Pärjäämmekö tulevaisuuden tekoälyn kanssa?

Mitä on koneoppiminen? Miksi tekoäly päättelee eri tavoin kuin ihminen? Miten tekoälystä tulee superälyä?

Yövyin alkuvuodesta isossa hotellissa Berliinissä. Huoneeseen astuessani siellä tuntui olevan viileää. Ovensuusta löytyi tarra, jossa kerrottiin, että hotellissa oli otettu käyttöön ”Smart climate control” javoisin itse säätää haluamani lämpötilan TV:n kautta. Avasin TV:n ja navigoin muutaman mutkan kautta ilmastointisivulle. Sieltähän se löytyi: nykyinen lämpötila 18 astetta ja edellisen asiakkaan asettama tavoitelämpö 25. Säätelin tavoitelämmön 22 asteeseen ja lähdin illalliselle. Palattuani lämpö oli kivunnut 19 asteeseen, johtuen varmaankin huoneeseen päälle jääneestä PC:stäni. Aika viileältä tuntui vielä, joten soittelin apua hotellin vastaanotosta. Pian apua tulikin. Huoltomies toi käyttööni vanhan ajan lämpöpuhaltimen. Kovaäänistä puhallinta ei voinut pitää yöllä päällä, joten yöksi lämpö taas laski 18 asteen tuntumaan. Aamulla heräsin kuitenkin virkeänä oikein hyvin nukutun yön jälkeen, sillä onhan se niin, että viileässä nukkuu paremmin. Jäinkin miettimään, että ehkä se Smart climate control oli niin fiksu, että se tajusi minua paremmin minulle sopivan lämpötilan. Olisin kuitenkin arvostanut jonkinlaista selitystä, sillä nyt jäi voimaton olo ”älykkäästä” systeemistä, joka tekee mitä tahtoo, eikä ihmisellä ole siihen sanomista. Hotellin henkilöstökin oli selvästi alistunut älykkään ilmastoinnin edessä, eikä edes yrittänyt korjata huoneeni systeemiä vaan tukeutui vanhaan kunnon lämpöpuhaltimeen. Eikö oikeasti fiksu systeemi pitäisi myös ihmisen ajan tasalla päätöksistään – kertoisi, mihin se pyrkii. Jos se ei toimi tai ei pysty täyttämään ihmisen toivetta, niin myös kertoo syyn tälle?

Tekoälystä superälyyn

Tekoälyä on tutkittu jo vuosikymmeniä, mutta nyt se on kokemassa vahvan renessanssin. Aiemmat yritykset, joissa koneeseen koetettiin tuoda jonkun aiheenkaikki asiantuntijatietämys, kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Nykyään vallalla on koneoppimiseen perustuva tekoälyn kehittäminen, jossa ajatuksena on, että kone oppii pikkuhiljaa, kun sitä opetetaan, mutta myös itsekseen. Koneoppiminen soveltuu hyvin isojen datamäärien analysointiin ja tukemaan ihmistä datapohjaisessa päätöksenteossa. Esimerkiksi lääketieteessä tekoälyn avulla voidaan tutkia erilaisia mittauksia, ja kone pystyy muodostamaan yhteyksiä datan välille. Näin tekoälyn avulla voidaan muun muassa ennustaa taudin kehittymistä, kun verrataan potilasdataa aiempien potilaiden dataan. Koneoppimiselle on tyypillistä, että tulos ei ole eksakti vaan se on todennäköisyyksiin perustuva ennustus. Siksi kone ei pysty antamaan johtopäätöksilleen samanlaisia yksityiskohtaisia perusteluja kuin ihmisasiantuntija.

Koneoppimiselta odotetaan paljon paitsi lääketieteessä myös yritysten palveluliiketoiminnassa, jossa tekoälyn avulla voidaan analysoida kentältä kerättyä laitetietoa ja ennustaa esimerkiksi vikaantumista. Näissä sovelluksissa tekoäly toimii itsenäisesti, analysoi dataa ja antaa ihmisille ehdotuksia seuraavaksi tarvittavista huoltotoimista ja jopa niiden sopivasta ajankohdasta ottaen huomioon taloudelliset tekijät.

Näiden positiivisten vaikutusten lisäksi tulevaisuuden tutkijat ovat maalailleet synkkiäkin tulevaisuudenkuvia tulevaisuuden ”superälystä”, joka pystyisi esimerkiksi itse kehittämään omaa älykkyyttään, tekisi itse johtopäätöksiä, muodostaisi oman tahdon ja näin voisi karata niin suunnittelijoiden kuin käyttäjienkin käsistä.

Millainen olisi mahdollinen polku nykyisistä koneoppimiseen perustuvista tekoälysysteemeistä tuohon superälyyn? Tekoälyä on tulossa paitsi verkon kautta saataviin palveluihin myös liikkuviin koneisiin kuten autonomisiin autoihin ja robotteihin. Olisiko nyt jo syytä miettiä kehityspolkuja sellaisiksi, että tekoäly varmasti pysyy ihmisen hallinnassa?

Älykäs ihminen osaa ratkaista ongelmat, joihin viisas ihminen ei edes joudu. Tätä vanhaa viisautta kannattaa soveltaa myös tekoälyyn: jos tekoäly edustaa älykkyyttä ja ihminen viisautta, niin ihmiselle on taattava rooli, jossa hän pystyy estämään tekoälyn itselleen ja ihmisille aiheuttamat ongelmat. Tekoälyn ja ihmisen välillä on oltava sujuva yhteys ja päätösvallan pitää viime kädessä olla ihmisellä. Näin tekoäly ei oppiessaankaan karkaa ihmisten hallinnasta.

Lue lisää: VTT and Smart City

Kaasinen Eija
Eija Kaasinen
Senior Scientist, VTT
@eijakaasinen 
eija.kaasinen(a)vtt.fi

 

Blogisarjan seuraavassa osassa paneudutaan ihmisen ja tekoälyn vuorovaikutukseen.

One thought on “Pärjäämmekö tulevaisuuden tekoälyn kanssa?

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.