Local residents must be heard in Arctic climate and energy policy

In recent years, Arctic areas have played a pivotal role in the debate on energy and security policy. As global warming is having the strongest impacts on the northernmost areas, new sea routes will emerge, as will new opportunities to use natural resources.

The United States is acting as the Chair of the Arctic Council in 2015–2017. Its chairmanship programme focuses on three areas: Improving Economic & Living Conditions for Arctic Communities; Arctic Ocean Safety, Security & Stewardship; Addressing the Impacts of Climate Change.  As part of its quest for answers to these questions, the US launched a Fulbright Arctic Initiative research programme, bringing together 17 researchers from eight Arctic countries to address the joint challenges affecting the entire Arctic area.  The programme began on 1 May 2015 and will last for 18 months. I am one of the programme participants – the only one from Finland.

Cooperation throughout the area

The expertise of the Arctic Initiative programme participants is centred around the four themes of the Fulbright Arctic Initiative programme: energy, water, health and infrastructure. Each programme participant is conducting a personal research project around one of these themes. Additionally, we have formed three groups that engage in cooperative research I am in the energy group with five other researchers.

The first steps of our cooperation were challenging, as we come from different academic fields and did not know each other in advance. We launched our cooperation in May, by attending a week-long seminar in the town of Iqaluit, on Baffin Island, in the Nunavut territory of Northeast Canada. As our first step, we sought to form an overall understanding of key questions pertaining to energy production and energy policy in the Arctic. After the seminar, we continued to cooperate through ‘irregularly regular’ online meetings, online conferences involving all programme participants, and in a midway seminar held last February in Oulu, Finland.

Gradually our work has progressed: our group created a website (http://fulbrightenergy.com/), drew up publication plans and finally settled on a common research topic. Our joint efforts will involve looking into what an increasing shift towards renewable energy sources means for Arctic regions, particularly to its inhabitants, and their means of influencing such a change. We will showcase our work next October in Washington, where the programme results will be presented at several events to the Arctic policymakers, researchers and the general public.

Participants in the Fulbright Arctic Initiative programme in Iqaluit in May 2015.

Climate change and energy policy in the Arctic

The Arctic region will face major changes in the coming decades. Although local emissions are relatively small, climate change is having greater effects on this region than elsewhere. The Arctic climate has already warmed by two degrees since pre-industrial times, and the changing climate is affecting traditional livelihoods such as fishing and reindeer husbandry. Increasingly strict emissions targets – to which the agreement reached in Paris last December can be expected to contribute – mean increasing use of renewable energy, including in the Arctic region. The tree line is expected to move northwards over forthcoming decades. Estimates suggest that boreal forests will replace 10–50% of tundra within the next 100 years.

On the other hand, different Arctic countries are facing very different situations. The week we spent in Iqaluit last May clearly demonstrated how different the living situation is in the North American Arctic compared to the Scandinavian Arctic. In the territory of Nunavut, where Baffin Island is located, energy production is almost completely reliant on energy imported from elsewhere. Practically all electricity is generated by diesel. Most villages spend most of the year completely cut off, with aeroplanes serving as the only means of transport. Problems and solutions that are relevant to Scandinavia may not be relevant at all to North Canada or Alaska.

The opinions and livelihoods of local inhabitants matter

Arctic areas are facing considerable problems, and there are no simple solutions. A programme such as Fulbright Arctic Initiative produces information and insight in support of the work of decision-makers. It is essential to hear local inhabitants – Inuits, the Sámi people and others alike – in decision-making, in order to avoid repeating the mistakes of past decades. They must be listened to when energy production is developed.

On the other hand, such areas also need support in adapting to the effects of climate change. Indigenous people in many Arctic areas often have social problems. As global warming threatens traditional livelihoods such as reindeer husbandry and seal hunting, these problems and general feelings of pessimism are at risk of worsening. Both the United States and Finland as the next Chair of the Arctic Council seem willing to address these issues. Time will tell what solutions are found for Arctic climate and energy policy.

Laura Sokka

Senior Scientist

Laura Sokka is currently a Visiting Scholar at the Department of Earth System Science at Stanford University.

The Fulbright Center (Finland–US Educational Exchange Commission FUSEEC) is an organisation specialising in academic exchanges between Finland and North America. In Finland, the Fulbright Center is a private, independent, non-profit organisation whose operations are funded by the Finnish Ministry of Education and Culture, the US and Canadian governments and increasingly by private foundations and individuals. The Fulbright Center annually awards some EUR 900,000 in scholarships for exchanges between Finland and the US.

The Fulbright programme supports academically distinguished students, researchers and professionals from various fields. The Fulbright Center also awards grants to American postgraduate students, lecturers, researchers and experts arriving in Finland.  VTT also receives high-level visiting researchers from America every year through the Fulbright programme. 

Arktisessa ilmasto- ja energiapolitiikassa kuultava paikallisia asukkaita

Arktiset alueet ovat viime vuosien aikana nousseet keskeiseen rooliin energia- ja turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa. Ilmaston lämpeneminen on voimakkainta pohjoisimmilla alueilla, mikä tulee tarkoittamaan uusien meriväylien aukeamista ja luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien lisääntymistä.

Yhdysvallat toimii arktisen neuvoston puheenjohtajana vuosina 2015–2017. Se on määritellyt puheenjohtajuuskautensa painopisteiksi arktisten alueiden taloudellisten ja elinolojen parantamisen, turvallisuuden hallinnan sekä ilmaston muutoksen vaikutusten hillinnän. Osana näihin kysymyksiin vastaamista Yhdysvallat käynnisti Fulbright Arctic Initiative -tutkimusohjelman, jossa 17 tutkijaa kahdeksasta arktisen alueen maasta käsittelee arktisten alueiden yhteisiä haasteita. Ohjelma käynnistyi 1.5.2015, ja se kestää 18 kuukautta. Olen ohjelmassa mukana ainoana suomalaisena tutkijana.

Yhteistyötä läpi koko alueen

Arctic Initiative -ohjelman osallistujien tutkimus keskittyy neljän Fulbright Arctic Initiative -ohjelman teeman ympärille, joita ovat energia, vesi, terveys ja infrastruktuuri. Ohjelman kullakin osallistujalla on johonkin näistä teemoista liittyvä oma tutkimusprojekti, ja lisäksi meidät on jaettu kolmeen ryhmään, joissa tehdään yhteistä tutkimusta.

Olen mukana energiaryhmässä yhdessä viiden muun tutkijan kanssa. Yhteistyön käynnistyminen oli haastavaa, koska olemme eri aloilta, emmekä tunteneet toisiamme entuudestaan. Yhteistyö aloitettiin viime toukokuussa viikon mittaisella seminaarilla Koillis-Kanadassa, Nunavutin territoriossa, Baffininsaaren Iqaluitin kaupungissa. Ensimmäisenä pyrimme luomaan yhteisen kuvan siitä, mitkä kysymykset ovat keskeisiä tarkasteltaessa energiantuotantoa ja -politiikkaa arktisilla alueilla. Seminaarin jälkeen yhteistyötä on tehty säännöllisen epäsäännöllisissä web-palavereissa, koko ohjelman yhteisissä nettikokouksissa sekä helmikuussa Oulussa järjestetyssä puoliväliseminaarissa.

Vähitellen tulosta on syntynyt, ja ryhmämme on saanut luotua www-sivut (http://fulbrightenergy.com/), tehtyä suunnitelmat julkaisemiselle ja vihdoin löytänyt sen yhteisen tutkimusaiheenkin. Yhdessä tarkastelemme laajasti, mitä lisääntyvä siirtyminen uusiutuvien energialähteiden käyttöön merkitsee arktisille alueille, erityisesti sen paikallisille asukkaille, ja miten paikalliset asukkaat voivat tuohon muutokseen vaikuttaa. Ohjelman näytönpaikka on ensi lokakuussa Washingtonissa, jossa ohjelman tuloksia esitellään useissa eri tapahtumissa päättäjille, tutkijoille ja suurelle yleisölle.

Fulbright Arctic Initiative -ohjelman osallistujat Iqaluitissa toukokuussa 2015.

Ilmastonmuutos ja energiapolitiikka arktisilla alueilla

Arktiset alueet kohtaavat lähivuosikymmeninä suuria muutoksia. Vaikka alueiden omat päästöt ovat suhteellisen pieniä, ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset alueella suurempia kuin alemmilla leveysasteilla. Arktisilla alueilla ilmasto on jo nyt lämmennyt lähes kaksi astetta esiteollisista ajoista, ja muuttuneet sääolosuhteet vaikuttavat perinteisiin elinkeinoihin kuten kalastukseen ja poronhoitoon. Tiukkenevat päästötavoitteet, joita Pariisissa viime joulukuussa saavutetun sovun voidaan olettaa edistävän, merkitsevät uusiutuvan energian lisääntyvää käyttöä myös arktisilla alueilla. Metsärajan odotetaan siirtyvän yhä pohjoisemmaksi seuraavien vuosikymmenten aikana. Arvioiden mukaan boreaaliset metsät korvaavat 10–50 prosenttia tundrasta tulevien sadan vuoden aikana.

Toisaalta eri arktisissa maissa tilanteet ovat hyvin erilaisia. Viikon oleskelu Iqaluitissa viime toukokuussa osoitti hyvin selvästi, miten toisenlaisessa tilanteessa Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla eletään verrattuna Skandinavian arktisiin alueisiin. Nunavutin territoriossa, johon Baffininsaarikin kuuluu, energiantuotanto perustuu lähes täysin muualta tuotuun energiaan, ja käytännössä kaikki sähkö tuotetaan dieselillä. Useimmat kylät ovat suurimman osan vuodesta täysin eristyksissä, ja kuljetukset ovat mahdollisia vain lentokoneilla. Ongelmat ja ratkaisut, jotka ovat relevantteja Skandinaviassa, eivät välttämättä ole sitä lainkaan Pohjois-Kanadassa tai Alaskassa.

Painoarvoa paikallisten asukkaiden näkemyksiin ja elinkeinoihin

Arktisten alueiden ongelmat ovat suuria, eikä yksinkertaisia ratkaisuja ole. Fulbright Arctic Initiativen kaltainen ohjelma tuottaa päätöksentekijöille tietoa ja näkemyksiä ratkaisujen tueksi. Keskeistä on paikallisten asukkaiden, niin inuiittien, saamelaisten kuin muidenkin kuuleminen päätöksenteossa, jotta aiempien vuosikymmenten virheiltä vältyttäisiin. Energiantuotantoa tulee kehittää heitä kuunnellen.

Toisaalta alueet tarvitsevat vääjäämättä myös tukea sopeutumisessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Monilla arktisilla alueilla alkuperäiskansojen sosiaaliset ongelmat ovat yleisiä ja perinteisten elinkeinojen, kuten poronhoidon ja hylkeenpyynnin, vaarantuminen ilmaston lämmetessä uhkaa pahentaa ongelmia ja ihmisten toivottomuutta. Näiden kysymysten huomiointiin näyttää olevan tahtoa niin Yhdysvalloilla kuin arktisen neuvoston seuraavalla puheenjohtajalla Suomellakin. Aika näyttää, millaisiin ratkaisuihin niin arktisessa ilmasto- kuin energiapolitiikassakin lopulta päädytään.

Laura Sokka

Erikoistutkija

Laura Sokka on parhaillaan vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa Stanfordin yliopiston Earth System Science -laitoksella.

Fulbright Center (Suomen ja Yhdysvaltain opetusalan vaihtotoimikunta) on Suomen ja Pohjois-Amerikan väliseen akateemiseen vaihtoon erikoistunut organisaatio. Suomessa Fulbright Center on yksityinen, itsenäinen ja voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka toimintaa rahoittavat Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Yhdysvaltain ja Kanadan valtiot sekä enenevässä määrin yksityiset säätiöt ja henkilöt. Fulbright Center myöntää vuositasolla noin 900 000 euroa stipendeinä Suomen ja Yhdysvaltain väliseen vaihtoon.

Fulbright-ohjelmalla tuetaan akateemisesti korkeatasoisia opiskelijoita, tutkijoita ja eri alan ammattilaisia. Fulbright Center myöntää myös apurahoja Suomeen saapuville amerikkalaisille jatko-opiskelijoille, luennoitsijoille, tutkijoille ja asiantuntijoille. Myös VTT:lle tulee tätä kautta vuosittain korkeatasoisia amerikkalaisia vierailevia tutkijoita.

 

This is how IPCC’s climate report was created

Laura-Sokka_1

The third and latest contribution to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change addressing climate change mitigation was published on 13 April in Berlin. For the last two years, I have had the extremely interesting task of taking part in writing the report as a contributing author and a chapter science assistant.

As a process, the Assessment Reports of the IPCC are unique. In addition to the report authors, the work involves hundreds of other experts and decision-makers as commentators.

Although the work is demanding and performed on a voluntary basis, the position of lead author is highly sought after. The reports form an important reference work regarding climate change. Furthermore, they play a key role as the scientific basis for UN’s climate negotiations.

Sleepless nights

My main task has been to assist the coordinating lead author of the sixth chapter, which addresses transformation scenarios. Although the work was stressful at times, it was also extremely rewarding. Each draft was subject to expert and/or government review, and before each deadline work sometimes continued through evenings, weekends and even nights.

Working so closely with the coordinating lead author and the technical support unit in the preparations of the report has given me a real insight into how these reports are compiled.

This work has also convinced me that every effort is made to draft these reports so that the results would be the outcome of an impartial and open process. Any literature that is referred to must be approved before a specific date (in unclear cases, written evidence is collected from the publisher) and all comments given regarding the drafts are responded to in writing.

The process culminates in a week-long meeting in which government representatives review the report’s summary for policymakers word by word. Once the process is over, all participants are certainly exhausted but at the same time proud. Although the end result may not be perfect, it is the best and most extensive publication regarding the subject.

Emissions must be curbed close to zero

What was accomplished? The message of the Working Group 3 contribution to the Fifth Assessment Report is clear: without additional measures to reduce emissions, greenhouse gas emissions will double by 2050. Scenarios show that restricting global warming to less than two degrees requires that global greenhouse gas emissions are reduced to almost zero by 2100.

The earlier these mitigation measures are started, the more likely it is that the two degree goal will be achieved.

It is clear that reaching the goal will be extremely challenging. There is no single way to curb emissions, but effective emission reduction requires measures in all sectors. Transferring to low emission energy sources such as renewable energy, nuclear power and carbon capture and storage (CCS) are among the key measures.
In addition to the energy production solutions, innovations that save energy and a change in living habits towards lower consumption of energy are required. In all of these, technology plays a major role.

Cleantech is an export product

Although climate change incurs costs for society, it also offers new business opportunities.

Over the last few years, the cleantech sector has been one of the fastest-growing sectors in Finland. Strict emission reduction measures offer many business opportunities in the environmental technology sector. VTT also develops a wide variety of technologies to mitigate climate emissions.

Mitigation of climate change should not only be seen as a cost: it can also be a great opportunity. The majority of emission reduction measures will take place in the developing countries. At present, exports already cover a large share from the cleantech industry turnover. Increasing emission reduction measures will create even larger markets in China and other developing countries.

Laura Sokka, Senior Scientist

Näin syntyi IPCC:n ilmastoraportti

Laura-Sokka_1

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimman eli viidennen arviointiraportin kolmas, ilmastonmuutoksen hillintää käsittelevä osaraportti julkaistiin eilen sunnuntaina Berliinissä. Minulla on ollut viimeisen kahden vuoden aikana erittäin mielenkiintoinen tehtävä osallistua raportin kirjoittamiseen avustavana kirjoittajana (contributing author) sekä niin sanottuna tieteellisenä avustajana.

IPCC:n arviointiraportit ovat prosessina ainutlaatuisia. Raporttien kirjoittajien lisäksi työhön osallistuu satoja muita asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä kommentoijina.

Vaikka työ on vaativaa ja perustuu vapaaehtoisuuteen, paikka johtavana kirjoittajana on erittäin tavoiteltu. Raportit muodostavat tärkeän hakuteoksen ja viitelähteen ilmastonmuutoksesta. Niiden merkitys YK:n ilmastoneuvotteluiden tieteellisenä pohjana on tärkeä.

Valvottuja öitä

Päätehtäväni on ollut avustaa kuudennen, skenaarioita käsittelevän luvun pääkirjoittajaa (coordinating lead author). Vaikka työ on ollut ajoittain raskasta, on se ollut myös erittäin antoisaa. Ennen kulloisenkin luonnoksen valmistumista työtä on tehty iltoja, viikonloppuja ja jopa öitä.

Raportin valmisteluun osallistuminen näin lähellä pääkirjoittajaa sekä raportin teknistä tukiyksikköä on tarjonnut todellisen näköalapaikan siihen, miten näitä raportteja tehdään.

Työ on myös vakuuttanut minut siitä, että raportteja pyritään todella tekemään niin, että tulokset olisivat puolueettoman ja avoimen prosessin tulosta. Viitatun kirjallisuuden on oltava ennen tiettyä päivää hyväksyttyä (epäselvissä tapauksissa tästä kerätään kirjalliset todisteet julkaisijalta) ja kuhunkin luonnoksista annettuun kommenttiin vastataan kirjallisesti.

Prosessi huipentuu viikon kokoukseen, jossa hallitusten edustajat vääntävät raportin päätöksentekijöille suunnatun tiivistelmän jokaisesta sanasta. Kun prosessi on ohi, varmasti jokainen siihen osallistunut on uupunut, mutta samalla myös ylpeä. Vaikka lopputulos ei ehkä ole täydellinen, on se parasta ja laaja-alaisinta mitä aiheesta julkaistaan.

Päästöt saatava lähes nollaan

Mitä sitten saatiin aikaiseksi? Kolmannen arviointiraportin viesti on selvä – ilman lisäpäästövähennystoimia kasvihuonekaasupäästöt kaksinkertaistuvat vuoteen 2050 mennessä. Skenaariot osoittavat, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen vaatii globaalien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä lähelle nollatasoa vuoteen 2100 mennessä.

Mitä aiemmin hillintätoimet aloitetaan, sitä todennäköisemmin kahden asteen tavoite saavutetaan.

On selvää, että tavoitteeseen pääseminen tulee olemaan erittäin haastavaa. Päästöjen hillintään ei ole yhtä tietä vaan tehokas päästöjen vähennys vaatii toimia kaikilla sektoreilla. Keskeisiä keinoja ovat siirtyminen vähäpäästöisiin energialähteisiin, kuten uusiutuvaan energiaan ja ydinvoimaan sekä hiilidioksidin talteen ottoon ja varastointiin (CCS).

Energiantuotantoratkaisujen lisäksi tarvitaan energiaa säästäviä innovaatioita sekä elintapojen muutosta kohti pienempää energiankulutusta. Näissä kaikissa teknologian rooli on suuri.

Cleantech on vientituote

Vaikka ilmastonmuutoksesta aiheutuu yhteiskunnallisia kustannuksia, se tarjoaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Cleantech-sektori on viime vuosina ollut yksi Suomen voimakkaimmin kasvavista aloista. Tiukat päästövähennystoimet tarjoavat paljon liiketoimintamahdollisuuksia ympäristöteknologian alalla. Myös VTT kehittää ilmastopäästöjä hillitseviä teknologioita hyvin laajalla rintamalla.

Ilmastonmuutoksen hillintää ei tule nähdä vain kustannuksena: se voi olla myös suuri mahdollisuus. Merkittävä osa päästöjen vähennystoimista tulee kohdistumaan kehittyviin maihin. Viennin osuus cleantech-alan liikevaihdosta on jo nykyisellään suuri. Lisääntyvät päästövähennystoimet tulevat luomaan entistä suuremmat markkinat Kiinaan ja muihin kehittyviin maihin.

Laura Sokka, erikoistutkija

Nykyiset_vahennyslupaukset_editNykyiset_vahennyslupaukset_kuvaukset_edit

 

Lähde: Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG3-osaraportin tietoihin. VTT & ympäristöministeriö