Local residents must be heard in Arctic climate and energy policy

In recent years, Arctic areas have played a pivotal role in the debate on energy and security policy. As global warming is having the strongest impacts on the northernmost areas, new sea routes will emerge, as will new opportunities to use natural resources.

The United States is acting as the Chair of the Arctic Council in 2015–2017. Its chairmanship programme focuses on three areas: Improving Economic & Living Conditions for Arctic Communities; Arctic Ocean Safety, Security & Stewardship; Addressing the Impacts of Climate Change.  As part of its quest for answers to these questions, the US launched a Fulbright Arctic Initiative research programme, bringing together 17 researchers from eight Arctic countries to address the joint challenges affecting the entire Arctic area.  The programme began on 1 May 2015 and will last for 18 months. I am one of the programme participants – the only one from Finland.

Cooperation throughout the area

The expertise of the Arctic Initiative programme participants is centred around the four themes of the Fulbright Arctic Initiative programme: energy, water, health and infrastructure. Each programme participant is conducting a personal research project around one of these themes. Additionally, we have formed three groups that engage in cooperative research I am in the energy group with five other researchers.

The first steps of our cooperation were challenging, as we come from different academic fields and did not know each other in advance. We launched our cooperation in May, by attending a week-long seminar in the town of Iqaluit, on Baffin Island, in the Nunavut territory of Northeast Canada. As our first step, we sought to form an overall understanding of key questions pertaining to energy production and energy policy in the Arctic. After the seminar, we continued to cooperate through ‘irregularly regular’ online meetings, online conferences involving all programme participants, and in a midway seminar held last February in Oulu, Finland.

Gradually our work has progressed: our group created a website (http://fulbrightenergy.com/), drew up publication plans and finally settled on a common research topic. Our joint efforts will involve looking into what an increasing shift towards renewable energy sources means for Arctic regions, particularly to its inhabitants, and their means of influencing such a change. We will showcase our work next October in Washington, where the programme results will be presented at several events to the Arctic policymakers, researchers and the general public.

Participants in the Fulbright Arctic Initiative programme in Iqaluit in May 2015.

Climate change and energy policy in the Arctic

The Arctic region will face major changes in the coming decades. Although local emissions are relatively small, climate change is having greater effects on this region than elsewhere. The Arctic climate has already warmed by two degrees since pre-industrial times, and the changing climate is affecting traditional livelihoods such as fishing and reindeer husbandry. Increasingly strict emissions targets – to which the agreement reached in Paris last December can be expected to contribute – mean increasing use of renewable energy, including in the Arctic region. The tree line is expected to move northwards over forthcoming decades. Estimates suggest that boreal forests will replace 10–50% of tundra within the next 100 years.

On the other hand, different Arctic countries are facing very different situations. The week we spent in Iqaluit last May clearly demonstrated how different the living situation is in the North American Arctic compared to the Scandinavian Arctic. In the territory of Nunavut, where Baffin Island is located, energy production is almost completely reliant on energy imported from elsewhere. Practically all electricity is generated by diesel. Most villages spend most of the year completely cut off, with aeroplanes serving as the only means of transport. Problems and solutions that are relevant to Scandinavia may not be relevant at all to North Canada or Alaska.

The opinions and livelihoods of local inhabitants matter

Arctic areas are facing considerable problems, and there are no simple solutions. A programme such as Fulbright Arctic Initiative produces information and insight in support of the work of decision-makers. It is essential to hear local inhabitants – Inuits, the Sámi people and others alike – in decision-making, in order to avoid repeating the mistakes of past decades. They must be listened to when energy production is developed.

On the other hand, such areas also need support in adapting to the effects of climate change. Indigenous people in many Arctic areas often have social problems. As global warming threatens traditional livelihoods such as reindeer husbandry and seal hunting, these problems and general feelings of pessimism are at risk of worsening. Both the United States and Finland as the next Chair of the Arctic Council seem willing to address these issues. Time will tell what solutions are found for Arctic climate and energy policy.

Laura Sokka

Senior Scientist

Laura Sokka is currently a Visiting Scholar at the Department of Earth System Science at Stanford University.

The Fulbright Center (Finland–US Educational Exchange Commission FUSEEC) is an organisation specialising in academic exchanges between Finland and North America. In Finland, the Fulbright Center is a private, independent, non-profit organisation whose operations are funded by the Finnish Ministry of Education and Culture, the US and Canadian governments and increasingly by private foundations and individuals. The Fulbright Center annually awards some EUR 900,000 in scholarships for exchanges between Finland and the US.

The Fulbright programme supports academically distinguished students, researchers and professionals from various fields. The Fulbright Center also awards grants to American postgraduate students, lecturers, researchers and experts arriving in Finland.  VTT also receives high-level visiting researchers from America every year through the Fulbright programme. 

Arktisessa ilmasto- ja energiapolitiikassa kuultava paikallisia asukkaita

Arktiset alueet ovat viime vuosien aikana nousseet keskeiseen rooliin energia- ja turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa. Ilmaston lämpeneminen on voimakkainta pohjoisimmilla alueilla, mikä tulee tarkoittamaan uusien meriväylien aukeamista ja luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien lisääntymistä.

Yhdysvallat toimii arktisen neuvoston puheenjohtajana vuosina 2015–2017. Se on määritellyt puheenjohtajuuskautensa painopisteiksi arktisten alueiden taloudellisten ja elinolojen parantamisen, turvallisuuden hallinnan sekä ilmaston muutoksen vaikutusten hillinnän. Osana näihin kysymyksiin vastaamista Yhdysvallat käynnisti Fulbright Arctic Initiative -tutkimusohjelman, jossa 17 tutkijaa kahdeksasta arktisen alueen maasta käsittelee arktisten alueiden yhteisiä haasteita. Ohjelma käynnistyi 1.5.2015, ja se kestää 18 kuukautta. Olen ohjelmassa mukana ainoana suomalaisena tutkijana.

Yhteistyötä läpi koko alueen

Arctic Initiative -ohjelman osallistujien tutkimus keskittyy neljän Fulbright Arctic Initiative -ohjelman teeman ympärille, joita ovat energia, vesi, terveys ja infrastruktuuri. Ohjelman kullakin osallistujalla on johonkin näistä teemoista liittyvä oma tutkimusprojekti, ja lisäksi meidät on jaettu kolmeen ryhmään, joissa tehdään yhteistä tutkimusta.

Olen mukana energiaryhmässä yhdessä viiden muun tutkijan kanssa. Yhteistyön käynnistyminen oli haastavaa, koska olemme eri aloilta, emmekä tunteneet toisiamme entuudestaan. Yhteistyö aloitettiin viime toukokuussa viikon mittaisella seminaarilla Koillis-Kanadassa, Nunavutin territoriossa, Baffininsaaren Iqaluitin kaupungissa. Ensimmäisenä pyrimme luomaan yhteisen kuvan siitä, mitkä kysymykset ovat keskeisiä tarkasteltaessa energiantuotantoa ja -politiikkaa arktisilla alueilla. Seminaarin jälkeen yhteistyötä on tehty säännöllisen epäsäännöllisissä web-palavereissa, koko ohjelman yhteisissä nettikokouksissa sekä helmikuussa Oulussa järjestetyssä puoliväliseminaarissa.

Vähitellen tulosta on syntynyt, ja ryhmämme on saanut luotua www-sivut (http://fulbrightenergy.com/), tehtyä suunnitelmat julkaisemiselle ja vihdoin löytänyt sen yhteisen tutkimusaiheenkin. Yhdessä tarkastelemme laajasti, mitä lisääntyvä siirtyminen uusiutuvien energialähteiden käyttöön merkitsee arktisille alueille, erityisesti sen paikallisille asukkaille, ja miten paikalliset asukkaat voivat tuohon muutokseen vaikuttaa. Ohjelman näytönpaikka on ensi lokakuussa Washingtonissa, jossa ohjelman tuloksia esitellään useissa eri tapahtumissa päättäjille, tutkijoille ja suurelle yleisölle.

Fulbright Arctic Initiative -ohjelman osallistujat Iqaluitissa toukokuussa 2015.

Ilmastonmuutos ja energiapolitiikka arktisilla alueilla

Arktiset alueet kohtaavat lähivuosikymmeninä suuria muutoksia. Vaikka alueiden omat päästöt ovat suhteellisen pieniä, ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset alueella suurempia kuin alemmilla leveysasteilla. Arktisilla alueilla ilmasto on jo nyt lämmennyt lähes kaksi astetta esiteollisista ajoista, ja muuttuneet sääolosuhteet vaikuttavat perinteisiin elinkeinoihin kuten kalastukseen ja poronhoitoon. Tiukkenevat päästötavoitteet, joita Pariisissa viime joulukuussa saavutetun sovun voidaan olettaa edistävän, merkitsevät uusiutuvan energian lisääntyvää käyttöä myös arktisilla alueilla. Metsärajan odotetaan siirtyvän yhä pohjoisemmaksi seuraavien vuosikymmenten aikana. Arvioiden mukaan boreaaliset metsät korvaavat 10–50 prosenttia tundrasta tulevien sadan vuoden aikana.

Toisaalta eri arktisissa maissa tilanteet ovat hyvin erilaisia. Viikon oleskelu Iqaluitissa viime toukokuussa osoitti hyvin selvästi, miten toisenlaisessa tilanteessa Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla eletään verrattuna Skandinavian arktisiin alueisiin. Nunavutin territoriossa, johon Baffininsaarikin kuuluu, energiantuotanto perustuu lähes täysin muualta tuotuun energiaan, ja käytännössä kaikki sähkö tuotetaan dieselillä. Useimmat kylät ovat suurimman osan vuodesta täysin eristyksissä, ja kuljetukset ovat mahdollisia vain lentokoneilla. Ongelmat ja ratkaisut, jotka ovat relevantteja Skandinaviassa, eivät välttämättä ole sitä lainkaan Pohjois-Kanadassa tai Alaskassa.

Painoarvoa paikallisten asukkaiden näkemyksiin ja elinkeinoihin

Arktisten alueiden ongelmat ovat suuria, eikä yksinkertaisia ratkaisuja ole. Fulbright Arctic Initiativen kaltainen ohjelma tuottaa päätöksentekijöille tietoa ja näkemyksiä ratkaisujen tueksi. Keskeistä on paikallisten asukkaiden, niin inuiittien, saamelaisten kuin muidenkin kuuleminen päätöksenteossa, jotta aiempien vuosikymmenten virheiltä vältyttäisiin. Energiantuotantoa tulee kehittää heitä kuunnellen.

Toisaalta alueet tarvitsevat vääjäämättä myös tukea sopeutumisessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Monilla arktisilla alueilla alkuperäiskansojen sosiaaliset ongelmat ovat yleisiä ja perinteisten elinkeinojen, kuten poronhoidon ja hylkeenpyynnin, vaarantuminen ilmaston lämmetessä uhkaa pahentaa ongelmia ja ihmisten toivottomuutta. Näiden kysymysten huomiointiin näyttää olevan tahtoa niin Yhdysvalloilla kuin arktisen neuvoston seuraavalla puheenjohtajalla Suomellakin. Aika näyttää, millaisiin ratkaisuihin niin arktisessa ilmasto- kuin energiapolitiikassakin lopulta päädytään.

Laura Sokka

Erikoistutkija

Laura Sokka on parhaillaan vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa Stanfordin yliopiston Earth System Science -laitoksella.

Fulbright Center (Suomen ja Yhdysvaltain opetusalan vaihtotoimikunta) on Suomen ja Pohjois-Amerikan väliseen akateemiseen vaihtoon erikoistunut organisaatio. Suomessa Fulbright Center on yksityinen, itsenäinen ja voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka toimintaa rahoittavat Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Yhdysvaltain ja Kanadan valtiot sekä enenevässä määrin yksityiset säätiöt ja henkilöt. Fulbright Center myöntää vuositasolla noin 900 000 euroa stipendeinä Suomen ja Yhdysvaltain väliseen vaihtoon.

Fulbright-ohjelmalla tuetaan akateemisesti korkeatasoisia opiskelijoita, tutkijoita ja eri alan ammattilaisia. Fulbright Center myöntää myös apurahoja Suomeen saapuville amerikkalaisille jatko-opiskelijoille, luennoitsijoille, tutkijoille ja asiantuntijoille. Myös VTT:lle tulee tätä kautta vuosittain korkeatasoisia amerikkalaisia vierailevia tutkijoita.

 

Theme digitalisation: Physical product or digital service?

Welcome to read our specialists’ views on digitalisation! In this blog series, VTTers consider how digitalisation will affect the world – and especially the Finnish industry.

We are living through the greatest transition in the history of humankind. Computers, tablets, mobile phones, the internet – in a word, digitalisation – have quietly permeated our activities, gradually transforming all of our actions and practices. For those living through it, the magnitude of such change is difficult to grasp. Exactly what kind of change is involved? What precisely is changing? How will business be affected?

The World Wide Web was still a barely understood concept in the 1990s. It is now just part of the digitalisation of our daily lives, sharing our world with applications running on a range of platforms embedded in smart home electronics, vehicles and increasingly in our very surroundings. Virtually all of the world’s information will soon be simultaneously available for those who want it – real-time has made its way into our services.

Digital applications and services for corporate finances are increasingly necessary to maintaining and developing competitiveness. Enabled by digitalisation, many firms plan to shift increasingly from product to service provision.

This business transformation is directly associated with changes in the operations of digitally aware companies. The big question is how will a company’s value-adding factors change – for example, should you sell devices or not, and how will the related production activities be transformed? Should a firm buy in change-related expertise, or build its own competencies when responding to market and customer trends? Could it be that there is no need for a physical product in its current form, if standard off-the-shelf software can be used to replace certain activities?

Every company should consider its activities and whether it has a clear digitalisation strategy, with someone designated to take charge of it. Setting digitalisation in opposition to your current business practices may sound like a recipe for uncertainty, but this can be countered through methodical planning and by weighing up the options.

A digi-step forward

VTT’s research on digitalisation seeks to understand the dynamics of the digital transformation by studying our client companies. This takes us to the heart of the phenomenon, on which we can have a systematic impact by using well-chosen methods. The creation of customer added value and greater competitiveness are key priorities from a business perspective. A potentially digital, service-based business has to be designed to generate added value of this kind.

Current information processing methods and practices often form the basis of change within a company. This does not call for a leap into the unknown – the issues should be considered carefully and the company should proceed one step at a time. When the issue is examined sufficiently well, mutually beneficial experiences can be gathered and operational development models can be identified. In this way, the company can understand how to benefit from digitalisation at various stages of the product development lifecycle and drive its business forward.

Human activities define new services

The Internet of Things holds out the prospect of exploiting digitalisation’s opportunities in industrial processes. On the other hand, technology has never been an isolated element in human activity. Since the days of ancient hunting cultures, cooperation, tools and goal-oriented activities have formed the basis of the success of human culture. Such goal-oriented activity is therefore the cornerstone of success, even if we are now discussing digital services rather than mammoth hunting.

When designing digital services, the focus is no longer on the product but on the added value – generated, perhaps, alongside other network members – that the service provider can create in the customer’s operating environment. The focus moves from aircraft engine construction to the reliable transportation of people. Or, healthcare services are now about the patient experience rather than the use of physician resources, and so on. Creating a successful service is about understanding and building the service together with its users. We have developed collaborative methods of this kind to meet the needs created by digitalisation.

From the digitalisation markets to conquering blue oceans

The potential of digitalisation can be achieved through fast and timely market conquest. This requires a firm grasp of the development of the related business opportunities. On the other hand, sufficiently rapid R&D enables a firm to test the markets’ receptivity to a service and to try out the service concept. Creating an agile service – or software, for that matter – enables a company to target just the right niche and conquer ‘blue oceans’ of uncontested market space.

Now is the time to venture further into the digital realm and ask ourselves what it is about – from the point of view of Finnish industry in particular. In this blog series, VTT experts will shed light on their research activities and discuss the digital transformation from a variety of angles.

Welcome to our take on digitalisation!

Tuomo Tuikka

Head of Research Area, Digital Systems and Services (DSS)

Service robotics for the aid of senior citizens – user-oriented joint development is the key

Picture: Kari Välimäki

Picture: Kari Välimäki

The accelerating development of service robotics has raised expectations and hopes that robotics could be utilised to support the elderly in independent living at home and renew care and welfare services. Three VTT projects of 2.5 million euros  are creating a vision of robotics and other intelligent technology helping the elderly to live at their homes and community homes healthy and hale for longer, and how the work of a nurse will change in 20 to 30 years.

Sceptical attitudes towards care robotics are acknowledged, but practical trials and studies show increasing interest. The elderly are unlikely to shun robotics technology if it helps them manage everyday chores on their own, makes them feel safe, and keeps them in touch with social networks and participation in the community. Nurses will also be happy to utilise robotics that give them extra strength to perform their work that is physically strenuous, constantly changing, and demands problem-solving, negotiation and clinical assessments. User-oriented co-development is key for feasible and acceptable robotics applications.

A toy or a service robot for someone with a memory disorder?

Today’s service robotics are still far from a real integration in the everyday lives of the elderly or the use of nurses. Network connections stutter, speech recognition stumbles, movement is cumbersome, and perception of objects and space is challenging.

As surprising as it is, the world’s most commercially successful care robot is probably the robot seal Paro, developed for the therapy of people with memory disorders. Some of the elderly truly find meaning in petting an interactive seal – for those with memory disorders, feeling good at the very moment is important, and that Paro can offer. For the nurses, Paro offers the means of indulging oneself in a shared experience and gentle interaction with the elderly. Paro enriches the quality of life and interaction of people with memory disorders, and alleviates anxiety and restlessness. Although many consider the Paro to be a toy, it is a genuinely user-oriented robot designed for a purpose, although its adoption will be significantly reduced by its high price of thousands of euros.

Service robotics will revolutionise both everyday and working lives

As technological components and software improve and prices decrease, more and more versatile robotics consumer applications are to be expected for everyday use, caretaking and other service industries. The expectations of the health and care services are high for robotics applications, exoskeletons, “power arms” and lifting & carrying robots that provide physical support and strength. In Japan, the promised land of robotics, the renting of these kinds of applications to care facilities and home care is becoming an everyday commercial occurance.

Various monitoring, alarm and safety solutions are being developed to support living at home for the elderly. Sensors could be installed throughout the home, thus securing the welfare of the elderly, but would it be more pleasant if the “guardian” were a robot, a visible object, that could also help perform small chores, bring and take things, and act as a game partner or a newsreader, for example?

Nao the service robot

Nao the service robot

Socially interacting robots are peculiar in that people begin to grow fond of them. As the speech interface develops and the interaction becomes more multifaceted, particularly with regard to reading and showing non-verbal communication, expressions, gestures and emotional reactions, it is likely that people will begin to feel some kind of social connection to their robots. This development is perplexing the researchers, as it is difficult to anticipate whether this would lead to a reduction in human contact. In the case of the elderly, this is even considered to be a human rights issue.

Some researchers consider it to be unethical to allow the elderly to become attached to a robot that is, however, unable to reciprocate those feelings or be aware of them – a robot is incapable of genuine empathy that arises from similar experience between two human individuals, who do not even need to know each other beforehand. True, a robot can appear to be able to do this, and this is sufficient for many, as socialising with a robot is perceived to be pleasant and useful. One must remember, however, that the individual wills of different personalities and the crises and growth arising from the difficulty of fitting them together form a key element in interaction between humans. Do we wish to fully control our robot, eliminating the growth in the interaction that brings psychological satisfaction – for which there are also social and communal needs – or do we give the robot a will of its own? This question may come up if robots with advanced interaction abilities are allowed to enter our everyday lives in an uncontrolled manner.

Service robotics will revolutionise the everyday and working lives, first following the models familiar from the industry as tools that make work and tasks more efficient and automated, but later as increasingly equal working partners and, finally, as part of a socially reorganised working life. The duties and job descriptions at work will change. It is impossible to say what role robotics will play in  society even after just ten years, but if we wish to have any influence in it, we should start considering the matter now. Robotics, the Internet of Things, big data and other radical technologies will create opportunities of reinventing the everyday life, welfare services and the working life.

However, these technologies will not integrate with the reinvention of welfare services on their own; the technologies and services must be developed together. VTT’s ace in the hole in the development of service robotics and the promotion of its adoption is its strong, user-oriented and responsible research methodology, and joint development with the interested parties from a technology into acceptable and effective solutions.

Marketta Niemelä

Senior Scientist

 

Projects:

Palvelurobotiikkaa ikääntyvän väestön avuksi – avaimena käyttäjälähtöinen yhteiskehittäminen

Kuva: Kari Välimäki

Kuva: Kari Välimäki

Palvelurobotiikan kiihtyvä kehitys on herättänyt odotuksia ja toiveita siitä, että robotiikkaa voidaan hyödyntää ikäihmisten itsenäisen kotona asumisen tueksi ja hoivan ja hyvinvointipalvelujen uudistamisessa. VTT:n 2,5 miljoonan euron hankekokonaisuudessa luodaan visiota siitä, miten ikäihmiset asuvat robotiikan ja muun älyteknologian avulla kodeissaan ja yhteisökodeissa hyvinvoivina pidempään, ja miten hoitajan työ muuttuu 20–30 vuoden kuluessa.

Epäilevät asenteet ”hoivarobotiikkaa” kohtaan tunnustetaan, mutta käytännön kokeilut ja tutkimukset osoittavat kasvavaa kiinnostusta. Ikääntyneet tuskin vieroksuvat robotiikkaa, jos se auttaa heitä selviämään itsenäisesti arjen askareissa, antaa heille turvallisen olon ja pitää heidät kiinni sosiaalisissa verkostoissa ja yhteisöön osallistumisessa. Hoitajatkin ottavat mielellään käyttöön robotiikkaa, joka antaa heille apuvoimia toimia fyysisesti raskaassa, jatkuvasti muuttuvassa, ongelmanratkaisua, neuvottelua ja kliinistä arviointia vaativassa työssä. Käyttäjälähtöinen yhteiskehittäminen on avain käyttökelpoisiin ja hyväksyttäviin robotiikan sovelluksiin.

Lelu vai muistisairaan palvelurobotti?

Tämän hetken palvelurobotiikka on vielä kaukana siitä, että sitä voitaisiin todella integroida ikäihmisten arkeen tai hoitajien käyttöön. Verkkoyhteydet pätkivät, puheentunnistus ei suju, liikkuminen on kömpelöä, esineiden ja tilojen hahmottaminen hankalaa.

Hämmästyttävästi maailman parhaiten kaupallisesti menestynyt palvelurobotti taitaa olla muistisairaiden terapiaan kehitetty robottihylje Paro. Osa vanhuksista todella löytää merkitystä interaktiivisen hylkeen silittämisestä – muistisairaille tärkeää on hyvä olo juuri siinä hetkessä, ja sitä Paro kykenee tarjoamaan. Hoitajille Paro antaa väylän heittäytyä hetkeksi yhteiseen kokemukseen ja lempeään vuorovaikutukseen vanhuksen kanssa. Paro rikastaa muistisairaan elämänlaatua ja vuorovaikutusta sekä lievittää ahdistusta ja levottomuutta. Vaikka monet pitävät Paroa leluna, se on aidosti käyttäjälähtöinen ja tarpeeseen suunniteltu robotti, jonka käyttöönottoa hidastaa merkittävästi korkea, tuhansien eurojen hinta.

Palvelurobotiikka tulee mullistamaan arkea ja työelämää

Teknologiakomponenttien ja ohjelmistojen kehittyessä sekä hintojen aletessa on lupa odottaa yhä monipuolisempia robotiikan sovelluksia kuluttajille arkeen, hoivaan ja muillekin palvelualoille. Terveys- ja hoivapalveluissa odotetaan paljon fyysistä tukea ja voimaa antavilta robotiikan sovelluksilta, ulkoisilta tukirangoilta, ”voimakäsivarsilta” sekä nosto- ja kantoroboteilta. Robotiikan edistysmaassa Japanissa näiden sovellusten vuokraaminen hoivakodeille ja kotihoitoon alkaa olla kaupallista arkipäivää.

Ikäihmisten kotona asumista tukemaan taas kehitetään erilaisia seuranta-, hälytys- ja turvallisuusratkaisuja.  Koti voidaan sensoroida kauttaaltaan ja ikäihmisen hyvinvointi turvata niinkin, mutta onko kuitenkin miellyttävämpää, jos ”valvoja” on robotti, näkyvä esine, joka voi auttaa myös pikkuaskareissa, viedä ja hakea tavaroita ja toimia vaikka pelikaverina tai uutistenlukijana?

Nao-palvelurobotti

Nao-palvelurobotti

Sosiaalisesti vuorovaikuttavien robottien erikoisuus on, että ihmiset alkavat kiintyä niihin. Puhekäyttöliittymän kehittyessä ja vuorovaikutuksen monipuolistuessa erityisesti ei-verbaalisen viestinnän, ilmeiden, eleiden ja tunnereaktioiden lukemisen ja osoittamisen osalta on todennäköistä, että ihmiset alkavat kokea jonkinlaista sosiaalista yhteyttä robottiensa kanssa. Kehitys hämmentää tutkijakenttää, sillä on vaikea ennakoida johtaako tämä ihmiskontaktien vähenemiseen. Ikäihmisten kohdalla tätä pidetään jopa ihmisoikeuskysymyksenä.

Muutamat tutkijat pitävät eettisesti vääränä sitä, että vanhuksen annetaan kiintyä robottiin, joka ei kuitenkaan kykene tuntemaan ja tiedostamaan samaa – robotti ei kykene aitoon empatiaan, joka syntyy samankaltaisesta elämänkokemuksesta toisilleen tuntemattomienkin ihmisyksilöiden välillä. Robotti voi kyllä vaikuttaa siltä kuin se kykenisi, ja tämä riittää monille, sillä robotin kanssa seurustelu koetaan miellyttäväksi ja hyödylliseksi. Kuitenkin on muistettava, että ihmisten välisen vuorovaikutuksen ydinelementti on eri persoonien oma tahto ja niiden yhteensovittamisen vaikeudesta seuraavat kriisit ja kasvu. Haluammeko kontrolloida robottiamme täysin, jolloin emme pääse vuorovaikutuksessa psykologista tyydytystä tuovaan kasvuun – jolle on myös sosiaalisia, yhteiskunnallisia tarpeita – vai annammeko robotille oman tahdon? Tämä kysymys voi olla edessä, jos vuorovaikutuskyvyiltään kehittyneiden robottien annetaan astua arkeen hallitsemattomasti.

Palvelurobotiikka tulee mullistamaan arkea ja työelämää, ensin teollisuudesta tutuilla malleilla työn ja tehtävien tehostajana ja automatisoijana, mutta myöhemmin yhä tasavertaisempana työpartnerina ja lopulta osana sosiaalisesti uudelleenjärjestynyttä työelämää.  Työtehtävät ja työnkuvat muuttuvat. On mahdoton sanoa, mikä robotiikan rooli on yhteiskunnassa edes 10 vuoden päästä, mutta jos haluaa siihen vaikuttaa, asiaa on alettava miettiä nyt. Robotiikka, esineiden internet, big data ja muut radikaalit teknologiat luovat mahdollisuuksia uudistaa arkipäivää, hyvinvointipalveluja ja työelämää.

Teknologioiden integrointi hyvinvointipalveluiden uudistamiseen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan teknologioita ja palveluita on kehitettävä yhdessä. VTT:n valtti palvelurobotiikan kehittämisessä ja käyttöönoton edistämisessä on vahva käyttäjälähtöinen ja vastuullinen tutkimustapa ja asianosaisten kanssa yhdessä kehittäminen teknologiasta hyväksyttäviksi ja vaikuttaviksi ratkaisuiksi.

Marketta Niemelä

Erikoistutkija

 

Lisätietoa hankkeista:

Meaningful Technologies for Seniors (METESE)

Robots and the Future of Welfare Services (ROSE)

MultiModal Mall Entertainment Robot (MuMMER) 

Teemana digitalisaatio: Fyysinen tuote vai digitaalinen palvelu?

Nyt on aika mennä digitaalisuus-teemassa syvemmälle ja miettiä, mistä siinä on kysymys – erityisesti suomalaisen teollisuuden kannalta. Tässä Digitaalisuus-aiheisessa blogisarjassa VTT:n asiantuntijat raottavat tutkimustyötään ja pohtivat digitaalisuuden tuomaa muutosta eri näkökulmista. Tervetuloa lukemaan näkemyksistämme!

Elämme ihmiskunnan suurinta murrosaikaa. Tietokoneet, tabletit, kännykät, internet ja tätä kautta sanalla sanoen – digitaalisuus – on vaivihkaa astunut toimintaamme muuttaen vähitellen kaikkea tekemistämme ja toimintatapojamme uudenlaisiksi. Muutoksen suuruutta on vaikea ymmärtää, jos elää sitä. Mikä oikeastaan on tuo muutos? Mikä täsmälleen muuttuu? Kuinka liiketoiminnan käy?

Vielä 1990-luvun alkupuolella esimerkiksi World Wide Web oli tuntematon käsite. Nyt se on vain osa päivittäistä digitaalisuuttamme, jonka jakavat myös erilaisilla alustoilla toimivat sovellukset älykodin elektroniikassa, kulkuvälineissä ja yhä enemmän myös ympäristössä itsessään. Käytännössä kaikki maailman tieto on pian saatavilla sitä haluavalle saman tien, ja reaaliaikaisuus on hiipinyt palveluihimme.

Yritysten talouteen liittyvät digitaaliset sovellukset ja palvelut ovat yhä useammin välttämättömiä kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Digitalisaation mahdollistamana monen yrityksen suunnitelmissa on siirtyminen yhä enenevässä määrin palveluliiketoimintaan tuoteliiketoiminnan sijaan.

Liiketoiminnan muutos liittyy suoraan digitaalisesti valveutuneen yrityksen toiminnan muutokseen. Suuri kysymys onkin, millä tavalla yrityksen lisäarvotekijät muuttuvat, esimerkiksi myydäänkö laitetta vai ei, ja miten lisäarvotekijöihin liittyvä tuotanto muuttuu? Ostetaanko muutokseen liittyvä osaaminen ulkoa vai rakennetaanko omaa kykyä vastata markkina- ja asiakastilanteisiin? Voiko käydä niin, että fyysinen tuote onkin nykymuodossaan tarpeeton, kun ohjelmistot korvaavat toimintoja aivan tavallisen hyllystä saatavan tekniikan avulla?

Jokaisen yrityksen tulisi miettiä toimintaansa ja pohtia, onko yrityksellä selkeä digitaalisuuteen liittyvä strategia ja onko joku tästä vastuussa. Digitalisaation mahdollisuuksien asettelu liiketoimintaa vasten hohkaa lähtökohtaisesti epävarmuutta, jota voi lievittää määrätietoisella suunnitelmalla ja vaihtoehtoja punnitsemalla.

Digiaskelin eteenpäin

VTT:n digitaalisuuden tutkimuksen lähtökohtana on asiakasyrityksiä luotaavan tutkimuksen avulla ymmärtää digitaaliseen muutokseen liittyvä dynamiikka. Näin päästään kiinni itse ilmiöön, johon voidaan myös hyvin valituin menetelmin vaikuttaa systemaattisesti. Liiketoimintanäkökulmasta yritysten asiakaslisäarvon syntyminen ja kilpailukyvyn koheneminen ovat ensisijaisia tavoitteita. Mahdollisesti syntyvä digitaalinen palveluliiketoiminta täytyy suunnitella niin, että se kykenee tuon lisäarvon tuottamaan.

Usein perustana muutokselle ovat yritysten tämän hetkiset tiedon käsittelyn menetelmät ja toimintaprosessit. Suurta hyppyä tuntemattomaan tuskin lähdetään ottamaan, vaan asioita on pohdittava tarkasti ja edettävä askel askeleelta. Kun tarpeeksi asiaa tarkastellaan, kyetään myös keräämään toisiaan hyödyttäviä kokemuksia ja löytämään malleja toiminnan kehittämiselle. Tämän seurauksena on mahdollista tunnistaa, miten digitaalisuutta voidaan hyödyntää tuotekehitysprosessin elinkaaren eri vaiheissa liiketoimintaa vauhdittavalla tavalla.

Ihmisten toiminta määrittää uudet palvelut

Teollinen internet on lupaus kehityksestä, jossa teollinen toiminta hyötyy digitalisoinnin tuomista mahdollisuuksista. Kuitenkaan teknologia ei koskaan ole erillinen osa ihmisten toimintaa. Jo muinaisista metsästyskulttuureista lähtien yhteistyö, työkalut ja tavoitteellinen toiminta ovat olleet ihmiskulttuurin menestyksen perustana. Tämä tavoitteellinen toiminta on siis kulmakivi, vaikka nykyään puhutaankin digitaalisista palveluista mammutin kaatamisen sijaan.

Kun digitaalista palvelua suunnitellaan, huomio ei enää olekaan tuotteessa, vaan siinä lisäarvossa, mitä palvelun tuottaja voi luoda asiakkaan toimintaympäristössä mahdollisesti yhdessä verkoston muiden toimijoiden kanssa. Lentokoneen moottorin rakentamisen sijaan kohteena on ihmisten kuljettaminen luotettavasti. Terveydenalan palveluiden kohteena puolestaan on niitä käyttävä asiakkaan kokemus lääkäriresurssien käytön sijaan jne. Jotta palvelulla on onnistumisen edellytykset, on ymmärrettävä ja rakennettava toimintaa yhdessä käyttäjien kanssa. Näitä yhdessä tekemisen menetelmiä olemme kehittäneet vastaamaan digitalisaatioon liittyviä tarpeita.

Digitaalisuuden markkinoilta sinisen meren valloitukseen

Digitaalisuuden antama lupaus voidaan saavuttaa nopealla ja oikea-aikaisella markkinoiden valloituksella. Joten liiketoimintamahdollisuuksien kehitys on ymmärrettävä hyvin. Toisaalta, riittävä kehittämisen nopeus antaa mahdollisuuden testata markkinoiden vastaanottokykyä ja palvelun ideaa. Ketterä palvelun – ja miksei myös ohjelmiston – kehitys tuottaa kykyä osua sopivaan markkinarakoon ja valloittaa palvelun ’sininen meri’.

Tuomo Tuikka

Digitaalisten palveluiden ja järjestelmien tutkimusalueen päällikkö