Ennakointi ja tulevaisuudesta tietäminen – palikkatiedosta verkostoihin

Tulevaisuus on kiinnostanut ihmisiä jo vuosituhansia. Ennustajat ja oraakkelit ovat antiikin ajoista lähtien tarjonneet kryptisiä tulevaisuuden näkymiä. Tällaisia ennustuksia ei enää nykyaikana oteta vakavasti, mutta sen sijaan erilaisten tulevaisuuksien ennakointi on oleellinen osa päätöksentekoa. Ennakointi on kasvattanut suosiotaan 1960-luvulta lähtien ja on vakiinnuttanut asemansa osana useiden yritysten ja organisaatioiden strategiaprosesseja.

Ennakointi tarjoaa systemaattisen lähestymistavan ja laajan joukon menetelmiä tulevaisuutta koskevan epävarmuuden ja monimutkaisuuden jäsentämiseen. Ennakoinnissa hahmotellaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotta pystytään paremmin päättämään, mitä nykyhetkessä tulisi tehdä ja miten toivottuun tulevaisuuteen voidaan päästä. Viime aikoina laaja osallistaminen on korostunut ja ennakoinnissa pyritään yhä enemmän ottamaan useiden sidosryhmien näkemykset tulevaisuudesta huomioon. Tämä tuo omat haasteensa suositusten laadintaan, kun eri tulevaisuuskuvien toivottavuudesta saattaa olla useita erilaisia näkemyksiä.

Suoraviivainen vs. systeeminen näkökulma ennakointiin

Näkemys tiedontuotannosta ennakoinnissa on tällä hetkellä enimmäkseen hyvin suoraviivainen. Yksinkertaistaen tämän näkemyksen voisi kuvailla prosessiksi, jossa kerätään tietäviä asiantuntijoita, sovelletaan joitain ennakointimenetelmiä ja odotetaan lopputuloksena uusia tulevaisuuskuvia. Näiden tulevaisuuskuvien odotetaan löytävän tiensä päätöksentekijöiden avuksi. Kasvattamalla osallistujamäärää oletetaan lopputuloksen monipuolisuuden ja toteutettavuuden paranevan. Itse tiedon tuottamisen mekanismi jää kuitenkin kuvaamatta tarkemmin samoin kuin siihen vaikuttavat asiat. Suoraviivaisessa tiedontuotannon näkemyksessä korostetaan lopputulosta, ja prosessissa mahdollisesti esitetyt lopputuloksen kanssa ristiriitaiset tulevaisuusnäkökulmat jätetään helposti huomiotta.

Vaihtoehto suoraviivaiselle näkemykselle on käsittää ennakointi itsessään systeeminä. Systeeminen näkökulma ennakointiin korostaa toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Toimija voi tässä tapauksessa olla esimerkiksi yksilö, projektiryhmä tai organisaatio. Toimijat kerääntyvät yhteisten aiheiden ympärille ja ovat vuorovaikutuksessa esimerkiksi työpajojen, seminaarien tai kyselyiden kautta. Heillä on omat näkemyksensä siitä millainen tulevaisuus voisi olla, millainen sen tulisi olla ja missä tilanteessa ollaan tällä hetkellä. Näitä näkemyksiä jaetaan ja täydennetään toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Suoraviivaisessa näkökulmassa ennakoinnin tuottamaa tulevaisuustietämystä pidetään palikkana – prosessin tuloksena. Systeeminäkökulmassa tulevaisuustietämys on pikemminkin tulevaisuutta koskevien käsitteiden verkosto. Nämä käsitteet liittyvät toisiinsa, esimerkiksi talous liitetään usein kasvun käsitteeseen, ja lisäksi joitain käsitteitä korostetaan enemmän kuin toisia. Toimijoiden näkemykset verkostosta vaihtelevat ja muuttuvat ennakointiprosessien myötä. Ennakointiprosesseissa käsitteiden väliset linkitykset muuttuvat samoin kuin se mitä korostetaan. Sen sijaan uusien käsitteiden luominen tai vanhojen merkityksen muuttaminen on harvinaisempaa ja vaatii tiivistä vuorovaikutusta riittävän eri tavalla ajattelevien toimijoiden välillä.

Mitä systeeminen näkökulma tarkoittaa käytännössä?

Systeeminäkökulmassa yksittäisten ja laajojen ennakointiprosessien sijaan keskitytään joustavaan ja jatkuvaan ennakointitoimintaan. Yksittäiset ennakointiprosessit nähdään osana laajempaa kokonaisuutta. Ennakointisysteemiä ei voi ohjata, mutta siihen voi vaikuttaa yhteisiä teemoja luomalla ja vaikuttamalla toimijoiden välisiin vuorovaikutusmahdollisuuksiin.

Määrällisesti laajaa osallistumista tärkeämpää on toimijoiden monipuolisuus. Systeeminäkökulmassa kiinnitetään huomiota siihen, mitkä sidosryhmät eivät ole riittävästi huomioituja ennakointitoiminnassa. Lisäksi asiantuntijuuden määritelmä poikkeaa tavanomaisesta. Vaikka tietystä yksittäisestä asiasta tietävät asiantuntijat tuovatkin arvokasta tietämystä ennakointitoimintaan, tätä tärkeämpää on kyky hahmottaa ja hyväksyä useita erilaisia tulevaisuuksia. Tämä kyvykkyys kasvaa ennakointitoimintaan osallistumalla.

Systeeminäkökulmassa tulevaisuustietämys ei ole palikka vaan käsitteiden verkosto. Näkökulmamme mahdollisista tulevaisuuksista vaikuttaa siihen, miten toimimme nykyhetkessä. Sen takia on tärkeää ymmärtää miten nämä näkemykset muotoutuvat ja mikä niiden muotoutumiseen vaikuttaa.

Mikko Dufva

Tutkija

Mikko Dufvan väitöskirja “Tulevaisuustietämyksen muodostuminen ennakoinnissa – käytännön ja systeeminäkökulma” on luettavissa verkossa.

2 thoughts on “Ennakointi ja tulevaisuudesta tietäminen – palikkatiedosta verkostoihin

  1. Mielenkiintoinen, tervetullut näkemys!

    Strategisessa suunnittelussa usein todetaan “plans are nothing, planning is everything” (Eisenhower). Ajatuksena on, kuten tässä kirjoituksessakin, että suunnitteluprosessiin osallistumalla oppii, tunnistaa ennakkoluulonsa, haastaa johtopäätöksensä, jne. Suunnitelma itsessään on vain pieni siivu tästä tiedosta ja lisäksi usein vanhentunut jo valmistuessaan. Saattaisiko näin olla ennakoinnissakin?

    Voisiko kyseenalaistaa, toimiiko “palikkatieto” ylipäänsä? Onko päättäjille hyötyä, kykenevätkö he omaksumaan, osaavatko he käyttää ulkopuolelta annettua palikkaa?

    Like

    • Kyllä palikoilla on paikkansa, mutta ne eivät saa olla itsetarkoitus, kuten ei pelkkä prosessikaan. Mikään ennakointi ei lähde tyhjästä, vaan olemassa olevaa dokumentoitua tulevaisuustietoa (esim skenaarioita tai trendejä) tulkitaan aina käsillä olevan aiheen näkökulmasta. Eli siinä mielessä “palikkatieto” on hyödyllistä; siihen on kiteytynyt parhaassa tapauksessa prosessiin osallistuneiden näkemys tulevaisuudesta prosessin kontekstissa. Mutta oleellista on tosiaan tulkinta, eli skenaariot tai trendit eivät itsessään muuta käsityksiämme tulevaisuudesta, vaan vasta meidän tulkintamme niistä.

      Tulkinnan lisäksi on tärkeää muistaa, että palikkatieto ei ole se ainoa tulevaisuustiedon lähde, vaan olemassa olevat sisäistetyt näkemykset siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan painavat vaakakupissa ehkäpä enemmän. Palikkatiedon voisikin nähdä osana käsitteiden verkostoa, osaltaan muokkaamassa näkemyksiämme tulevaisuudesta. Eli oleellista eivät ole palikat, vaan se mitä me olemme niistä rakentaneet.

      Kyvykkyys omaksua ja tulkita erilaisia olemassa olevia näkemyksiä tulevaisuudesta kasvaa (hyvin vedettyihin) ennakointiprosesseihin osallistumisen myötä. Esimerkiksi skenaarioiden omaksuminen ja tulkinta vaatii useiden erilaisten tulevaisuuden todellisuuksien samanaikaista ajattelemista. Tämäkin kyvykkyys kasvaa harjoittelemalla. Tämä on yksi syy siihen, miksi yksittäisten ennakointien sijaan kannattaa miettiä ennakointitoimien jatkumoa.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s