Biomuovikin rakastaa lajittelua

Biomuoveja ei voi kuvailla yhdellä sanalla, kuten ei voi muitakaan muoveja. Se ei kerro sanana mitään materiaalin raaka-aineista tai ominaisuuksista: biomuovi voi olla yhtä lailla bio- tai öljypohjaista, biohajoavaa tai biohajoamatonta. Parempi siis puhua erikseen biopohjaisista ja biohajoavista muoveista.

Mutta niin kuin muutkin muovit, biomuovitkin rakastavat lajittelua.

Biopohjaisestakin uusiomuovia

Biopohjaiset, biohajoamattomat muovit sujahtavat muovinkierrätykseen kuten mitkä tahansa muutkin pakkausmuovit. Ne on tyypillisesti tehty uusiutuvista luonnonvaroista, mutta vastaavat täysin tuttuja öljypohjaisia vastineitaan sekä ominaisuuksiltaan että loppukäyttäytymiseltään. Jos pakkaus ilmoittaa olevansa täysin uusiutuva, se on luultavasti valmistettu sokeriruo’osta tai sokerijuurikkaasta tehdystä polyeteenistä ja muuttuu mieluusti uusiomuoviksi ja edelleen esimerkiksi kierrätysmuovikassiksi.

Älä kuitenkaan erehdy laittamaan tätä muovia biojätteeseen, siellä se uinuu pidempään kuin satavuotias Ruusunen.

Annetaan kompostoituvankin kiertää

Myös biopohjaisia, kompostoituvia muoveja pystyy kierrättämään uusiomuoviksi. Esimerkiksi polylaktidin eli PLA:n kierrätystä on tutkittu jo paljon ja sen onkin todettu olevan ympäristöystävällistä sekä mekaanisin että kemiallisin kierrätysmenetelmin [1].

PLA:ta käytetään jo paljon kuluttajatuotteissa, kuten take away -kupeissa, -kansissa ja -rasioissa, mutta kierrätysjakeissa niitä ei vielä kotimaassa näy. Tämä johtuu osittain siitä, että kompostointileimat ohjaavat kuluttajia sijoittamaan tuotteet käytön jälkeen biojätteeseen. Näissä sovelluksissa kompostointi ei kuitenkaan tuo materiaalille lisäarvoa, toisin kuin puhtaan materiaalijakeen kierrätys uusiomuoviksi toisi. Lisäksi PLA erottuu erityisen hyvin NIR-erottelutekniikalla [2], jolla tyypillisesti erotetaan muovit toisistaan muovinkierrätyslaitoksissa.

Markkinoita sekä PLA:lle että uusio-PLA:lle riittää: tällä hetkellä kierrätettyä PLA:ta on jo kaupallisesti saatavana kansainvälisillä markkinoilla [3, 4]. PLA-valmistaja Total Corbion ennustaa [5], että vuonna 2025 8-14 % kierrätykseen päätyvistä pakkauksista voisi olla PLA:ta. Tähän kannattaa valmistautua jo nyt.

Mikä biohajoava muovi kuuluu biojätteeseen?

Biojätepussit ovat esimerkillinen tuote kompostoituvista biojätteeseen soveltuvista muoveista, jotka tehostavat kotitalouksien biojätteen keräämistä pitämällä säiliöt siistinä ja helpottamalla lajittelua. Ne on myös monesti optimoitu hajoamaan tarvittavassa ajassa teollisessa kompostointiprosessissa tai jopa kotikompostoinnissa hiilidioksidiksi, vedeksi ja biomassaksi. EU:n uusi kiertotalousselvitys [6] on tunnistanut myös muun muassa teepussit, hedelmäpussien tarrat, rasvaiset tai vaahdotetut take away -rasiat, jogurttipurkit ja pizzalaatikot mahdollisiksi sovelluskohteiksi kompostoituville muoveille, sillä osa niistä saattaa olla hankalia kierrättää tai päätyvät helposti biojätteeseen muun jätteen mukana.

Tärkeintä on, että pakkauksessa on selkeä ohjeistus sen oikeasta lajittelusta.

Uudet materiaalit – samat haasteet

Uusia, täytettyjä, seostettuja tai monikerroksisia biopohjaisia tai biohajoavia muoveja koskevat samat haasteet kuin öljyynkin pohjautuvia vastaavia materiaaleja. Lajittelutekniikoiden kehittyminen, volyymien kasvaminen kannattavalle tasolle sekä erilaisten täyteaineiden ja seostusten vaikutus uusiomuovien ominaisuuksiin ovat tarpeita, joihin täytyy vastata ja joita täytyy tutkia kierrätyksen kannattavuuden selvittämiseksi. Kemiallinen kierrätys tuo osaltaan ratkaisuja, mutta on myös energiaintensiivisempää mekaaniseen kierrättämiseen verrattuna. Kun teknologiat kehittyvät, saadaan samalla myös ratkaisuja biopohjaisten ja biohajoavien muovien kierrättämisen parantamiseksi.

Muovipakkausten keräyksen laajentaminen myös muihin muovijakeisiin auttaa saavuttamaan taloudellisesti kannattavat volyymit myös muiden kuin valtamuovien kierrättämiselle.

Kiertotalouden asialla

On erityisen tärkeää muistaa, että kompostoituvia muoveja ei ole kehitetty ratkaisemaan maailman roskaantumisongelmaa, vaan ne on luotu orgaaniseen kompostointiin ja sen myötä tukemaan kiertotaloutta.

Kompostoituville materiaaleille on tiukat standardit, jotka sisältävät kontrolloidun biohajoavuusanalyysin lisäksi myös kappaleen fyysisen hajoamisen testauksen, ekotoksiset vaatimukset sekä raja-arvot raskasmetalleille: paljon enemmän siis kuin pelkän määrittelemättömän biohajoavuuden termin.  Maa- ja meribiohajoavat materiaalit voivat osaltaan vähentää ympäristössä olevan roskan määrää, mutta pääasiallisen ratkaisun roskaantumisongelmaan on oltava sen alku- eikä loppupäässä.

KUVA: VTT:n polymeeripilotissa demonstroitu PLA-monikerroskalvo.

peltola_heidi

Heidi Peltola, erikoistutkija, biopohjaiset muovit ja biokomposiitit
VTT

VIITTEET:

[1] PLA in the waste stream. Results summary 2017. 

[2] WRAP Final Project Report 2008. Domestic Mixed Plastics Packaging Waste Management Options. An assessment of the technical, environmental and economic viability of recycling domestic mixed plastics packaging waste in the UK.

[3] http://looplife-polymers.eu/drupal/node/31

[4] http://www.loopla.org/

[5] Francois de Bie / Total Corbion: PLA in mechanical and chemical recycling. European Bioplastics Conference 4-5 Dec 2018.

[6] A Circular Economy for Plastics – Insights from research and innovation to inform policy and funding decisions. European Union, 2019.

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.