Älyvaatetus tulee – oletko valmis?

Älyvaatetukselle on ennustettu vähintäänkin kymmenen viimeisintä vuotta huomattavia kansainvälisiä liiketoimintamahdollisuuksia. Viimeaikaisen sensori-, tietoliikenne- ja muun teknologian merkittävän kehittymisen myötä aika alkaa olla kypsä todella merkittävien kansainvälisten läpimurtojen tekemiseksi.  

Vedä älyvaate päällesi ja koe älyvaatteen menestystarinoita.

Antti Asentaja – turvallisesti tarkkaa työtä vaativissa olosuhteissa

Hyötytuulen Tahkoluodon tuulivoimapuiston Antti Asentaja siirtyy veneellä asennuskohteeseen syysmyrskyssä. Työnjohto monitoroi Antin matkaa asennuspaikalle ja kuittaa, että hän on päässyt turvallisesti perille. Antti kiipeää räntäsateessa torniin, mutta koleat olosuhteet eivät tunnu niin vaikeilta, koska hänellä on älykengissään lämmityselementit, jotka pitävät hänen jalkansa lämpiminä. Antin työtakkiin asennettu kiihtyvyysanturi kuitenkin tunnistaa, että torniin kiipeäminen lisää lämmöntuottoa ja hänen älypuhelimeensa asennettu lämpöaistimuksen älysovellus lopettaa kenkien lämmittämisen ennen kuin Antille tulee liian kuuma – lisäksi älysovellus antaa takin selkäpuolelle liitetylle toiminnalliselle tuuletusaukolle automaattisen avaussignaalin. Antti ryhtyy asentamaan tuuliturbiinin nasellissa isoja pultteja. Työnjohto seuraa Antin sykettä ja hengitystiheyttä havaiten tunnin asennuksen jälkeen huolestuttavaa kuormittuneisuutta – ja lähettää Antille kehotuksen pitää pienen tauon. Antti pitää taukoa, mutta samalla hän huomaa, että ahtaassa nasellissa on kytevä kaapeli. Tilaan asennettu anturi on jo antanut automaattisen hälytyksen lähimmälle viranomaisten pelastusyksikölle, ja Antti kuittaa älytakistaan, että hän on itse toimintakunnossa ja pystyy rajaamaan uhkaavan palotilanteen. Antti ja ajoissa paikalle ehtivä pelastusyksikkö saavat yhdessä sammutettua kytevän kaapelin, ja asennustyöt voivat jatkua normaalisti.

Antti Asentaja

Ville Vaeltaja – mukavasti nauttien luonnosta

Aktiivisena ulkoilijana Ville Vaeltaja hankkii älytakin vaellusretkelleen. Takissa oleva anturointi seuraa reaaliajassa sään kehitystä, ja Ville voi seurata älypuhelimellaan ilman lämpötilan ja suhteellisen kosteuden kehitystä. Koska lämpötila näyttää olevan laskemassa sääennustetta nopeammin, Ville päättää valita hieman lyhyemmän reitin. Ville on antanut kotiin jääneelle vaimolleen Maijalle pääsyn monitorointidataan – ja hän saakin Maijalta viestin, että kelin viilenemisen takia, tuntuu fiksulta lyhentää vaellusta. Ville lähtee reippaasti liikkeelle. 15 minuutin matkanteon jälkeen älytakin kiihtyvyys- ja sykeanturit tunnistavat, että Villen aktiivisuustaso on selvästi koholla. Älypuhelimeen asennettu sovellus arvio, että tällä aktiivisuustasolla hänen painoisensa henkilön lämmöntuotto on noussut niin paljon, että (tällä vaatetuksella ja tässä säässä) hänen tulisi hiki 4 minuutin kuluttua. Hikoilun vähentämiseksi sovellus lähettää funktionaaliselle älytakille yksilöllisen säätösignaalin siitä, että takin sivuilla olevia tuuletusaukkoja tulee avata 13 mm. Älytakki avaa tuuletusaukot. Ville jatkaa matkaansa, kunnes tulee taukopaikalle, jossa hän tekee nuotion, istuu alas ja ryhtyy valmistamaan välipalaa. Älytakin sensorit tunnistavat laskeneen aktiivisuustason, lämpötilat hänen selkä- ja rintapuolellaan. Takin säätösovellus arvioi, että näissä olosuhteissa Villen hiki laskee ja vilu tulisi 7 min kuluttua. Tämän välttämiseksi sovellus antaa säätösignaalin älytakille tuuletusaukkojen sulkemiseksi, ja Ville nauttii välipalan pienessä tihkusateessa. Kotiin päästyään Ville katsoo tabletiltaan vaeltamansa reitin ja päättää jakaa sen sosiaalisessa mediassa myös retkeilykavereilleen.

Ville Vaeltaja

Risto Reipas – puuhaten ulkona ja sisällä

Maija-äiti lähtee viisivuotiaan Risto-pojan kanssa aamupalan jälkeen leikkipuistoon. Vaikka ulkona on reilut 10 astetta pakkasta ja pureva viima, niin tämä ei haittaa Ristoa lainkaan, sillä hänellä on päällään uusia älyhaalari. Älyhaalari nimittäin tunnistaa kylmät olosuhteet ja lämmittää Riston selkää yksilöllisesti juuri hänelle näissä olosuhteissa sopivalla 3,2 W lämmitysteholla. Kun Risto on leikkinyt peuhaamalla lumessa 5 minuuttia, niin älyhaalari tunnistaa, että lämmitysteho on tarpeeton ja lopettaa sen. Reilun tunnin ulkoilun jälkeen äidille tulee hieman kylmä, ja hän lähtee käymään kaupassa pojan kanssa. Äidin tulee kaupassa hieman kuuma. Riston on mukava olla myös sisällä kaupassa, sillä hänen haalareissaan on lämpimät olosuhteet tunnistavat tuuletuselementit, joiden avautumisen äiti huomaa älypuhelimessa olevan sovellusohjelman lähettämästä viestistä.

Risto Reipas

Paula Postinkantaja – rivakasti ympäri vuoden säässä kuin säässä

Paula on jakamassa vuorollaan aamupostia marraskuisessa lähiössä. Äly-t-paidassa on aktiivisuustasoa sekä lämpötilaa ja suhteellista kosteutta monitoroivaa langatonta teknologiaa. Ulkona on poikkeuksellisesti pakkasta 10 astetta, joten älykengät lämmittävät varpaita ja älyhansikkaat lämmittävät sormia. Porraskäytävässä sisälämpötila on +15 astetta. Paula kiipeää ripeästi portaikon ylimpään, kolmanteen kerrokseen. T-paidan anturit tunnistavat, että kehon lämpötila on nousussa. Ennen kuin Paulan tulee hiki, lämmitys elementit menevät pois päältä, ja älytakin helmassa ja kainaloissa olevat tuuletuselementit avautuvat. Ulkona lämpötila on niin alhainen, että Paulan älypuhelimeen asennettu laskentasovellus ohjaa tuuletuselementit kiinni – eikä hänen tule kylmä siirtyessään naapuritaloyhtiöön tuulisessa pakkaskelissä. Vaikka Paulan takissa on aktiivinen valoelementti, hän on liukastua puutteellisesti hiekoitetulla pihalla. Älykengän kiihtyvyysanturi tunnistaa tämän ja lähettää vaaratilanteesta aika- ja paikkaleimatun sähköisen viestin Paulan vuoropäällikölle. Vuoropäällikkö tiedustelee tekstiviestillä, että onko kaikki OK. Paula kuittaa, että voi hoitaa vuoronsa loppuun – tämä oli tällä kertaa vain ”läheltä piti” -tilanne.

Paula Postinkantaja

Paavo Palomies – turvallinen sankari

Paavon yksikkö saa hälytyksen uhkaavaan kerrostalon palo-onnettomuuteen. Paavo pukee savusukeltajan älyvaatetuksen päälleen ja saapuu ensimmäisen yksikön mukana palopaikalle. Kiireisimpänä tehtävänä on pelastaa kolmannen kerroksen huoneistosta liikuntarajoitteinen asukas. Palopäällikkö ohjeistaa Paavon savusukelluksen, seuraa Paavon etenemistä paikannussovelluksen avulla ja antaa tälle reittiohjeita omalta tabletiltaan saatavien palavan talon pohjapiirustusten mukaan. Uhkaava toisen kerroksen huoneistopalo tuottaa savua porraskäytävään. Palopäällikkö näkee Paavon vaatetukseen liitettyjen antureiden mittaamat savukaasuindeksit tabletillaan, ja samat tiedot näkyvät Paavon kypärään asennetun lisätyn todellisuuden näytöstä. Paavo saa ohjeet edetä ripeästi huoneistoon, ja tässä auttaa myös infrapunanäyttö. Hän pääsee huoneistoon, ja siirtyy pelastettavan asukkaan kanssa huoneiston parvekkeelle, josta heidät pelastetaan tikasauton nostokoriin. Paloasemalla käydään vielä läpi tallennetun pelastustapahtuman aikana antureiden keräämä mittausaineisto. Tästä aineistosta huomataan, että Paavon syke oli enimmillään 188 ja happisaturaatio laski alimmillaan lukemaan 78 %. Näitä tietoja hyödynnetään myös Pelastusopiston seuraavan kevään kurssin materiaalissa keskusteltaessa ja kehitettäessä pelastustoimen yleisiä toimintakäytäntöjä.

Paavo Palomies

Mitä yhteistä näillä edellä kuvatuilla mahdollisilla menestystarinoilla on? Ainakin niissä on kuvattu älyvaatetuksen tarjoamia hyötyjä loppukäyttäjille – ja sehän on koko jutun pihvi: älyvaatetuksesta tulee merkittävää liiketoimintaa silloin ja vain silloin, kun teknologia saadaan palvelemaan ihmistä.

Älyvaatetus tulee – oletko valmis?

#SmartClothing2 Pekka Tuomaala VTT

Pekka Tuomaala, johtava tutkija
040 720 1724 , pekka.tuomaala (a) vtt.fi

Twitter: @pekka_tuomaala

Smart clothing is on its way – are you ready?

Major international business opportunities have been forecast for smart clothing for at least the last 10 years. Important, recent developments in sensors, telecommunications and other technologies mean that the time is ripe for major international breakthroughs.

Pull on some smart clothing and experience some smartwear success stories.

Andy the installation engineer – safe, precision work in challenging conditions

An employee at Hyötytuuli’s Tahkoluoto wind farm, Andy travels to an installation site by boat during an autumn storm. The supervisor monitors Andy’s journey to the installation site and notes his safe arrival. Andy climbs up the tower in pouring raining, but the chilly conditions don’t seem so hard since his smart shoes are equipped with heating elements which keep his feet warm. However, an accelerometer installed in his work jacket detects the extra heat generated by his climb up the tower and a smart heat-detecting application in his smartphone switches off the shoe heating before he becomes too warm. It also sends the functional ventilation gap on the back of this jacket an automatic signal to open. Andy begins installing large bolts in the nacelle (turbine housing). The supervisor monitors Andy’s pulse and respiratory rate. An hour after the installation work, she notices a worrying amount of strain and sends Andy a message urging him to take a short break. Andy takes a break but also notices a smoking cable in the narrow nacelle. A detector installed in the nacelle has already alerted the nearest rescue unit and Andy uses his smart jacket to confirm that he is in good working condition and can section off the threat of fire. Andy and the rescue unit that arrives extinguish the smouldering cable together and the installation work can continue normally.

Antti Asentaja

Tommy the Trekker – enjoying nature in comfort

As an active outdoors person, Tommy the Trekker takes his smart jacket along when trekking. A sensor in the jacket follows the weather conditions in real time and Tommy can use his smartphone to monitor changes in air temperature and humidity. Tommy chooses a slightly shorter route when the temperature seems to be dropping faster than forecast. Tommy has given his wife access to his monitoring data – she sends him a message from home to say that, since it is getting colder, he should probably shorten this hiking trip. Tommy gets moving. 15 minutes later, the acceleration and pulse rate sensors on his smart jacket sense that his level of activity has clearly risen. A smartphone application calculates that, for someone of his weight, his body is generating so much heat that (in these clothes and in this weather) he will start to sweat in four minutes. To reduce the amount of sweating, the application sends a personalised control signal to his functional smart jacket, telling it to open the ventilation gaps on the sides his jacket by 13 mm. The smart jacket opens the ventilation gaps. Tommy keeps walking until he reaches a resting place, where he makes a fire, sits down and starts to prepare a snack. The smart jacket’s sensors detect a decrease in activity level and temperatures on the back and chest. Its control application calculates that, in these conditions, he will sweat less and begin to chill in around 7 minutes. To avoid this, the application sends a control signal which closes the ventilation gaps in the jacket and Tommy enjoys his snack in a light drizzle. Back home, Tommy use his tablet to view the route he took and decides to share it with his friends via the social media.

Ville Vaeltaja

Playful Pete – bustling indoors and outside

Mary heads for the playground after giving her five year old, Pete, his breakfast. Pete is not bothered at all by the ten degrees of frost and sharp wind, since he is wearing a new pair of smart overalls. The overalls sense cold weather and warm Pete’s back at a setting of 3.2W, which is just right for him in these conditions. When Pete has been playing in the snow for five minutes, the smart overalls sense that heating is unnecessary and cut the power. After an hour, Mum starts getting cold and heads for the shop with her son. In the shop, she becomes a little too warm. Pete is just as comfortable in the shop as he was outside, because the ventilation elements in his overalls sense the warmer conditions, and his mother opens them upon receiving a message from a smartphone application.

Risto Reipas

Paula the postwoman – brisk delivery rounds no matter the weather

Paula is delivering the morning post in a suburb in November. Her smart T-shirt includes wireless technology that monitors her activity level, and the temperature and humidity. It is unusually cold outside – 10 degrees below freezing – and her smart shoes and gloves are warming her fingers and toes. The internal temperature on the stairwell is +15 degrees. Paula climbs the stairs briskly to the top floor, three floors high. Sensors in her T-shirt detect that her body temperature is rising. Before she starts to sweat, the heating elements switch off and the ventilation elements in the hem and armpits of her smart jacket open up. Outside, the temperature is so low that the computation application on Paula’s smartphone closes the ventilation elements – and she remains warm while going to the neighbouring block of flats. Despite the active light element in her coat, Paula almost slips in the poorly gritted yard. The accelerometer in her smart shoes detects this and sends a time and place-tagged electronic message from the place of the incident to Paula’s shift manager. The shift manager sends a text message to ask if everything is OK. Paula acknowledges that she can handle the rest of her shift – this time it was just a “near-miss”.

Paula Postinkantaja

Fred the fireman – a safe hero

Fred’s unit is called out to fight a dangerous looking fire in an apartment building. Fred puts on his smart smoke diving outfit and arrives at the scene with the first unit. His most urgent task is to rescue a person with limited mobility from the third floor. The Fire Chief guides Fred’s smoke diving, uses a positioning application to watch his progress and gives him directions based on a floor plan of the building available on his own tablet. The dangerous apartment fire on the second floor is belching smoke onto the stairway. Based on sensors on Fred’s clothes, the Fire Chief can see fume indicators on his tablet; Fred can see the same information on an augmented reality display installed in his helmet. He receives instructions to get to the apartment quickly – an infra-red display helps him to find it. He enters the apartment and takes the endangered resident to the balcony, from where they are rescued by the fire engine’s turntable crane. Back at the fire station, the team reviews measurement data stored by sensors during the rescue operation. The data reveals that Fred had a maximum pulse rate of 188 and his oxygen saturation level fell to 78% at its lowest. This data is also used as part of the Rescue Department’s material when discussing and developing the fire service’s joint materials at a course given in the following spring.

Paavo Palomies

What do these possible success stories have in common? They at least describe the benefits of smart clothing for end users, and that is what lies at the heart of the matter: smart clothing will become a major business when, and only when, the technology serves people.

Smart clothing is on its way – are you ready?

#SmartClothing2

Pekka Tuomaala VTT

Pekka Tuomaala, Principal Scientist
+358 40 720 1724, pekka.tuomaala (a) vtt.fi
Twitter: @pekka_tuomaala

Bulk or personalised heating services?

Too many ‘service concepts’ are based on the same bulk offering, no matter the customer. But doesn’t genuine service ultimately mean giving the customer the service product that he or she, in particular, really needs right at that moment? One of the logical justifications for bulk services lies in their rational and, from the viewpoint of service production, cost-effective nature. Or that, since genuine individual needs simply cannot be identified during the provision of bulk services, they cannot be fulfilled anyway.

A concrete example of bulk services is the production of heat for the end users of various premises. Heating for buildings is traditionally produced by adjusting heating and cooling systems to provide an ‘appropriate’ level of heat; for example, a temperature of 21.5˚C. After this, the end-users of the premises are told that if the ‘suitable’ temperature level happens to be unsuitable, they can select a more suitable one using individual controls in each room. However, surveys of real estate managers reveal that complaints are made about excessively high temperatures in over 90 per cent of buildings, but that complaints about excessively low temperatures are made in the same percentage of cases, according to the same surveys. Why?

I would explain this by suggesting that there was no means of identifying individual heating needs and thereby using personalised services to guarantee satisfied customers. In studies conducted at VTT over the last two years, I have found individual physiques to be the key factor in explaining personal heating needs. Of course, there is no right or wrong physique – we are all certainly individual in this respect. For example, there is one difference between the sexes that is of statistical significance: on average, men have 5 to 15kg more muscle mass than women. In light of this, I have one, eternal question for people who live in heterosexual relationships: if their clothing and activity levels are similar, which one will feel the chill more easily in the same temperature – the man or the woman? Stated in dry, engineering terms, muscle typically produces 1 to 4W of heat per kg of muscle, when fat tissue, our ‘fuel tank’, produces only 0.004W per kg of fat.

How, then, might the personalised heating services of the future work in technical terms? Three steps are needed:

  1. The heated/cooled space and its users need to be monitored
  2. A temperature setting should be made based on the actual need derived from the monitoring data
  3. The right temperature can be created for the space in question, using building automation and an HVAC system

So what should the user of the room do to ensure that this personalised service concept works in practice? Nothing more than entering the room and enjoying the comfortable temperature.

Of course, I am aware that many questions on such a service remain open and unresolved. First, at least two critical, privacy protection issues come to mind: how can confidentiality be guaranteed with respect to data on the physique of the person concerned, and how can we ensure that information on their movements while on the premises is not misused? The second practical challenge is technical: how can existing buildings be equipped with sensors and adjusted on a case-by-case basis? And then there is the problem of open-plan offices and meeting rooms: based on whom should the temperature be set when there are as many preferences in the room as there are people? On the other hand, the basic setting could be chosen on some grounds or other: the lowest setting for the season when in energy-saving mode; or the average of the preferences of those present – or the setting preferred by the most experienced or oldest person present. In any case, it would be better than the current situation, where everyone adapts to whatever the bulk service offers at the time.

I have been championing the testing of a personalised room heating service of this kind in suitable premises in VTT. I think there is considerable potential in the idea. Above all, it could increase the satisfaction of office users with the quality of their indoor environment – which would do no harm in terms of comfort and thereby productivity. In addition, this service concept would take the use, or lack of use, of the facilities into account – energy efficiency would improve if there was no need to heat or cool empty facilities. At the same time, we could even promote the commercialisation of high-tech via VTT.

Pekka Tuomaala, Principal Scientist

Bulkkia vai yksilöllisyyttä lämpöolosuhteisiin?

Monissa ”palvelukonsepteissa” tarjotaan nykyään aivan liian usein yhtä ja samaa bulkkia kaikille. Mutta eikö todellinen palvelu ole lopulta sitä, että palvelutuote on juuri sitä, mitä asiakas todella tarvitsee – nimenomaan juuri hän ja juuri sillä hetkellä? Yksi looginen peruste bulkkipalvelulle voi olla se, että se tarjotaan rationaalisesti – ja palvelun tuottamisen kannalta kustannustehokkaasti. Tai sitten vaihtoehtoisesti bulkkipalveluissa todellisia yksilöllisiä tarpeita ei jostain syystä osata tunnistaa – eikä siis tämän takia myöskään täyttää.

Yksi konkreettinen esimerkki bulkkipalveluista on lämpöolosuhteiden tuottaminen erilaisten tilojen loppukäyttäjille. Rakennusten lämpöolosuhteet tuotetaan perinteisesti niin, että ensin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät mitoitetaan jollekin ”sopivalle” lämpötilatasolle esimerkiksi 21,5 ˚C. Tämän jälkeen tilojen loppukäyttäjille kerrotaan, että mikäli annettu ”sopiva” lämpötilataso ei kelpaa, voitte valita itsellenne sopivimmat lämpötilat tilakohtaisia säätölaitteita käyttämällä. Kiinteistöjen ylläpitäjille tehdyissä kyselyissä ilmenee kuitenkin, että yli 90 prosentissa rakennuksista valitetaan liian korkeista lämpötiloista – ja yli 90 prosentissa rakennuksista valitetaan saman kyselyn mukaan myös liian alhaisista lämpötiloista. Miksi?

Oma selitykseni näille lämpöolosuhteisiin liittyville valituksille on se, että yksilöllisiä lämpöolosuhdetarpeita ei ole osattu tunnistaa eikä tämän takia myöskään tyydyttää yksilöllisillä palveluilla. Olen havainnut VTT:llä viimeisten kahden vuoden aikana tekemissäni tutkimuksissa, että ihmisten yksilöllinen kehonkoostumus on kaikkein keskeisin selittävä tekijä yksilöllisille lämpöolosuhdetarpeille.

Tunnetusti ei ole olemassa oikeaa sen enempää kuin väärääkään kehonkoostumusta, mutta tosiasia on se, että meillä itse kullakin on yksilöllinen kehonkoostumus. Esimerkiksi sukupuolten välillä on yksi tilastollisesti merkittävä kehonkoostumukseen liittyvä ero: miehillä on keskimäärin 5–15 kg enemmän lihasmassaa kuin naisilla. Tähän liittyen minulla on yksi kestokysymys niille, jotka elävät heteroparisuhteessa: mikäli vaatetus ja aktiivisuustaso ovat samat, kumpi palelee samoilla lämpöolosuhteissa helpommin – nainen vai mies? Lihas nimittäin tuottaa tylsillä insinööriluvuilla laskettuna lämpöä tyypillisesti 1–4 W/lihaskilo, kun esimerkiksi ihmisen ”bensatankkina” oleva rasvakudos tuottaa 0,004 W/rasvakilo.

Miten sitten yksilöllisiä lämpöolosuhdepalveluja voitaisiin teknisesti tuottaa tulevaisuudessa? Tähän tarvitaan kolme vaihetta:

  1. Monitoroidaan lämmitettävää/jäähdytettävää tilaa sekä sen käyttäjiä.
  2. Määritetään monitorointitietojen perusteella todellisen tarpeen mukainen lämpötilan asetusarvo.
  3. Tuotetaan tilaan tarpeen mukaiset lämpöolosuhteet rakennusautomaatio- ja talotekniikkajärjestelmän avulla.

Mitä tilan käyttäjältä sitten edellytetään, että tämä yksilöllinen palvelukonsepti toimisi käytännössä? Tilan käyttäjän ei tarvitse tehdä muuta kuin tulla tilaan ja nauttia hyvistä lämpöolosuhteista.

Toki tähän yksilölliseen lämpöolosuhteiden palveluun liittyy mielestäni vielä paljon avoimia ja ratkaisemattomia asioita. Ensiksikin tilojen loppukäyttäjien yksilöllisyyden suojaan liittyy ainakin kaksi ratkaistavaa näkökulmaa: miten varmistetaan yksilöllisten kehonkoostumustietojen luottamuksellisuus, ja miten varmistetaan, että yksilöiden liikkumistietoja ei käytetä väärin? Toinen käytännön haaste on tekninen: miten olemassa olevat rakennukset saadaan anturoitua ja säädettyä tilakohtaisesti? Edelleen avokonttorit ja neuvotteluhuoneet ovat pieni pähkinä: kenen mukaan tilan lämpöolosuhteet pitäisi säätää, kun tilassa on useampia henkilöitä, joilla saattaa olla erilaiset preferenssit? Toisaalta tässä uudessa palvelussa ne voidaan valita jollakin perusteella, kuten lämmityskaudella energiansäästömoodissa alhaisin asetusarvolämpötila, paikalla olijoiden keskiarvo – tai sitten iäkkäimmän tai kokeneimman yksilöllinen asetusarvo. Tämä on joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin nykyinen tilanne, jossa kaikki sopeutuvat siihen, mitä bulkkipalvelu sillä hetkellä antaa.

Omasta puolestani olen pyrkinyt edistämään tämän yksilöllisen lämpöolosuhteiden säädön testausta myös joissakin sopivissa VTT:n omissa tiloissa. Tässä on mielestäni huomattavan paljon potentiaalia. Näin voidaan ennen muuta parantaa tilojen loppukäyttäjien tyytyväisyyttä sisäympäristön laatuun – mikä ei ainakaan heikennä viihtyvyyttä – ja tätä kautta työn tuottavuutta. Lisäksi tämä palvelukonsepti tunnistaa tilojen käytön tai oikeammin käyttämättömyyden, jolloin tyhjiä tiloja ei tarvitse lämmittää eikä jäähdyttää energiatehokkuuden parantamiseksi. Samalla me voisimme edistää VTT:n keinoin korkean teknologian kaupallistamista.

Pekka Tuomaala, johtava tutkija