Smart City is on its way – towards interoperable systems or vendor lock-in?

Digitalisation is rapidly taking over every part of the urban environment: roads, vehicles, energy networks, security systems, and water and waste systems. Information can be gathered from places of all kinds, and used in all kinds of ways to provide better services. This evolution is developing into a megatrend known as the Smart City: an urban environment in which full use is made of ICT technologies and where services are flexible and run in real-time.

In his VTT blog, Matti Kokkala described Smart City as a development trend from large, centralised units towards distributed and networked solutions. In its essence Smart City will enable more modular, decentralized operating models and empower citizens and businesses to create valuable services in the urban environment. Although Smart City still lacks a precise definition, it is generating a huge amount of buzz both internationally and nationally. Leading cities and technology companies are currently investing heavily in new Smart City solutions. The Smart City market is expected to grow significantly in the next few years and will thus also present a major possibility for Finnish companies.

Smart City is also an important theme domestically in Finland. It offers cities the opportunity to create new valuable services, improve productivity, streamline processes and save costs. It also introduces new ways to engage citizens and businesses, and tools for more sustainable and environmentally aware city planning.

Fragmented Smart City solutions a key challenge

Despite the huge potential, in practice Smart City solutions tend to be fragmented, where cities but also the different Smart City sectors such as mobility, built environment and energy work in isolation. This has created a situation in which innovations do not diffuse between cities and sectors, economies of scale are not reached and markets do not grow to their full potential. Traditionally IT procurements by cities in Finland and by the public sector in general, have been problematic. In many cases procurements lead to a vendor lock-in situation where large closed and vertically integrated solutions are procured that are not interoperable with the systems of other cities. Even though the needs are to a large degree the same, dedicated solutions are built for each city. This poses challenges also for the suppliers, which have to spend a great deal of resources to unnecessary tailoring and integration, instead of benefiting from economies of scale. On the other hand, also SMEs have suffered from large procurements, which typically favour large companies.

Although the Smart City evolution is still in its early stages, there is a danger that such fragmentation continues and that dedicated vertically integrated solutions are built for each city and sector. At the other end, a scenario can be also envisioned where a single player (whether public or private) takes a gatekeeper role and creates one huge silo to which all of the data is integrated.

Interoperability and modularity in a key role

Interoperability and modularity should be at centre of Smart City development. It is worth remembering that for example the global success of the Internet and mobile networks was based largely on interoperability and a modular, scalable architecture both on a technical and business level. Valuable lessons can be learned from these historical examples and leveraged also in Smart City development.

Many positive development trends are emerging in Finland. For example open source code is increasingly used in procurements. Also, the use of open data and open APIs is becoming more common and seems to be a very promising trend. In parallel to these, additional ways to achieve interoperability and a multi-buyer and multi-vendor market could be introduced. A key tool in this respect could be the testing and certification of the interoperability of the systems. Recently for example in Finland, the National Archive of Health Information Services (Kanta) has introduced a testing and certification service, which suppliers can use to validate system interoperability and enable the transfer of prescriptions from health centres to pharmacies. System interoperability could also be enhanced by city procurement. When many cities are procuring  systems for similar purposes, they could agree on common principles and interfaces that would be used, but still procure the systems independently, and thus enable the emergence of multi-vendor market.

Towards more interoperability in Smart City

These kinds of horizontal processes could be developed for all Smart City sectors and all cities in Finland. Many activities are ongoing which support the evolution towards interoperability, such as the joint strategy between six leading Finnish cities – 6AIKA, the creation of a National Service Channel based on Estonia’s Data Exchange Layer X-road, Tekes programmes (e.g. Witty City and Smart Procurement), the increased usage of APIs and the introduction of MyData, i.e. personal data gathered from each and every one of us. Additionally, single actors such as Forum Virium (e.g. the CitySDK project), Association of Finnish Local and Regional Authorities, The Finnish Centre for Open Systems and Solutions (COSS), buildingSMART Finland and ITS Finland have shown good example and also VTT plans to contribute in order to make this evolution path a reality.

Interoperability will be a key issue in the evolution of Smart Cities. The different stakeholders working with Smart City solutions need to be challenged to come up with new ways to support modularity and interoperability. Finland could also lead the way in enabling an open multi-buyer and multi-vendor environment in the global Smart City competition. Now is the right time to move firmly towards a horizontal Smart City market-structure, before it gets locked into closed solutions.

Thomas Casey,

Research Scientist, Business Ecosystem Development

Smart City tulee – kohti yhteentoimivia järjestelmiä vai toimittajaloukkua?

Digitaalisuus on kovaa vauhtia leviämässä kaupunkiympäristön jokaiseen kolkkaan: teihin, ajoneuvoihin, energiaverkkoihin, turvallisuusjärjestelmiin sekä vesi- ja jätehuoltoon. Tietoa pystytään keräämään mitä erilaisimmista paikoista ja hyödyntämään mitä erilaisimmilla tavoilla. Kehitys on kiteytymässä yhteen megatrendiin, joka kulkee nimellä Smart City: kaupunkiympäristö, jossa ICT-teknologioita hyödynnetään täysimääräisesti ja palvelut toimivat reaaliaikaisesti ja joustavasti.

Matti Kokkala kuvasi Smart Cityä VTT:n blogissaan erityisesti kehityksenä keskitetyistä suurista yksiköistä kohti hajautettuja ja verkottuneita ratkaisuja. Smart City mahdollistaakin aivan uudet modulaarisemmat toimintamallit. Vaikka termi hakee vielä tarkkaa määrittelyä ja voi tapauksesta riippuen pitää sisällään erilaisia teknologioita ja toimialoja, vipinää sen ympärillä on valtavasti niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla. Kaupungit ja teknologiayhtiöt investoivat tällä hetkellä vahvasti uusiin ratkaisuihin ja kehitykseen. Smart City -markkinan uskotaankin kasvavan merkittävästi seuraavien vuosien aikana. Vientipotentiaali suomalaisille yrityksille on siis mittava.

Myös kotimaisella tasolla Smart City on tärkeä teema ja se voi parantaa merkittävästi tuottavuutta ja luoda uudenlaista arvoa. Smart City -ratkaisut tarjoavat kaupungeille mahdollisuuden sujuvoittaa prosesseja, säästää kustannuksissa ja kuroa kiinni julkisen sektorin alijäämää. Tämän lisäksi tarjolla on uudenlaisia tapoja aktivoida kaupunkilaisia sekä edistää kestävää, ympäristötietoisempaa kehitystä. Horisontissa näkyy myös merkittävä mahdollisuus edistää yritystoiminnan kehittymistä kaupungeissa.

Haasteena sirpaloituneet järjestelmät

Haasteitakin on edessä. Vaikka potentiaali on valtava, käytännössä kuitenkin Smart City -ratkaisut ovat tällä hetkellä paljolti sirpaloituneita ja kaupungit sekä toimialasektorit (esim. liikenne, rakennettu ympäristö ja energia) toimivat erillään. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa innovaatiot eivät leviä kaupunkien ja sektorien välillä eivätkä markkinat pääse kasvamaan täysimääräisesti. Perinteisesti kuntien ja ylipäätään julkisen sektorin IT-hankinnat ovat olleet ongelmallisia. Usein päädytään ns. toimittajaloukkuun ja tilataan suljettuja, räätälöityjä ja vertikaalisti integroituja ratkaisuja, jotka eivät toimi yhteen muiden kuntien järjestelmien kanssa. Karkeasti sanottuna tarpeet ovat usein samat, mutta pyörää keksitään uudelleen. Asetelma on ollut ongelmallinen myös toimittajayrityksille, jotka joutuvat räätälöimään ja integroimaan ratkaisuja liikaa eivätkä pääse hyödyntämään skaalaetuja. Toisaalta myös PK-sektori on kärsinyt, koska se ei ole päässyt täysimääräisesti mukaan isoihin hankintoihin, jotka tyypillisesti menevät suurille yrityksille.

Vaikka Smart City-kehitys on vasta alkumetreillä, uhkakuva on, että tämänkaltainen siiloutuminen, jossa kehitetään kaupunki- ja sektorikohtaisia ratkaisuja, jatkuu. Toisaalta toisessa ääripäässä uhkakuvana on myös, että monen eristyksessä olevan pienen siilon sijaan meillä on yksi valtava siilo, johon kaikki tietomme integroidaan, minkä johdosta yksi iso taho (oli se sitten yritys tai julkinen toimija) on portinvartijaroolissa.

Yhteentoimivuus ja modulaarisuus avainasemassa

Smart City-kehityksen keskiössä tulisikin olla järjestelmien yhteentoimivuus, avoimuus ja modulaarinen lähestymistapa. On hyvä muistaa, että esimerkiksi Internetin ja mobiiliverkkojen maailmanlaajuisen menestyksen takana oli nimenomaan yhteentoimivuus ja modulaarinen skaalautuva arkkitehtuuri niin teknisellä kuin liiketoiminnan tasolla. Historiallisista esimerkeistä voidaan oppia ja tuoda parhaita käytäntöjä myös Smart City-kehitykseen ja -ratkaisuihin.

Positiivista on, että erilaisia tapoja avoimuuden lisäämiseen on alkanut levitä. Avoimen lähdekoodin käyttö järjestelmähankinnoissa on lisääntymässä. Myös avoin data ja avoimien toiminnallisten ja ohjelmointirajapintojen (APIen) käyttö ovat yleistymässä ja hyvin lupaava kehityssuunta. Rinnalle voitaisiin tuoda myös muitakin menetelmiä yhteentoimivuuden ja monen ostajan ja toimittajan markkinan aikaansaamiseksi. Yksi keskeinen työkalu voisi olla järjestelmien yhteentoimivuuden testaus ja sertifiointi. Esimerkiksi Kansallinen Terveysarkisto (Kanta) tarjoaa jo nyt testaus- ja sertifiointipalvelun, jolla toimittajat voivat varmistaa järjestelmien yhteentoimivuuden ja reseptejä voidaan näin siirtää kätevästi terveysasemilta eri apteekkeihin.

Tilaajapuolella esimerkiksi kaupunkien hankinnoilla voitaisiin parantaa yhteentoimivuutta. Kun monta kaupunkia on tilaamassa samanlaista järjestelmää, hankinnoille voitaisiin sopia yhteiset raamit, mutta ne voisi toteuttaa paikallisesti, ja näin pystyttäisiin hyödyntämään toisaalta skaalaetuja, mutta toisaalta samalla räätälöimään ratkaisuja paikallisiin tarpeisiin ja mahdollistaa ns. monitoimittajaratkaisut.

Kohti horisontaaleja toimintatapoja

Horisontaaleja toimintatapoja voitaisiin kehittää kaikille Smart City-sektoreille ja kaikkiin kuntiin. Meneillään on useita aktiviteetteja, jotka tukevat kehityssuuntaa kohti yhteentoimivuutta: mm. kuuden suurimman kaupungin yhteisstrategia 6AIKA, Viron X-road arkkitehtuuriin perustuvan Kansallisen palveluväylän rakentaminen, Tekesin ohjelmat (mm. Fiksu kaupunki ja Huippuostajat), APIen hyödyntäminen  sekä meistä kaikista kerätyn henkilötiedon (ns. MyDatan) esiintuominen. Lisäksi yksittäiset toimijat kuten Forum Virium (mm. CitySDK-projekti), Kuntaliitto, COSS ry (Avoin Kunta-aloite), buildingSMART Finland sekä ITS Finland ovat näyttäneet esimerkkiä ja myös VTT on näissä talkoissa mukana.

Yhteentoimivuus tulee olemaan yksi keskeisimmistä haasteista Smart City -kehityksessä. Oleellista on haastaa toimijakenttää miettimään uudenlaisia toimintamalleja, jotka tukevat modulaarisuutta ja yhteentoimivuutta. Suomi voisi toimia suunnannäyttäjänä, ja ottaa avoimuuden valttikortikseen myös kansainvälisessä Smart City-kilpailussa. Nyt on oikea aika pyrkiä vahvasti kohti horisontaalista Smart City -markkinarakennetta ennen kuin se lukkiutuu suljettuihin ratkaisuihin.

Thomas Casey

Tutkija, Liiketoimintaekosysteemien kehitys