T&K-väki ei osaa lobata

Leena Sarvaranta

Näin totesi Carl Haglund Tekniikka&Talous-lehden haastattelussa maaliskuussa 2012. Hän valmisteli tuolloin Euroopan parlamentin budjettivaliokunnan lausuntoa Horisontti 2020 -ohjelmasta. Haglundin vertailukohtana oli muistaakseni EU:n maatalousbudjetti.

Me suomalaiset tutkimus- ja innovaatiotoimijat pyrimme vaikuttamaan H2020:n tavoitteisiin ja sisältöön vuoden 2013 aikana lukuisia eri kanavia ja verkostoja hyödyntäen. H2020-ohjelman ensimmäiset haut julkistettiin joulukuussa 2013. Ensimmäiset projektit olivat hädin tuskin alkaneet, kun uusi komissio uuden puheenjohtajansa johdolla syksyllä 2014 ilmoitti leikkaavansa yli kaksi miljardia euroa H2020-budjetista tulevina vuosina. T&K-väki tyrmistyi. Miten komissio, jäsenmaat ja EU-parlamentti voivat leikata H2020-ohjelmasta?

Uusi rahasto osana Junckerin investointialoitetta

Leikkaukset kohdistuivat ennen kaikkea teollisuuden johtoasemaan ja yhteiskunnallisiin haasteisiin tähtääviin kakkos- ja kolmospilareihin. Komissio siirsi varat vuonna 2015 perustettuun Euroopan strategisten investointien rahastoon (ESIR), joka perustettiin yhteistyössä Euroopan investointipankin (EIP) kanssa.

Rahasto on keskeinen osa Junckerin komission investointialoitetta, jolla on tarkoitus tehostaa EIP:n investointitoimien riskinkantokykyä, korjata markkinapuutteita ja tilanteita, joissa investointitoiminta on liian vähäistä. Lisäksi aloitteen pitäisi auttaa tuottamaan noin 315 miljardin euron lisäinvestointeja kolmen vuoden aikana.

Lobbaa, lobbaa, lobbaa

Brysselissä ratkaisee lobbaus. Olisi hyvä pitää huolta erilaisten intressipiirien tasapuolisesta pääsystä politiikkatoimien valmisteluihin. Meillä kaikilla, myös päättäjillä, on arvosidonnaisia ennakkoasenteita, ja meillä on taipumus vakuuttua argumenteista, jotka vastaavat aikaisempia kokemuksiamme. Rahoitussektori käyttää huomattavia resursseja omaan edunvalvontaansa Brysselissä, ja kukaan tuskin voi kiistää, etteikö rahoitussektorin epävakaisuus ole maailmantalouden ja yhteiskunnan vakauden suurimpia uhkia keskinäisriippuvuuksien maailmassa.

Muitakin uhkia on olemassa. Eurooppa ja Suomi tarvitsevat mittavia, tulevaisuuteen tähtääviä fyysisiä investointeja, jotta ilmasto- ja energiatavoitteet voidaan saavuttaa. Investoinnit eivät tällä hetkellä kohdistu Euroopassa ja Suomessa riittävästi teollisuuden rakennetta uudistavaan innovaatiovetoiseen ja näin ollen riskipitoiseen toimintaan, joka taas on välttämätöntä tulevaisuuden kilpailukyvyn, työpaikkojen ja omavaraisuuden takaamiseksi. On tärkeää vahvistaa työpaikkoja synnyttävien paikallisten ja verkostoituneiden klustereiden toimintaedellytyksiä. Tulokset eivät tietenkään näy heti, mutta tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan nyt kipeästi valtion lisäksi yrityksiä, aluehallintoja – ja tutkimustahoja.

Rohkeutta ja tukea investointeihin

Kyse on riskien hallinnasta ja jakamisesta, ennen kuin yritykset ovat valmiita tekemään varsinaisen tuotannollisen investointipäätöksen. Julkisia aineettomia ja aineellisia investointeja pitää kohdistaa sellaisiin kansallisten kärkialueiden avoimiin teknologiainfroihin ja kokeilualustoihin, joihin erilaisilla toimijoilla on pääsy. Nämä infrat tarvitsevat koko innovaatioketjuun liittyvää osaamista voidakseen toimia tehokkaasti ja edistää tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tuloksia. Infrojen pitää ennen kaikkea edistää alueiden välistä verkostoitumista ja rohkaista Suomen yksityistä sektoria täysimittaisiin teollisiin investointipäätöksiin. Kuulostaa vaikealta ja on oikeasti vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Tällaiseen dynamiikkaan Junckerin komissiokin pyrkii, toivottavasti.

Mitä kuuluu Junckerin investointipaketille? Komissio raportoi kesäkuun alussa, hieman ennen Brexit-äänestystä, että 18 kuukaudessa investointiedellytykset ovat parantuneet ja luottamus Euroopan talouteen on palaamassa. EU:n kasvu on ollut maltillista neljänä peräkkäisenä vuotena, ja viime vuonna bruttokansantuote koheni 2 %. Jatkossa EU:n budjetissa painotetaan työpaikkoja, kasvua ja investointeja sekä pakolaishaastetta ja muita epävakaisuushaasteita. Budjettiin tarvitaan enemmän joustavuutta ja EU-ohjelmarahoitusta halutaan yksinkertaistaa. Lisäksi komissio aikoo selvittää, miten julkisten tukien (grants) ja lainarahoitusinstrumenttien käyttöä tulisi tasapainottaa. Tässä yhteydessä tultaneen tarkastelemaan myös ”PPP Investment Platform” -lähestymistapaa ja rajat ylittäviä laajoja yhteishankkeita. Hei, haloo T&K-väki: mitä tämä tarkoittaa? Olisiko lobbauksen aika?

Leena Sarvaranta

Johtaja, EU-asiat

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s