Kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun vilkkuvalon seinään laittoivat

Ikääntyminen askarruttaa useimpia. Kuka pitää minusta huolta ja miten? Johtava tutkija Jaana Leikas VTT:stä ja kehittämispäällikkö Helena Launiainen Miina Sillanpään Säätiöstä pohtivat asiaa.

helena_launiainen

Helena: Ystäväni kertoi tänään, että hän oli ajanut hädissään 300 kilometrin päässä asuvan äitinsä luo, kun tämä ei ollut vastannut puhelimeen kahteen päivään. Äiti oli iloisesti yllättynyt tyttären vierailusta ja kertonut, että puhelin oli mennyt rikki. Eikä hänelle ollut tullut mieleen asiasta sen enempää ilmoitella.

 

jaana_leikas

 

Jaana: Niinpä. Ikäihmisten omaiset ovat tänä päivänä yhä enemmän selkä seinää vasten pohtiessaan muualla asuvan vanhuksen arjen sujumista: Miten varmistua usein pitkänkin välimatkan takaa siitä, että äidin tai isän arki on turvallista ja sujuu hyvin? Miten tietää, mitä vanhuksen kotona oikeasti tapahtuu? Ja onko lapsilla esimerkiksi oikeutta sitä kyselläkään? Mitä ajattelet tästä, Helena?

 

 

H: No samaa pohtivat myös hoiva- ja hoitotyön tekijät kotihoidossa ja perusterveydenhuollossa: miten tieto asiakkaan kotona pärjäämisestä saadaan mahdollisimman hyvin selville, jotta tarjota turvaa, palveluja ja tukea oikea-aikaisesti?

J: Teknologialla voisi olla tässä oma hyvä roolinsa. Ikääntymisen mukanaan tuomia päivittäisen suoriutumisen ja toimintakyvyn muutoksia voidaan havainnoida ja tunnistaa luotettavasti esimerkiksi erilaisten sensoreiden avulla. Tällaisen jatkuvaan seuraamiseen perustuvan teknologian avulla on mahdollista seurata ihmisen arkirutiineja ja reagoida nopeasti esille tuleviin ongelmiin. Kotiin asennettavista sensoreista saatava tieto on kenties jopa luotettavampaa kuin ikäihmisen oma kuvaus tilanteestaan. Eihän soittamalla aina saa asioiden oikeaa tilaa selville.

H: Totta, ikäihminen ei välttämättä aina halua kertoa omasta tilanteestaan, kun ei halua olla vaivaksi kiireisille lapsilleen tai muille sukulaisille. Riippuu tietysti paljon siitä, kuka soittaa. Etenkin vanhat miehet taitavat olla sellaisia, etteivät halua tehdä numeroa omasta voinnistaan.

J: Itse pohtisin ikäihmisenä todennäköisesti sitä, kuka minusta kerättävää tietoa tulkitsee ja millä ymmärryksellä. Kuka tuntisi elämäni niin hyvin, että osaisi tehdä sen sujuvuudesta oikeita tulkintoja?

H: Ei tosiaan ole ihan itsestään selvää, että kaikki haluaisivat esimerkiksi omat vessassa tai pesulla käyntinsä ulkopuolisten tietoon. Se tuntuu jotenkin intimiteetin rikkomiselta. En ole itsekään varma, haluaisinko vanhana lasteni tietävän, mitä kaikkea puuhailen omassa kodissani. Jos nyt vaikka haluaisin katsoa dekkarisarjoja läpi yön, mitä se kenellekään kuuluu?

J: Teknologiaa vastaan minulla tuskin olisi mitään vanhanakaan, niin tottunut olen monenlaisen teknologian käyttöön jo nyt. Ja toki työni puolesta suhtaudun positiivisesti siihen, että teknologiaa tuodaan ikäihmisen kotiin itsenäistä suoriutumista tukemaan. Sovellusten tulisi kuitenkin mahdollistaa oman näköinen, siis minun näköiseni, elämä. Ja niiden on oltava helppokäyttöisiä ja varmatoimisia.

H: Tarkoitat varmatoimisia siinä mielessä, että niiden toimivuutta oikealla hetkellä ei tarvitsisi epäillä? Oikea-aikaisia niiden tulisi myös olla: siten, että teknologia tunnistaa luotettavasti muuttuvan tilanteen ja hälyttää apua juuri silloin kun apua tarvitaan.

J: Ja eettisesti kestäviä. Teknologian etiikan tutkijana tiedän, että monenlaiset eettiset kysymykset askarruttavat niin kansalaisia kuin hoitotyön ammattilaisiakin silloin, kun puhutaan seurantateknologiasta. Jos pelätään oman yksityisyyden tulevan läpinäkyväksi, teknologia ei kyllä lisää turvallisuuden tunnetta eikä silloin paranna elämän laatua.

H: Muistisairaiden henkilöiden kohdalla oleellinen eettinen kysymys on esimerkiksi tietoisen suostumuksen saaminen: se, miten hoitotyön tekijä voisi varmistua siitä, millaista teknologiaa hänen muistisairas asiakkaansa haluaisi kotiinsa. Jos minulla ei olisi omaisia, kuka tietäisi, miten olisin terveenä valinnut, ja kuka välittäisi tämän tiedon minua hoitaville ihmisille? Kuka huolehtisi siitä, ettei yksityisyyden suojaani ja itsemääräämisoikeuttani loukattaisi? Tai pitäisi huolta elämän laatuni säilyttämisestä silloin kun en pysty enää itse arvioimaan sitä, mikä olisi minulle hyväksi?

J: Juuri näitä asioita tulisi miettiä jo teknologiaa ja palveluja suunniteltaessa, eri sidosryhmien kanssa yhdessä, kertomalla tarinaa ikäihmisen tilanteesta. Ikäihmisen arjen, elämäntilanteen, toimintakyvyn ja yksilöllisten tarpeiden täytyy ehdottomasti olla suunnittelun lähtökohtana. Bewell Happy -hankkeessa, jossa yksin asuvan ikäihmisen arkirutiineissa tapahtuvista poikkeamista kerättiin tietoa sensoreiden avulla, teknologia oli sikäli eettistä, että liiketunnistimella varustetut sensorit eivät lähettäneet tunnistettavaa kuva- tai äänitietoa henkilöstä. Ne seurasivat huomaamattomasti taustalla, kuten kaapin päällä ja ulko-ovessa, ikäihmisen liikkumista ja toimintaa kotona: ovien avaamista ja kulkemista asunnossa eri kellonaikoihin.

H: Niin, sensorien käytöstä voi olla huomattavaa hyötyä silloin kun ikäihmisen arki ja tavat tunnetaan hyvin. Tällöin voidaan ymmärtää, kertovatko poikkeavuudet arjen rutiineissa mahdollisista pulmista, kuten sairaudesta tai muusta toimintakyvyn alenemisesta. Vain näin voidaan tarvittavat tukitoimet aloittaa oikea-aikaisesti mahdollisimman ajoissa, niin että niistä on hyötyä.

J: Täsmälleen. Tässä piileekin koko seurantateknologian idea: koska ikäihmisen toimintakyky muuttuu usein vaivihkaa, olisi todennäköisesti etenkin yksin asuvan ihmisen toimintakyvyn varhainen muuttuminen vaikea huomata ilman teknologian apua.

H: Jaana, teknologia kehittyy – sitä kehitetään – huimaa vauhtia. Tuleekohan omassa vanhuudessani sensoriteknologia ollenkaan avuksi vai ovatko jo muut teknologiset ratkaisut ajaneet sensoreiden ohi ja korvanneet tämän päivän uusimmat sovellukset?

J: Hmm, me olemme saman ikäisiä. Ehkäpä äly onkin meidän vanhuudessamme huonekaluissa ja kodinkoneissa jo niin kehittynyttä, että vaikkapa kahvinkeitin osaa kertoa, jos alan unohdella mitattavan kahvin määrän, tai sohva kertoo, etten ole noussut siitä koko päivänä. Noh, toisaalta kenellepä se kuuluu, jos makaan sohvalla koko päivän romaaniin uppoutuneena – eläkkeellähän on aikaa! Mutta entä jos kysymyksessä olisikin jokin vakavampi juttu, ja viettäisin sohvalla useita päiviä pääsemättä ylös?

H: Olisiko silloin hyvä, että itse sohva reagoisi jotenkin? Tai ilmoittaisiko pesukone, ettei ole saanut pyykkiä pestäväkseen moneen päivään, keskusteltuaan sohvan kanssa? Ja kysyisi samalla saunalta, onko siellä ollut kylpijää viime lauantaina?

J: No joo! Ottaisiko jääkaappikin osaa keskusteluun, että hei, eipä täälläkään ole vierailtu vähään aikaan ja jogurtti alkaa jo olla hapanta? Ja keneen nämä huolissaan olevat laitteet sitten ottaisivat yhteyttä? Siihen sympaattiseen robottilähimmäiseenkö, joka soittaisi ovikelloa ja kysyisi iloisena, että ”miten voin auttaa”?

Jaana Leikas, johtava tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy

Helena Launiainen, kehittämispäälllikkö, Miina Sillanpään Säätiö
Twitter:
@launiainenhel

One thought on “Kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun vilkkuvalon seinään laittoivat

  1. Tässä tekniikka voisi olla apuna ikäihmisten lisäksi koko kansalle. Esimerkiksi sydämen toimintaa jatkuvasti ja huomaamattomasti mittaava tekniikka olisi pelastanut monia nuorempiakin ennenaikaiselta kuolemalta. Lääkärinkäynnin yhteydessä järjestelmän voisi virittämään hälytykset tietyissä, asiakkaan toivomissa tapauksissa. Yksinään mökkiä korjaava voisi taas toivoa automaattista hälytystä, jos jää moneksi tunniksi makaamaan poikkeavaan paikkaan, esimerkiksi talon viereen.

    Itse näkisin tämänkaltaisen tekniikan ikään kuin palohälyttimenä. Minua ei haittaa vaikka ulkopuolelle menisi joskus väärä hälytys ruuanlaiton takia, kun tuollaisella tekniikalla on kuitenkin mahdollista pelastaa oma tai läheisten henki harvinaisessa tulipalotilanteessa.

    Oleellista tässä on, että järjestelmät pitää olla vapaaehtoisesti käytössä. Tosin kodin järjestelmät koskevat samalla kertaa useita henkilöitä, kuten perheen lapsia. Eli hälytystilanteissa pitäisi ainakin selvästi ilmetä, milloin tietoa lähtee kodista ulkopuolelle ja minne tuo tieto välitetään.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s