen takia, että uudenlaiset liiketoimintamallit ja yritysten ja asiakkaiden roolien hämärtyminen ei sovi olemassa oleviin kehikoihin. Perinteinen valvonta ja säätely vaikeutuvat, kun esimerkiksi majoituspalvelu ilmoittaa, ettei itse asiassa omista yhtään majapaikkaa, vaan toimii vain linkkinä tarjonnan ja tarpeen välillä. Vaikka säädökset ja rajoitteet ovat verkottuneessa toiminnassa edelleen tärkeitä, nousee kulttuuri entistä merkityksellisemmäksi turvallisuuden lähteeksi.

Alustataloudesta vipuvoimia turvallisuuteen?

Toisaalta alustatalous, digitalisaatio ja verkostomaisuus voivat myös lisätä turvallisuutta. Alustat yhdistävät ihmisiä, ja niiden päälle rakentuvat yhteisöt pitävät jäsenistään huolta, erityisesti mikäli alusta siihen kannustaa. Alustojen ja verkostojen suunnittelusta tuleekin teknisen ja liiketaloudellisen haasteen lisäksi yhteiskunnallinen haaste: miten tehdä sellaisia alustoja, jotka tukevat turvallisuutta ja rakentavat yhteisöllisyyttä? Kun kaikesta vuorovaikutuksesta jää digitaalinen jälki, onko tähän perustuva mainetalous luottamusta vai eriarvoisuutta luova mekanismi? Mikä on yritysten rooli, mikä valtion ja mikä yksilöiden rooli alustan muokkaamisessa?

Digitalisaatio, alustatalous ja monet muut vastaavat termit kuvaavat murrosta tuotantoyhteiskunnasta yhteistoiminnan yhteiskuntaan. Sen sijaan että keskustelemme vain siitä, mikä toimiala jää seuraavaksi alustayritysten jalkoihin, voimme ottaa proaktiivisen asenteen ja ryhtyä keskustelemaan siitä, miten päästä toivottavaan tulevaisuuteen. Miten digitalisaatio ja alustat voivat palvella yhteisiä tavoitteita, ja miten ne voivat luoda turvallisuutta? Miten varmistaa reiluus, riskien minimointi ja yhteiset pelisäännöt?

Muun muassa näitä kysymyksiä käsitellään VTT:n Ennakointi ja sosiotekninen muutos 2016 -seminaarissa 10.10.2016 (tuttavallisemmin #ennasemma). Tule keskustelemaan lisää aiheesta kanssamme seminaariin. Tänä vuonna teemana on “Älykkäitä vipuvoimia turvalliseen tulevaisuuteen”.

Ohjelma ja ilmoittautuminen seminaariin 2.10. mennessä: http://www.vtt.fi/medialle/tapahtumat/ennakointi-ja-sosiotekninen-muutos-2016-seminaari1

Mikko Dufva, tutkija

mikko.dufva (a) vtt.fi

Twitter: @mdufva

Mikko_Dufva

Korvaako urheiluteknologia valmentajan?

Alahuhta_Petteri

Urheilusuorituksia analysoivia digitaalisia tuotteita ja palveluita julkaistaan viikoittain. Niiden väitetään auttavan urheilijoita parantamaan suoritusta, kannustavan harjoitteluun ja opastavan, milloin ja kuinka pitkään urheilijan pitäisi palautua. Nämä ovat asioita, jotka kuuluvat perinteisesti valmentajille. Sysäävätkö digitaaliset urheiluteknologiatuotteet valmentajat historiaan?

Sykkeen mittaamisesta urheilusuorituksen analysointiin

Hyvinvointiin ja urheiluun liittyviä puettavia tuotteita on kehitetty viime vuosina aktiivisesti. Sykemittarit ovat muuttuneet huippu-urheilijoiden erikoislaitteista tavallisen kansan markettituotteiksi, ja toisaalta sykeanalyysistä haetaan yhä monipuolisempaa tietoa urheilijan harjoituksen ja palautumisen ymmärtämiseksi. Aktiivisuusrannekkeet, jotka arvioivat ihmisten liikkumista, nukkumista ja energiankulutusta, ovat kehittyneet nopeasti sykemittareiden kaltaisiksi koko kansan tuotteiksi.

Puettava urheiluteknologia keskittyy tällä hetkellä tuotteisiin, joiden avulla voidaan mitata tietyn urheilusuorituksen tekniikkaa ja suorituksen puhtautta. Suomessa kehitetään ratkaisuja esimerkiksi juoksun, uinnin ja maastohiihdon tekniikan analysointiin. Tällaisissa tuotteissa suorituksen analyysi perustuu aineistoon, joka kerätään urheilijasta pienikokoisen langattoman anturin avulla. Liiketoiminta perustuu puolestaan aineiston analysointiin ja sen pohjalta tarjottaviin palveluihin.

Urheiluteknologia tuottaa tietoa valmennuksen tueksi

Urheiluteknologian tavoitteena on tarjota tietoa, jonka pohjalta urheilija ja valmentaja voivat analysoida suoritusta neutraalisti ilman henkilökohtaisia ennakkokäsityksiä. Huippu-urheilussa voiton tai tappion ratkaiseva hetki kestää usein vain sekunnin murto-osan. Teknologiasta voi olla suuri apu, kun mietitään, mitä tapahtuu esimerkiksi korkeushypyssä ponnistuksen hetkellä tai jousiammunnassa juuri ennen nuolen ampumista.

Suorituksen analysointiin on perinteisesti käytetty harjaantuneen silmän lisäksi videokameroita, ja mittauksia on tehty myös valmennuskeskusten testilaboratorioissa. Nämä ovat edelleen tärkeitä työkaluja, mutta ne alkavat tuntua riittämättömiltä verrattuna mahdollisuuksiin, joita puettava teknologia tarjoaa. Laboratoriomittaus voi antaa tarkkaa dataa suorituksesta, joka ei vastaa kilpailutilanteen suoritusta. Tai videoanalyysi alle sekunnin kestävästä suorituksesta voi kestää useita tunteja.

Palaute tulee heti suorituksen jälkeen

Puettavan tekniikan avulla suoritus voidaan analysoida mittauslaboratorion sijasta kentällä. Lähestymme tilannetta, jossa urheilijan jokainen harjoitus- ja kilpailusuoritus digitalisoidaan puettavan tekniikan avulla. Näin urheilija saa heti yksityiskohtaisen palautteen suorituksestaan. Oleellinen osa palautetta ovat suorituksen keskeiset tunnusluvut (key performance indicators), mutta suoritusta voidaan myös verrata aikaisempiin harjoitus- ja kilpailusuorituksiin tai visualisoida urheilijalle lisätyn todellisuuden avulla.

Datapohjainen valmennus tarjoaa valmentajalle ja urheilijalle paremmat työkalut keskittyä suorituksen hiomiseen. Samaa mieltä on USA:n olympiakomitean teknologiajohtaja Mounier Zok. Hän esitti heinäkuun alussa pidetyssä urheiluteknologiaseminaarissa, että huippu-urheilussa teknologian hyödyntäminen on keskeinen keino parantaa tuloksia: “Technology is the new secret sauce that will make or break any athlete, anywhere in the world.”

Älykkäät verkotetut tuotteet, esineiden internet ja reaaliaikainen data-analytiikka mullistavat urheilun

Puettavan urheiluteknologian kehitystä edistää älykkäiden tuotteiden tulo myös hyvinvointi- ja urheilumarkkinoille. Perustana on esineiden internet (Internet of Things, IoT): anturiteknologian, langattoman kommunikaation, datan käsittelyn ja digitaalisten palveluiden nopea kehittyminen mahdollistaa erilaisten ilmiöiden ja tapahtumien mittaamisen edullisen ja helppokäyttöisen teknologian avulla.

Kilpaurheilussa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta kuin teollisuudessa: kilpailukyvyn parantamisesta. Jos IoT näyttää ratkaisulta teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen, sama logiikka toimii varmasti myös kilpaurheilussa.

Tekeekö teknologia valmennuksen ja valmentajat tarpeettomiksi? Ei. Teknologia havainnollistaa, mitä suorituksessa tapahtui. Uusi teknologia tarjoaa kattavamman kuvan kuin aikaisempi ja auttaa ymmärtämään, miksi suoritus meni niin kuin meni. Urheilijan ja valmentajan on kuitenkin yhdessä päätettävä, mitä sitten tehdään. Parempi tieto auttaa tekemään parempia päätöksiä.

Petteri Alahuhta, liiketoiminnan kehityspäällikkö

Twitter: @PetteriA

Kirjoittaja on ollut maajoukkuetason jousiampuja ja toimii nykyisin Suomen Jousiampujain Liiton hallituksen puheenjohtajana.


Urheiluteknologia-ala kasvaa nopeasti – Suomi on alan huipulla

Urheiluteknologian tavoitteena on tarjota urheilijoille ja valmentajille parempia työkaluja suoritusten kehittämiseen. Pääomasijoittajien investoinnit urheiluteknologiaan ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti. Esimerkiksi vuoden 2015 aikana pääomasijoittajat rahoittivat alan startup-yrityksiä yli miljardilla dollarilla. Tämä osoittaa, että alan tuotteille ja palveluille uskotaan olevan kysyntää.

Suomi on ollut urheiluteknologian edelläkävijä jo vuosia. Polarin ja Suunnon kaltaiset vakiintuneet toimijat ovat kehittäneet tuotteitansa markkinoille vuosikymmeniä. Viime vuosina myös useat startup-yritykset ovat alkaneet kehittää ratkaisujaan urheiluteknologiamarkkinoille. Suomessa on korkeatasoista data-analytiikan, sulautettujen laitteiden ja ohjelmisto- ja palvelukehityksen osaamista.

Kun tekniikan kehittäjät ja huippuluokan urheilututkimus tuodaan yhteen, suomalaiset yritykset tulevat jatkossakin tekemään kiinnostavia puettavan teknologian ratkaisuja urheilua varten.

Katso myös:

Puettava teknologia – VTT:n palvelut

Urheiluanalytiikkaseminaarin 15.6.2016 esitykset

Tietoa HILLA Sports Technology Growth Mill -urheiluseminaarista 5.7.2016

Teemana digitalisaatio: Miten liiketoimintamallit muuttuvat digitalisaation myötä?

Jukka Hemilä ja Anna Viljakainen pohtivat Digitalisaatio-blogisarjassamme seuraavaksi, miten yritysten liiketoimintamallit tulevat muuttumaan ja millaista osaamista tulevaisuuden liiketoiminnassa tarvitaan.

Sarjan aiemmat osat: Fyysinen tuote vai digitaalinen palvelu?, Navigoi onnistuneesti digimuutoksessa sekä Digimuutos vaatii käyttäjälähtöisyyttä ja teknologian tuntemusta.

Jukka HemiläAnna Viljakainen

Digitalisaatio luo täysin uudenlaisia mahdollisuuksia liiketoimintaan ja jopa murtaa perinteisiä liiketoiminnan ekosysteemejä. Digitalisaatiossa on kyse pysyvästä muutoksesta tavoissa toimia.

Klassinen esimerkki digitalisaation aikaansaamasta murroksesta on valokuvaamisen siirtyminen filmiajasta digiaikaan. Kameranvalmistajat, filmintekijät ja valokuvapaperin valmistajat, eli käytännössä koko arvoketju, joutuivat uudistamaan teknologioita, prosesseja sekä toimintatapojaan. Tarvittiin täysin uudenlaista osaamista liiketoiminnan menestymisen varmistamiseksi. Toimijoiden piti mukautua digitalisaation myötä ja hakea uudenlainen rooli arvoketjussa sekä kirkastaa ajatus siitä, mikä tuo uutta arvoa asiakkaalle ja muille sidosryhmille. Kyse oli kokonaisuudessaan yritysten liiketoimintamallien muutoksesta, jossa teknologia näyttäytyi digitalisaation mahdollistajana.

Mukaillen Tuomo Tuikan ajatuksia blogisarjamme ensimmäisessä osassa, digitalisaatio on ajuri siirryttäessä kohti palveluliiketoimintaa. Palveluihin siirrytään, sillä ne lisäävät yritysten kilpailukykyä ja parantavat kykyä selviytyä talouden suhdanteista. Suomen talouden kasvu on yhä enemmän palveluiden varassa.

Palveluliiketoiminta kuitenkin eroaa hyvin perusteellisesti perinteisestä tuotantoteollisuudesta, johon olemme tottuneet. Näin ollen yritysten strategioita, prosesseja, myyntikäytäntöjä ja yrityskulttuureja on kehitettävä eteenpäin. Meidän on muutettava sitä toimintatapaa, jolla luomme lisäarvoa tuottavia palveluita. Tämä tarkoittaa sitä, että yritysten on ymmärrettävä, mitä digitaalisuus tarkoittaa juuri niiden liiketoiminnalle. Mitä suurempaa lisäarvoa tuottavia palveluita tarjoamme, sitä suurempi rooli on teknologialla palvelun tuotannossa ja lisäarvon todentamisessa. Esimerkkinä hissiyhtiö Kone, joka on siirtymässä yhä voimakkaammin hissien ja rullaportaiden huolto- ja kehityspalveluista People Flow -rakennuksenhallintapalveluihin, joiden tavoitteena on tuottaa rakennusten käyttäjille parempia kokemuksia. Tämän kaltaiseen muutokseen tarvitaan digitalisaatiostrategia.

Elämme laajasti digiaikaan siirtymistä, kun IoT ja teollinen internet ovat kaikkien huulilla. Suomen hallitusohjelma on asettanut tavoitteeksi selvittää, millä tavoin Suomi saa digitalisaatiosta kasvua. Valtiovalta on luvannut sen myötä kehittää kasvuympäristöä digitalisaatiolle esimerkiksi muuttamalla regulaatiota ja avaamalla tietolähteitä. Yritysten tehtäväksi tässä muutoksessa nähdään uusien teknologioiden kehittäminen ja liiketoimintamallien innovoiminen, kuten edellisestä Kone-esimerkistä nähdään.

Liiketoimintamallin uudistamisen aika?

Gary Hamel, yksi maailman arvostetuimmista liiketoiminta-ajattelijoista, on todennut, että kilpailua ei enää käydä erilaisten tuotteiden välillä vaan erilaisten liiketoimintamallien välillä. Yritysten pitää lähteä systemaattisesti kehittämään omaa digitalisaatiotaan ja sen vaatimaa liiketoimintamallin muutosta.

Tuomo Tuikka jo totesi, että liiketoimintanäkökulmasta yritysten asiakaslisäarvon syntyminen ja kilpailukyvyn koheneminen ovat digitalisaation ensisijaisia tavoitteita. Liiketoiminnan uudistumisen kannalta pitää ymmärtää digitalisaation avulla mahdollistuva ja luotava uudenlainen asiakasarvo.

CUSTOR-tutkimushankkeessamme on pureuduttu asiakasarvon muodostumisen problematiikkaan ja yrityksen strategiseen kehittämiseen. Arvosta!-opaskirjamme kertoo esimerkkien valossa näkemyksiämme arvonmuodostukseen ja sen ymmärrykseen (Hemilä et al. 2016). Digitalisaation kautta voidaan luoda uutta toiminnallista, taloudellista ja emotionaalista arvoa. Digitalisaatio mahdollistaa tuottavuustehokkuuden parantamisen lisäksi myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja liiketoimintamallin täydellisen uudistamisen.

Liiketoimintamallin uudistaminen lähtee liikkeelle asiakasarvon uudelleen määrittelystä ja digitalisaation mahdollisuuksia analysoimalla. Digitalisaation mahdollisuuksien tunnistaminen on sekin iso haaste, kuten Navigoi onnistuneesti digimuutoksessa -blogikirjoituksessa todettiin.

Digitalisaatio on iso mahdollisuus ja strateginen panostus, joka vaatii usein liiketoimintastrategian uudistamisen. Digitalisaatiolle luodaan strategian kautta suunta ja raamit, kun on luotu ymmärrystä tulevaisuuden asiakasarvosta ja digitalisaation mahdollisuuksista. Liiketoiminnan uudistumista tulee johtaa, ja toteutukseen tarvitaan erilaisia osaamisia.

Rohkeutta osaamisten ja teknologioiden yhdistämiseen

Suomi – Teollisen internetin Piilaakso -raportti totesi, että Suomen heikkoutena voidaan pitää näköalattomuutta ja yhteisen tarinan puuttumista sekä työmarkkinoiden ja -yhteisöjen jäykkyyttä työtehtävien ja prosessien muuttamisessa (Ailisto et al. 2015). Digitalisaation kehittämisessä ja soveltamisessa tarvitaan uudenlaista osaamisia yhdistävää innovaatiotoimintaa sekä uusia tapoja johtaa organisaatioita.

Maailmalla suuryritykset panostavat organisaation diversiteettiin eli erilaisten osaamisten yhdistämiseen (esim. Intel, Microsoft). Menestyksekkäässä liiketoiminnassa on panostettava oman organisaation diversiteettiin sekä monipuolisiin kompetensseihin ja kommunikointikykyihin (Hemilä et al. 2016). Menestys ei siis välttämättä vaadi uuden teknologian kehittämistä, vaan teknologioiden ja osaamisten yhdistämistä liiketoimintaan uusin tavoin.

Yritysten tulee nyt tarttua digitalisaation haasteeseen ja mahdollisuuteen sekä luoda digitaalisuuteen perustuva liiketoimintamalli. Uudella ja rohkealla tavalla yhdistelemällä osaamisia sekä teknologioita löytyy tulevaisuuden liiketoiminnan menestyskonsepti. Me VTT:llä autamme teitä mielellämme liiketoiminnan uudistumisessa.

Jukka Hemilä, erikoistutkija

Anna Viljakainen, tutkija

Lähteet:

Ailisto, Heikki (toim.); Mäntylä, Martti (toim.); Seppälä, Timo (toim.); Collin, Jari; Halén, Marco; Juhanko, Jari; Jurvansuu, Marko; Koivisto, Raija; Kortelainen, Helena; Simons, Magnus; Tuominen, Anu; Uusitalo, Teuvo. 2015. Suomi – Teollisen internetin piilaakso. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 4/2015. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. 32 + 4 s. ISBN 978-952-287-174-9.

Hemilä, Jukka; Kallionpää, Erika; Lanne, Marinka; Murtonen, Mervi; Rantala, Jarkko; Ala-Maakala, Mariikka. 2016. Arvosta! – Kuinka asiakasarvoa vaalitaan? VTT & TTY. 55 s.