Kuka opettaa tekoälylle oikean ja väärän?

Samalla kun tekoälyn mahdollisuudet lisääntyvät, ne nostavat esiin myös eettisiä kysymyksiä. Uskallammeko käyttää eteen avautuvia mahdollisuuksia hyödyksi? Voisiko eettinen keskustelu lisätä rohkeutta uusien innovaatioiden synnyttämiseen tekoälyn hyödyntämisen tiellä?

VTT:läiset Raija Koivisto, Jaana Leikas ja Mika Nieminen pohtivat tekoälyn etiikkaan liittyviä kysymyksiä kahvikupin äärellä. 

Tekoälykeskustelu käy kuumana ja tekoälyn inhimillistämistä on tuotu esiin niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa. Mitä ajattelette kollegat, miten pitkälle inhimillistämistä voidaan tehdä?

– R: Monet tutkijat pitävät tekoälyn itseoppivuutta liioiteltuna, eikä supertekoälyn toteutumista varmaankaan nähdä ihan lähitulevaisuudessa. Asiaan tulisi kuitenkin paneutua, jotta osaamme hahmottaa erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia ja ennakoida tekoälyn käyttötilanteita. Jos antaa koneen oppia, mitä kaikkea se voikaan keksiä itse?

– J: Niin, kaikkia arkielämän esimerkkejä on kyllä ihan mahdotonta huomioida koneiden ”kouluttamisessa”. Sanotaan, että tekoäly ei osaa priorisoida, eli erotella sitä, mikä laajan ja monimuotoisen kokonaisuuden tärkein asia on.

– R: Samoin esimerkiksi robotilta puuttuu kyky empatiaan. Ihmisen pitäisi siis huolehtia siitä, että tekoäly tekee sen, mihin se on suunniteltu. Jos ihminen viekkaudessaan haluaakin käyttää tekoälyä omien, toisille haitallisten päämääriensä edistämiseksi?

– M: Niinhän sitä ajatellaan, että teknologia ei sinällään ole hyvää eikä pahaa. Tässä piilee kuitenkin sudenkuoppa: teknologian kehittämiseen nivoutuvat varmasti suunnittelijan omat arvot. Oikean ja väärän voi opettaa tekoälyllekin määrätyissä asioissa, mutta nämä kysymykset tulisi olla keskusteltu valmiiksi, ettei niissä  ole tulkinnanvaraa.

– J: Ennustetaan, että robotti on kotiemme kotiapulainen kymmenen vuoden sisällä. Mitä luulette, tuleeko tekoäly mullistamaan kansalaisten arkea muutenkin kuin älykkäinä robotteina, vai nähdäänkö sen hyödyt sittenkin enemmän suurten toimijoiden kautta?

– R: Toki tekoäly tulee vaikuttamaan ihmisten arkeen vahvasti. Sitä onkin jo monissa tuotteissa. Yksi mielenkiintoinen tulevaisuudennäkymä on alustataloudessa. Tekoälyn lisääntyminen saattaa vaikuttaa paljonkin kansalaisten mahdollisuuksiin vaikkapa työn teossa. Alustatalous tarjoaa töitä myös niille, jotka eivät muuten pystyisi tekemään töitä: esimerkiksi naiset kehittyvissä maissa voivat tarjota omaa työpanostaan alustan kautta ajasta ja paikasta riippumatta. Näin voi toteutua etiikan tasa-arvoisuuden periaate.

– J: Yksilötasolla tulee tietysti huolehtia siitä, että kansalaiset hallitsevat ja osaavat sen osan teknologiasta, jonka käyttöä heiltä vaaditaan. Esimerkiksi digipalvelujen käyttö ja oman yksityisyyden suojaaminen ovat aika keskeisiä kysymyksiä. Digilukutaito tulisi olla kaikkien ulottuvilla.

– R: Kehitimme EU:n SATORI-hankkeessa eettisen vaikuttavuuden arvioinnin kehystä. Se on luonteeltaan suositteleva. Nyt valtionvarainministeriö korostaa, että Suomen pitää varmistaa riittävä osaaminen tekoälyssä. Tarvittaisiinko siis vahvempaa sääntelyä esimerkiksi Euroopassa teknologian käytön etiikasta?

– J: Sääntely on ehkä liian vahva sana, mutta yhteisymmärrystä tarvitaan. Eettinen keskustelu on aloitettava jo ennen kuin teknologia arkipäiväistyy, ja päätösten eettinen perustelu tulisi olla läpinäkyvää. Haasteellisuus tulee siitä, että tekoälyn käyttö on aina eettisesti ajateltuna kontekstisidonnaista, ja siksi sen käyttö vaatii ja tulee aina vaatimaan keskustelua monesta eri näkökulmasta.

– M: Totta. Lainsäädäntö tarjoaa apua peruskysymyksissä, kuten ihmisoikeuksissa, ja lakiin nojaten voi tehdä tulkintoja siitä, mikä on eettisesti kestävää. Toisaalta lainsäädäntö kuitenkin kehittyy hitaasti suhteessa teknologian nopeaan kehittymiseen.

– R: Koska uusien teknologioiden eettisten kysymysten tarkastelulle ei vielä ole olemassa selkeitä kehyksiä, on myös epäselvää, miten tekoälyn etiikkaa pitäisi tarkastella? Mistä lähtisitte liikkeelle?

– J: Minulle helpoin tapa on varmaankin katsoa asioita universaalien eettisten prinsiippien eli periaatteiden kautta. Kaiken lähtökohtana on tietysti ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Oleellisia periaatteita ovat myös hyvän tekeminen ja vahingon välttäminen, oikeudenmukaisuus, itsemääräämisoikeus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo.

– R: Ja tietenkin yksityisyydensuoja ja koskemattomuus. Niin ja luottamus siihen, että teknologia toimii niin kuin sen on oletettu ja suunniteltu toimivan.

– J: Teknologian haltuunoton kannalta kansalaisen tietoinen suostumus on mielenkiintoinen kysymys. Sitähän me käytämme kyllä esimerkiksi teknologiatutkimusten piloteissa koehenkilöiden osalta, mutta periaatteessa sen pitäisi kai toteutua yhteiskunnassa yleisesti? On mielenkiintoista pohtia, pitäisikö yhteiskunnallamme esimerkiksi olla kansalaisten tietoinen suostumus palvelujen viemisestä ensisijaisesti verkkoon? Monet kansalaiset ovat vielä vasta opettelemassa verkkoasiointia.

– M: Aivan. Mielenkiintoinen kysymys on myös, miten kansalaiset oikeasti voisivat osallistua päätöksentekoon tämän tyyppisissä, itseään koskevissa kysymyksissä.

– J: Teknologian etiikan tarkastelu on vahvasti sidoksissa yritysten toimintaan. Yritysten vastuullisuus nähdäänkin kasvavana kilpailutekijänä kovenevilla markkinoilla. Vastuullisen yrityksen tulisi pystyä käymään keskustelua eettisistä kysymyksistä.

– M: Niin, yritysten arvojen tulee olla asiakkaalle näkyvissä ja mahdollisimman pysyviä. Yritys toimii eettisesti seisomalla valittujen arvojen takana, kommunikoimalla niistä ja tekemällä näkyväksi, miten arvot käytännössä toteutuvat.

– J: Ja korjaamalla arvojaan, jos ne huomataan vääriksi. Jotta vältyttäisiin ”technology push” -toimintatavan mahdollistamilta virheiltä, eettiset kysymykset tulee ottaa tuote- tai palvelusuunnittelussa alusta saakka mukaan, suunnitellusti, ja niiden pohdinnalle tulee varata resursseja. Todellisia ja mahdollisia käyttötilanteita tulisi arvioida eettisyyden näkökulmasta ja mahdollisimman monen toimijan kanssa. Kysymyksiin on hyvä palata tuotekehitysprosessin eri vaiheissa.

R: Näin on – ”ethically consciously” eli eettisyystietoisesti. Lisää kahvia?

 

NieminenMika Nieminen
Principal Scientist
mika.nieminen@vtt.fi
Twitter: @nieminenmp

 

Jaana Leikas
Jaana Leikas
Principal Scientist
jaana.leikas@vtt.fi

 
koivisto_raijaRaija Koivisto
Principal Scientist
raija.koivisto@vtt.fi
Twitter: @RaijaKoivisto

Ethical artificial intelligence as a competitive advantage

Artificial intelligence (AI) is revolutionising business opportunities and is expected to have an even greater transformative effect on the world than the steam engine once did. Socially responsible and ethical AI, and the related application development, could also represent a major opportunity and bring a competitive advantage.

AI applications are being developed for all areas of life: the related profits are expected to rise to tens of billions of euros in the near future.  A critical debate on the application of artificial intelligence has begun at the same time. So far, the overall impacts of applying artificial intelligence have not been taken into account prior to its introduction. Certain cautionary tales have served as a wake-up call, promoting a more comprehensive examination of the development and application of artificial intelligence.

Artificial intelligence’s complexity makes it very different to many previous technologies. The MIT researchers Erik Brynjolfsson and Andrew Mcafee have summarised the technological causes of the risks posed by AI as follows: On the one hand, artificial intelligence is only as “intelligent” as its programming and the data it uses. Major problems and faults may be caused by programming errors and interpretative challenges related to data. Secondly if, due to the complexity of a system, we no longer understand how the program came to a particular decision or action, it could be very difficult or even impossible to correct a faulty function. These issues, and the enormous potential for the application of the technology, could lead to various ethical and societal challenges.

Has artificial intelligence the right to make ethical and moral choices? 

Recent examples, which have generated a great deal of publicity, include robotic cars and the fatal accidents they have caused. Reinhard Stolle, Vice President of Artificial Intelligence and Machine Learning for BMW, has stated (HS 15.9.2017) that industry standards, practices and legislation should be clarified to avoid unclear liability issues relating to both manufacturers and consumers. What is the mutual responsibility between the consumer, manufacturer and subcontractor if applied AI causes an accident? Does artificial intelligence have the right to make choices in the ethical and moral sphere?

Ethical and legal issues are also associated with the data mass that intelligent systems will collect and share with each other in the future. For example, the vision involves cars exchanging data on their movements and traffic flows via the internet, and such data can be used to control the entire system. The data will open an entirely new window on personal privacy. How should we feel about its collection and sharing? In what cases should its use be permitted?

In the area of ​​security related applications, facial recognition programs are examples of solutions that raise legal and ethical issues. Facial recognition programs can be used in countless ways, such as detecting and catching criminals. But what if we go one step further and begin combining data and monitoring people, say for preventative healthcare and cost allocation purposes? In Finland, too, as the number of older people increases, the pressure to emphasise home care is increasing and consideration is being given to new monitoring technologies. To what extent is monitoring people in their home permissible? Or in the workplace? Or in public spaces? What conclusions can be drawn from such data? Although the idea may seem far-fetched, China has already presented a plan for a Social Credit System based on reputation ratings (YLE, 28 March 2018).

The list of application areas and their potential challenges would be very long. Examining the impact of individual applications and application areas is important, but the same question is raised in every case: What kind of society do we want and in what direction will we develop it?

Responsibility and ethics as the basic elements of innovation

Socially responsible and ethical AI and the related application development could also represent a major opportunity and bring a competitive advantage. Responsible development strengthens a company’s brand and relationship with its users, as well as increasing confidence in products and their acceptability. In general, responsible development reduces business risks and undesirable consequences. The Volkswagen emissions scandal, which resulted in a fine of EUR 16 billion for the company and the collapse of its share price, serves as an example of the consequences of unethical conduct.

Responsible Research and Innovation (RRI) is one means of promoting the building of ethical conduct into a competitive advantage. A systematic approach to RRI has been developed in recent years by the EU Commission, in particular, and attempts have been made to integrate it horizontally with the ongoing H2020 framework programme. The growing social risks generated by science and technology and discussions about the social impact and ethical nature of research results form the background of this development. The aim is innovation activity with a greater social impact and acceptance via broad-based dialogue and forecasting involving stakeholders and citizens, based on concrete research and development projects.

VTT’s researchers have been involved in several European projects developing approaches and agendas for the assessment of responsible research and ethics. Examples of these include completed Responsible Industry projects such as Responsible Industry and SATORI, and the ongoing NewHoRRIzon.

For example, a Responsible Industry project focusing on innovation in technological solutions for the aging population has provided tangible evidence on how companies can achieve a major competitive edge, while contributing to the development of society, by complying with the principles of responsible innovation. The social and health sector is heavily regulated and involves ethical issues to which companies must be able to respond by developing solutions. For this reason, the cornerstones of the responsible development of gerontechnology involve the adaptation of innovation to user needs, stakeholder engagement, equality and transparency, and the anticipation of technology impacts. By following these principles, a company can produce meaningful, functional and ethically and socially-acceptable solutions for real needs – for example, in support of quality home-residence for the aging population – and thrive on the market.

How do we integrate ethical and responsible research and innovation dimensions into everyday R&D activities? The starting point could be Corporate Social Responsibility (CSR), which broadens RRI towards and anticipatory approach, while examining ethical issues from the outset of innovation activity. Another interesting question is whether artificial intelligence can be harnessed in support of responsible and ethically sustainable activities? Can artificial intelligence help us understand the complex social impacts of technology and our related decisions on a broader basis?

Responsible innovation and ethical anticipation can help us to promote the positive social and economic impacts of the deployment of artificial intelligence. We can anticipate and prevent potential negative impacts and find new approaches and perspectives with regard to good social impacts. At the same time, we can ensure the competitiveness of our businesses and national economy as ethically responsible players.

NieminenMika Nieminen
Principal Scientist
mika.nieminen@vtt.fi
Twitter: @nieminenmp

 

jaana_leikas
Jaana Leikas
Principal Scientist
jaana.leikas@vtt.fi

 
koivisto_raijaRaija Koivisto
Professor
raija.koivisto@vtt.fi
Twitter: @RaijaKoivisto

Eettinen tekoäly kilpailuetuna

Tekoäly muuttaa vallankumouksellisesti liiketoimintamahdollisuuksia, ja sen ennakoidaan muuttavan maailmaa jopa enemmän kuin höyrykone aikoinaan. Yhteiskunnallisesti vastuullinen ja eettinen tekoäly ja sen sovellusten kehittäminen voi myös olla merkittävä mahdollisuus ja tuoda kilpailuetua.

Tekoälysovelluksia kehitetään kaikille elämän alueille ja siihen liittyvien liiketoimintavoittojen arvioidaan kasvavan kymmeniin miljardeihin lähitulevaisuudessa.  Samanaikaisesti on käynnistynyt myös kriittinen keskustelu tekoälyteknologian soveltamisesta. Toistaiseksi tekoälyn soveltamisen kaikkia vaikutuksia ole huomioitu ennen käyttöönottoa. Niinpä muutamien varoittavien esimerkkien myötä on herännyt tarve tarkastella tekoälyn kehittämistä ja soveltamista kokonaisvaltaisemmin.

Tekoäly poikkeaa merkittävästi monista aiemmista teknologioista monimutkaisuutensa vuoksi. MIT:n tutkijat Erik Brynjolfsson ja Andrew Mcafee ovat tiivistäneet tekoälyyn liittyvien riskien teknologiset syyt seuraavasti: Yhtäältä tekoäly on yhtä ”älykäs” kuin sen ohjelmointi ja data, jota se käyttää. Virheet ohjelmoinnissa ja dataan liittyvät tulkinnalliset haasteet saattavat tuottaa merkittäviä ongelmia ja virheitä. Toiseksi, jos järjestelmän monimutkaisuudesta johtuen emme enää ymmärrä, miten ohjelma päätyi tiettyyn päätökseen tai toimintaan, virheellisen toiminnan korjaaminen tulee hyvin vaikeaksi jopa mahdottomaksi. Näistä sekä teknologian valtavasta sovelluspotentiaalista voi seurata erilaisia eettisiä ja yhteiskunnallisia haasteita.

Onko tekoälyllä oikeus tehdä eettisiä ja moraalisia ratkaisuja? 

Paljon julkisuudessa esillä olleet viimeaikaiset esimerkit ovat koskeneet robottiautoja ja näiden kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. BMW:n tekoälyjohtaja Reinhard Stolle onkin todennut (HS 15.9.2017), että alan standardit, käytännöt ja lainsäädäntö tulisi selkeyttää, jotta vältyttäisiin niin valmistajien kuin kuluttajien kannalta epäselviltä vastuukysymyksiltä. Mikä on esimerkiksi kuluttajan, valmistajan ja alihankkijoiden keskinäinen vastuu, jos sovellettu älyteknologia aiheuttaa onnettomuuden? Onko tekoälyllä oikeus tehdä ratkaisuja, joihin liittyy eettisiä ja moraalisia kysymyksiä?

Eettisiä ja juridisia kysymyksiä liittyy myös siihen massiiviseen datamäärään, jota älykkäät järjestelmät tulevaisuudessa keräävät ja välittävät toisilleen. Visioiden mukaan esimerkiksi autot välittävät dataa toisilleen liikkeistään ja liikennevirroista internetin välityksellä, mitä voidaan hyödyntää koko järjestelmän ohjaamisessa. Data avaa aivan uudenlaisen ikkunan ihmisten yksityisyyteen. Miten tämän datan keräämiseen ja välittämiseen tulisi suhtautua? Missä tapauksissa sen käyttö olisi sallittua?

Turvallisuuteen liittyvien sovellusten alueella muun muassa kasvojentunnistusohjelmat ovat juridisia ja eettisiä kysymyksiä aiheuttavia esimerkkejä. Kasvojentunnistusohjelmia voidaan hyödyntää lukemattomin tavoin, kuten rikollisten tunnistamisessa ja kiinniotossa. Mutta entäpä jos otamme askeleen eteenpäin ja ryhdymme yhdistelemään erilaisia datoja ja seuraamaan ihmisiä vaikkapa ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ja kustannusten kohdentamisen nimissä? Suomessakin ikäihmisten määrän kasvaessa, kotihoidon paineet lisääntyvät ja uusien seurantateknologioiden käyttöönottoa pohditaan. Kuinka paljon ihmistä on lupa tarkkailla kotioloissa? Tai työpaikalla? Tai julkisissa tiloissa? Mitä johtopäätöksiä aineistosta voi tehdä? Vaikka ajatus saattaa tuntua kaukaa haetulta, Kiinassa on jo esitelty suunnitelma kansalaisten pisteytysjärjestelmästä (YLE, 28.3.2018).

Listaa erilaisista sovellusalueista ja niiden mahdollisista haasteista voisi jatkaa pitkään. Vaikka on tärkeää tarkastella yksittäisten sovellusten ja sovellusalueiden vaikutuksia, viime kädessä kysymys on kuitenkin sama: Minkälaisen yhteiskunnan haluamme ja mihin suuntaan sitä kehitämme?

Vastuullisuus ja eettisyys innovatiivisuuden peruselementeiksi

Yhteiskunnallisesti vastuullinen ja eettinen tekoälyn ja sen sovellusten kehittäminen voi myös olla merkittävä mahdollisuus ja tuoda kilpailuetua. Vastuullinen kehittäminen vahvistaa yrityksen brändiä ja suhdetta käyttäjiin sekä lisää luottamusta tuotteisiin ja niiden hyväksyttävyyttä. Kokonaisuudessaan vastuullinen kehittäminen vähentää liiketoiminnan riskejä ja epätoivottuja seurauksia. Eräänä esimerkkinä epäeettisen toiminnan seurauksista voi nostaa esiin Volkswagenin päästöhuijauksen, jonka seurauksena oli 16 miljardin euron sakkomaksu yritykselle sekä pörssikurssin romahdus.

Eettisyyden rakentumista kilpailueduksi voi edesauttaa vastuullisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan avulla (Responsible Research and Innovation, RRI). Systemaattista lähestymistapaa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan vastuullisuuteen (RRI) on viime vuosina kehitetty erityisesti EU:n komission toimesta ja se on pyritty integroimaan horisontaalisesti myös käynnissä olevaan H2020 puiteohjelmaan. Taustalla ovat tieteen ja teknologian tuottamien yhteiskunnallisten riskien kasvu sekä tutkimustulosten yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja eettisyydestä käydyt keskustelut. Tavoitteena on yhteiskunnallisesti vaikuttavampi ja hyväksyttävämpi innovaatiotoiminta laajasti eri intressiryhmiä ja kansalaisia sitouttavan dialogin ja ennakoinnin avulla konkreettisissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa.

VTT:n tutkijat ovat olleet mukana useissa eurooppalaisissa hankkeissa kehittämässä vastuullisen tutkimustoiminnan ja eettisyyden arvioinnin lähestymistapoja ja agendaa. Muutamia esimerkkejä näistä ovat jo päättyneet Responsible Industry, SATORI, sekä käynnissä oleva NewHoRRIzon -hankkeet.

Esimerkiksi ikääntyvän väestön teknologiaratkaisujen innovaatiotoimintaan keskittynyt Responsible-Industry -hanke toi konkreettisesti esille, kuinka yritys voi vastuullisen innovaatiotoiminnan periaatteita noudattaen saavuttaa merkittävää kilpailuetua ja samalla myötävaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Sosiaali- ja terveysala on vahvasti säänneltyä, minkä lisäksi toiminnassa on eettisiä kysymyksiä, joihin yritysten tulee pystyä kehittämillään ratkaisuilla vastaamaan. Siksi ikäteknologian vastuullisen kehitystoiminnan kulmakiviä ovat innovaatiotoiminnan sovittaminen käyttäjien tarpeisiin, sidosryhmien sitouttaminen, toiminnan tasa-arvo ja läpinäkyvyys, sekä teknologian vaikutusten ennakointi. Näitä periaatteita noudattamalla yritys voi tuottaa mielekkäitä, toimivia ja eettisesti ja sosiaalisesti hyväksyttyjä ratkaisuja todelliseen tarpeeseen – esimerkiksi tukemaan ikääntyvän väestön laadukasta kotona asumista – ja menestyä markkinoilla.

Miten rakennamme eettisen ja vastuullisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan näkökulmat osaksi jokapäiväistä kehittämistyötä? Lähtökohtana voisi olla yritysvastuutoiminta (Corporate Social Responsibility, CSR), jota RRI laajentaa yhtäältä ennakoinnin suuntaan ja toisaalta tarkastelee eettisiä kysymyksiä jo innovaatiotoiminnan alkumetreiltä alkaen. Mielenkiintoinen kysymys on myös, voidaanko tekoäly valjastaa tukemaan vastuullista ja eettisesti kestävää toimintaa? Voisiko tekoäly auttaa meitä ymmärtämään laaja-alaisemmin teknologian ja siihen liittyvien päätöstemme monimutkaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia?

Vastuullisen innovaatiotoiminnan ja eettisen ennakoinnin avulla voimme edistää tekoälyn käyttöönoton myönteisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Voimme ennakoida ja ehkäistä mahdollisia negatiivisia vaikutuksia ja löytää uusia käyttötapoja ja näkökulmia yhteiskunnallisen hyvän toteutumiseen. Samalla huolehdimme yritystemme ja kansantaloutemme kilpailukyvystä eettisesti kestävän liiketoiminnan osaajana.

Lue lisää: https://www.vtt.fi/palvelut/liiketoiminnan-kehittäminen/etiikka-ja-vastuullisuus

NieminenMika Nieminen
Dosentti, johtava tutkija
mika.nieminen@vtt.fi

Twitter: @nieminenmp

 

jaana_leikas
Jaana Leikas
Dosentti, johtava tutkija
jaana.leikas@vtt.fi

 
koivisto_raijaRaija Koivisto
Dosentti, johtava tutkija
raija.koivisto@vtt.fi
Twitter: @RaijaKoivisto

Taking your memory-filled home with you when moving to sheltered housing?

Our national and municipal policies on the elderly underscore that the best place for an aged person is home. Still, unfortunately many elderly people find themselves in a situation, where the home intended for their final years suddenly turns into a ‘flat’ only, lacking the spirit emanating from the memories and meanings of one’s own home.  When designing gerontechnology, the elderly should always be consulted directly. Would it be the time to set up an idea movement for the ageing population?

When different impairments force an elderly person to move to a barrier-free and sheltered – and in many cases quite small – flat, the decision on the ‘placement’ and even its furnishing is often made by someone else, and, in the worst case, a total stranger. In such a process, the elderly person easily feels lost, since isn’t it your own life history and the meanings and memories embedded in the objects at home that create the feeling of belonging to a specific place?

Hilkka has been living in the same neighbourhood all her life. Her birthplace is only one kilometre away, and she has already lived in this house for more than 40 years. These rooms and furniture carry the marks of her life. The chest of drawers and chairs tell stories about what has happened along her life’s journey. They represent the family and Hilkka’s inheritance and identity. Many generations have had the pleasure of using the sofa and armchair set, leaving their ornamented arm rests shiny from years of use. And that kitchen cabinet Hilkka varnished together with her husband. But now the time has come for Hilkka to move out from this home. Moving away is difficult. Being torn away from a bigger house into a smaller place, from familiar to unknown, from one’s own peace and quiet into a nursing home or sheltered housing and life under the eyes of others. Letting go of one’s own will and dear belongings, under the authority of others? On the other hand, living at home on one’s own is taxing. Not only physically, but also mentally, because loneliness is overpowering. The visits of the home care nurse for ‘securing maximum support’ – no matter if they take place three times a day – have not been enough to ease the need to chat with someone, have a coffee together and recount memories of one’s own life. Sharing things around one’s own coffee table would lift up one’s spirits.

Alli Wiherheimo, the first editor-in-chief of the Kotiliesi magazine, once said that home is not a place, but a strength. Home is the safe haven, where we have always returned from the stormy winds of the world. Many elderly people have had their home in the same address, adorned with the same furnishings and objects for decades. Carved in those carefully preserved and acquired ornaments and pieces of furniture rest the elderly person’s memory, life history, values and the sense of belonging: furniture passed on in the family, the crafts created by one’s spouse, and wedding and anniversary gifts. How could one ever decide what to take with you in this final move, and what to leave behind? How could one even fit one’s inner spirit into the small room of a nursing home and display it?

In his novel Fields of Glory (1990, translation into English by Ralph Manheim), Jean Rouaud writes about the situation, where his grandmother moved from a large house in the south of France to a small flat: ”The move from thirteen rooms to two meant parting not only with the accumulation of a lifetime but also with the bequests of earlier generations. More than asceticism, it was a sweeping away of memory. Still, it was grandmother’s recollection of this past that drove her to keep two or three heirlooms, in particular a cumbersome, poorly designed work table, when she could have kept the attractive mahogany bookcase with the oval glass panes in the same space and to better advantage. But this work table was her mother, her grandmother, herself and every industrious woman in the family – it was a stele.”

90% of designing well-being technology for the elderly should be contemplation of life

Technology can be used in a number of ways to support the domestic life of elderly people. It is already possible to produce innovative and responsible solutions for purposes such as thermal comfort and lighting, and monitoring changes in people’s physical and cognitive functioning capacity in a home environment. But could technology also enable bringing the memory-filled spirit of an old home to a new flat? Could artificial intelligence even sense a resident’s emotional state and create ‘cosiness’ during moody or anxious spells? And what would this include? Studies show that anxiety due to memory disorders can be alleviated through fragrances and music. Certain fragrances and types of music soothe patients and help them to sleep. The patient’s own, virtually created, home surroundings would probably have a similar effect. But what about a person with a healthy memory? Would virtual reality provide a natural return to the atmosphere and memories of their old home? Wandering in your own garden surrounded by birdsong, the humming of bees and the fragrance of roses would certainly be wonderful. Technology could at least enable new kinds of communication with friends and relatives. Together with artificial intelligence, virtual reality could provide people with a rich experience based on reliving their memories together with others – in that garden, for example – making even a new residence feel like home.

One factor related to the ‘spirit of home’ is the installing of safety technology in an elderly person’s home. The results of the TuTunKo project (The feeling of safety at home), implemented jointly by VTT and the University of Oulu, showed that, in the home environment, the feeling of safety can be strengthened in many different areas.  However, when installing different surveillance and monitoring devices, it should be kept in mind that the home should still remain a home without the elderly person’s flat turning into a ‘virtual hospital’ or ‘monitoring point’, where total strangers with different nursing backgrounds have ‘legalised entry’.

90% of designing well-being technology for the elderly should be contemplation of life. A home – whether sheltered housing or a house built with own hands – should enable elderly people to maintain not only their autonomy, life management and the sense of belonging, but also their beauty welfare. It should ensure that the aesthetic features of their homes are in harmony with their wishes regarding beauty. For many people, this feeling comes from the subjectively experienced beauty of the belongings in one’s own home and the spirit of home thus created. A lacy doily placed on the computer CPU in an elderly person’s home tells about her attempt to reduce the conflict between her own concept of beauty and the external appearance of the device. This may be of surprisingly big importance for how acceptable the person considers technology.

When designing gerontechnology, the elderly should always be consulted directly. Ten years ago, VTT implemented the idea movement of the ageing population, where VTT collaborated with 750 elderly people living in different parts of Finland to come up with different potential uses for mobile phones. In the project that empowered both researchers and the participants, active aged people produced over 4,500 useful, funny and even quite extraordinary ideas for using the mobile phone. The ideas were compiled into an open database, from where they have been used for different development projects.

In ten years, technology has taken major leaps forward, and there are new technologies available that could support good living and good quality of life. Would it be the time to set up an idea movement for the ageing population again, this time about the dream home?

Read more: www.vttresearch.com/Impulse/Gerontechnology-providing-everyday-assistance-and-safety 

jaana_leikas
Jaana Leikas
Principal Scientist, VTT
jaana.leikas(a)vtt.fi

 

 

Muistojen koti mukaan palveluasuntoon?

Vaikka valtakunnallinen ja kunnallinen vanhuspolitiikkamme korostaa, että ikäihmisen paras paikka on koti, valitettavan monen ikäihmisen viimeisten vuosien koti muuttuu yllättäen pelkäksi ”asunnoksi”, josta puuttuu kodin muistoihin ja merkityksiin liittyvä henki.  Ikäteknologian suunnittelussa on syytä aina kysyä ikäihmisten omaa mielipidettä. Olisiko nyt aika pystyttää ikääntyvien idealiike?

Kun erilaiset toiminnanvajavuudet pakottavat ikäihmisen muuttamaan esteettömään ja tuettuun, usein pieneenkin asuntoon, valinnan ”sijoituspaikasta” ja sen kalustuksesta tekee usein joku toinen, pahimmassa tapauksessa joku ventovieras. Siinä myllerryksessä ikäihminen kokee helposti olevansa eksyksissä, sillä eikö paikkaan kuulumisen tunne synny juuri omasta elämänhistoriasta ja kodin esineissä olevista merkityksistä ja muistoista?

Hilkka on asunut samassa kaupunginosassa koko ikänsä. Oma synnyinkoti on kilometrin päässä, ja tässä talossa on vierähtänyt jo yli 40 vuotta. Näissä huoneissa ja kalusteissa on elämän jälki. Piirongit ja tuolit viestivät matkan varrella koetuista tapahtumista. Niissä on suvun ja Hilkan perintö ja identiteetti. Silkinkiiltäviksi hioutuneista sohvakaluston käsinojien koristeista on saanut nauttia monta sukupolvea. Astiakaapin osat lakattiin yhdessä puolison kanssa. Mutta nyt on tullut aika muuttaa tästä kodista pois. Muutto olisi vaikea. Irtirepäisy suuremmasta pienempään, tutusta tuntemattomaan, omasta rauhasta toisten silmien alle hoivakotiin tai palvelutaloon. Omasta tahdosta ja omista rakkaista tavaroista irti päästäen, toisten päätösvallan alle? Toisaalta yksin kotona asuminen ottaa voimille. Ei ainoastaan fyysisesti, vaan henkisestikin, sillä yksinäisyys lyö kasvoille. Kotihoitajan käynnit, vaikkakin kolme kertaa päivässä ”maksimaalisen tuen turvaamiseksi” eivät ole helpottaneet tarvetta rupatella jonkun kanssa, kahvitella ja kertoilla omaan elämään liittyvistä muistoista. Yhdessä jakamisesta oman kahvipöydän ääressä tulisi hyvä mieli.

Alli Wiherheimo, Kotiliesi-lehden ensimmäinen päätoimittaja, on sanonut, että koti ei ole paikka vaan voima. Koti on se turvasatama, jonne on palattu maailman myrskytuulten alta. Monelle ikäihmiselle oma koti on pysynyt samassa osoitteessa samojen kalusteiden ja tavaroiden kaunistamana vuosikymmenten ajan. Näihin huolella säästettyihin ja hankittuihin huonekaluihin ja koriste-esineisiin on kaiverrettu ikäihmisen muisti, elämänhistoria, arvomaailma ja kuuluminen: perintöhuonekalut, puolison kädentaitojen tuotokset sekä hää- ja merkkipäivälahjat. Miten koskaan voisi päättää, mikä otettaisiin tässä viimeisessä muutossa mukaan ja mikä jätettäisiin kuormasta pois? Kuinka oma minuus ylipäätään voisi mahtua tai tulla julki hoitokodin pienessä huoneessa?

Jean Rouaud kirjoittaa romaanissaan Kunnian kentät (1990, suom. Annikki Suni) tilanteesta, jossa hänen isoäitinsä muutti eteläranskalaisesta suuresta talosta pieneen asuntoon: ”Kolmentoista huoneen supistaminen kahteen vaati julmaa valikointia, piti erota elämän aikana kerääntyneistä tavaroista mutta myös aikaisempien polvien perinnöstä: se ei ollut vain askeesia vaan myös muistin typistämistä. Silti juuri menneisyyden muistoksi isoäiti oli halunnut säilyttää pari arvotonta esinettä. Erityisen sitkeästi hän piti kiinni kookkaasta ompelupöydästä, jonka laatikoihin ei mahtunut paljon mitään. Enemmän hyötyä olisi ollut saman tilan vievästä kauniista punaruskeasta kirjakaapista, jonka ovissa oli soikeat lasit. Mutta ompelupöytä edusti isoäidin äitiä, äitiä, häntä itseään ja kaikkia suvun ahkeria naisia – se oli muistopatsas.”

Ikäihmisen hyvinvointiteknologian suunnittelun tulisi olla 90 % elämän pohtimista

Ikäihmisen asumista voidaan tukea teknologian avulla monin tavoin. Nyt jo voidaan tuottaa innovatiivisia ja vastuullisia ratkaisuja esimerkiksi lämpöviihtyvyyteen ja valaistukseen sekä ihmisen fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn muutosten seurantaan kotiolosuhteissa. Mutta voisiko teknologia mahdollistaa myös vanhan, muistojen kodin hengen luomisen uuteen asuntoon? Voisiko tekoäly vaikka aistia asukkaan tunnetilaa ja tarjota ”kodikkuutta” silloin kun asukas on apealla mielellä tai ahdistunut? Ja mitä tuo tarjonta olisi? Muistisairaan ahdistuneisuutta on tutkimusten mukaan pystytty lieventämään hajuaistimusten ja musiikin avulla. Tietyt hajut ja tietynlainen musiikki rauhoittavat ja auttavat nukahtamaan. Samoin oman kodin maisemat, virtuaalisestikin tuotetut, voisivat todennäköisesti rauhoittaa muistisairasta. Mutta jos ihminen on muistiltaan terve, mahdollistaisiko virtuaalitodellisuus luontevan palaamisen vanhan kodin tunnelmaan ja muistoihin? Ihanaa olisi varmasti vaeltaa virtuaalisesti omassa puutarhassa, kuulla lintujen ja mehiläisten äänet ja aistia ruusujen tuoksu. Ainakin teknologia voisi tarjota uudenlaisen yhteydenpidon ystäviin ja sukulaisiin. Yhdessä tekoälyn kanssa virtuaalitodellisuus saattaisi mahdollistaa eletyn elämän muistelun rikkaalla tavalla yhdessä toisten kanssa, vaikkapa siellä puutarhassa, ja tuoda sillä tavalla kodin hengen uuteenkin asuntoon.

Yksi ”kodin henkeen” liittyvä tekijä on turvateknologian asentaminen ikäihmisen kotiin. VTT:n ja Oulun yliopiston yhteisen Tutunko-hankkeen (Turvallisuuden Tunne Kotona) tuloksissa todettiin, että teknologian avulla voidaan vahvistaa turvallisuuden tunnetta kotona monella eri alueella.  Erilaisten valvonta- tai seurantalaitteiden asennuksessa on kuitenkin hyvä muistaa, että koti tulisi säilyttää kotina ilman, että ikäihmisen asunnosta kehkeytyy ”virtuaalisairaala” tai ”valvontapiste”, jonne on ”laillistettu sisäänpääsy” erilaisilla hoidollisilla taustoilla varustetuilla ventovierailla.

Ikäihmisen hyvinvointiteknologian suunnittelun tulisi olla 90 % elämän pohtimista. Kodin, olipa se sitten palveluasunto tai itse rakennettu talo, tulisi mahdollistaa ikäihmisen itsemääräämisoikeuden, elämänhallinnan ja kuuluvuuden tunteen lisäksi kauneushyvinvointi: että kodin estetiikka on harmoniassa omien kauneustoiveiden kanssa. Monille tämä tunne syntyy subjektiivisesti koetusta kodin esineistön kauneudesta ja sitä kautta kodin hengestä. Tietokoneen keskusyksikön päälle aseteltu pitsiliina ikäihmisen kodissa kertoo yrityksestä vähentää ristiriitaa oman kauneuskäsityksen ja laitteen ulkoisen olemuksen välillä. Tällä saattaa olla yllättävänkin suuri merkitys teknologian hyväksyttävyydelle.

Ikäteknologian suunnittelussa on syytä aina kysyä ikäihmisten omaa mielipidettä. VTT toteutti kymmenen vuotta sitten ikääntyvien idealiikkeen, jossa pohdittiin yhdessä 750 eri puolilla Suomea asuvan ikäihmisen kanssa matkapuhelimen erilaisia käyttömahdollisuuksia. Tuossa niin tutkijoita kuin osallistujia voimaannuttavassa hankkeessa aktiiviset ikäihmiset tuottivat huikeat yli 4 500 hyödyllistä, hauskaa ja lennokastakin ideaa matkapuhelimen hyödyntämiseksi. Ideat koottiin kaikille avoimeen tietopankkiin, josta niitä on hyödynnetty erilaisissa kehittämishankkeissa.

Kymmenessä vuodessa teknologiakehitys on edennyt valtavin harppauksin, ja uusia, hyvää asumista ja hyvää elämää tukevia teknologioita on tarjolla. Olisiko nyt aika pystyttää ikääntyvien idealiike uudelleen unelmien kodin merkeissä?

 

Lue lisää: 
VTT Impulssi: Ikäteknologia arjen apuna ja turvana

jaana_leikas
Jaana Leikas
Principal Scientist, VTT
jaana.leikas(a)vtt.fi

 

 

Tekoälyä ja yhdistettyä todellisuutta fiksun kaupungin toimintaympäristössä tarkastelevan blogisarjan avulla haluamme elävöittää tekoälystä ja yhdistetystä todellisuudesta käytävää keskustelua.

Will robots make us better persons?

How will our society change as artificial intelligence and robotics develop? To what kind of new humanity will robotics liberate us? Will the added value brought by robots be available for the well-to-do only? We must start discussing ethics of new technology before this technology becomes an integral part of our everyday lives. The essential thing is to keep posing questions, even if there were no answers to be found right away.

Often it is even more essential to keep posing questions than finding answers to them. This is true at least when faced with ethical questions. Ethical questions related to the use and instilling of technology require asking questions, consideration and debate from versatile perspectives and at different levels. This is particularly important, when we are in the process of pushing people whose voice is not always very clearly heard in our society to use technology: those living in the margins of our society. They need us others, who might be able to give them a voice through our own deliberations.

Very seldom ethical consideration of matters reaches a fruitful level if they are discussed between own team members or colleagues only; Establishing a wider perspective requires views from various angles and stakeholders.

Ethical technology and many-voiced approach

I ran a workshop that VTT organised in collaboration with RoboBisnes operators, or the North Karelia Municipal Education and Training Consortium and Karelia University of Applied Sciences. With a group of 40 people, we spent a whole afternoon delving deep into the opportunities offered and the concerns raised by robotics and artificial intelligence. We sought perspectives, for example, from the everyday lives of older people and the mentally disabled.

Ari Tarkiainen, Project Manager at Karelia University of Applied Sciences, made an important observation at the session: “In a way, ethics is kind of an inherent part of new technology, since new applications and opportunities produce a lot of situations of which we have no previous experience. It is also descriptive of the current situation that such new situations have not been taken into account in legislation and no practices have been established for managing them. Therefore, ethical questions should be strongly highlighted all the time. VTT has been acting as a key expert and developer in this collaboration between ethics and technology”.

Technology is not black and white

Even though universal ethical values guide us to consider what is good and bad, or right and wrong, technology is never black and white. When we listen to each other – and also really hear what is being said – the border between black and white begins to waver and we begin to see bright colours and different shades of grey. In the hum of voices (and North Karelians are known for being eager to talk!), the values shared by most of us find a fairly comprehensible form within the Finnish framework.

After a while, that clarity fades away, when we keep on examining these values from a multicultural perspective:

  • Which values can take us forward?
  • What creates trust in society?
  • What kind of fringe areas does digitisation create, and who live in these fringes?
  • To what kind of new humanity would technology going beyond our thinking capacity liberate us?
  • Why does technology sometimes raise issues of insecurity and vulnerability regardless of the fact that it also opens up new enchanting paths in our everyday lives.
  • What is the ethical thread that will last until the end?

When discussing these questions, and going forwards and backwards, we came up with some positive visions of robotics. “Robots enable easy-to-use user interfaces and increase digital inclusion. Maybe, with the help of ugly robots, we also learn to accept the different appearances of people. It is great that robots do not know how to have tantrums! I could quite easily trust them with all cleaning duties.” Some female participants were also of the opinion that, luckily, robots are quite advanced, unlike human males, which are still being developed in the right direction in many households. Tears were running down people’s cheeks with laughter, and there was room for all kinds of opinions at the session venue, near the Joensuu market place.

Talking and laughing together, sharing our common experiences, does good to us people. That is something a robot is unlikely to be capable of any time soon. But robots can liberate us of from many dull tasks to having the kind of ‘quality time’ together as described above.

We will organise more similar workshops in the future. Consideration of the borders and framework conditions of humanity is important, and right now, in the middle of major changes, it is particularly important.

Read more at www.vttresearch.com/services/digital-society

jaana_leikas

Jaana Leikas
Principal Scientist, VTT
jaana.leikas(a)vtt.fi
Cell: +358 407 500 211