Robot cars – a future mode of transport

When your car moves without a driver, it suddenly begins to feel like a human and you even start talking to it. Will self-driving vehicles soon become part of everyday life? Will we be hopping into robot cars in the near future?

In May, VTT organised a customer event, where people had a genuine opportunity to find out how it feels to travel in a driverless car. A ‘safety person’ was present during the demo situation, but his only task was to monitor how the robot car behaves and enjoy amazing engineering work. However, humans are still needed to decide on the functionality of the vehicle but it has been pre-programmed as kind of a law book telling the car how to act in each situation. Time has passed since the spring day event; in the intervening period more laws have been inscribed in the book programmed into the cars, Marilyn & Martti. The next milestone was reached on 27th of June, when the silence between the engaged couple ended and the cars began exchanging data on their relative positions and avoiding each other with using the ITS G5 communication channel. Kisses are strictly forbidden, since each one would cost more than EUR 15,000.

Matti Kutila VTT

The robot cars Marilyn & Martti have provided tangible proof that motoring for future generations could and will be totally different to what we are used to. Young people use information technology, tablets, mobile phones and social media differently to those of us whose first computer was the legendary Commodore 64, acquired mainly for playing games. Cars may be here to stay, but they will be used differently – they are an efficient mode of transport that will be integrated into the transport system by the IT skills of young people, their adventurous spirit, and the availability of the ICT ecosystems. Automation will also allow drivers to become passengers which people are ordering using their mobile apps and IT clouds.

Matti Kutila VTT

Full automation is still some way off

When driving my first car (a Skoda 120 LS) in 1992, I could not imagine that, just 20 years later, my car might automatically park itself as my current car (a Volkswagen Touran) does. Similarly, in 20–30 years’ time my sons will reminisce about how their dad even drove his car in a city bustling with pedestrians, and had to do his own braking at red lights – making them to wonder how inefficient and unsafe was that era!

When I turned 18, it was obvious that I needed a driver’s licence and a car of my own. My sons may not think in the same way, since for them renting or sharing a car will also be an option, as long as they can get around – mobility will trump ownership. They are likely to obtain a driving licence of some kind, but their driving school will probably be different from mine, where the biggest challenges were memorising road signs and remembering to give way at hospital intersection in small city called Forssa. When switching on their car’s automated mode, my sons will probably need to learn how to supervise safety of the automation system and handle status messages of the in-vehicle computer units.

Matti Kutila VTT

Although I strongly believe that the future of road transport lies in automation, the transport system is unlikely to change overnight. This will occur through normal technical evolution, in which automation is introduced step-by-step one aspect, function and area at a time. Full, 24/7 automation everywhere, in any weather conditions and available for all is still 20–30 years ahead, but that is where development is taking us – I have no doubt about that. It is great to be part of the group that is moving this revolution forward and especially, be in the driver’s seat with my world-class colleagues, the VTT RobotCar Crew.

Matti Kutila_Citroen_01072016

Matti Kutila
Automated Vehicles, Research Team Leader
Twitter: @matti_kutila

Robottiautot tulevaisuuden liikkumismuoto

Se fiilis, kun auto liikkuu ilman kuljettajaa, autosta tulee inhimillinen ja sille alkaa jopa jutella. Tuleeko itsestään liikkuvista ajoneuvoista piankin arkipäivää, hyppäämmekö jo lähitulevaisuudessa robottiauton kyytiin?

VTT järjesti toukokuussa asiakastilaisuuden, jossa pääsi kokemaan aidosti, miltä tulevaisuuden liikkuminen tuntuu, kun autolla ei ole kuljettajaa. Demotilanteessa mukana oli ”turvamies”, mutta hänen tehtäväkseen jäi vain seurata robottiauton toimintaa. Ihmistä tarvitaan kuitenkin tekemään päätökset ajoneuvon toiminnasta, mutta ne päätökset on ennalta ohjelmoitu ajoneuvon sisään ikään kuin lakikirjaksi siihen, miten kussakin tilanteessa tulee toimia. Tuosta kevätpäivästä on kulunut jo tovi ja myös lakitekstin määrä parivaljakon Marilynin & Martin sisällä on kasvanut. Kesäkuun 27. päivä saavutettiin seuraava virstanpylväs, kun kihlaparin mykkäkoulu päättyi ja autot alkoivat vaihtaa ITS G5 -kommunikointikanavan kautta tietoja keskinäisestä sijainnistaan ja väistellä toisiaan. Pariskunnan väliset pusut ovatkin kiellettyjä, sillä niiden hinta olisi aina yli 15 000 euroa.

Matti Kutila VTT

Marilyn- & Martti-robottiautot ovat meille konkreettisesti osoittaneet, että tulevien sukupolviemme autoilu voi olla ja tuleekin olemaan erilaista kuin se, mihin me olemme tottuneet. Nykyajan nuoriso käyttää tietotekniikkaa toisella tavalla hyödykseen kuin me, joilla ensimmäinen tietokone oli lähinnä pelaamista varten hankittu legendaarinen Commodore 64. Autoja on nyt ja tulevaisuudessa, mutta niitä käytetään eri tavalla – ne ovat tehokas liikkumismuoto, jonka nuorison tietotekniset taidot, rohkeus ja saatavilla olevat ICT-palvelut integroivat osaksi liikennejärjestelmää. Automaatio sallii myös sen, että kuljettajasta tulee matkustaja.

Matti Kutila VTT

Täysautomaatiota saamme vielä odottaa

Eipä vuonna 1992 ensimmäistä autoa (Skoda 120 LS) ajaessani tullut edes mieleen, että ehkäpä 20 vuotta myöhemmin autoni myös parkkeeraa automaattisesti, kuten nykyinen autoni (Volkswagen Touran) tekee. Samoin poikani tulevat muistelemaan 20 – 30 vuoden kuluttua, että iskä joskus ajoi autoa jopa kaupungissa, jossa vilisti jalankulkijoita ja jolloin piti itse huolehtia jarruttamisesta punaiseen valoon – voi miten tehotonta ja turvatonta.

Kun itse tulin 18 vuoden ikään, oli itsestään selvää, että pitää ajaa ajokortti ja saada oma auto. Pojillani ei ehkä ole samaa käsitystä, vaan auton voi myös vuokrata tai jakaa, kunhan pääsee liikkumaan – liikkuminen on siis tärkeämpää kuin itse omistaminen. Ajoluvan he varmaankin suorittavat, mutta todennäköisesti autokoulu on toisenlainen kuin minulla, jolloin suurin haaste oli Forssan sairaalan tasa-arvoisen risteyksen muistaminen ja liikennemerkkien ulkoa opettelu. Pojat joutunevat ihmettelemään, miten varotoimenpiteitä pitää ottaa huomioon, kun automaatiojärjestelmä autossa käynnistetään ja mitä tietotekniset statusviestit tarkoittavat.

Matti Kutila VTT

Vaikka vahvasti uskon automaation tulemiseen liikenteessä, niin en usko, että se yhtenä kauniina vuonna muuttaa liikennejärjestelmät. Tämä tapahtuu normaalin tekniikan evoluutiopolun kautta, jossa osa-alue, funktio ja alue kerrallaan automaatio murtautuu osaksi ajamista – paino sanalla osaksi. Täysautomaatiota 24/7 kaikkialla, kaikissa keliolosuhteissa ja kaikkien saatavilla, on vielä 20 – 30 vuoden päässä tulevaisuudessa, mutta siihen kehitys menee – sitä en lainkaan epäile. On kiva olla osa sitä joukkoa, joka on tätä muutosta viemässä eteenpäin ja vieläpä kuskin penkillä yhdessä maailmanluokan kollegojen – VTT RobotCar Crew’n – kanssa.

 

Matti Kutila_Citroen_01072016

Matti Kutila
Automaattiset ajoneuvot -tutkimustiimin vetäjä
Twitter: @matti_kutila

Robotic cars are coming – are we ready?

Matti Kutila_Citroen_01072016

Robotic cars and automation in traffic were the great innovation of 2016 – or were they really? Could they perhaps just represent a long-term revolutionary path that has merely attracted special attention in recent media headlines? In any case, automotive engineering is undergoing transition from metal bending towards software development which is extremely fascinating.

Cars travelling 24/7 in a snowfall on icy roads are a future dream and more reliable technology is needed to equal surpass human driving skills. For example, a self-driving car representing the current state of the art cannot enter a multi-lane roundabout in congested Paris traffic – or at least leaving roundabout would be enormous challenge.

Automation in traffic is now top of the famous Gartner hype curve which is a measure of technology interests in industry. Unfortunately, the next few years a steady downward slope is expected before a slow rise again. Meanwhile, the automated functions will take over control of the vehicle step by step and becomes a master of driving instead of being assistants.

Development of robotic cars began more than 35 years ago

Although the media was awakened to the significant investments made in robotic cars by Google five years ago, the seeds of automation had been sown considerably earlier. Mercedes Benz introduced the first self-driving car in 1980, using the technology of the time. However, the loudest starting shot was fired at the DARPA Grand Challenge competitions, arranged by Pentagon in the U.S. between 2004 and 2007. The core of Google’s development teams was also made up of the university teams which had successfully participated in these completions.

Starting from the early 1990s, the European car industry has brought to the market a series of active, electronics-based safety systems. Through EU projects, we have had ringside seats to follow the development. Automated safety features now being released onto the market can be considered as the next generation of active safety features. Thus, the development of automation did not begin five years ago – it was initiated already 35 years ago.

Difficult road weather conditions pose a problem

Despite the product development efforts worth several billions undertaken by the automotive industry, traffic authorities and public funders, the world is not yet ready. As a matter of fact, at the current stage, fully automated vehicles are fairly primitive. Such vehicles are capable of travelling on roads at up to 50 kilometres per hour in areas covered by an accurate mapping data and during sunny weather. Cars travelling 24/7 in a snowfall on icy Finnish roads are still a distant dream, perhaps ten years away.

The current sources of sensory data are not sufficiently reliable in harsh weather conditions, and the processing capacity of vehicles to understand varying traffic incidences is far from the human brain. Not until now has the technology reached a point where sensors for talking and hearing can be installed, thanks to the capability of vehicles systems which enables them to exchange data. An obvious demand for automation in traffic exists, but the technology still needs further development. Anyway, having an opportunity to develop cars of which the public only has a faint conception is a researcher’s dream job.

Mixed traffic poses problems

The widespread adoption of automated cars is often said to improve traffic safety – after all, automation removes one of the factors underlying accidents, the human error. Traffic is also expected to run more smoothly as automated vehicles can travel closer to each other than cars with human drivers. Automated cars also facilitate the travel of such people who cannot or do not want to drive a car for some reason.

As we have had the opportunity to read during the past few weeks, gains in safety can be made, but not even automation is able to deal with every possible situation. One unfortunate collision involving a fatality has already occurred, as the sensory system of a car controlled by an autopilot failed to recognise an obstacle ahead of it. One additional challenge to safety is the fact that robotic vehicles do not travel in traffic composed of their likes, but in mixed traffic involving ordinary cars, pedestrians and cyclists.

Making traffic run smoothly requires not only automated systems but also a capability of vehicles to ‘talk to’ each other. An automated vehicle just following the car in front of it and reacting on its movements is not enough. After all, a good and experienced driver follows the traffic farther ahead, and in this way is capable of anticipating new situations. At present, human drivers are more flexible than automated cars.

What next?

The technical development of automated cars will continue and the price of its components will come down. More and varied experiments will be conducted, providing excellent data for impact assessment. At the present stage, impacts can only be assumed, with scenarios representing the opposite ends of the spectrum being equally likely. Therefore, it is important to be involved in development and research.

Components for smart cars have been developed for 30 years, and will be developed for the next 30 years. The decades to come will present challenges. The price of the components representing the previous generation will decrease, with new features being introduced in the high-end cars. Alternatively, we might be mistaken, and the traditional car industry loses the game and the new car brands will bear names such as Baidu, Google, Apple, and Tesla. The future manufacturers might even deliver a set of components to the customer who could then assemble a car by following instructions, in the same way as the furniture industry delivers its products today. Of course the automotive software is being sold separately for a monthly fee. Let’s wait and see.

The only certain thing is that traffic philosophy will change. We already have mixed traffic involving traditional cars, automated vehicles, more or less automated lightweight vehicles (such as Segway PT electric vehicles), and public transport. This will make the traffic environment highly complex. In order to help researchers to understand the changes in guiding product development in the right direction, various field tests involving motorways, urban environment, networked environment, closed areas, crossroads, winter conditions, articulated platoon of lorries and passenger cars need to be conducted.

Building and maintaining traffic infrastructure and the R&D of vehicles is expensive and requires a great deal of work. Field tests will substantially reduce the risk of wrong or unnecessary investments. Tests not only offer an opportunity to assess impacts and to provide support to companies conducting R&D, they also provide an excellent channel to communicate to the public the true meaning of automated traffic and to prevent people from getting the wrong ideas and attitudes. Automated vehicles are not developed for engineers or authorities, but for ordinary people in order to enable them to travel in a more convenient way in future.

Merja Penttinen

Matti Kutila, Senior Scientist 

Merja Penttinen, Research Team Leader; Twitter: @MerjaPenttinen

Robottiautot tulevat – olemmeko valmiita?

Matti Kutila_Citroen_01072016Robottiautot ja liikenteen automaatio ovat vuoden 2016 suurin innovaatio – vai onko kyseessä sittenkin pitkän ajan evoluutiopolku, joka on vain saanut normaalia enemmän huomiota? Autotekniikka mullistuu – mutta miten ja kuinka se vaikuttaa liikkumiseen?

Suomessa lumisateella ja jäällä 24/7 kulkevat ajoneuvot ovat vasta haavekuva – tekniikka vaatii vielä kehitystä. Nykyisillä asetuksilla automaattiohjattava ajoneuvo ei menisi Pariisin ruuhkaiseen ja monikaistaiseen liikenneympyrään saati pääsisi sieltä ulos.

Liikenteen automaatio on nyt kuuluisan Gartnerin hype-käyrän huipulla, josta alkaa tasainen luisu alaspäin ja tasaantuminen, jolloin automaattitoiminnot askel kerrallaan siirtyvät ajamisen avustamisesta sen herraksi.

Robottiautojen kehitys alkoi jo 35 vuotta sitten

Vaikka media heräsikin Googlen voimakkaisiin panostuksiin robottiautoilun saralla 5 vuotta sitten, on automaatiokehityksen siemenet kylvetty jo kauan ennen sitä. Mercedes Benz esitteli ensimmäisen automaattisesti kulkevan auton vuonna 1980 pohjautuen sen ajan teknologiaan. Isoin lähtölaukaus kuitenkin tapahtui Pentagonin järjestämissä DARPA Grand Challenge -kilpailuissa vuosina 2004 – 2007. Myös Googlen kehitystiimien runko muodostuu aikanaan niihin osallistuneista ja hyvin menestyneistä yliopistotiimeistä.

Euroopan autoteollisuus on tuonut markkinoille sarjan aktiivisia elektroniikkaan perustuvia turvajärjestelmiä aina 90-luvun alusta lähtien. Itse olemme olleet EU-hankkeiden kautta aitiopaikalla seuraamassa tätä kehitystä, ja nyt markkinoille tulevia automaattisia toiminnallisuuksia voidaan pitää aktiivisten turvajärjestelmien seuraavana sukupolvena. Automaation kehitys ei siis käynnistynyt 5 vuotta sitten vaan 35 vuotta sitten.

Vaikeat keliolosuhteet hankalia

Maailma ei ole valmis autoteollisuuden, liikenneviranomaisten ja julkisten rahoittajien monien miljardien tuotekehitysponnistuksista huolimatta. Itse asiassa nykyisellään esitellyt täysautomaattiset ajoneuvot ovat hyvinkin alkeellisia. Ne pystyvät liikkumaan 50 km/h alueilla, joissa on tarkka kartta ja aurinkoinen sää. Suomessa lumisateella ja jäällä 24/7 kulkevat ajoneuvot ovat vasta haavekuva jossain 10 vuoden horisontissa.

Nykyiset anturilähteet eivät ole riittävän luotettavia vaikeissa keliolosuhteissa eikä autojen aivokapasiteetin kyky ymmärtää erilaisia ja muuttuvia liikennetilanteita ole lähelläkään ihmisaivojen kykyä. Vasta nyt ollaan kuulo- ja puheaistien asentamisessa, kiitos ajoneuvojen keskinäisen tietojenvaihdon. Tarve liikenteen automaatiolle on kuitenkin ilmeinen, mutta tekniikka vaatii kehitystä. On oikea tutkijan unelma päästä päivittäin kehittämään autoa, josta suuri yleisö ei tiedä vasta kuin murusia.

Sekaliikenne oma haasteensa

Automaattiautojen yleistymisen on usein sanottu parantavan liikenteen turvallisuutta – poistavathan ne onnettomuuksien yhden tekijän, nimittäin sen inhimillisen virheen. Lisäksi liikenteen sujuvuuden odotetaan paranevan, kun automaattiset ajoneuvot voivat ajaa lähempänä toisiaan kuin ihmiskuljettajien ajamat autot. Lisäksi automaattiautot voivat helpottaa sellaisten ihmisten liikkumista, jotka eivät syystä tai toisesta voi tai halua ajaa itse autoa.

Kuten olemme saaneet tässä viime viikkoina lukea, turvallisuus voi toki parantua, mutta kaikkea automaattiautokaan ei hallitse. Yksi valitettava kuolonkolari on jo tapahtunut, kun automaattiohjauksessa olleen auton havainnointijärjestelmä ei tunnistanut edessä olevaa estettä. Lisäksi suuri haaste turvallisuusmielessä on se, että automaattiautot eivät liiku liikenteessä vain kaltaistensa kanssa – vaan sekaliikenteessä tavallisten autojen ja kevyen liikenteen kanssa.

Myös liikenteen sujuvuuden paranemiseen tarvitaan autojen automatisoinnin lisäksi autojen ”keskustelemista” keskenään. Ei riitä, että automaattiauto seuraa vain edellä ajavaa ja reagoi sen liikkeisiin. Seuraahan hyvä kokenut kuljettajakin liikennettä kauempaa edellä ja pystyy sitä kautta ennakoimaan edellä olevia tilanteita paremmin. Ihmiskuljettaja on vielä nykyisin joustavampi kuin automaattiauto.

Mitä seuraavaksi?

Automaattiautojen tekninen kehitystyö jatkuu, ja tarvittavien komponenttien hinnat laskevat.

Erilaiset kokeilut yleistyvät vähitellen, ja niistä saadaan hyvää aineistoa tarkentamaan vaikutusarviointia. Vaikutuksia voikin tässä vaiheessa vain ennakoida – melkeinpä kummankin ääripään skenaariot ovat mahdollisia. Kehitystyössä ja tutkimuksessa mukana oleminen onkin tärkeää.

Komponentteja on kehitetty älykkäisiin autoihin jo 30 vuotta, ja niitä kehitetään seuraavatkin 30 vuotta. Haasteita siis riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Edellinen komponenttisukupolvi halpenee ja uudet piirteet aloittavat kalliimman hintaluokan autossa. Tai sitten olemme väärässä ja perinteinen autoteollisuus menettää otteensa ja autobrändejä tulevaisuudessa ovatkin Baidu, Google, Apple, Tesla jne. Ehkä ne jopa tekevät autot uudella periaatteella toimittamalla asiakkaalle sarjan komponentteja, joista voi itse kasata autonsa ohjeita seuraten huonekaluteollisuuden tapaan ja ohjelmistot myydään kuukausimaksulla erikseen. Mene ja tiedä.

Varma asia on kuitenkin, että liikennefilosofia tulee muuttumaan. Meillä on sekaliikennettä, jossa on mm. perinteisiä autoja, automaattisia sellaisia, enemmän ja vähemmän automaattisia kevytkulkuneuvoja (esim. tasapainolaudat) ja joukkoliikennettä. Tämä tekee liikenneympäristöstä erittäin monimutkaisen. Muutosten ymmärtämiseksi ja tuotekehityksen suuntaamiseksi oikein tarvitaan erilaisia kenttäkokeiluja (mm. moottoritie, kaupunki, verkottunut ympäristö, suljettu alue, risteys, talviolosuhteet, rekat, henkilöautot).

Liikenneinfran rakentaminen ja ylläpito sekä autojen T&K-työ on kallista ja aikaa vievää työtä. Kenttäkokeilujen kautta voidaan huomattavasti pienentää mahdollisuutta vääristä ja turhista investointipäätöksistä. Kokeilut tarjoavat paitsi mahdollisuuden vaikutusten arviointiin ja yritysten T&K-työn tukemiseen, ne ovat myös hyvä kanava kertoa suurelle yleisölle, mitä automaattiliikenne on käytännössä ja siten estää väärien mielikuvien syntyä. Automaattiautoja ei kehitetä insinöörien eikä viranomaisten tarpeisiin, vaan ihmisten liikkumisen sujuvoittamiseksi.

Merja Penttinen

Hyvää kesää toivottaen,

Matti Kutila, erikoistutkija & Merja Penttinen, tutkimustiimin vetäjä