Consumer involvement plays a key role in creating attractive circular economy business models

Maria Antikainen

The dominant linear economic model is coming to its end with non-renewable natural resources dwindling and becoming more expensive. As the current trend continues, the Earth’s carrying capacity will be exceeded five-fold by 2050. We understand the need for change, as demonstrated by the EU’s investment in the related research. In Finland, the circular economy is high on the agenda of both the Government Programme and national research funding programmes.

By ‘circular economy’ we mean a system in which materials are recycled and their value is maintained or even increases. The key issue is the more efficient and smarter use of resources. The circular economy is creating major growth potential for Finnish companies. According to a report by Sitra, such growth potential could even add up to EUR 1.5–2.5 billion per year in Finland (report is in Finnish).

Shift to circular economy still in its infancy

To shift to a circular economy, we need systemic change that impacts on all parts of the related economic system, as well as on the interactions between such parts.  For example, the transition could occur via systemic innovation, in which new, innovative business models are achieved through cooperation between actors.

Traditional business models and boundaries are broken down within a circular economy. As corporate revenue models undergo radical change, companies need to wake up to the need to reform their business operations and value chains.

Much is now expected of consumers: many models require that they embrace radically new practices. Multiple barriers to this exist, such as the desire to own things and the difficulty of changing habits.

Consumer habits can change if people are offered sufficiently cost-effective and easy solutions that meet their needs. Services based on the sharing economy, such as accommodation or car rental from other consumers, car pooling and the buying and selling of second-hand clothes are good examples of innovative models that have been quickly adopted by consumers.

A glance at the business environment and consumers of the future

In addition to the present, we must turn our gaze towards the future circular economy: its business environment and future consumers. What will attractive, global circular economy businesses look like in 2030? And how can interaction between consumers, businesses and other actors be intensified in the future?

Rapid experimentations as a method – The Kalasatama smart grid as a model

The wise use of technology and the transition towards service-based thinking form the basis of the circular economy’s innovative business models. A smart grid has been created at Kalasatama which brings real-time energy consumption data into the pockets of every local resident (article is in Finnish). The rapid experimentations performed at Kalasatama are a prime example of how circulation economy business models should be developed.

Depending on the purpose and objectives, rapid experimentations can be performed based on a number of approaches and methods. The idea behind rapid experimentationsto move quickly from the drawing board to the experiment itself. Analysis of and learning from the information gathered are critical. The advantage of rapid experimentations lies in the fact that tested information is obtained quickly at moderate cost. Rapid, circular economy experimentations mean living for a moment in the future economy and obtaining valuable information on what the best business models will consist of.

New user-driven circular economy business activities being created in AARRE project

We need more rapid experimentations like the one in Kalasatama. Through trial and error, they will take us towards successful business models and accelerate the transition to a circular economy. New, user-driven circular economy business activities are being created under VTT’s leadership through the AARRE project (article is in Finnish). This project is a networked research project (2015–2017) being undertaken in partnership with the business sector, with Tekes as the main funder. In addition to VTT, the other research organisations involved include the Finnish Environment Institute (SYKE) and the Consumer Society Research Centre of the University of Helsinki.

Maria Antikainen, Senior Research Scientist

Anna Aminoff, Senior Research Scientist

Outi Kettunen, Research Scientist

Henna Sundqvist-Andberg, Senior Research Scientist

A discussion of solutions for the circular economy of the future will be held during VTT’s seminar on ‘Foresight and socio-technological change’ on 11 November 2015 in Helsinki: Welcome!
 

Vain ottamalla kuluttajat mukaan päästään houkutteleviin kiertotalouden liiketoimintamalleihin

Maria Antikainen

Uusiutumattomien luonnonvarojen huvetessa ja kallistuessa vallitseva lineaarinen talous on tulossa tiensä päähän. Nykyisen trendin jatkuessa maapallon kantokyky ylitetään vuonna 2050 viisinkertaisesti. Tarve muutokselle on ymmärretty, mikä näkyy esimerkiksi EU:n panostuksessa alan tutkimukseen. Suomessa kiertotalous näkyy vahvasti niin hallitusohjelmassa kuin kansallisten tutkimusrahoittajien ohjelmissa.

Kiertotaloudella tarkoitetaan systeemiä, jossa materiaali kiertää ja sen arvo säilyy tai jopa kasvaa. Avainasia on resurssien entistä tehokkaampi ja fiksumpi käyttö. Kiertotalous luo suuren kasvupotentiaalin suomalaisille yrityksille. Kiertotalouden luoma kasvupotentiaali on Sitran raportin mukaan Suomessa jopa 1,5-2,5 miljardia euroa vuodessa.

Siirtyminen kiertotalouteen vasta aluillaan

Kiertotalouteen pääsemiseksi tarvitsemme systeemisen muutoksen, joka koskettaa kaikkia kiertotaloussysteemin osia sekä näiden välisiä vuorovaikutuksia.  Siirtyminen voi tapahtua esimerkiksi systeemisen innovaation kautta, jossa toimijoiden yhteystyön avulla päästään uusiin innovatiivisiin liiketoimintamalleihin.

Kiertotaloudessa perinteiset toimialamallit ja rajat murtuvat. Yritysten ansaintamallit muuttuvat radikaalisti, ja niiden on herättävä uudistamaan liiketoimintoja ja arvoketjuja.

Kuluttajilta odotetaan nyt paljon: monet malleista edellyttävät, että kuluttajat omaksuvat merkittävästi uudenlaisen toimintatavan. Tähän on olemassa monenlaisia esteitä kuten kuluttajien halu omistaa tavaroita sekä uusiin toimintatapoihin siirtymisen vaikeus.

Kuluttajien toimintatavat voivat muuttua, mikäli heille tarjotaan heidän tarpeisiinsa riittävän kustannustehokkaita ja helppoja ratkaisuja. Jakamistalouteen perustuvat palvelut, kuten asuntojen tai autojen vuokraus toisilta kuluttajilta, kimppakyydit tai käytettyjen vaatteiden ostamiseen ja myymiseen liittyvät palvelut, ovat hyvä esimerkki innovatiivisista malleista, joita kuluttajat ovat nopeasti omaksuneet.

Katse tulevaisuuden toimintaympäristöön ja kuluttajiin

Nykyhetken ohella on tärkeää suunnata katse tulevaisuuden kiertotalouteen: sen toimintaympäristöön ja tulevaisuuden kuluttajiin. Millaiselta voisivat globaalit vetovoimaiset kiertotalousyritykset näyttää vuonna 2030? Entä miten tulevaisuuden kuluttajien, yritysten sekä muiden toimijoiden vuorovaikutusta voidaan tiivistää?

Kalasataman älykäs sähköverkko malliksi

Kiertotalouden innovatiivisten liiketoimintamallien pohjana ovat teknologian viisas hyödyntäminen sekä siirtyminen kohti palveluajattelua. Kalasatamassa on toteutettu älykäs sähköverkko, joka tuo jokaisen asukkaan taskuun reaaliaikaiset energiankulutustiedot. Kalasataman nopeat kokeilut ovat hyvä esimerkki siitä, miten kiertotalouden liiketoimintamalleja kannattaa kehittää.

Nopeita kokeiluja voi tehdä hyvin monella tavoin ja eri metodein riippuen tarkoituksesta ja tavoitteista. Ideana nopeissa kokeiluissa on edetä nopeasti suunnittelusta itse kokeiluun. Keskeistä on saadun tiedon analysointi ja siitä oppiminen. Etuna nopeissa kokeiluissa on, että saadaan testattua tietoa nopeasti ja varsin maltillisin kustannuksin. Kun nopeita kokeiluja tehdään liittyen kiertotalouden liiketoimintamalleihin, voidaan päästä kokemaan hetki tulevaisuuden kiertotaloudessa ja saada arvokasta tietoa siitä, millaisista elementeistä tulevaisuuden parhaat liiketoimintamallit koostuvat.

Tarvitsemme lisää Kalasataman tapaisia nopeita kokeiluja. Ne vievät meitä yritysten ja erehdysten kautta kohti menestyksekkäitä liiketoimintamalleja ja vauhdittavat siirtymistä kiertotalouteen. AARRE-projektissa luodaan VTT:n johdolla uutta, käyttäjälähtöistä kiertotalouden liiketoimintaa. Projekti on elinkeinoelämän kanssa verkottunut tutkimushanke (2015 – 2017), jossa Tekes on päärahoittajana. Muita tutkimusorganisaatioita on VTT:n lisäksi SYKE sekä Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus. 

Maria Antikainen, Erikoistutkija

Anna Aminoff, Erikoistutkija

Outi Kettunen, Tutkija

Henna Sundqvist-Andberg, Erikoistutkija

Tulevaisuuden kiertotalouden ratkaisuista keskustellaan VTT:n Ennakointi ja sosiotekninen muutos 2015 – seminaarissa 11.11. Helsingissä. Tervetuloa mukaan!

Synthetic super fungi promise to revolutionise biotechnological potential

Mushrooms are a superfood, but few are aware of the many other uses of fungi.

Fungi stand to have a major impact on our future, not just because of their ability to break down organic matter in nature and therefore accelerate the carbon cycle, but also more and more because of their role as producers of fuels, chemicals and bioplastics in the industrial sector.

In addition to edible fungi, there is a range of yeasts and moulds with a variety of properties. These microbes have a natural ability to metabolise wood, straw and different types of organic waste, as well as the sugars derived from these materials, into products that have uses for humans, such as antibiotics, alcohols, vitamins and laundry detergent enzymes. Fungi are – or could very easily become – a natural and important part of bioeconomy.

So why does Finland’s bioeconomy discussion boast about ‘selling ceps to the Italians’? And why do bioeconomy plans so rarely talk about biotechnology itself and the possibilities it opens up in this new kind of economy, which is all about finding alternatives for fossil resources and making use of biological plant material?

Most consumers know that traditional biotechnology products, such as wine and beer, are made using yeast. However, few are aware that insulin comes from genetically modified yeast and that jeans are ‘stone-washed’ using enzymes that moulds produce in large, sealed vats – in bioreactors that have a capacity of hundreds of thousands of litres. Any technologist with an interest in bioeconomy as well as decision-makers should have at least a basic understanding of the nature of modern biotechnology and its immense potential in terms of new products.

Industrial biotechnology concerns the use of living organisms in industrial production. The industry is developing at an extremely rapid rate, and it is founded on the latest scientific findings. Yeasts and moulds certainly do not need to bow down to anyone in the world of technology. Yeast research received the Nobel Prize in 2001, and the release of the baker’s yeast genome in 1996 marked the first time that the complete set of genetic material of an organism with a human-like cell structure (eukaryotic) was sequenced. The genomes of hundreds of different moulds have now also been sequenced, and researchers are currently combing through these to find the best candidates for genes that could, for example, produce enzymes for making biofuels from straw or wood waste.

The latest scientific achievements include the first fully synthetic chromosome of baker’s yeast, which scientists managed to produce in 2014. The rapid rate of development in this field of science is epitomised by the fact that scientists plan to replace the entire yeast genome, all 16 chromosomes, with human-designed synthetic DNA by 2018. This will give us the first ever synthetic eukaryotic organism: Saccharomyces cerevisiae 2.0.

Synthetic biology is set to revolutionise biotechnological potential in the near future

Synthetic biology gives us the tools to design and produce biological structures and living cells that do not exist in nature. Researchers can choose which properties they want to have in a production organism,  then design a new genetic code on that basis using a computer, and send the data to a company that can synthesise the genes, or DNA, in a test tube. Numerous strands of this kind of synthetic DNA can be incorporated quickly and accurately into the production microbe’s genetic material. Synthetic genes are activated and passed on to subsequent generations.

It takes just a couple of weeks to find the most suitable candidates from among thousands of different kinds of synthetic cells. The cells can be examined with the help of mathematical models and digitised, and synthetic DNA and organisms can be produced by means of automation and robotics. These tools make the process of building new, increasingly efficient production organisms and those that produce new compounds considerably faster. Businesses and research teams that have access to synthetic biology tools are ahead of the game in terms of developing and patenting new innovations.

Many countries, including EU Member States, see industrial biotechnology as one of the most important future technologies, especially thanks to the boost from synthetic biology. Industrial biotechnology enables the development of sustainable solutions for a wide variety of industrial sectors, such as the energy , chemical, pharmaceutical and forest industry.

Microbes can be made to turn organic waste into the same products that are currently derived from oil, and many petrochemicals can be replaced by compounds produced naturally by microbes. Synthetic biology makes possible fast development  of microbes into super-efficient producers and those that are well suited for industrial processes. Biological properties can be transferred from one species to another in a controlled manner, and completely new kinds of functions can be designed and living cells programmed to manifest them.

Making way for visionary business ideas

Synthetic biology excites mathematicians, chemists and physicists, and inspires students and young entrepreneurs. Amazingly little use has been made of the versatile functionality and specificity of biology in industrial production so far.

The time has now come for a biotechnological revolution, and completely new kinds of business ideas, including some wild ones, are expected within just a few years.  The first and most important area where innovations are needed, however, is bioeconomy: producing chemicals, fuels and materials from renewable resources.

Fungi to diversify Finland’s industrial sector

Finland has been a pioneer in the industrial application of biotechnology and its most important production organisms – yeasts and moulds – as well as in developing modern biotechnological techniques. Finnish researchers are able to make yeast produce biofuel butanol, mould to secrete human antibodies, and yeast to produce lactic acid, which can be polymerised into bioplastics. These kinds of multifaceted research and development projects have been possible largely thanks to interest from foreign companies.

Biotechnology, and fungi developed by means of synthetic biology, could also open up new opportunities in the industrial production of highly sought-after added-value products in Finland, and diversify Finland’s industrial sector.

The Living Factories programme, which is funded by Tekes and coordinated by VTT, strives to lower the threshold of Finnish industry to adopt biotechnological production processes. The project has already shown that synthetic biology (e.g. the genome editing technique CRISPR) can significantly speed up the development of production organisms and lower development costs.

Biotechnology is one of the most rapidly developing technologies at the moment, and it is among the top priorities of most countries’ technology strategies. Modern biotechnology also combines the success factors that are important to Finland: cutting-edge- expertise and the use of renewable raw materials.

Merja Penttilä

Research Professor 

 

Synteettiset supersienet mullistavat biotekniikan mahdollisuudet

Sienet ovat superruokaa, mutta harva tietää että niistä on moneen muuhunkin.

Sienillä on aivan oleellinen merkitys tulevaisuudellemme; ei ainoastaan luonnossa kasviaineksen hajottajina ja täten hiilen kiertokulun avittajina, mutta yhä enemmän myös teollisuudessa polttoaineiden, kemikaalien ja biomuovien tuottajina.

Syötävien sienten lisäksi on olemassa monenlaisia ominaisuuksia omaavia hiiva- ja homesieniä. Näillä mikrobeilla on luontainen kyky käyttää hyväkseen puuta, olkea, erilaista kasvijätettä sekä näistä saatavia sokereita ja muuttaa ne aineenvaihdunnassaan ihmiselle hyödyllisiksi tuotteiksi kuten antibiooteiksi, alkoholiksi, vitamiineiksi tai pesuaine-entsyymeiksi. Sienet ovat – tai olisivat mitä suurimmassa määrin – luonteva ja tärkeä osa biotaloutta.

Miksi sitten Suomessa biotalouden yhteydessä puhutaan vain ”herkkutattien myynnistä italialaisille”? Ja miksi biotalouden suunnitelmissa harvoin puhutaan itse bioteknologiasta ja sen antamista mahdollisuuksista tässä uudessa, fossiilisia raaka-aineita korvaavassa ja biologiseen kasviraaka-aineeseen perustuvassa taloudessa?

Kuluttaja yleensä tietää, että perinteiset biotekniikan tuotteet viini ja olut on valmistettu hiivaa käyttämällä. Harva kuitenkaan tietää, että insuliini on tuotettu geeniteknisesti muokatulla hiivalla ja että farkut ”kivipestään” entsyymeillä, joita homeet tuottavat suurissa suljetuissa astioissa, satojen tuhansien litrojen bioreaktoreissa. Biotaloudesta kiinnostuneilla teknologian soveltajilla ja päättäjillä tulisi kuitenkin olla käsitys modernin bioteknologian luonteesta ja niistä lukuisista mahdollisuuksista mitä se antaa tuotekirjon monipuolistajana.

Teollinen bioteknologia tarkoittaa elävien organismien käyttämistä hyödyksi teollisessa tuotannossa. Ala kehittyy erittäin nopeasti ja pohjautuu tutkimuksen viimeisimpiin saavutuksiin. Hiivat ja homeet eivät todellakaan ole mitään ”perässähiihtäjiä” teknologian maailmassa. Hiivatutkimus sai Nobel-palkinnon vuonna 2001, ja leivinhiivan genomin julkaiseminen vuonna 1996 oli ensimmäinen ihmisenkaltaisen solurakenteen omaavan (eukaryoottisen) organismin koko perintöaineksen selvitystyö. Myös eri homeiden genomeja on nyt määritetty satoja ja näistä tutkijat etsivät parhaita ehdokkaita geeneiksi, jotka esimerkiksi tuottavat entsyymejä biopolttoaineiden valmistamiseksi oljesta tai puujätteestä.

Tutkimuksen uusimpia saavutuksia on leivinhiivalle tehty ensimmäinen kokonainen synteettinen kromosomi vuonna 2014. Tutkimuksen nopeutta kuvaa se, että hiivan koko perimä, kaikki 16 kromosomia, aiotaan korvata ihmisen suunnittelemalla synteettisellä DNA:lla jo vuoteen 2018 mennessä. Tällöin käsissämme on ensimmäinen synteettinen eukaryoottinen eliö: Saccharomyces cerevisiae 2.0.

Synteettinen biologia mullistaa biotekniikan mahdollisuudet jo lähitulevaisuudessa

Synteettisen biologian työkalujen avulla voimme suunnitella ja valmistaa biologisia rakenteita ja eläviä soluja, joita ei ole luonnossa. Tutkija päättää, minkälaisia ominaisuuksia hän haluaa esimerkiksi tuotanto-organismilla olevan, suunnittelee tietokoneella niitä vastaavan uuden geneettisen koodin ja lähettää tämän yritykselle, joka syntetisoi koeputkessa vastaavat geenit, DNA:n. Lukuisia tällaisia synteettisiä DNA-pätkiä voidaan siirtää nopeasti ja tarkasti tuotantomikrobin perintöaineksen osaksi. Synteettiset geenit aktivoituvat ja periytyvät jälkeläisiin.

Tuhansista erilaisista synteettisistä soluista voidaan parissa viikossa seuloa esille parhaimmat haluttuun tarkoitukseen. Solua voidaan tarkastella matemaattisten mallien avulla, digitalisoida, ja synteettisen DNA:n ja organismien teossa käyttää apuna automaatiota ja robotiikkaa. Uusien entistä tehokkaampien ja uusia yhdisteitä tuottavien tuotanto-organismien rakentaminen nopeutuu suunnattomasti. Yritykset ja tutkimusryhmät, joilla on käytössään synteettisen biologian menetelmät, ovat etulyöntiasemassa uusien innovaatioden kehittämisessä ja patentoinnissa.

Monet maat, mukaan lukien EU, katsovat teollisen biotekniikan olevan erityisesti synteettisen biologian vauhdittamana yksi tärkeimmistä tulevaisuuden tekniikoista. Se mahdollistaa kestävän kehityksen mukaisien ratkaisujen kehittämisen laajasti useille eri teollisuuden aloille kuten energia-, kemian-, lääke- ja metsäteollisuudelle.

Mikrobit voidaan saada tuottamaan samoja tuotteita kasvijätteestä kuin nykyisin valmistetaan öljystä ja monia petrokemian tuotteita voidaan korvata mikrobien luonnostaan tuottamilla. Synteettinen biologia mahdollistaa mikrobien kehittämisen nopeasti supertehokkaiksi ja teolliseen tuotantoon sopiviksi. Biologisia ominaisuuksia voidaan siirtää hallitusti lajista toiseen ja suunnitella jopa aivan uudenlaisia toiminallisuuksia, joita elävät solut voidaan ohjelmoida ilmentämään.

Täysin uudenlaiset bisnesideat tulossa

Synteettinen biologia kiinnostaa matemaatikoita, kemisteja ja fyysikoita ja innostaa opiskelijoita ja nuoria yrittäjiä. Biologian toiminnallisuutta ja spesifisyyttä on käytetty vielä hämmästyttävän vähän hyväksi teollisessa tuotannossa.

Nyt bioteknologia mullistuu, ja jo muutamien vuosien kuluessa tullaan näkemään aivan uusia mielikuvituksellisiakin bisnesideoita.  Tärkein ja ensimmäinen sovelluskohde on kuitenkin bioekonomian ratkaisuissa: kemikaalien, polttoaineiden ja materiaalien valmistuksessa uusiutuvista raaka-aineista.

Sienet laajentamaan suomalaista teollisuuspohjaa!

Suomi on ollut edelläkävijä biotekniikan ja sen tärkeimpien tuotanto-organismien – hiivojen ja homeiden – teollisessa hyödyntämisessä ja modernien bioteknologisten menetelmien kehityksessä. Suomalaiset tutkijat voivat saada hiivan tuottamaan tehokkaasti polttoaineeksi soveltuvaa butanolia, homeen erittämään ihmisen vasta-aineita sekä hiivan valmistamaan maitohappoa, joka polymerisoidaan biomuoviksi. Monipuolinen tutkimus- ja kehitystyö on mahdollistunut pitkälti ulkomaisten yritysten kiinnostuksen vuoksi.

Bioteknologia ja synteettisen biologian menetelmin kehitetyt sienet voisivat luoda uusia mahdollisuuksia myös Suomessa korkea-arvoisten tuotteiden teolliseen tuotantoon ja laajentaa suomalaista teollisuuspohjaa.

Tekesin rahoittama ja VTT:n koordinoima synteettisen biologian projekti Living Factories pyrkii madaltamaan suomalaisen teollisuuden kynnystä ottaa käyttöön bioteknologisia tuotantoprosesseja.  Projekti on jo osoittanut, että synteettisen biologian menetelmillä (mm. genomin editointimenetelmä CRISPR) voidaan nopeuttaa tuotantokantojen rakentamista merkittävästi ja alentaa kustannuksia.

Bioteknologia on tällä hetkellä yksi nopeiten kehittyvistä teknologioista, ja on useimpien maiden teknologiastrategioiden kärjessä. Modernissa bioteknologiassa yhdistyvät myös Suomelle tärkeät menestystekijät: huippuosaaminen ja uusiutuvien biopohjaisten raaka-aineiden käyttö.

Merja Penttilä

Tutkimusprofessori

Time for Finland’s mining industry to come of age

Nina_kuva

As a researcher, I have been following the mining industry through its tumultuous last few years, during which Finland and the rest of the world have been experiencing a mining boom. Suspicions about and general opposition to mining seem to have grown as environmental risks have been realised, particularly in the case of Talvivaara.  Could such opposition have been avoided? Could steps have been taken to anticipate and prepare for environmental concerns? Why is the mining industry now facing opposition in Finland, just as the forest industry did over 20 years ago?

The mining boom has also led to a boom in studies investigating the acceptability of mining in Finland. Tekes’ Green Mining SAM project on acceptability pondered issues such as how the forest industry responded to concerns expressed by stakeholder groups in the 80s and 90s, and whether the mining industry could learn from such experiences.

The forest industry took the environmental problems highlighted by locally active environmental agencies seriously and recognised tough licensing terms and conditions for what they were – processes that actually supported future business activities. Secondly, the industry treated the concerns of stakeholders seriously and redirected its communications accordingly. Thirdly, at the sector’s joint research centre (KCL), the forest industry developed technology for solving environmental problems and built a joint environmental reporting system. Fourthly, an environmentally friendly corporate culture was created, based on which environmental awareness permeated all staff and processes in the sector as a vital factor in the success and continuity of business activities.

The mining industry has woken up to the need to achieve similar things. The Responsible Mining network started up by Sitra is swiftly engaging stakeholders in dialogue. The industry has just published a social responsibility report, in relation to which a responsible mining industry toolkit can be found on the kaivosvastuu.fi website. A social responsibility management system is being created based on a model drawn up by the Canadians (Towards Sustainable Mining TSM). But why now in particular? Why wait until people are angry and trust has evaporated? Perhaps because there was no need before now. Before the mining boom and the Talvivaara tragedy, the Finnish mining industry went almost unnoticed. There was no need to engage with the public because nothing new seemed to be afoot and stakeholder concerns had not been awoken.

Environmental organisations are now asking questions such as why dig up gold when the world’s banks are crammed with the stuff? How would the industry answer this? Such questioning of the need for mines is one example of the questions simmering beneath the surface of society, which a sustainable sector should prepare for and answer in its strategic plans. This would require foresight and processes that engage with various stakeholders, while involving the expression of a spread of opinions and ideas. In an ideal world, industries would seek to act together before conflicts led to a loss of trust and the rousing of public anger. Of course, this applies also to other sectors and business in general, not just mining.

 

Nina Wessberg

Senior Scientist

Kaivosteollisuuden kasvun aika Suomessa

Nina_kuva

Olen seurannut suomalaisen kaivosteollisuuden myllerryksiä tutkijana muutaman vuoden ajan. Maailmassa ja Suomessa on viime vuosina eletty kaivosbuumin aikaa. Kun ympäristöriskit toteutuivat, erityisesti Talvivaaran kaivoksessa, epäluulo kaivostoimintaa kohtaan kasvoi ja kaivostoiminnan yleinen vastustus näyttää lisääntyneen. Olisiko tämä vastustus voitu välttää? Olisiko voitu ennakoida ja varautua ihmisten ympäristöhuoleen? Miksi kaivosteollisuus kohtaa nyt vastustusta Suomessa samalla tavalla kuin suomalainen metsäteollisuus yli 20 vuotta sitten?

Kaivosbuumi aiheutti Suomeen myös kaivosteollisuuden hyväksyttävyystutkimuksen buumin. Hyväksyttävyyteen liittyvässä Tekesin Green Mining SAM-hankkeessa pohdittiin muun muassa sitä, kuinka metsäteollisuudessa vastattiin yhteiskunnan sidosryhmiltä tulleisiin huolen ilmauksiin 80- ja 90-luvuilla ja voisiko kaivosteollisuus oppia näistä kokemuksista.

Metsäteollisuus otti tosissaan erityisesti paikallisten aktiivisten ympäristöviranomaisten metsäteollisuuteen liittyvät ja nostamat ympäristöongelmat, ja tiukat ympäristöviranomaisen asettamat lupaehdot toiminnalle tunnustettiin liiketoiminnan jatkuvuutta tukevaksi toiminnaksi. Toiseksi sidosryhmien huolet otettiin vakavasti ja kehitettiin viestintää heidän suuntaansa. Kolmanneksi metsäteollisuus kehitti teollisuuden alan yhteisessä tutkimuslaitoksessa (KCL) tekniikkaa ympäristöongelmien ratkaisemiseen sekä rakensi yhteisen ympäristöraportointijärjestelmän. Neljänneksi tähdennettiin ympäristömyötäistä yrityskulttuuria, jonka mukaan ympäristöasioista huolehtiminen on koko henkilöstön ja läpi koko teollisen prosessin menevä asia ja liiketoiminnan jatkuvuudelle ja menestymiselle elinehto.

Kaivosteollisuudessa on herätty tekemään samansuuntaisia toimia kuin metsäteollisuudessa 90-luvulla. Sitran käynnistämä Vastuullisen kaivostoiminnan verkosto on hyvässä vauhdissa kooten sidosryhmiä keskusteluihin. Toimialan yhteinen yhteiskuntavastuuraportti ilmestyi juuri ja samassa yhteydessä kaivosvastuu.fi-sivustolta on löydettävissä vastuullisen kaivosteollisuuden työkalupakki. Yhteiskuntavastuun johtamisjärjestelmää ollaan kehittämässä kanadalaisten piirtämällä mallilla (Towards Sustainable Mining TSM). Mutta miksi vasta nyt? Miksi vasta, kun ihmiset on jo suututettu ja luottamus menetetty? Ehkä siksi, että ennen ei ollut tarvetta. Ennen kaivosbuumia ja Talvivaaran murhenäytelmää kukaan ei edes huomannut, että Suomessa on kaivosteollisuutta. Ei ollut tarvetta kehittyä yhteiskunnan mukana, koska ei kasvettu eikä luotu uutta, eikä siten herätetty sidosryhmien huolta.

Ympäristöjärjestöissä kysytään näinä päivinä esimerkiksi miksi kaivaa kultaa, kun sitä on maailman pankit pullollaan varastoituna? Miten kaivosteollisuus vastaa tähän? Kullan kaivuun tarpeellisuuden kyseenalaistaminen on yksi esimerkki niistä yhteiskunnassa muhivista kysymyksistä, joihin kestävän teollisuuden kannattaisi strategisissa suunnitelmissaan varautua ja vastata. Tähän tarvitaan ennakointia ja erilaisia sidosryhmiä mukaan ottavia prosesseja, joissa moniääniset mielipiteet ja ajatukset nousevat esiin. Unelmien maailmassa voitaisiinkin ehkä toimia niin, että ei tarvitsisi ensin menettää luottamusta ja suututtaa ihmisiä, vaan pystyttäisiin toimimaan yhdessä jo ennen konflikteja. Tämä tietysti pätee myös muihin teollisuuden aloihin ja ylipäänsä yritystoimintoihin, ei vain kaivosteollisuuteen.

Erikoistutkija

Nina Wessberg

 

Lue myös: Sidosryhmä- ja ympäristöasiat kaivosteollisuuden menestystekijöiksi