Arviointi – innovaatio- ja kehitystoiminnan jarrumies vai vauhdittaja?

Kirsi_Hyytinentoivonen1 IMG_9304

Kasvanut tehokkuuden ja tuottavuuden vaatimus sekä niitä tukeva uusi julkishallinnon johtamistapa ovat nostaneet taloudelliset vaikutukset keskeisiksi arvioinnin kriteereiksi myös julkisella sektorilla. Arviointitoiminta on kehittynyt pitkälti osana tilivelvollisuusraportointia ja siihen liittyvää mittaamista. Sitä on alettu pitää toimijoiden ja toimenpiteiden olemassaolon oikeuttamisen eli legitimoinnin välineenä. Arvioinneilla pyritään usein vakuuttamaan, että julkisia varoja käytetään tarkoituksenmukaisesti ja että kansalaiset saavat vastinetta maksamilleen veroeuroille.

Julkisten varojen käytön seuraaminen on erittäin tärkeää, mutta legitimoinnin perinteestä kumpuavat arviointikäytännöt ovat vanhanaikaisia, sillä ne perustuvat suoraviivaiseen panos-tuotos-vaikutus -tyyppiseen ajatusketjuun. Ne eivät tuota riittävän reaaliaikaista eivätkä kokonaisvaltaista tietoa nykyisen ketterän innovaatio- ja kehittämistoiminnan ohjaamiseksi. Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Cleen Oy kehittävät yhdessä uudenlaisia arvioinnin käytäntöjä.

Jotta arvioinnit tukisivat tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (T&K&I) ohjaamista, on tartuttava seuraaviin ongelmiin. Ensinnäkin mittaamista painottava arviointitoiminta yksinkertaistaa sen kohteena olevan ilmiön eikä huomioi vaikutusten syntymistä monimutkaisten ja pitkäjänteisten prosessien tuloksena. Toiseksi yksittäisten toimenpiteiden, ohjelmien ja organisaatioiden toimintaan kohdistuvat arvioinnit eivät tarkastele vaikutusten syntymistä isojen järjestelmämuutosten kannalta. Havainnollinen esimerkki on energiasektorin uudistuminen, jossa oleellista on monien eri toimijoiden ja toimenpiteiden yhteisvaikutus. Kolmanneksi arviointi on ollut tyypillisesti taaksepäin katsovaa ja painottunut seuraamaan sitä, miten hyvin on onnistuttu saavuttamaan toiminnalle ennalta asetetut tavoitteet. T&K&I-toiminnan suuntaamisessa vielä saavutettuja tuloksiakin oleellisempaa on tietää, onko valittu suunta oikea ja vauhti riittävä.

Yhteiskunnan palveluvaltaistuminen asettaa oman haasteensa arviointitoiminnan kehittämiselle. Palvelualat muodostavat kaksi kolmasosaa kehittyneiden maiden elinkeinorakenteesta. Digitalisaation myötä palveluiden rooli korostuu entisestään osana eri teknologioiden kehittämistä ja käyttöä sekä kokonaisten järjestelmien uudistumista. Palveluissa arvioinnin haaste liittyy erityisesti indikaattoreihin. Nykyiset indikaattorit – esimerkiksi patentit ja muut immateriaalioikeudet – on viritetty tunnistamaan saavutettuja hyötyjä pääasiassa teknologisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Lisäksi ne mittaavat hyötyä vain palveluntarjoajan kannalta ottamatta huomioon asiakkaalle tuotettua lisäarvoa. Nykymuotoisina indikaattorit eivät tunnista palveluihin liittyvää aineetonta arvoa eivätkä pysty mittaamaan vuorovaikutteisia ja systeemisiä ilmiöitä. Palveluja ja teknologioita integroivien ratkaisujen tuloksellisuus ja yhteiskuntaan laaja-alaisesti kohdistuva vaikuttavuus – esimerkiksi monien eri käyttäjäryhmien saama hyöty – jäävät näkymättömäksi, ja mittarit kannustavat teknologioiden ja tuotteiden kehittämiseen palveluiden ja ratkaisujen kustannuksella.

Haasteita voidaan jälleen tarkastella konkreettisemmin energiajärjestelmien näkökulmasta. Tulevaisuudessa niistä tulee nykyistäkin monimutkaisempia systeemeitä, jotka rakentuvat yhdistelmästä uusia teknologioita ja niihin kytkeytyneitä palveluita sekä monien eri toimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta. Yksi keskeinen muutosta kuvaava trendi on se, että uudet energiatuotannon muodot – kuten hajautettu energia – kehittyvät enenevässä määrin kokonaisratkaisuina, jotka edistävät kuluttajien osallistumista ja tekevät heistä aktiivisia toimijoita. Uudenlaiset palvelut, liiketoimintamallit ja erilaisten toimijoiden välinen integraatio ovat tulevaisuuden energiajärjestelmissä keskeisiä.

Tulevaisuuden energiaratkaisuja kehitettäessä ei pärjätä pelkällä insinööritaidolla. Tarvitaan monialaisuutta sekä yhteistyötä kansalaisten ja eri käyttäjäyhteisöjen kanssa. Lisäksi ratkaisujen kehittäminen, käyttöönotto ja levittäminen yhteiskunnallisiksi uudistuksiksi edellyttävät päätöksentekoympäristön ja erilaisten liiketoimintavaihtoehtojen tuntemista laajasti.

Jotta päätöksenteossa voitaisiin nojautua ajanmukaiseen tietopohjaan, tulisi arviointeja kriteereineen ja käytäntöineen päivittää nykyistä moniulotteisemmiksi, reaaliaikaisemmiksi ja joustavammiksi. Arvioinnit tulisi virittää havaitsemaan uudistusten systeeminen luonne eli se, että isot järjestelmätason muutokset syntyvät yhdistelmästä erilaisia innovaatioita monien eri toimijoiden yhteisvaikutuksen ja monimutkaisten, pitkäjänteisten prosessien tuloksena. Tuotetun tiedon tulisi olla jatkuvaluonteista, ennakoivaa ja kehittämistä tukevaa, ja se tulisi kytkeä entistä tiiviimmäksi osaksi johtamista ja päätöksentekoa. Tämä parantaa toimijoiden herkkyyttä ja ennakointikykyä jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä ja tukee kansalaisten kannalta sellaisten parempien ratkaisujen kehittämistä, joilla on todellista vaikutusta heidän elämäänsä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Suomen Akatemian sivuilla

Kirsi Hyytinen, erikoistutkija, VTT
Tommy Jacobson, toimitusjohtaja, Cleen Oy
Marja Toivonen, tutkimusprofessori, VTT

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s