Biotalous muuttaa lautasmallia – vai muuttaako?

Amu_Blogi

Ruoan ja rehun riittävyys ja hyvä laatu ovat globaaleja haasteita, joihin biotalouden näkökulmien avulla haetaan kestäviä ratkaisuja. Ulottuvatko biotalouden vaikutukset meidän jokaisen tavallisen kuluttajan lautaselle ja jääkaappiin?

Kun Suomessa puhutaan biotaloudesta, se harvemmin yhdistetään jokapäiväiseen leipäämme.

Täällä metsien keskellä unohtuu, että biotalousnäkökulmamme on eurooppalaista marginaalia. Suomea etelämpänä keskiössä ovat pellot, ruoan kestävä tuotanto ja agroketjun sivuvirtojen hyödyntäminen.

Mitkä ovat eurooppalaisen kuluttajan proteiinilähteet tulevaisuudessa? Millä ruokimme maatilojen eläimet?

Jotta ruoka riittäisi maapallon kasvavalle väestölle, tarvitaan tehokkaita ja uudistavia keinoja peltojen ja vesien valjastamiseksi ravinnon tuottoon. Pula proteiinista on maailmalaajuisesti suuri.  Kehittyvien maiden ruokatottumusten muuttuessa länsimaiseen suuntaan, lihan kulutus kasvaa. Tämä johtaa proteiinitasapainoa entistä huonompaan suuntaan: eläinperäisen proteiinikilon tuottaminen vaatii huomattavasti enemmän erilaisia panoksia kuin kasviperäisen proteiinikilon kasvattaminen.

Euroopassa vallitsee yltäkylläisyys, mutta olemme esimerkiksi eläinrehun proteiinin osalta hyvin paljon tuontitavaran varassa.  Eurooppalaisessa biotalousstrategiassa omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat viimeaikaisten tapahtumien seurauksena nousseet keskeiseksi teemaksi.

Ruoka on tärkeä osa identiteettiämme.

Ruoka on muutakin kuin proteiinitankkausta ja muiden tarpeellisten rakennusaineiden kauhomista kehoon. Ruokaan liitetään intohimoja, arvoja, epäilyjä ja pelkoja. Moni länsimainen kuluttaja erottautuu ruokavalintojensa avulla ja tuo sen avulla esille omia arvojaan. Joillekin kuluttajille se merkitsee kivikautisen ruokavalion noudattamista, joillekin vegaaniruokavaliosta tai karppaamista. Ruokaan hartaasti suhtautuvia hifistelijöitä on jo iso joukko.

Toisaalta moni nappaa elintarvikkeet hyllyltä sen kummempia pohtimatta tai hinnan perusteella – valintaan ei vaikuta ruoan eettisyys, kotimaisuus, jäljitettävyys, terveellisyys tai ympäristöystävällisyys.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Olen usein määritellyt biotalouden erilaisten arvojen kohtaamisalustana, jossa yhdistyvät teknologia, insinööritieteet, vihreät arvot sekä kestävä kehitys. Jälkimmäinen ei tarkoita vain ympäristöön liittyviä näkökulmia vaan myös sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää toimintaa.

Biotalousajattelussa minua kiehtoo uuden ja vanhan kietoutuminen yhteen.  Biotalouden kantavia voimia ovat raaka-aineiden entistä tehokkaampi käyttö sekä uudenlaiset raaka-ainevirrat ja -kierrot.  Uutta ovat myös yhteistyövaatimukset, jotka rikkovat perinteisiä toimialasektoreita.

Biotalous edellyttää aiempaa laajempaa yhteistyötä eri toimialasektoreiden välillä, jotta syntyy uusia arvoketjuja. Itse raaka-aine voi olla tuttu ja teknologia hyväksi havaittu.  Prosessit ja laitteet kaipaavat päivitystä biotaloutta varten, mutta arvoketjun perusprosessi voi toimia hyvin samalla tavalla kuin ennenkin.

Höttöhiilareista takaisin kivikauden ruokavalioon?

Luontaistalouden aikakaudella suomalaisten perusruokavalio koostui usein ohrasta valmistetusta puurosta ja vellistä, perunasta, juureksista, säilötyistä marjoista ja sienistä.  Liha, kala ja maitotuotteet olivat enemmänkin juhlien herkkuja.  Teollistumisen aikakaudella aina meidän päiviimme saakka, ruokavaliossa on lisääntynyt jalostetun ruoan määrä. Valkoinen jauho ja siitä leivottu leipä tai puristettu pasta olivat teollistumisen alussa luksusta ja maistuvat edelleenkin länsimaisessa ruokavaliossa.

Oma lukunsa ovat höttöhiilareita ja lohtua uupuneelle tarjoavat pikaruoat, virvoitusjuomat ja snack-tuotteet, jotka ovat valloittaneet tilaa ruokalautaselta. Nykyään kaikki hyvin tietävät, miltä terveellinen lautanen näyttää, mutta yhä edelleen vihannesten, hedelmien, marjojen ja kuidun osuus on ruokavaliossamme huomattavasti suosituksia pienempi.

Biotalouden malliruokalautanen nostaa ruokavalion perustaksi historiallisia elementtejä: viljat, marjat, siemenet ja pavut ovat biotalouden voimaruokaa.  Eettisesti tuotetut eläinkunnan tuotteet täydentävät ruokavaliota.  Eksoottisuutta eivät tuokaan enää uudenlaiset mausteet, vaan uudet proteiinilähteet, kuten hyönteiset ja levä- tai mikrobiperäinen proteiini.

Elintarviketeollisuuden haaste on valmistaa näistä kuluttajaa houkuttelevia tuotteita arjen ruokapöytään.

Terveellistä, turvallista ja kestävää mutta kuitenkin hyvänmakuista ruokaa

Yksi haaveistani on, että biotalous puhdistaa lisäaineiden maineen: yhä useampi tulevaisuuden lisäaine on kasviperäisen raaka-aineen luonnollinen komponentti, jota osataan älykkäästi käyttää elintarvikkeen laadun ja turvallisuuden parantamisessa.

Toinen haaveeni on, että ruokalautasellemme päätyy niitä terveellisiä kasvin osia, jotka nyt kuskataan possujen ja muiden tuotantoeläinten ravinnoksi.

Tämä kaikki kuitenkin niin, ettei tulevaisuudessa tarvitse hampaat irvessä syödä terveellisiä elintarvikkeita, vaan ne ovat suussa sulavia hyvän olon tuojia samalla, kun niiden perusta on terveellinen ja kestävä.

 

Anu Kaukovirta-Norja

Liiketoiminnan operatiivinen johtaja

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s