Tutkimuksen avoimuuden rajat – Niin avointa kuin mahdollista, niin luottamuksellisesta kuin tarpeen

To open or not to open? Tiedon avoimuus kasvaa kehittyvien välineiden ja asenteiden ansiosta. Valmiiden asioiden julkistaminen on selkeää niin eduskunnan valiokunnissa kuin tieteellisen artikkelin osalta. Isompi haaste on se, miten tiedotetaan ja avataan taustatiedot ja keskeneräiset asiat. Tässä blogissa VTT:n tietoaineistoista vastaavan tiimin vetäjä Tuula Hämäläinen pohtii tutkimustiedon avoimuuden rajoja.

Tutkimuksessa avoimuutta edellytetään myös rahoittajien vaatimuksilla ja jopa säädöksillä. Open access eli avoin julkaiseminen alkaa olla tutkimusmaailmassa perusajatukseltaan tuttua. Avoimeen tieteeseen liittyy kuitenkin paljon luuloja ja oletuksia, jotka ovat vähän joko vähän vääristyneitä tai jopa ”fake news”.

Oletus 1: Kaikki tieto on ilmaisesti ja vapaasti käytettävissä netissä – tarua

Avointen tieteellisten artikkelien määrä kasvaa voimakkaasti, mutta niiden osuus ja merkitys on vielä marginaalinen. Esimerkiksi VTT:n tutkijoiden lataamista tieteellisistä artikkeleista vain runsas 10 % on avoimia. Muut pitää hankkia tilausmaksuilla.

Myös muu relevantti tietoaineisto on maksullista. Joko sisällöstä tai tiedon käytettävyydestä pitää maksaa. Yksityisten yritysten tilinpäätöstietoja tai standardeja ei saa ilmaiseksi. Luokiteltua ja helppokäyttöistä patentti- tai uutistietoa ei saa maksutta.

Tekijänoikeudet koskevat miltei kaikkea tietoa, myös ilmaista tietoa internetissä. Tilattujen aineistojen käyttöä rajoittavat myös tilaus- ja lisenssisopimukset.

Oletus 2: Avoin julkaiseminen on hankalaa ja kallista – totta ja tarua

Tutkimusrahoittajat hyvittävät julkaisumaksuja, joten ne eivät jää täysimääräisinä tutkimusprojektin tai -organisaation maksettaviksi. Julkaiseminen ja siihen liittyvät kulut pitää vain hyvissä ajoin suunnitella ja sisällyttää projektin budjettiin.

Julkaiseminen avoimesti saatavilla olevissa lehdissä (”kultainen linja”) on hallinnollisesti helppoa, mutta kuluja syntyy kirjoittajamaksuista. Avoimen julkaisemisen ”vihreään linjaan” eli artikkelien rinnakkaistallentamiseen organisaation omiin järjestelmiin liittyy karenssiaikoja ja versioiden hallintaa.

Useimmissa organisaatioissa kirjasto, tietopalvelu tai vastaava tukee ja auttaa avoimen julkaisemisen prosesseissa. Tutkija voi keskittyä substanssiiin ja pyytää apua hallinnointiin.

Oletus 3: Yritysasiakkuudet estävät avoimuuden – totta ja tarua

Luottamuksellisten projektien tietoja ei voi julkaista. Vastaavasti jos innovaatio halutaan patentoida, ei siitä voi julkistaa mitään.

Se, että organisaatiossa tehdään luottamuksellisia projekteja, ei kuitenkaan estä julkisesti rahoitettujen yhteistyöprojektien tulosten ja aineistojen julkaisemista. Pitää ymmärtää tapauskohtaisesti, millaista tietoa käsittelee. Sen jälkeen voi miettiä, miten ja kenen kanssa sitä käsittelee ja miten sitä jakaa muille.

Oletus 4: Tutkimusdatan avaaminen johtaa väärinkäytöksiin – totta ja tarua

Yhä useammin vaaditaan, että julkaisun tai tutkimusprojektin taustalla oleva data pitäisi myös avata. Siitä, että läjä tiedostoja heitetään pilveen ja avataan maailmalle, ei ole kenellekään mitään hyötyä. Silloin on myös mahdollista, että tietoja käytetään väärin.

Tietojen ja tiedostojen pitää olla tutkimustietosuunnitelman mukaan laadittuja ja niistä pitää olla olemassa systemaattinen metadata. Tietojen julkaisemisessa voi käyttää karensseja ja julkaista datat vasta kun niitä ei enää itse hyödynnä. Järkevintä voi olla vain metadatan avaaminen tai tiettyjen datasettien julkaiseminen.

Ajatusmalli, että mitään enää julkisteta kenellekään, ei enää toimi. Pitää vain ratkaista, mikä on oman organisaation kilpailukyvyn kannalta paras tapa toimia: mitä julkistetaan, kenelle ja milloin.

Tiedon hallinta nousee uuteen arvoon

Maailmassa, jossa modernit välineet mahdollistavat tiedon helpon jakamisen, on hyvä tiedon hallinta ja omien tietojen kontrolli entistä tärkeämpää. Kaikkea ei tviitata, kaikkea ei laiteta someen, ja jos viedään pilveen, niin ei ole vain yhtä ”pilveä”. Tietoturvallisia pilviratkaisuja on olemassa – olemmehan jo pitkään luottaneet pankkipalveluihinkin internetin välityksellä.

Riskien vuoksi ei voi kuitenkaan käpertyä kuoreensa ja olla avaamatta mitään tietoa kenellekään, mutta pitää entistä tarkemmin miettiä, mitä avaa ja kenelle.

VTT on sitoutunut noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja tukee ja edistää avoimen tieteen tutkimuskäytäntöjä – katso avoimen tieteen periaatteemme.

Tuula Hämäläinen
Tuula Hämäläinen
Team Leader, Knowledge discovery
tuula.hamalainen(a)vtt.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.