Tarvitaanko teollisuutta?

SONY DSC

Vuosikymmen sitten Kiinasta tuli päivän sana. Se tulisi olemaan koko maailman valmistuksen kehto. Muiden ei kannattaisi edes yrittää. Tyytyisivätkö kiinalaiset edes siihen rooliin? Jospa Kiina viekin koko potin? Suomessa oli menossa buumi mobiiliteknologioissa ja ohjelmistotuotannossa. Perinteinen tekeminen oli väheksyvästi savupiipputeollisuutta. Termi muokkasi mielikuvaa. Suomalaiseen innovaatiojärjestelmään kuuluvan, ison ja merkittävän organisaation edustaja yllätti minut kysymyksellä: ”Tarvitaanko Suomessa tulevaisuudessa teollisuutta?” Selvittyäni ensimmäisestä shokista tajusin kyllä kommenttiin johtaneen ajatusketjun. En silti ymmärtänyt johtopäätöstä. Kiinan edustama kaksikymmentä prosenttia maailman väestöstä on eri asia kuin Suomen promille siitä. Toisaalta hyvä promille vastaa montaa prosenttia.

Teollisuuden merkitys on Suomen hyvinvoinnille vieläkin suuri. Välittömästi ja välillisesti se työllistää noin miljoona ihmistä. Lisäksi työllisyys jakaantuu eri koulutustasoille tasaisemmin kuin monella muulla toiminnan alueella. Suomen korkeasta koulutustasosta huolimatta kaikille ei ole insinööri- tai softaeksperttityötä. Tarvitaan työtä kaikille. Palvelu- ja hoitotyön osuus on väestörakenteen muutoksen mukana kasvanut. Kansantaloudessa ei hyvinvointia voida laskea pelkästään kummankaan näistä aloista varaan. Molempia tarvitaan. Kuten tarvitaan monia muitakin aloja.

Suomalaista innovaatiojärjestelmää kehutaan maailmalla.  Se on pelastanut maamme monista lamakausista ja vaikeuksista. Yhtälailla kuin suomalaisten yritysten periksiantamattomuus ja idearikkaus. Nyt on kuitenkin ilmassa selviä muutoksia. Positiivisesta suunnasta muutos näkyy yhteistyön lisääntymisenä viime vuosina. Myös yritysten ja tutkimuksen välille on muodostunut selkeitä hyötyliittoja.

Yrityshyötyjen merkitys väheni kuitenkin korkeakoulu-uudistuksessa ja tärkeäksi tulivat nopeasti akateemiset meriitit. Tohtoreita valmistuu nykyään teollisesti. Tuttavani väitöstilaisuus ajoittui yliopistossa samaan aikaan kahden muun väitöksen kanssa. Kolmessa rinnakkaisessa salissa intettiin oikein urakalla. Olemme toki päässeet lähemmäksi kansainvälistä käytäntöä. Väitös ei ole enää elämäntyön kirjaamista, vaan selkeästi ”lupa tutkia” nuorelle tutkijalle. Korkeasti koulutettujen osuuden voimakkaasta kasvusta seuraa todennäköisesti lisääntyvä akateeminen työttömyys ja monille korkeasti koulutetuille koulutusta vastaamatonta työtä. Tämä on tuhlausta, koska monesta pienestä yrityksestä puuttuu vielä se ensimmäinen koulutettu insinöörikin, tietotekniikan tuesta puhumattakaan. Pulaa on myös kielitaidosta. Vientikaupan avaaminen ilman riittävää kielitaitoa on kovan työn takana. Kielitaito yrityksissä toivottavasti kohentuu nuorten sukupolvien tullessa työmarkkinoille.

Opiskeluaikoina 80-luvulla, kun paikallista ravintolatarjontaa katsastettiin haastattelemalla kokeneempia kavereita, kysyin Tampereella sillan kupeessa olevan ravintolan maineesta. ”Tyypillisesti siellä istuu sivistynyt henkilö, joka viinilasin ääressä muotoilee pohdituista ajatuksista täydellisiä lauseita keskustelukumppanilleen. Toinen vastaa yhtä hienolla lauseella, ja kumpikaan ei tiedä mistä toinen puhuu.” Tutkimus puhuu tänään osittain teollisuuden ohi, ja ymmärrys kumpaankin suuntaan jää saavuttamatta. Ajan tasalla olevalla soveltavalla tutkimuksella ja tutkimusyhteistyöllä yritys voi saada tuotteelleen parin vuoden etumatkan kilpailijoihin verrattuna. Tämä arvio voi tuntua pieneltä, mutta nykymaailmassa se on huikea etu. Kannattaisi etsiä yhteistä kieltä.

Tutkimuslaitokset ja yliopistot voivat auttaa valmistavaa pk-teollisuutta. Entistä useampi yritys voi kansainvälistyä, kehittää tai ottaa käyttöön uutta teknologiaa. Vientiä tarvitaan. Pk-teollisuuden osuus viennistä pitäisi saada nostettua viidestätoista kahteenkymmeneen viiteen prosenttiin. Se edellyttää tutkimuspanoksen kasvattamista kolmen ja neljän prosentin välille liikevaihdosta. On tärkeää saada luotua viimeisimmistä tutkimustuloksista uusia alkavia yrityksiä. Yhtä tärkeää on viedä olemassa olevien yritysten käyttöön aikaisempia tutkimustuloksia. Tutkimuksen etunojan takia jokin viisi vuotta sitten saatu tutkimustulos voi tänään olla merkittävä kilpailutekijä sen hyödyntäjälle.

Meillä on hienoja yrityksiä, joilla on potentiaalia nousta menestykseen maailmalla. Kenttä on kuitenkin jakautunut. Osa yrityksistä on keskittänyt toimintaansa liikaa isojen yritysten toimitusten varaan ja oma erikoistuminen tai omat tuotteet ovat kiireessä unohtuneet. Kun isot ovat siirtäneet toimintaansa muualle, taloudellinen pohja on romahtanut nopeasti. Pienet markkinaraot tarjoavat pk-sektorin yrityksille todellisia mahdollisuuksia. Osaaminen palkitaan isolla markkinaosuudella, kun isot yritykset eivät kyseisestä markkinasta kiinnostu. Projektitoimitukset kokonaisuuksina, huippuunsa viilattu työmenetelmä, erikoistunut konekanta, älykäs tuote ja tuotteen ja palvelun yhdistäminen teollisen internetin älytuotteeksi ovat esimerkkejä menestyksen mahdollisuuksista.

VTT:n uusi kärkiohjelma ”For Industry” katsoo teollisuuden hyötyjä sekä läheltä yritystä että akateemisesti. Lähellä yritystä tulkitaan tutkimuksen tuloksia liiketoiminnan lisäämiseksi soveltavan tutkimuksen, aktivoinnin ja innovaatioiden avulla. Tutkimuksen hyödyntämistä pk-teollisuudessa kiihdytetään uusilla toimintamalleilla. Akateemisilla tuloksilla varmistetaan, että osuutemme kansainvälisessä tutkimusmarkkinassa säilyy ja kehittyy. Tästäkin lamasta selvitään tutkimuksen ja innovaatioiden avulla. Kovalla työllä. Emme halua puhua kenenkään ohi. Tehdään työtä teollisuudelle.

Risto Kuivanen

Liiketoiminnan kehityspäällikkö

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s