6 herätettä sovellusideaksi

VTT_SolutionSprint

VTT:llä olemme tuotteistaneet palvelua Solution Sprint datalähtöisten liikeideoiden testaamiseen. Siinä kehitetään ratkaisu yrityksen esittämään sovellusideaan ja toteutetaan testausvalmis konsepti viikossa.

Millainen sovellusidea sitten voisi olla? Tässä kuusi esimerkkiä meiltä ja maailmalta herätteeksi:

  1. Etsi maksaja ylempää arvoketjuista: Edelläkävijöinä ovat vakuutusyhtiöt, jotka kustantavat asiakkaalleen pilveen liitetyn seurantalaitteen autoon tai ranteeseen. Tarjouksena on, että mitä paremmat ajotavat tai terveellisempi käyttäytyminen, sitä pienemmät ovat vakuutusmaksut. Myös työnantajat ovat innostuneet työntekijöiden älylaitteiden kustantajiksi. Kukapa ei haluaisi ilmaiseksi AppleWatchia, Polaria tai Fitbitiä, jos edellytys sen saamiselle on vain luovuttaa tuottamaansa data ja terveystiedot ja saada päälle vielä muita etuja.
  2. Ostamiseen helppoutta: Jos rahaa ei ole investoida, niin ainakin vuokraaminen ja mobiilimaksaminen pienissä erissä tai maksu käytön mukaan tekee ostamisen helpoksi. Saksalainen Mobisol myy Afrikassa aurinkosähköä ja esimerkiksi siihen sopivia TV-vastaanottimia pienellä panttirahalla ja pitkällä päivittäismaksu-sopimuksella. Luottokelpoisuus tarkistetaan dataa hyödyntäen omintakeisesti, ja maksamattomuuteen on omat etähallintakeinot. Esimerkiksi Afrikassa sovellettuja liiketoimintamalleja voisi kehittää vaikka Suomen n. 500 000 kesämökille ja saariin.
  3. Kilpailukykyä asiakaskokemuksesta. Asiakaskokemuksen ohjenuoraksi voisi sopia lausuma: Asiakas valittaa hinnasta, mutta maksaa mukavuudesta. Tunnettua on ennakoiva huolto, jossa huoltomies seisoo ovella vikaantumista edeltävänä päivänä tai ainakin huoltokäynti on ennakoitavissa hyvissä ajoin. Terveyden ja hyvinvoinnin sovelluksissa nousussa on vuorovaikutteisuus. Palvelulla tuotettu personal trainer tai virtuaaliavustaja kysyy, keskustelee ja auttaa ja luo välittämisen tunnetta. Datan tuottaminen ei ole enää yksisuuntaista – vaan sen luovuttaja kokee saavansa siitä todellista hyötyä. Mukavuutta luovat myös luonnolliset käyttöliittymät, joita tutkitaan mm. NakedApproach-projektissa.
  4. Ennustaminen. Data-analytiikan ytimessä on ennustaminen. Tunnettuja tarpeita ovat sään ja osakekurssien kehittymisen ennustaminen. IoT:n myötä koneiden ja rakennusten vikaantumisen ennustaminen, ihmisten terveydentilan kehittymisen ennustaminen tai perinteisempi prosessien ennustava säätö ja ohjaus kuuluvat tähän. Toisaalta miljoona asiaa on vielä ennustamatta. Liiketoimintana Analytics-as-a-Service-palvelut on itsessään lupaava segmentti. VTT:llä on erilaisia ohjelmistoja ja algoritmeja, joita voi hyödyntää: esimerkkinä Solution Sprintillä toteutettu hissin vikaantumisen ennustava ohjelmisto.
  5. Automaattinen raportointi. Suomessa ainakin terveysvalvonta, ympäristövalvonta, rakennusvalvonta, maatalouden tukivalvonta jne. on varsin kehittynyttä, mutta toisaalta niihin liittyvä raportointi, dokumentointi ja valvontatoimet ovat työläitä ja turhauttavia. Byrokratian selättäminen käyttäjäystävällisillä digitaalisilla toiminnoilla on mahdollisuus. Mittauksia, IoT:tä ja dataa hyödyntäville palveluideoille on kaikesta päätellen tarvetta. Esimerkkinä vaikka lakisääteinen kiinteistön pelastussuunnitelman laadinta nettipalveluna.
  6. Lisäarvoa lajittelulla. Raaka-aineiden toimitusketjujen tehostaminen on mahdollisuus. Lajittelemalla arvokkaampi materiaali vähemmän arvokkaasta voi joko myyjä tai ostaja tehostaa ja lisätä omaa tuottavuuttaan. Esimerkiksi VTT:n spin-off Grainsense tarjoaa viljan tuottajille kentälle vietyä lajitteluratkaisua valkuaispitoisuuden hallintaan ja Prometec tarjoaa biomassan kosteudenhallintaa energialaitoksille. Näissä ratkaisuissa mittausratkaisut ovat keskiössä.

Heräsikö idea? Miten liikkeelle? Katso: 6 tapaa aloittaa datalähtöinen liiketoiminta

Katso myös: VTT:n Solution Sprint

Mikko Utriainen, erityisasiantuntija

mikko.utriainen @ vtt.fi; +358 40 753 7415

6 tapaa aloittaa datalähtöinen liiketoiminta

Laitteet kytkeytyvät verkkoon kiihtyvällä tahdilla, ja siksi asiakkaisiin voi olla yhteydessä missä tahansa, millä tahansa laitteella ja milloin tahansa. Tämä on lupaus, jonka mahdollistajana on asioiden internet. Kolikon toinen puoli on data, joita nämä verkkoon liitetyt asiat tuottavat. Tietoa on yhä enemmän hyödynnettävissä. Näiden yhdistelmistä syntyvät mahdollisuudet uudelle datalähtöiselle liiketoiminnalle.

Yleinen näkemys on, että data on rahaa, siksi ainakin sen omistaja on vahvoilla. Näkemyksessä uusien datalähtöisten liiketoimintamallien avulla raha siirtyy vanhan maailman toiminnan harjoittajilta uusille innovatiivisille toimijoille. Toisaalta koko arvoketjun tuottavuus tehostuu ja hyöty jakaantuu. Liiketoiminnassaan älykkäimmin dataa ja muutoksen mahdollisuuksia hyödyntävä poimii marjat. Koska data liikkuu nopeasti ja globaalit markkinat ovat saavutettavissa, liiketoimintamalleihin saa liitettyä nopea skaalautuvuutta ja huikeaa kasvupotentiaalia, mikä taas innostaa sijoittajat investoimaan. Toisaalta kilpailukin on hurjaa ja toimintaympäristöt muuttuvat nopeasti.

Miten tähän kelkkaan sitten pääsee mukaan? Tässä kuusi tapaa:

  1. Resursoi uudelleen. Napit kaulaan ja riittävästi valtaa asiaan nimetylle johtajalle. Yrityksissä yleistyviä nimikkeitä ovat CIO (Chief Innovation Officer) tai CDO (Chief Data Officer). Oletuksena on, että taitava ja systemaattisesti johdettu kehittäminen ja panostus tuottavat varmimmin tuloksen.
  2. Kouluta henkilöstö. Usein pullonkaula. Ovatko yrityksen sisäsyntyiset ideat ajan tasalla? On huomattava, että esimerkiksi data-analyytikoille on jo kova kysyntä työmarkkinoilla eikä sellaiseksi opi hetkessä. Luonnollisesti myös rekrytointiin voi panostaa.
  3. Järjestä hackathon. Anna muiden (start-upit, erilaiset IT-ratkaisutiimit) ideoida puolestasi ja poimi lopputuloksista parhaat aihiot. Hackathonin järjestäminen voi olla työlästä ja vaatii myös henkilöstön osaamista ja panostusta. Muita malleja on järjestää innovaatiokilpailu tai osallistua temaattisiin projekteihin (esim. SMACC, Aarre, Games for Health).
  4. Tarjouskilpailu. Tiedätkö, mitä datan hyödyntämiseen liittyviä ratkaisuja haluat ostaa? Jos tiedät – liiketoiminnallisen hyödyntämisen visio on selkeä ja olet todennäköisesti jo edelläkävijä. Tai sitten olet tekemässä pahaa ja kallista virhettä.
  5. Osta konsultointipalvelu. Mallita ja suunnittele perusteellisesti. Pienennä riskiä ja tunnista mahdollisuudet paremmin. Sopii erityisen hyvin silloin, kun mahdollisuudet (ja uhkat) ovat kymmenissä tai sadoissa miljoonissa. Toisaalta konsulttejakin on tietysti monenlaisia ja monenhintaisia.
  6. Ideoi ja testaa sovellusideasi. Tee ketterä demo ja testaa asiakkailla. Opit samalla itse tekemisen kautta. Ohjelmistoalustoja ja ketterää palvelua tarjoaa esimerkiksi VTT:n Solution Sprint -palvelu. Yllättävän pienellä työllä voit päästä nopeasti ja tehokkaasti eteenpäin. Tärkeintä on idea.

Mikko Utriainen, erikoisasiantuntija

mikko.utriainen @ vtt.fi; +358 40 753 7415

Rakentamisen energiavallankumousta odotellessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Joko teillä on oma energiaekspertti”, kysyy viime viikon rautakauppareissulla käteen tarttunut Rakentamisen energia- ja neuvontapalvelujen opas energiatehokkaaseen asumiseen. Luulenpa, että harva omakotirakentaja tai taloyhtiön osakas nostaa kätensä vastaukseksi.

Pientalorakentamisen ja asunto-osakeyhtiöiden energiaratkaisut ovat kuluttajalle kuitenkin monimutkainen palapeli. Yhtä aikaa talon tontille sijoittelun, huonejaon, LVI-suunnittelun ja monen muun asian rinnalla pitäisi osata miettiä, mitä erilaiset energiaratkaisut vaativat suunnittelulta. Pitäisi myös löytää oikeassa vaiheessa oikeat asiantuntijat tarjoamaan vaihtoehtoja, asentamaan laitteet ja luomaan luottamusta siihen, että valittu energiaratkaisu on kustannustehokas ja kätevä säätää, käyttää ja huoltaa myös tulevaisuudessa. Jos käyttöön otetaan hybridiratkaisuja, joissa yhdistetään erilaisia energiantuotantoratkaisuja, kuten maalämpöä, aurinkoa ja vesitakkaa, järjestelmistä saattaa tulla ohjauksen ja säätöjen suhteen hyvinkin monimutkaisia. Järjestelmien digitaalisuus ja langattomuus puolestaan lisäävät uudenlaisen talotekniikan ”merkkihuollon” tarvetta.

Parasta energia on kuluttajalle silloin, kun sen saatavuutta ei tarvitse miettiä, varpaita ei palele eikä laskun maksaminen aiheuta päänsärkyä. Asumisen ja rakentamisen energiavalintoja tekevät kuluttajat odottavat energiaratkaisuilta ensisijaisesti vaivattomuutta, varmuutta ja edullisuutta.

Mediassa on päivä päivältä enemmän uutisointia hajautetun aurinkoenergian ja tuulisähkön tuotannon noususta ja erilaisista älykkäistä talotekniikkaratkaisuista. Asunto-osaketta kuitenkin harvemmin markkinoidaan uusiutuvan energian kohteena. Esimerkiksi kuluttajille suunnatuilla Asta-messuilla helmikuussa Tampereella uusiutuvan energian vaihtoehtojen esittely oli kovin suppeata: pienrakentajille tarjottiin lähinnä lämpöpumppuja. Ja lämpöpumpun he myös hyvin todennäköisesti valitsevat. Se on tullut jo tutuksi, testattu, maksaa itsensä kohtuullisessa ajassa takaisin ja sopii ilman päänvaivaa talopakettien ja LVI-suunnittelun perusratkaisuihin. Ja niitä näyttää olevan tarjolla. Tarjontako sittenkin määrää, mihin suuntaan rakennusten energiaratkaisuissa mennään? Eikö juuri kuluttajien pitäisi olla niitä, joiden toiveiden mukaan energiamarkkinat uusiutuvat ja vihertyvät?

Jotta muistakin uusista energiaratkaisuista tulisi lämpöpumpun kaltaisia helppoja ja automaattisia ratkaisuja rakentajille tai että uusiutuvan energian painoarvo asunto-osakkeen ostamispäätöksen taustalla olisi merkittävä, tarvitaan mukaan muutokseen niin talonrakentamisen ja talotekniikan kuin myös LVIS-suunnittelun ja osaamisen ammattilaisia. Keskeiseen asemaan nousevat rakennusyhtiöt, pääsuunnittelijat, LVIS-suunnittelijat, pientalorakentajille rakennuttamisneuvontaa antavat neuvontaorganisaatiot ja talopakettiyritykset. Myös kunnilla voisi olla nykyistä merkittävämpi ohjaava rooli kaavoituksen ja tontin luovutusehtojen kautta.

Asumisen energiaratkaisujen murros uusiutuvien, hajautettujen ja energiatehokkaiden ratkaisujen suuntaan on tyyppiesimerkki systeemisestä muutoksesta. Kuluttajat ja laitevalmistajat eivät yksin pysty sysäämään muutosta liikkeelle. Monet uudet energiaratkaisut ovat jo teknisesti kypsiä valtaamaan markkinoita. Esteet niiden laajemmalle käyttöönotolle ovat vakiintuneissa toimintatavoissa, rutinoituneissa käytännöissä ja siiloutuneessa osaamisessa.

Kyse on laajemmasta sosioteknisestä muutoksesta, jossa tekninen ja sosiaalinen muokkaavat toisiaan. Tuloksena on parhaimmillaan uudenlaisia kuluttajia, laitetoimittajia, liiketoimintamalleja ja sääntely- ja sopimusjärjestelyjä. Jonkinlaista asumisen energiavallankumousta enteilevät uudet innovatiiviset toimintamallit, kuten muun muassa aurinkopaneelien vuokrauskäytännöt ja orastava into alkaa itse tuottaa hajautetusti energiaa verkkoon, jopa asunto-osakeyhtiöiden toimesta. Markkinoille muodostunee myös aina vain enemmän kysyntää energiapalvelujen tuotantoon. Aika näyttää, onko näistä toimintamalleista uusiksi standardiratkaisuiksi.

Maria Åkerman, johtava tutkija

Nina Wessberg, erikoistutkija

An energy revolution is on its way in the construction sector

“Do you have your own energy expert?” asks the ‘RANE – energy-related advice for housing and building’ guide to energy-efficient dwelling. I bet that few builders of detached houses or owners of housing association shares would raise their hands.

The energy solutions available when building detached houses, or for housing associations, present consumers with a labyrinth of issues. While worrying about plot location, room layout, HVAC design and many other issues, residents also need to worry about the planning of various energy solutions. In addition, they need to find the right experts at the right time who are able to present options, install equipment and provide them with the assurance they need that their chosen energy solution will continue to be cost-efficient and easy to adjust, use and maintain in the future. Control and adjustment can become very complex if hybrid solutions are chosen that combine various types of energy production such as ground heat, solar power and water-heating fireplaces.  On the other hand, digitalised and wireless systems increase the need for a new kind of ‘brand management’ of building technology.

For consumers, energy is at its best when it is ‘on tap’, keeps their toes warm and the bills aren’t a headache.   Convenience, reliability and affordability are the keywords for consumers when making energy choices related to residence and building.

Increased production of distributed solar energy and wind power –and a range of new, intelligent building technology solutions – are attracting greater media attention as each day goes by. Despite this, housing is seldom marketed on the basis of renewable energy. For example, renewable energy options barely featured at the Asta fair for consumers held in Tampere in February; heat pumps were pretty well all that was on offer for small-scale builders – which is what they are most likely to choose. This is a familiar, tried and tested technology with a reasonable payback period that is an easy fit with home packages and basic HVAC solutions. And it is clearly available. So, is the development of residential energy solutions being dictated by supply? Shouldn’t it be consumer preferences that decide how the energy markets transform and ‘green up’?

For alternative energy solutions to become easy and automatic for builders in the same way as heat pumps – and for renewable energy to play a greater role in house purchasing decisions – experts in house building, building technology and HVAC design and implementation will have to be brought into the mix. This will put the spotlight on building companies, chief designers, HVAC designers, construction consultants advising home builders, and home package companies.   In addition, municipalities could play a greater role via planning and the terms and conditions of conveyancing.

The transition in residential energy towards renewable, distributed and energy-efficient solutions is a prime example of systemic change. Consumers and equipment manufacturers cannot kick off such transitions on their own. Many new energy solutions are already sufficiently mature, in technical terms, to conquer the markets. However, embedded practices, routines and overspecialisation present barriers to their wider use.

This is a question of a broader socio-technical change, in which technical and social factors intertwine. At best, the result is new types of consumers, equipment suppliers, business models and regulatory and contractual arrangements. Innovative business models – such as those based on the rental of solar panels and budding enthusiasm to engage in the self-production of energy within a distributed network, also among housing companies – suggest that a residential energy revolution of some kind is at hand. In addition, demand for energy services is increasing. Time will tell whether standard solutions arise from these new practices.

Maria Åkerman, Principal Scientist 

Nina Wessberg, Senior Scientist

Bulk or personalised heating services?

Too many ‘service concepts’ are based on the same bulk offering, no matter the customer. But doesn’t genuine service ultimately mean giving the customer the service product that he or she, in particular, really needs right at that moment? One of the logical justifications for bulk services lies in their rational and, from the viewpoint of service production, cost-effective nature. Or that, since genuine individual needs simply cannot be identified during the provision of bulk services, they cannot be fulfilled anyway.

A concrete example of bulk services is the production of heat for the end users of various premises. Heating for buildings is traditionally produced by adjusting heating and cooling systems to provide an ‘appropriate’ level of heat; for example, a temperature of 21.5˚C. After this, the end-users of the premises are told that if the ‘suitable’ temperature level happens to be unsuitable, they can select a more suitable one using individual controls in each room. However, surveys of real estate managers reveal that complaints are made about excessively high temperatures in over 90 per cent of buildings, but that complaints about excessively low temperatures are made in the same percentage of cases, according to the same surveys. Why?

I would explain this by suggesting that there was no means of identifying individual heating needs and thereby using personalised services to guarantee satisfied customers. In studies conducted at VTT over the last two years, I have found individual physiques to be the key factor in explaining personal heating needs. Of course, there is no right or wrong physique – we are all certainly individual in this respect. For example, there is one difference between the sexes that is of statistical significance: on average, men have 5 to 15kg more muscle mass than women. In light of this, I have one, eternal question for people who live in heterosexual relationships: if their clothing and activity levels are similar, which one will feel the chill more easily in the same temperature – the man or the woman? Stated in dry, engineering terms, muscle typically produces 1 to 4W of heat per kg of muscle, when fat tissue, our ‘fuel tank’, produces only 0.004W per kg of fat.

How, then, might the personalised heating services of the future work in technical terms? Three steps are needed:

  1. The heated/cooled space and its users need to be monitored
  2. A temperature setting should be made based on the actual need derived from the monitoring data
  3. The right temperature can be created for the space in question, using building automation and an HVAC system

So what should the user of the room do to ensure that this personalised service concept works in practice? Nothing more than entering the room and enjoying the comfortable temperature.

Of course, I am aware that many questions on such a service remain open and unresolved. First, at least two critical, privacy protection issues come to mind: how can confidentiality be guaranteed with respect to data on the physique of the person concerned, and how can we ensure that information on their movements while on the premises is not misused? The second practical challenge is technical: how can existing buildings be equipped with sensors and adjusted on a case-by-case basis? And then there is the problem of open-plan offices and meeting rooms: based on whom should the temperature be set when there are as many preferences in the room as there are people? On the other hand, the basic setting could be chosen on some grounds or other: the lowest setting for the season when in energy-saving mode; or the average of the preferences of those present – or the setting preferred by the most experienced or oldest person present. In any case, it would be better than the current situation, where everyone adapts to whatever the bulk service offers at the time.

I have been championing the testing of a personalised room heating service of this kind in suitable premises in VTT. I think there is considerable potential in the idea. Above all, it could increase the satisfaction of office users with the quality of their indoor environment – which would do no harm in terms of comfort and thereby productivity. In addition, this service concept would take the use, or lack of use, of the facilities into account – energy efficiency would improve if there was no need to heat or cool empty facilities. At the same time, we could even promote the commercialisation of high-tech via VTT.

Pekka Tuomaala, Principal Scientist

Bulkkia vai yksilöllisyyttä lämpöolosuhteisiin?

Monissa ”palvelukonsepteissa” tarjotaan nykyään aivan liian usein yhtä ja samaa bulkkia kaikille. Mutta eikö todellinen palvelu ole lopulta sitä, että palvelutuote on juuri sitä, mitä asiakas todella tarvitsee – nimenomaan juuri hän ja juuri sillä hetkellä? Yksi looginen peruste bulkkipalvelulle voi olla se, että se tarjotaan rationaalisesti – ja palvelun tuottamisen kannalta kustannustehokkaasti. Tai sitten vaihtoehtoisesti bulkkipalveluissa todellisia yksilöllisiä tarpeita ei jostain syystä osata tunnistaa – eikä siis tämän takia myöskään täyttää.

Yksi konkreettinen esimerkki bulkkipalveluista on lämpöolosuhteiden tuottaminen erilaisten tilojen loppukäyttäjille. Rakennusten lämpöolosuhteet tuotetaan perinteisesti niin, että ensin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät mitoitetaan jollekin ”sopivalle” lämpötilatasolle esimerkiksi 21,5 ˚C. Tämän jälkeen tilojen loppukäyttäjille kerrotaan, että mikäli annettu ”sopiva” lämpötilataso ei kelpaa, voitte valita itsellenne sopivimmat lämpötilat tilakohtaisia säätölaitteita käyttämällä. Kiinteistöjen ylläpitäjille tehdyissä kyselyissä ilmenee kuitenkin, että yli 90 prosentissa rakennuksista valitetaan liian korkeista lämpötiloista – ja yli 90 prosentissa rakennuksista valitetaan saman kyselyn mukaan myös liian alhaisista lämpötiloista. Miksi?

Oma selitykseni näille lämpöolosuhteisiin liittyville valituksille on se, että yksilöllisiä lämpöolosuhdetarpeita ei ole osattu tunnistaa eikä tämän takia myöskään tyydyttää yksilöllisillä palveluilla. Olen havainnut VTT:llä viimeisten kahden vuoden aikana tekemissäni tutkimuksissa, että ihmisten yksilöllinen kehonkoostumus on kaikkein keskeisin selittävä tekijä yksilöllisille lämpöolosuhdetarpeille.

Tunnetusti ei ole olemassa oikeaa sen enempää kuin väärääkään kehonkoostumusta, mutta tosiasia on se, että meillä itse kullakin on yksilöllinen kehonkoostumus. Esimerkiksi sukupuolten välillä on yksi tilastollisesti merkittävä kehonkoostumukseen liittyvä ero: miehillä on keskimäärin 5–15 kg enemmän lihasmassaa kuin naisilla. Tähän liittyen minulla on yksi kestokysymys niille, jotka elävät heteroparisuhteessa: mikäli vaatetus ja aktiivisuustaso ovat samat, kumpi palelee samoilla lämpöolosuhteissa helpommin – nainen vai mies? Lihas nimittäin tuottaa tylsillä insinööriluvuilla laskettuna lämpöä tyypillisesti 1–4 W/lihaskilo, kun esimerkiksi ihmisen ”bensatankkina” oleva rasvakudos tuottaa 0,004 W/rasvakilo.

Miten sitten yksilöllisiä lämpöolosuhdepalveluja voitaisiin teknisesti tuottaa tulevaisuudessa? Tähän tarvitaan kolme vaihetta:

  1. Monitoroidaan lämmitettävää/jäähdytettävää tilaa sekä sen käyttäjiä.
  2. Määritetään monitorointitietojen perusteella todellisen tarpeen mukainen lämpötilan asetusarvo.
  3. Tuotetaan tilaan tarpeen mukaiset lämpöolosuhteet rakennusautomaatio- ja talotekniikkajärjestelmän avulla.

Mitä tilan käyttäjältä sitten edellytetään, että tämä yksilöllinen palvelukonsepti toimisi käytännössä? Tilan käyttäjän ei tarvitse tehdä muuta kuin tulla tilaan ja nauttia hyvistä lämpöolosuhteista.

Toki tähän yksilölliseen lämpöolosuhteiden palveluun liittyy mielestäni vielä paljon avoimia ja ratkaisemattomia asioita. Ensiksikin tilojen loppukäyttäjien yksilöllisyyden suojaan liittyy ainakin kaksi ratkaistavaa näkökulmaa: miten varmistetaan yksilöllisten kehonkoostumustietojen luottamuksellisuus, ja miten varmistetaan, että yksilöiden liikkumistietoja ei käytetä väärin? Toinen käytännön haaste on tekninen: miten olemassa olevat rakennukset saadaan anturoitua ja säädettyä tilakohtaisesti? Edelleen avokonttorit ja neuvotteluhuoneet ovat pieni pähkinä: kenen mukaan tilan lämpöolosuhteet pitäisi säätää, kun tilassa on useampia henkilöitä, joilla saattaa olla erilaiset preferenssit? Toisaalta tässä uudessa palvelussa ne voidaan valita jollakin perusteella, kuten lämmityskaudella energiansäästömoodissa alhaisin asetusarvolämpötila, paikalla olijoiden keskiarvo – tai sitten iäkkäimmän tai kokeneimman yksilöllinen asetusarvo. Tämä on joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin nykyinen tilanne, jossa kaikki sopeutuvat siihen, mitä bulkkipalvelu sillä hetkellä antaa.

Omasta puolestani olen pyrkinyt edistämään tämän yksilöllisen lämpöolosuhteiden säädön testausta myös joissakin sopivissa VTT:n omissa tiloissa. Tässä on mielestäni huomattavan paljon potentiaalia. Näin voidaan ennen muuta parantaa tilojen loppukäyttäjien tyytyväisyyttä sisäympäristön laatuun – mikä ei ainakaan heikennä viihtyvyyttä – ja tätä kautta työn tuottavuutta. Lisäksi tämä palvelukonsepti tunnistaa tilojen käytön tai oikeammin käyttämättömyyden, jolloin tyhjiä tiloja ei tarvitse lämmittää eikä jäähdyttää energiatehokkuuden parantamiseksi. Samalla me voisimme edistää VTT:n keinoin korkean teknologian kaupallistamista.

Pekka Tuomaala, johtava tutkija

Kaikki liittyy alustoihin – ja alustat kaikkeen

vttblog_kaisa_still_marko_seppanen_katri_valkokari_crop

Onko enää ketään, joka ei ole kuullut Uberista, Facebookista, LinkedInistä tai AirBnB:stä? Tai siitä, että alustat ovat tie menestykseen? Pureuduimme tähän aiheeseen analysoimalla alustan erilaisia kuvauksia ja määritelmiä.

Alustat ovat pinnalla juuri nyt, ja monet yritykset rakentavat omia alustoja tai kehittävät alustastrategioita hyödyntääkseen niiden mahdollisuuksia. IPLATE-tutkimushanke pyrkii selvittämään alustoihin liittyviä osaamisalueita eli niitä aineksia, joilla syntyy alustatalouden menestysresepti. Alustoja lähestytään hankkeessa interaktiivisina, monen osapuolen yhteistyöhön perustuvina markkinapaikkoina, joilla mahdollista saavuttaa verkostovaikutuksia.

Analysoimme ensin alustan käsitettä ymmärtääksemme, millaisia resursseja ja ominaisuuksia menestyminen edellyttää. Havaitsimme, että määritelmien kirjo on laaja. Selventääksemme käsiteviidakkoa teimme kirjallisuuskatsauksen, jonka aineistona oli 12 paljolti siteerattua, alustoja käsittelevää englanninkielistä tieteellistä artikkelia ja raporttia (julkaisuluettelo on blogin lopussa). Sana ”platform” eli alusta esiintyy niissä kaikkiaan 1 791 kertaa, keskimäärin 149 kertaa kussakin julkaisussa (julkaisukohtainen mainintamäärä oli 35–309).

Analyysissä löytyi 31 määritettä, joita käytettiin sanan ”platform” edellä, ja 39 määritettä, joita käytettiin sen jälkeen. Ne esitetään aakkosjärjestyksessä alla olevassa kuvassa. Kuvasta näkyy esimerkiksi, että julkaisuissa mainitaan sekä toimitusketjualusta että alustatoimitusketju. Samaan tapaan mainitaan sekä teknologia-alusta että alustateknologia ja markkina-alusta ja alustamarkkina. Luettelossa on sekä liiketoimintaan että teknologiaan liittyviä määritteitä: teknologiatermit on merkitty punaisella ja liiketoimintatermit sinisellä värillä. Alustatalouteen liittyviä rooleja ovat mm. kumppanit, sponsorit, omistajat, johtajat tai sellaiseksi havittelevat, tulokkaat sekä täydentäjät. Ne on merkitty vihreällä.

Kuva: Alustoja kuvaavien termien yhteenveto.

Analyysillä pyritään selkeyttämään alustoihin liittyvää termilogiaa, kuten autoalustat ja globaalit alustat tai alustojen lisensointi ja alustasodat. Alustoihin liittyvien lähestymistapojen kirjo ilmenee myös äskettäin ilmestyneestä HBR Insights -julkaisusta (huhtikuu 2016): siinä on 18 artikkelia alustataloudesta ja siitä, miten digitaaliset markkinapaikat muuttavat liiketoimintaa.

Termi ”alustaosaaminen” esiintyi aineistossamme alustoihin liittyvänä elementtinä. Vieläkin kiinnostavampaa ja haastavampaa on kuitenkin se, että tämän osaamisen on kyettävä tukemaan hyvin laajaa alustakonseptijoukkoa. Toisin sanoen kyse ei ole vain yhdestä suuresta kakusta, vaan toimintamahdollisuuksia on erilaisille paakareille – eikä alustataloudessa menestymiseen ole vain yhtä reseptiä. On myös syytä muistaa, että alustatalouden verkostovaikutusten ja yhteistyötä edellyttävän luonteen vuoksi yritykset eivät voi leipoa ratkaisujaan yksin.

Kaisa Still, erikoistutkija, VTT

Marko Seppänen, apulaisprofessori (tenure track), Tampereen teknillinen yliopisto

Katri Valkokari, johtava tutkija, VTT

Luettelo analysoiduista julkaisuista:

  1. Yang, C., & Jiang, S. (2006). Strategies for technology platforms. Research-Technology Management, 49(3), 48-57. (platforms mentioned 220 times)
  2. Gawer, A. (2011) What managers need to know about platforms The European Business Review, July, pp. 40-43. (73 times)
  3. Sawhney, M. S. (1998). Leveraged high-variety strategies: from portfolio thinking to platform thinking. Journal of the Academy of Marketing Science, 26(1), 54-61. (110 times)
  4. Gawer, A., & Cusumano, M. A. (2014). Industry platforms and ecosystem innovation. Journal of Product Innovation Management, 31(3), 417-433. (309 times)
  5. Parker, G. & Van Alstyne, M. W., (2014) Platform Strategy Boston U. School of Management Research Paper No. 2439323. (169 times)
  6. Gawer, A., & Cusumano, M. A. (2008). How companies become platform leaders. MIT Sloan management review, 49(2), 28. (120 times)
  7. Parker, G., & Van Alstyne, M. W. (2009). Six challenges in platform licensing and open innovation. Communications & strategies, (74), 17. (120 times)
  8. Zoric, J. (2011). Connecting business models with service platform designs: Exploiting potential of scenario modeling. Telematics and Informatics, 28(1), 40-54. (35 times)
  9. Basole, R. C., & Karla, J. (2011). On the evolution of mobile platform ecosystem structure and strategy. Business & Information Systems Engineering, 3(5), 313-322. (147 times)
  10. Smedlund, A. (2012). Value cocreation in service platform business models. Service Science, 4(1), 79-88. (123 times)
  11. Kenney, M., & Zysman, J. (2015). Choosing a future in the platform economy: the implications and consequences of digital platforms. In Kauffman Foundation New Entrepreneurial Growth Conference. (159 times)
  12. Accenture Technology Vision 2015 Stretching your boundaries in the digital era. (206 times)