Uudesta nousee mahdollisuus ja uhka – Miksi robottiautoilta vaaditaan enemmän kuin ihmisiltä?

Uuteen teknologiaan ja uusiin toimintamalleihin liittyy uusia mahdollisuuksia, mutta myös uusia riskejä. Uusia riskejä pitää tarkastella eri tavalla kuin vanhoja tuttuja. Otetaan nyt esimerkiksi robottiautot.

riskienhallinta

“Googlen itseohjautuva auto törmäsi bussiin – ensimmäinen robottiauton aiheuttama kolari?” , “Ensimmäinen kuolonuhri – Robottiauto tappoi kuljettajansa, viranomaiset etsivät syyllistä” , “Teslan itseajavan auton kuljettaja kuoli kolarissa Floridassa – kyseessä ehkä ensimmäinen onnettomuus laatuaan“, ”Googlen robottiauto pahassa kolarissa”. Robottiautojen ajamat onnettomuudet ovat suuria uutisia. Siksikö että ne ovat merkittävä uhka liikenneturvallisuudelle? Enemmän kuitenkin siksi, että robottiautojen onnettomuudet ovat harvinaisia. Ja ennen kaikkea siksi, että kaikki uusi, mikä ei ole omassa hallinnassa koetaan erityisen uhkaavaksi. Auto on myös aihe, joka vahvasti herättää etenkin miesten intohimoja ja mielipiteitä tässä ”maailman nopeimmassa kansassa”. Oma auto on monelle paljon muutakin kuin tapa siirtyä paikasta toiseen.

Toki robottiautoja on liikenteessä vielä vähän, mutta esimerkiksi Teslan ilmoituksen mukaan heidän autonsa ovat ajaneet automaattiohjauksella liikenteessä 210 miljoonaa kilometriä ilman vahinkoja ennen tuota edellä mainittua onnettomuutta. Kuka meistä ihmiskuljettajista voi kehua pystyneensä samaan? Robottiautoja perustellaankin usein turvallisuudella. On esimerkiksi todettu, että ”tutkimusten mukaan autonomisella ajamisella on potentiaalia vähentää auto-onnettomuuksia … jopa 30 prosentilla”. Rohkeimmat ovat jopa väittäneet, että onnettomuudet vähenevät 90 prosentilla, koska näin suuri osa johtuu inhimillisistä virheistä. Robottiautojen kehittäjä Matti Kutila toteaakin, että ensisijaisesti robottiauto välttää törmäystä. Toisaalta tilastojen mukaan kuitenkin robottiautot joutuvat ihmiskuskeja useammin kolareihin (USA 2015). Kumpi näistä on se ”vaihtoehtoinen totuus”?

Totuus on, että kompleksisessa mukautuvassa järjestelmässä, kuten liikenteessä, tapahtumat eivät ole helposti ja yksiselitteisesti ennakoitavissa. Jos yhdenlaiset onnettomuuden onnistutaan välttämään, voi syntyä toisenlaisia. Eivätkä nykyiset robottiautomallit ole tarkoitettukaan vielä täysimittaiseen liikennekäyttöön. Teslankin robottiautot on tarkoitettu toimimaan monotonisilla moottoritieosuuksilla. Google-autojen nopeus puolestaan on rajattu 55 km/h. Matkaa täysautomaatioon, joka toimii säällä kuin säällä, kaikissa olosuhteissa ja kaikissa liikennekulttuureissa, on vielä vuosikymmeniä.

Moni robottiauton kehittäjä maailmassa (ml. VTT) on törmännyt siihen, että 85 % liikennetilanteista voidaan hoitaa tietokoneavusteisesti, mutta jäljelle jää edelleen 15 %. Nämä ovat tilanteita, jotka sattuvat kerran kuukaudessa esimerkiksi tietyssä säässä. Jokainen prosentin kymmenyksen parannus on työn ja tuskan takana. Esimerkiksi se, että robottiauto itse pyrkii tehokkaasti välttämään törmäyksiä jarruttamalla tai väistämällä, voi johtaa siihen, että muut törmäävät siihen. Koska ihmisiä tulee aina olemaan mukana liikenteessä, heidät tulee ottaa huomioon myös robottiautojen toiminnassa, jos onnettomuuksia halutaan vähentää. Ihan normaalistikin ihmisten kyvyt ja käyttäytyminen vaihtelevat laajasti ja osittain vaikeasti ennakoitavasti. Toisaalta ei pidä unohtaa, että ihmistä tarvitaan myös silloin, kun robottiauto joutuu vaikeuksiin: Mitä esimerkiksi tapahtuu, jos ihmiset yrittävät työntää robottiautoa pois lumipenkasta?

On varsin odotettavaa, että robottiautoja pyritään liikenteessä häiritsemään myös tarkoituksellisesti ja jopa itsetuhoisesti, kuten nykyliikenteessäkin tapahtuu. Jopa robottiautojen hakkerointi on täysin varteenotettava riski ottaen huomioon lukuisat erilaisiin tietojärjestelmiin kohdistuneet hyökkäykset. Tämä on erittäin huomionarvoisa siksi, että auto on virheellisesti toimiessa välitön uhka pahimmillaan lukuisille ihmisille ja haluttaessa suuri joukko saman ohjelmiston ohjaamia autoja saadaan toimimaan virheellisesti yllättäen ja samaan aikaan. Autojen kehittäjät ja viranomaiset onneksi ovat tietoisia näistä riskeistä ja kehittävät myös robottiautojen tietoturvaa.

Uusi teknologia ja toimintamallit nostavat ongelmina esiin myös kysymyksiä, jotka eivät ole uusia. Robottiautokin joutuu tekemään vaikeita valintoja, joista on raflaavasti uutisoitu mm. otsikolla: ”Robottiautot valitsevat kuka kuolee onnettomuustilanteessa. Kysymys on esimerkiksi: Kumpaan törmätään: vastaantulevaan rekkaan vai tielle juoksevaan lapseen, jos törmäystä ei voi välttää. Ongelmahan on pohjimmiltaan yhtä vanha kuin ihmiskunta (jos rekan vaihtaa vaikkapa mammuttiin). Yleinen julkinen keskustelu näistä eettisistä kysymyksistä on noussut robottiautojen ja muiden tekoälysovellusten myötä. Tekoälylle vaaditaan julkista valvontaa sen lisäksi, että teknologian kehittäjät itse näkyvästi kehittävät toimintansa vastuullisuutta. Mercedes-Benz on muuten ratkaissut kyseisen valintaongelman niin, että aina ensisijaisesti pyritään turvaamaan auton matkustaja. Useimmat ihmiset kuitenkin haluaisivat ensisijaisesti turvata jalankulkijat, mutta toisaalta eivät halua ostaa autoa, joka ei ensisijaisesti suojele matkustajaansa.

Riskit ja mahdollisuudet käsi kädessä

Uutta kehitettäessä uusien riskien ilmeneminen on aina mahdollista. Toisaalta uuden kehittämiseen liittyy paljon positiivisia näkymiä ja odotuksia. Robottiautoissa on uudenlaisten liikenneturvallisuuteen liittyvien haasteiden lisäksi riskinä, että se ei täytäkään sille asetettuja odotuksia. Erilaisten odotusten ja hallitun kehittämisen välille syntyy helposti erilaisia paineita. Uusien riskien hallitsemiseksi on kuitenkin edettävä asteittain uutta tietoa keräten. Robottiautojen kehitys näyttää etenevän tämän periaatteen mukaisesti. Kehitystyötä on tehty pitkään laboratorioissa ja hallituissa testiympäristöissä ennen kuin autoja tuodaan liikenteeseen. Liikenteessäkin autoja testataan ensin rajatuilla alueilla tällä hetkellä muun muassa Ruotsissa ja Suomessa.

Liikenteellä on merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus sekä hyöty- että haittanäkökulmasta. Siksi liikennettä säädellään vahvasti lainsäädännöllä ja erityisesti turvallisuusnäkökulmasta. Esimerkiksi kansainvälisen tieliikennesopimuksen mukaan ajoneuvolla on oltava kuljettaja. Tähän robottiautojen kehittäjät puolestaan toteavat, että sopimuksessa ei kuitenkaan sanota, että kuljettajan pitää olla ajoneuvossa. Ja ajatusta voidaan vielä jatkaa, että sopimuksessa ei ehkä mainita, etteikö samalla kuljettajalla voisi olla useampia ajoneuvoja ”ajettavanaan”. Lainsäätäjä voi nähdä nämä porsaanreikinä, jotka on tukittava. Kaikin puolin järkevämpää kuitenkin on, että autojen kehittäjät, viranomaiset, muut asiantuntijat ja ’suuri yleisökin’ yhdessä kehittävät säännöksiä ja valvontaa niin, että myös riskit tulevat parhaalla mahdollisella tavalla huomioon otetuksi.

Pelko ja into tasapainoon

Miksi sitten robottiautolta vaaditaan enemmän kuin ihmisiltä – vai vaaditaanko? Jos auton robottikuljettajaa käsiteltäisiin kuten ihmiskuljettajia, sen pitäisi hyväksytysti suorittaa kuljettajatutkinto ajokokeineen. Hyvällä onnella vähän huonompikin robottikuljettaja voisi läpäistä ajokokeen ja saada ajoluvan. Robottikuljettajaan liittyy kuitenkin aivan erilaisia haasteita, kuin ihmiskuljettajaan, kuten edellä on esitetty. Siksi robottikuljettajaa on myös syytä tarkastella toisella tavalla.

Edellä on tiiviisti ja esimerkinomaisesti tarkasteltu uuden teknologian riskejä ja niiden hallintaa esimerkkinä robottiauton kehitys. Oleellista on ensin selvittää, mitä riskeistä nyt tiedetään, ja sen jälkeen edetä kehittämisessä tunnustellen ja lisätietoa hankkien. Riskien pelon ei pidä antaa turhaan jarruttaa kehittämistä, mutta ylenpalttisen kehittämisinnon ei myöskään pidä antaa johtaa tuhoisiin ratkaisuihin. Riskienhallinta on toimintaa, jolla varmistetaan onnistuminen.

VTT on tutkinut uusien ja nousevien riskien arviointia. Tutkimuksen tulokset on koottu julkaisuun, joka on luettavissa sähköisesti: Uutta riskien arviointiin! – Tietopohjan merkitys ja uudistamisen keinot.

jouko_heikkila

Jouko Heikkilä, tutkija
Twitter: @JoukoHeikkilae

Uusien riskien tutkimuksessa mukana myös erikoistutkija Marinka Lanne.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s