Kuka suunnittelee ja valvoo digitaalisia alustojamme? Onko sillä väliä?

henttonen

“Jos käytät suljettua ohjelmistoa tai jonkun muun verkkopalvelinta, olet puolustuskyvytön. Olet kuin savea sen muotoilijan käsissä, joka kehitti kyseisen ohjelmiston”

Näin väitti Free Software -liikkeen perustaja Richard Stallman provokatiivisesti. Tunnetko itsesi “puolustuskyvyttömäksi”? Toivottavasti et sentään, mutta joskus kannattaa pohtia, miten tieto- ja viestintätekniikka muovaa elämäämme ja yhteiskuntaamme.

Harvat kieltävät, että digitaalisilla alustoilla on merkittävä ja alati lisääntyvä vaikutus henkilökohtaiseen elämäämme, liiketoimintaamme ja hallintoomme. Algoritmit määrittelevät tarinat, jotka luemme Facebookissa, hakutulokset, jotka näemme Googlessa ja jopa kumppanit, jotka löydämme Tinderistä. Sadat tuhannet kokopäivätyöntekijät Uber- kuljettajista Handy-siivoojiin noudattavat työssään algoritmin laatimia komentoja, jotka toimitetaan heidän matkapuhelimiinsa.

Yhä useammat julkisen sektorin päätökset tehdään digitaalisilla alustoilla, jotka käsittelevät suuria tietomääriä algoritmisesti. Kuten olet ehkä lukenut, oikeuslaitos ei ole poikkeus: New Jersey on äskettäin korvannut takuuvapaushakemuksia käsittelevät ihmiset  ja kuulemiset tietokoneohjelmalla, joka matematiikkaa ja datatiedettä höydyntämällä ennustaa onko henkilö vapautuessaan riski yhteiskunnalle.

Kun digitalisaatio kiihtyy, monet ihmiset ovat alkaneet kysellä, kuka suunnittelee ja valvoo digitaalisia teknologioita. Ruohonjuuritason liikkeet (esimerkiksi Platform Co-operativism, Internet of Ownership ja Commons Transition) ovat alkaneet vaatia avoimempia ja demokraattisemmin hallittuja digitaalisia alustoja. Ne ovat myös inspiroineet satoja avoimia alustaosuuskuntia kuten FairMondo, Loomio ja Open Food Network.

Ilmiö näyttää muistuttavan vapaiden ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen alkuaikoja. Tuolloin ihmiset vaativat enemmän vaikutusmahdollisuuksia siihen miten ohjelmistot suunnitellaan.  Monet aloittivat pieniä ohjelmistohankkeita, jotka perustuivat läpinäkyvyydelle ja avoimelle yhteistyölle (esim. GNU-käyttöjärjestelmä, josta tuli myöhemmin Linux). Suhteellisen lyhyessä ajassa marginaalisesta tuli valtavirtaa. Suuret ohjelmistoyritykset, kuten IBM ja Sun Microsystems, siirtyivät avoimen lähdekoodin liiketoimintamalleihin.

Nykyään avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat hyvin yleisiä, enimmäkseen ristiriidattomia ​​ja siten näkymättömiä. Mutta mitä tapahtuu ”vaihtoehtoisille” digitaalisille alustoille, joiden taustalla kuuluu samanlaisia ​​vaatimuksia avoimuudesta ja käyttäjien omistajuudesta? Ovatko ne seuraava valtavirta?

 

VTT Katja Henttonen

Katja Henttonen, digitalisaatioasiantuntija
Twitter: @KatjaHenttonen

Päivi Jaring VTT

Päivi Jaring, erikoistutkija
Twitter:
@PaiviJaring

 

Lue lisää:

Tähän aiheeseen liittyvää tutkimusta on käynnissä Accelerate-projektissa.

Simonite, T. (2015) . “When Your Boss Is an Uber Algorithm.” MIT Technology Review December.

Computer says no: New Jersey is using an algorithm to make bail recommendations.

Who designs and controls our digital platforms? Does it matter?

henttonen

“If you use a proprietary [software] program or somebody else’s web server, you’re defenceless. You’re putty in the hands of whoever developed that software”

So claimed Richard Stallman, the founder of the Free Software movement, quite provocatively. Do you feel “defenceless”? Hopefully not, but sometimes it is worth considering how ICTs  shape our lives and society.

Few would deny that digital platforms have huge and increasing control of our personal lives, business and governance. The algorithms determine the stories we read on Facebook, the search results we see on Google and even partners we find on Tinder. Hundreds of thousands of full-time labourers, from Uber drivers to Handy cleaners, follow supervisory  commands which are delivered to their mobile phones by an algorithm.

Increasingly many decisions on the public sector are also made by digital platforms which process big data algorithmically. As you may have read, judiciary is not an exception: New Jersey recently replaced a human-led bail system with new software which uses maths and data science to predict whether or not a person is a risk to the society if released.

As digitalization accelerates,  many  people have started to ask questions on who designs and controls the platform technologies. Grassroots movements such as Platform Co-operativism, Internet of Ownership and Commons Transition are pushing demands for more open and democratically governed digital platforms. They have also inspired hundreds of “open” platform co-operatives, such as FairMondo, Loomio and Open Food Network.

The phenomenon seems to resemble the early days of the Free Software and Open Source software movements. People demanded more control over how software is designed. Many started small software projects, which based on the ideas of transparency and open collaboration (e.g. GNU operating system which later turned Linux). Within relatively short timeframe, the marginal idea went mainstream. Large software companies, such as IBM and Sun Microsystems, shifted to open source -based business models.

Today, open source software is very commonplace, mostly uncontroversial and consequently unvisible. But what happens to alternative digital platforms that echo similar demands of ‘openness’ and control by users? Are they the next mainstream?

 

VTT Katja Henttonen

Katja Henttonen, Digitalization Specialist
Twitter: @KatjaHenttonen

Päivi Jaring VTT

Päivi Jaring, Senior Scientist
Twitter:
@PaiviJaring

 

 

See more:

Ongoing research on this topic in the Accelerate project.

Simonite, T. (2015) . “When Your Boss Is an Uber Algorithm.” MIT Technology Review December.

Computer says no: New Jersey is using an algorithm to make bail recommendations.

Creating Finnish sharing economy

How could Finnish companies succeed in the growing sharing economy markets? What kind of models are desirable from the whole society’s point of view? Most of us are already familiar with the sharing economy as a term – but we are still debating what it is in essence, or what it should be. These questions were discussed at the YHTE2017 seminar, held by VTT Technical Research Centre of Finland Ltd (see the Finnish seminar programme and presentation material in the Slideshare service).

VTT YHTE2017 seminar panel sharing economy

The panel discussion participants Elina Voipio, co-founder of Duara Travels,
Maria Antikainen, Senior Scientist at VTT, and Juho Makkonen,
co-founder and CEO of Sharetribe.

Sharing economy: communality or exploitation?

The tone of the public debate on the sharing economy has changed in a few years. In the beginning, many found the future visions offered by the sharing economy inspiring: moving from owning of things to sharing or borrowing would improve resource efficiency, and sharing services and things in peer network marketplaces would increase well-being and even communality.

In recent times, however, the potential problems related to the sharing economy have raised more and more discussion: unsafe and poorly paid gig work, poor consumer protection, tax evasion and, in case of Airbnb, the rise in rental prices in major cities. These conflicting views are well reflected in such headlines as “In the sharing economy, owning things is not the main thing” (Suomen Kuvalehti) and “The sharing economy is a cute name for exploitation” (Helsingin Sanomat).

It has added to the confusion that, as a rule, totally different operators, ranging from large global platform companies to swapping circles and time banks, have been lumped together under the heading of sharing economy. Fortunately, the terminology has begun to become more varied. For example, such gig work marketplaces as Uber and Task Rabbit fit better under the headings of gig economy or on-demand economy. On the other hand, operators that lay emphasis on social equality and shared management of resources can most accurately be described by such terms as solidarity economy or commons-based economy. It may also be necessary to consider whether it is sensible to lump together such actors as Uber and time banks under the same heading in the first place.

Well-being from the sharing economy?

According to a recent estimate, the value of the market related to the sharing economy will grow tenfold from 2016 to 2020, from slightly over EUR 100 million to EUR 1.3 billion (Ministry of Economic Affairs and Employment Report 9/2017, in Finnish). The impact of the sharing economy on the Finnish society will increase significantly. Therefore, from the perspective of well-being, it is quite a topical issue to consider what kind of sharing economy models generate broad-based well-being and how could we support them.

At the seminar, Pasi Mäenpää and Maija Faehnle from the University of Helsinki reflected on the public sector’s role in the steering of the sharing economy. We need reforms in such matters as taxation, regulation and the basic security system to prevent the unwanted development paths from spreading and to help the desirable ones flourish. Last year, the European Commission and Parliament published several reports and analyses on the sharing economy, such as A European agenda for the collaborative economy, instructions on how to apply the EU legislation and a report on the situation of workers in the collaborative economy. However, on the public sector the work is just about to begin.

Naturally, the well-being is also affected by what kind of companies emerge in the sector and what kind of social ‘visions’ they offer with their activities. The seminar presented Finnish companies with not only genuinely novel, but also socially interesting offering. For example, Duara Travels offers accommodation and cultural experiences in developing countries in the homes of ordinary people. With the help of the technology offered by Sharetribe, almost anyone can establish an ‘every man’s sharing platform’. It is also used by the tool rental service Liiteri, which was piloted with VTT involvement. Futhermore, RobinHood Coop, which best fits under the description of commons economy, offers cooperative asset management services (see.

Debate and development work will continue through a new network

At the end of the seminar, on the basis of ‘public demand’ a decision was made to establish a research and development network of the sharing economy. So far, more than 80 members have registered to the network, including people interested in the sharing economy from the research world, citizens’ movements, and the private and public sectors.

The seminar was organised by Accelerate project,
Twitter: @AccelerateProj

VTT Katja Henttonen

Katja Henttonen, Specialist
Twitter: @katjahenttonen

VTT Maija Federley

Maija Federley, Senior Scientist
Twitter: @maijafederley

 

 

 

Suomalaista jakamistaloutta luomassa

Miten suomalaiset yritykset voivat menestyä jakamistalouden kasvavilla markkinoilla? Minkälaiset mallit ovat koko yhteiskunnan näkökulmasta toivottavia? Terminä jakamistalous on tuttu jo lähes kaikille – mutta edelleen kiistellään siitä, mitä se pohjimmiltaan on tai mitä sen pitäisi olla. VTT:n  tammikuussa järjestämässä YHTE2017-seminaarissa pohdittiin näitä kysymyksiä (ks. seminaarin ohjelma ja esitysmateriaalit Slideshare-palvelussa).

VTT YHTE2017-seminaari paneeli jakamistalous

Paneelikeskustelussa Duara Travelsin perustajajäsen Elina Voipio, VTT:n erikoistutkija Maria Antikainen sekä Sharetriben perustajajäsen ja toimitusjohtaja Juho Makkonen.

Jakamistalous: yhteisöllisyyttä vai riistoa?

Jakamistaloudesta käytävän julkisen keskustelun sävy on muutamassa vuodessa muuttunut. Alussa jakamistalouden tarjoilemat tulevaisuuden visiot tuntuivat monista innostavilta: resurssitehokkuus parantuisi siirtymällä tavaroiden omistamisesta yhteiskäyttöön tai lainaamiseen ja palveluiden tai tavaroiden välittäminen vertaisverkostoissa lisäisi hyvinvointia ja jopa yhteisöllisyyttä.

Viime aikoina keskustelua on kuitenkin herättänyt lisääntyvässä määrin jakamistalouteen mahdollisesti liittyvät ongelmat: turvaton ja huonopalkkainen keikkatyö, kehno kuluttajansuoja, verojen välttely sekä Airbnb:n tapauksessa vuokrahintojen kallistuminen suurkaupungeissa. Ristiriitaiset näkökulmat heijastuvat lehtiotsikoissa, kuten ”Jakamistaloudessa omistaminen ei ole tärkeintä” (Suomen kuvalehti) ja ”Jakamistalous on söötti nimi riistolle” (Helsingin Sanomat).

Hämmennystä on lisännyt se, että jakamistalous-otsikon alle on usein niputettu lähtökohtaisesti täysin erilaisia toimijoita suurista kansainvälisistä alustayrityksistä vaihtopiireihin ja aikapankkeihin. Sanasto on onneksi alkanut monipuolistua. Esimerkiksi Uberin ja Task Rabitin kaltaiset suuret keikkatyön välittäjät sopivat paremmin keikka- tai tilaustalous-otsikon alle. Toisaalta taas yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja resurssien yhteisöllistä hallintaa painottavia toimijoita kuvaavat osuvammin termit solidaarisuustalous tai yhteisvauraustalous. Lienee paikallaan miettiä, onko esim. Uberia ja aikapankkeja mielekästä niputtaa saman otsikon alle.

Jakamistaloudesta hyvinvointia?

Tuoreen arvion mukaan jakamistalouteen liittyvän markkinan arvo tulee yli kymmenkertaistumaan Suomessa vuosien 2016 ja 2020 välillä, reilusta 100 miljoonasta eurosta 1,3 miljardiin euroon (TEM raportti 9/2017). Jakamistalouden vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa tulee kasvamaan voimakkaasti. Hyvinvoinnin näkökulmasta on siksi varsin ajankohtaista pohtia sitä, millaiset jakamistalouden mallit synnyttävät laajapohjaista hyvinvointia ja miten niitä voidaan tukea.

Seminaarissa Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle Helsingin yliopistosta pohtivat julkisen sektorin roolia jakamistalouden ohjauksessa (ks. esitysmateriaali). Tarvitaan uudistuksia muun muassa verotukseen, sääntelyyn ja perusturvajärjestelmään, jotta epätoivotut kehityskulut eivät yleistyisi ja toivotut kukoistaisivat. Euroopan komissio ja parlamentti ovat viime vuoden aikana julkaisseet useita selvityksiä ja analyyseja jakamistaloudesta, esimerkiksi yhteistyötaloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman ja ohjeita EU:n lainsäädännön soveltamisesta sekä selvityksen työntekijöiden asemasta jakamistaloudessa. Julkisen sektorin työ on kuitenkin vasta aluillaan.

Hyvinvointiin vaikuttaa toki myös se, millaisia yrityksiä alalle syntyy ja millaisia yhteiskunnallisia “visioita” ne toiminnallaan tarjoilevat.  Seminaarissa oli esillä kotimaisia yrityksiä, joiden tarjoama on paitsi aidosti uudenlainen myös yhteiskunnallisesti kiinnostava. Esimerkiksi  Duara Travels tarjoaa majoitus- ja kulttuurielämyksiä tavallisten ihmisten kodeissa kehittyvissä maissa (ks. esitysmateriaali). Sharetriben tarjoaman teknologian avulla melkein kuka tahansa voi perustaa oman “jokamiehen jakamisalustansa” (ks. esitysmateriaali). Sitä hyödyntää myös työkalujen vuokrauspalvelu Liiteri (ks. esitysmateriaali), jonka pilotoinnissa VTT on mukana. Pikemminkin yhteisvauraustalouteen lukeutuva RobinHood Coop puolestaan tarjoaa yhteisöllisen varainhoitopalvelun  (ks. esitysmateriaali).

Keskustelu ja kehitystyö jatkuvat uuden verkoston kautta

Seminaarin lopuksi päätettiin  “yleisön toiveesta” perustaa jakamistalouden tutkimus- ja kehitysverkosto. Verkostoon on tähän mennessä ilmoittautunut yli 80 jäsentä; mukana on jakamistaloudesta kiinnostuneita ihmisiä tutkimusmaailmasta, kansalaisliikkeistä sekä yksityiseltä ja julkiselta sektorilta. Seuraavaksi ohjelmassa on Kalevi Sorsa -säätiön, Arcada-ammattikorkeakoulun ja Helsingin yliopiston järjestämä puolen päivän seminaari otsikolla “Jakamistalouden pohjoismainen malli” 8. maaliskuuta (ks. lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet).

Seminaarin järjesti Accelerate-projekti: ks. http://www.accelerateproject.eu/ ja Twitterissä @AccelerateProj.

VTT Katja Henttonen

Katja Henttonen
Asiantuntija, VTT
@katjahenttonen

VTT Maija Federley

Maija Federley
Erikoistutkija, VTT
@maijafederley