What is your handprint? Spread a positive message about environmental impacts

 

Environmental impacts play a key role in business nowadays, both in product design and communications on business activities. These are traditionally measured using quantities, such as emissions and resource consumption, which companies try to minimise. However, our activities can also have a positive impact on the environment.

Aiming for a smaller customer footprint

The calculation of footprints and their use in product design, B2B and B2C communications, and in support of strategic decision-making, are now established in industry. This is a good thing. An approach based on life cycle thinking is important to avoiding sub-optimisation and seeing the wider, overall impact of solutions. The inclusion of impact assessments in the product development phase, in particular, has markedly increased the market share of products that are more environmentally friendly than their predecessors. Decisive choices are made during the product design phase, on issues such as raw materials, production processes and recyclability. Each phase consumes energy and resources and either directly or indirectly generates various types of emissions and waste resulting an environmental footprint.

Many companies are already seeking to reduce their own footprint. At the same time, more and more companies are developing products or processes aimed at reducing the footprint of the customer’s product or service. In such cases, their activities also have a positive environmental impact.

Let’s take an example: Company X develops a more energy-efficient solution than its competitors and launches it on the market. A carbon handprint is created when another actor applies this solution and thereby reduces its own footprint. However, measuring – and communicating on – the related impact has so far been difficult, and companies have been in sore need of a solution.

Environmental handprint can now be calculated

VTT has accepted the challenge: it is developing a carbon handprint calculation method, as well as guidelines on positive environmental impact assessment and communications, alongside Lappeenranta University of Technology (LUT).

A carbon handprint can be created in many ways, such as through lower material and energy consumption, reduced emissions and waste, or improved product performance and lifetimes. To ensure that the method takes account of the range of various handprint-forming , methodological development is conducted in cooperation with a group of companies.

Case studies include AM Finland, Biolan, Innofive, KONE, Neste, Nokia and Paptic. We also cooperate with the international organisations involved in developing the handprint concept. These include the CSCP in Germany (which operates in association with the Wuppertal) and Harvard University in the USA.

However, VTT and LUT are working at a more tangible level; we intend to publish the first practical handprint guidebook next summer. Companies can use this to evaluate and communicate on the positive environmental impacts of their products.

”When you go to work for a company, you want to work in a company that is making the world better place”
Al Gore at SLUSH2017.

For more information: http://www.vtt.fi/sites/handprint

tiina_pajula_
Tiina Pajula
Principal Scientist, VTT
tiina.pajula(a)vtt.fi

 

 

saija_vatanen


Saija Vatanen

Senior Scientist, VTT
saija.vatanen(a)vtt.fi

Tekoäly fiksun kaupungin rakentamisessa

Tekoäly on aikamme teknologian suuri lupaus. Se liittyy digitaalisuuden megatrendiin. Lähdimme VTT:llä pohtimaan tämän lupauksen suhdetta kaupungistumiseen eli toiseen keskeiseen tulevaisuutta suuntaavaan megatrendiin. Kohdistimme huomiomme siihen missä megatrendit, digitaalisuus ja kaupungistuminen kohtaavat eli fiksuun kaupunkiin.

Pidimme 17.11.2017 My Smart City -työpajan, jossa kysyimme millaisia mahdollisuuksia tekoäly ja yhdistetty todellisuus tarjoavat kaupunkien kehittämiseen? Millaista tietoa kaupungeissa on ja kuinka sitä hyödynnetään? Millaisia tulevaisuuden näkymiä on ja miten tekoäly ja yhdistetty todellisuus voivat auttaa yhteiskehittämisessä kaupungeissa? Työpajan lopuksi pureuduimme eettisiin ja psykologisiin teemoihin aiheen ympärillä.

Keskityn tässä blogissa tekoälyyn, koska se tuntuu herättävän enemmän ristiriitaisuuksia ja samalla uusia mahdollisuuksia kaupunkien kehittämisessä. Yhdistetty todellisuus on laajemmin jo hyväksytty juttu. Yhdistetyn todellisuuden avulla voidaan visualisoida kaupunkilaisille ja muille päätöksentekijöille tulevaisuuden ratkaisuja kaupunkiympäristössä. Tämä on todella hieno ja hyödyllinen juttu, ja samalla on hauskaa ja kiehtovaa siirtyä tulevaisuuteen virtuaalilasit silmillä! Tekoälyn mahdollisuudet kiehtovat nyt tässä enemmän siksi, että siinä on myös jotain vastustettavaa.

Tekoälystä pormestari?

Kaupunkien toimintojen ja ympäristön suunnittelu on täynnä päätöksentekoa, joka luo tulevaisuutta. Hyvässä päätöksentekoprosessissa kerätään tietoa, analysoidaan se ja sitten tehdään päätös. Voisiko tämän prosessin hoitaa tekoäly, ehkä paremmin kuin esimerkiksi poliitikko? Tekoälyllähän voidaan automaattisesti kerätä tietoa, ja se ymmärtää nykytilan isoon aineistoon perustuen, ja pystyy sitten ennustamaan tulevaa, ja sitten se vielä oppii pikku hiljaa. On jopa esitetty, että kaupunkien pormestari voisikin olla tekoäly! Sanottua on myös, että tekoälyn avulla pidetään ihmiset mahdollisimman kaukana päätöksenteosta mahdollisimman pitkään, ja näin saadaan aikaiseksi parempia päätöksiä, joissa kaikenlaiset valittajat eivät pääse hidastamaan ja sotkemaan päätöksentekoa.

Mutta, kuinka voisimme luottaa päätöksentekijään, joka ei erota chihuahuaa mustikkamuffinsista? Tekoälyhän ei välttämättä osaa tätä erottelua, ja vaikka se oppisikin pikku hiljaa, niin käytännössä tekoäly osaa vain verrata tietoa aiempiin kuviin, joista sille on kerrottu mitä ne esittävät. Eli nähtyään tarpeeksi monta muffinssia ja tarpeeksi monta chihuahuaa, se alkaa kohtuullisella varmuudella erottaa ne toisistaan. Tekoäly oppii siis lineaarisesti ja siinä mielessä näkee myös tulevaisuuden nykyisyyden jatkumona. Miten se osaisi käsitellä yhteiskunnassa tapahtuvia murroksia, joissa kehityskulkujen suunta muuttuu?

Tekoäly on aina ensin jonkun ihmisen alkuun laittama, jonkun ihmisen, jolla on omat arvonsa, kulttuurinsa, intressinsä ja ymmärryksensä. ja koska tekoäly on ihmisen tekemä, niin se on kulttuuriin sidottua. Niin myös sen keräämä aineisto, analyysi ja päätöksenteko kuvastavat joitain arvoja ja uskomuksia, ihan niin kuin meidän ihmistenkin. Jos haluamme, että tekoäly analysoi meille, kuinka tehokkaasti saamme aikaiseksi 25 000 ihmisen asuinalueen, jossa on 10 000 työpaikkaa, opetamme sen tekemään tällaisia analyysejä. Sen sijaan, jos haluaisimme tietoa siitä, kuinka 25 000 ihmistä olisi tyytyväinen asuinalueellaan, meidän on perustettava analyysi jotenkin muuten.

Suuri potentiaali on minun mielestäni keskustelevassa tekoälyssä. Voisimme esimerkiksi asentaa puistoihin tai leikkikentille keskustelevia penkkejä tai keinuja, joiden avulla samanaikaisesti kerättäisiin tekoälyn ja kansalaisen välisistä keskusteluista tietoa päätöksentekijöille, ja samanaikaisesti tehtäisiin kaupunkilaisille hauska keskusteluelämys. Ainakin oma 8-vuotias poikani juttelee ja pitää hauskaa mielellään puhelimen tekoälyn kanssa. Puiston penkille levähtämään istunut kulkija voisi halutessaan joko jutella penkin kanssa, tai sanoa sille, että olen pahoillani, mutta tänään minua ei keskusteluta.

Toinen mielestäni lupaava huomio tekoälyn mahdollisuuksista on yhteisäly, jossa ihmisen ja tekoälyn muodostava kokonaisuus kykenee aiempaa parempiin päätöksiin. Esimerkki tällaisesta voisi olla prosessi, jossa tekoälyn avulla kerätään tietoa ja analysoidaan se karkeasti. Tämä karkea tulos annetaan sitten ihmisten käsittelyyn, jolloin kokemus ja arkiymmärrys pääsevät vaikuttamaan analyysiin. Käytännössähän toteutamme tällaista prosessia jo esimerkiksi navigaattoria käyttämällä. Jos meillä on aiempaa kokemustietoa valittavana olevasta reitistä, saatamme jopa valita navigaattoria vastustavan reitin. Navigaattorin tekoäly ei siis pääse ohjaamaan meitä silloin, kun emme tarvitse ohjausta.

Laajoja tietoaineistoja on kuitenkin usein mahdotonta käsitellä ihmisaivoin loogisesti; tässä tekoäly voi auttaa meitä. Voidaan myös esimerkiksi tekoälytutkija Timo Honkelan ajatusten ohjaamina, uskoa, että tekoälyn avulla voisimme lisätä demokratiaa päätöksenteossa; tekoälyn avulla tuhannet tai jopa useammatkin ihmiset voisivat osallistua päätöksentekoprosessiin ihan oikeasti. Tekoäly voisi siis oikeasti olla fiksun kaupungin olennainen elementti, päätöksentekoa tukeva työkalu. Kyllä minä edelleen toivon, että kehitys vahvistuu tähän suuntaan, mutta niin, että me ihmiset pysymme kuitenkin asioiden hallinnan johdossa.

Lue lisää:  www.vttresearch.com/sustainable-and-smart-city

Nina_Wessberg
Nina Wessberg
Research Team Leader, VTT
nina.wessberg(a)vtt.fi
@NintsuW

 

 

Tämä blogi on ensimmäinen tekoälyä ja yhdistettyä todellisuutta fiksun kaupungin toimintaympäristössä tarkastelevassa blogisarjassamme, joka tullaan tästä eteenpäin julkaisemaan VTT:n blogeissa vuoden 2018 alkupuolella. Blogisarjan avulla haluamme elävöittää tekoälystä ja yhdistetystä todellisuudesta käytävää keskustelua.

Digitalisaatio muokkaa tiedon hallintaan pohjautuvien palveluiden markkinoita

Digitalisaatio ja teollinen internet uudistavat liiketoimintamalleja kaikkialla ja kaikilla toimialoilla. Uudet teknologiat mahdollistavat lähes rajattoman datan keruun sekä tiedon nopean prosessoinnin ja hyödyntämisen liiketoiminnan tuottavuuden ja reagointikyvyn parantamisessa.

Oleellisena osana tähän kehitykseen kuuluu digitaalinen disruptio, joka viittaa uuden teknologian aiheuttamaan erittäin merkittävään muutokseen perinteisillä toimialoilla. Tuttuja esimerkkeinä toimialojen ravistelijoista ovat Uber ja Airbnb. Myös teollisuuden koneita ja palveluita tarjoavien yritysten on vastattava digitalisaation haasteeseen kehittämällä tiedon hallinnan ja analytiikan osaamista. Uudet tiedon hallintaan perustuvat palvelut edellyttävät asiakkaan liiketoimintaympäristön muuttuvien vaatimusten ymmärtämistä ja kykyä auttaa näiden haasteiden selättämisessä.

Globaalit teollisuuden arvoketjut ovat keskellä nopean tieto- ja viestintätekniikan kehityksen ohjaamaa muutosta. Data, informaatio, tietämys ja analytiikka sekä tiedon hyödyntäminen päätöksenteon pohjana ovat tämän muutosprosessin ytimessä. Teollisuuden tuotantolaitosten käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä vastaavat toimijat tekevät päivittäin operatiivisia ja strategisia päätöksiä. He voisivat hyötyä myös muiden toimijoiden keräämästä tiedosta, monipuolisista analyysityökaluista sekä tiedon yhteiskäytöstä. Kone- ja laitevalmistajat ovat pyrkineet vastaamaan tähän tarpeeseen lisäämällä tuotteisiin älykkyyttä ja tiedonkeruumahdollisuuksia. Toistaiseksi uudet teollisen internetin mahdollistamat teknologiat ja palvelut eivät ole kuitenkaan täysin vastanneet niihin asetettuja toiveita.

Dataan perustuvissa ekosysteemeissä teollisuuden tuotantolaitokset ja kone- ja laitevalmistajat tarkastelevat tuotantojärjestelmiä eri näkökulmista. Tuotantolaitokset pyrkivät koko tuotantojärjestelmän tehokkuuden kehittämiseen, kun taas toimittajat tarjoavat lähinnä tuotekohtaisia palveluja. Asiakkaan kokonaisuutta korostavilla mittareilla mitattuna näillä palveluilla on usein täydentävä rooli, ja niiden avulla saavutettavia taloudellisia hyötyjä on vaikea määritellä. Toimittajien tulisikin paneutua laajempien kokonaisuuksien ymmärtämiseen ja kehittää osaamista, jotka ovat keskeisiä asiakkaan tuotantojärjestelmän prosessien ja tavoitteiden ymmärtämiseksi.

Tulevaisuudessa kone- ja laitevalmistajat joutuvat kilpailemaan roolistaan datapohjaisten palveluiden ja analytiikan markkinoilla. Myös muilta sektoreilta tulevat toimijat ovat havainneet tietoon pohjautuvien palveluiden kasvavan markkinan. Uberin CEO Travis Kalanick on todennut, että “jos voimme saada sinulle auton viidessä minuutissa, voimme saada sinulle mitä hyvänsä viidessä minuutissa“. Digipalveluiden kehittäjät pyrkivät siis jakamaan uudelleen myös tuotannollisen teollisuuden toimijoiden roolit luomalla uutta, mielenkiintoista tietoa ja alustoja. Digitalisaatio voi muuttaa “perinteisiä” teollisuudenaloja disruptiivisella eli radikaalisti markkinoita muovaavalla, ennakoimattomalla ja vaikeasti ennustettavalla tavalla. Kone- ja laitevalmistajat, jotka haluavat ottaa suuremman roolin asiakkaansa ekosysteemissä, on oltava valmis satsaamaan osaamiseen ja yhteistyöverkostoihin. Uudet osaamisvaatimukset liittyvät tiedon keräämiseen eri lähteistä ja tiedon analysointiin sekä erityisesti asiakkaan liiketoimintaympäristön ymmärtämiseen, jotta tietämystä voidaan hyödyntää asiakkaiden päätöksenteon tukemiseksi.

Suomen palveluvienti on kasvanut voimakkaasti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Tuoreen raportin (Etla, VATT ja Aalto) mukaan palveluvienti vastasi viime vuonna jo noin 36 prosentista viennin koko arvonlisäyksestä. Tämä kehitys heijastaa myös globaalia trendiä, jonka mukaan yritykset siirtyvät tuotekeskeisestä liiketoiminnasta tarjoamaan elinkaaripalveluja. Datan keruu kansainvälisille markkinoille levittyvästä laitekannasta mahdollistaa tietointensiivisten, laitekannan käyttöä ja ylläpitoa tukevien palvelujen toteuttamisen.

Lisätietoja:

Helena_Kortelainen_2010
Helena Kortelainen
Principal Scientist, VTT
helena.kortelainen(a)vtt.fi

 

 

Ari Happonen_kuva

Ari Happonen

TkT/D.Sc.(Tech.), Lappeenranta University of Technology
ari.happonen(a)lut.fi

Mikä on kädenjälkesi? Viesti ympäristövaikutuksista positiivisesti!

 

Ympäristövaikutukset ovat tämän päivän liiketoiminnassa keskeisessä roolissa niin tuotesuunnittelussa kuin yrityksen toiminnasta viestittäessä. Perinteisesti niitä mitataan suureilla, joita pyritään minimoimaan, kuten päästöt ja resurssien kulutus. Toimintamme vaikutukset voivat kuitenkin olla myös ympäristölle positiivisia.

Tavoitteena asiakkaan pienempi jalanjälki

Jalanjälkilaskenta ja sen hyödyntäminen tuotesuunnittelussa, B2B- sekä B2C-viestinnässä ja strategisen päätöksenteon tukena on vallannut alaa – ja hyvä niin. Elinkaariajatteluun perustuva lähestymistapa on tärkeä, jotta vältytään osaoptimoinnilta ja nähdään ratkaisujen laajemmat kokonaisvaikutukset. Etenkin vaikutusten arvioinnin sisällyttäminen jo tuotekehitysvaiheeseen on lisännyt merkittävästi ympäristön kannalta edeltäjiään parempien tuotteiden osuutta markkinoilla. Tuotesuunnitteluvaiheessa tehdään ratkaisevat valinnat mm. raaka-aineisiin, tuotantoprosesseihin ja kierrätettävyyteen liittyen. Jokainen vaihe kuluttaa resursseja ja aiheuttaa jätettä tai erilaisia päästöjä suoraan tai välillisesti esimerkiksi energian kulutuksen kautta synnyttäen tuotteelle ympäristöjalanjäljen.

Monet yritykset pyrkivät jo pienentämään omaa jalanjälkeään, mutta samalla yhä useampi yritys kehittää tuotteita tai prosesseja, jotka tähtäävät asiakkaan tuotteen tai palvelun jalanjäljen pienentämiseen, jolloin toiminta aiheuttaa myös positiivisen ympäristövaikutuksen.

Otetaan esimerkki: Yritys X kehittää ja tuo markkinoille kilpailijoitaan energiatehokkaamman ratkaisun. Hiilikädenjälki syntyy, kun toinen toimija valitsee ratkaisun käyttöönsä ja pienentää näin omaa jalanjälkeään. Vaikutuksen mittaaminen ja viestiminen on kuitenkin ollut tähän asti hankalaa ja yritykset ovat kipeästi kaivanneet ongelmaan ratkaisua.

Nyt kädenjäljen voi laskea

VTT on tarttunut haasteeseen ja on kehittämässä yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) kanssa hiilikädenjälkilaskentamenetelmää ja ohjeistusta positiivisten ympäristövaikutusten arviointiin ja viestintään.

Hiilikädenjälki voi syntyä monin eri tavoin, kuten pienemmän materiaalin ja energian käytön, päästöjen ja hävikin vähentämisen tai tuotteen suorituskyvyn ja eliniän kasvattamisen kautta. Jotta erityyppiset kädenjäljen muodostumismahdollisuudet saadaan menetelmässä huomioiduksi, menetelmäkehitystyö tehdään yhteistyössä joukon yrityksiä kanssa.

Tapaustutkimuksissa ovat mukana AM Finland, Biolan, Innofive, KONE, Neste, Nokia ja Paptic. Lisäksi teemme yhteistyötä muiden kädenjälkikonseptia kehittävien kansainvälisten tahojen kanssa, joita ovat Wuppertal Instituutin yhteydessä toimiva CSCP Saksassa ja Harvardin yliopisto USA:ssa.

VTT:n ja LUT:n työ on kuitenkin näitä konkreettisemmalla tasolla, ja tarkoituksenamme on julkaista ensi kesänä alan ensimmäinen opaskirja, jota yritykset voivat käyttää arvioidessaan ja viestiessään tuotteidensa positiivisista ympäristövaikutuksista.

”When you go to work for a company, you want to work in a company that is making the world better place”
Al Gore at SLUSH2017.

Lue lisää: http://www.vtt.fi/sites/handprint

tiina_pajula_
Tiina Pajula
Johtava tutkija, VTT
tiina.pajula(a)vtt.fi

 

 

saija_vatanen


Saija Vatanen

Erikoistutkija, VTT
saija.vatanen(a)vtt.fi

Factories Are Becoming Innovation Platforms

Heavy industry with its rigid processes has a reputation of being an antithesis of dynamic startup world. People think that a factory does not exactly perform agile pilots but stays the course dictated by its huge investments. This image is somewhat outdated.

Factories are becoming innovation platforms where several stakeholders can develop and try out new things. One central enabler for these activities is the Internet of Things (IoT). Furthermore, wireless networks, augmented reality, big data, or even artificial intelligence can create significant added value in a factory setting. Bringing these technologies to factories in an agile fashion is very attractive for startups.

Cooperation between heavy industry and startups requires planning and facilitation. A large corporation operates differently than a small company of two or three people, there’s no denying of that. Investment capabilities are on a completely other level, planning cycles differ, as do the capabilities for pivots. The most important thing to address is whether the factory and the startup both can identify enough business potential in their cooperation.

It is crucial to reach a situation where the risks and the benefits of cooperation are in a good balance for all participants. This way the “factory – IoT company mismatch” can be avoided. Together the consortium can pinpoint the grand challenges and go about solving them together. This is a three-step process:

  1. Scale-in: identifying the grand challenges and solving them with new technologies and pilots
  2. Scale-up: expanding the pilot results and new operating models throughout the factory
  3. Scale-out: exporting the new processes and operating models to other factories in Finland and abroad

It is not free to set up this kind of a program. A common goal is necessary but not enough; funding and risk-taking is also needed. To get things rolling, funding for pilots and business model development is a must.

Running a program like this in one factory costs roughly a million euros annually. This lump sum includes factory’s own projects, project coordination, and research modules supporting the projects. Part of the investment comes from the factory itself, part from public funding institutions like Tekes. Coordination and research is carried out by VTT and universities.

If planned and constructed well, an ecosystem as described above would create a virtuous cycle: startups expand their operations and get important references, factories obtain new innovations and operating models, and research institutions have an environment for validating their technologies. Finally, Finland will have new business to export.

Read more at: www.vttresearch.com/services/smart-industry

Marko Jurvansuu

 

Marko Jurvansuu
Principal Scientist, VTT
marko.jurvansuu(a)vtt.fi

Tehtaista tulee kasvualustoja innovaatioille

Raskas teollisuus jähmeine prosesseineen on perinteisesti nähty dynaamisen startup-maailman vastakohtana. Ajatellaan, että tehdas ei juuri ketterästi pivotoi vaan pysyy miljoonainvestointiensa mukaisessa kurssissa. Tämä mielikuva on monelta osin vanhanaikainen.

Tehtaista on nimittäin yhä enemmän tulossa innovaatioiden hautomoja ja alustoja, joissa useat toimijat voivat yhdessä kehittää ja testata uutta. Eräs keskeinen mahdollistaja tälle toiminnalle on esineiden internet (engl. Internet of Things, IoT). Lisäksi kuluttajamarkkinasta tutut teknologiat kuten langattomuus, lisätty todellisuus, datan käsittely tai jopa tekoäly, voivat luoda suuren lisäarvon tehdasympäristössä. Näiden teknologioiden nopea soveltaminen tehtaaseen sopisi hyvin startup-yrityksille.

Raskaan teollisuuden ja startup-yritysten yhteispeli tarvitsee kuitenkin suunnittelua ja fasilitointia. Korporaation toiminta on monessa mielessä hyvin erilaista kuin muutaman kaverin nyrkkipajan, tätä on turha kieltää. Investointikyky on aivan eri suuruusluokkaa, toimintaa suunnitellaan erilaisissa sykleissä ja herkkyys suunnanmuutoksille vaihtelee kuin yö ja päivä. Tärkein kysymys lieneekin se, näkevätkö tehdas ja startup tässä kannattavaa liiketoimintaa puolin ja toisin.

On tärkeää saavuttaa tilanne, jossa liiketoimintariskit ja –potentiaali ovat kaikkien osapuolten kannalta tasapainossa. Tällä tavalla voidaan välttää tehtaan ja IoT-startupin yhteensopimattomuus. Yhdessä konsortio voi tunnistaa keskeisimmät haasteet ja lähteä ratkomaan niitä. Ratkominen tapahtuu kolmivaiheisesti:

  1. Sisäänajo: tärkeimpien haasteiden tunnistaminen ja niiden ratkominen uuden teknologian kokeiluilla ja piloteilla.
  2. Jalkautus: pilotin tulosten ja toimintatapojen laajentaminen koko tehtaaseen.
  3. Monistus: tehtaan uusien prosessien ja toimintamallien laajentaminen muihin tehtaisiin Suomessa ja ulkomailla.

Edellä kuvatun toiminnan pystyttäminen ja pyörittäminen ei ole ilmaista. Yhteinen tahtotila ei yksinään riitä, lisäksi tarvitaan rahoitusta ja riskinottokykyä. Jotta päästään liikkeelle, tarvitaan rahoitusta kokeiluille ja liiketoimintamallien kehittämiselle.

Karkeasti voidaan arvioida, yhtä tehdasta koskevan ohjelman pyörittäminen kustantaisi noin miljoona euroa vuosittain. Tämä summa pitää sisällään tehtaan omat projektit, yhteistyön muiden tehtaiden kanssa, projektikoordinaation ja tehtaiden projekteja tukevat tutkimusmodulit. Investoinnista osa tulee tehtaalta itseltään, osa on tarkoitus toteuttaa julkisella rahoituksella, esimerkiksi Tekesin avulla. Koordinoinnin ja tutkimustoiminnan suorittavat VTT ja yliopistot.

Hyvin toteutettuna ekosysteemi ruokkii itseään ja toiminnasta hyötyvät kaikki tahot: startup-yritykset pystyvät laajentamaan toimintaansa ja hankkimaan tärkeitä referenssejä, tehtaat saavat uusia innovaatioita ja toimintamalleja, tutkimustahot ympäristön validoida teknologioitaan ja lopulta Suomi uutta vientikelpoista liiketoimintaa.

Lue lisää: www.vttresearch.com/services/smart-industry/

Marko Jurvansuu

 

Marko Jurvansuu
Principal Scientist, VTT
marko.jurvansuu(a)vtt.fi

Will the Finnish clothing and textile industry take the digital leap?

Efficiency in production, fast reactions to trends, sustainability and the ability to meet individual consumer needs are requirements for success in the textile, clothing and fashion industries.

Digitalisation is a revolutionary force in every industry, from agriculture to space technology. The Finnish clothing and textile industries also see digitalisation as an opportunity – and even a necessity for achieving growth in the global environment. The winners of the future will be the companies that utilise new technologies in their business and discover new, innovative ways of fulfilling the needs and expectations of their customers.

In the near future, digitalisation will usher in significant changes in the textile, clothing and fashion industries thanks to innovations such as 3D modelling, data analysis and product customisation. For example, 3D patterns and models will shorten the product development cycle by eliminating the cutting and sewing of hundreds or even thousands of samples. The 3D models can also be used in product marketing and social media content.

Pronounced focus on the consumer

The Finnish clothing and textile industries’ interest in creating added value for their customers through customisable products has been growing. At the same time, consumers are more interested in individual and customised clothing. The change will require a new level of agility and flexibility from R&D processes and the use of novel services enabled by digitalisation. For example, on-demand knitwear design and production companies can make use of the Unmade platform and let the customers design their own knits when placing the order.

Changes in customer behaviour, also largely influenced by technology, are the main factor transforming the sector. Trend-conscious consumers are constantly online, comparing, sharing and liking content. The rise of electronic and mobile commerce has heightened the desire of consumers to decide where, when and how to buy products. This change is forcing companies to develop new solutions and practices for commerce. In addition to their products, the companies also have to create interesting content for their customers. 

The leveraging of digitalisation has begun

The VTT-coordinated DICI (Competitiveness from digitalisation in clothing industry) project looks for new business opportunities for the Finnish clothing and textile industries. According to a recently completed survey, Finnish clothing, textile and fashion companies have now begun to leverage the potential of digitalisation. In particular, this potential is being tapped quite extensively in various social media, online shop and web marketing functions.

What customer service solutions enabled by digitalisation have the companies made use of? Which solutions enabled by digitalisation and new technologies have the companies used in their business?
Social media channels (89%) Customer data analyses (e.g. purchase data, focused marketing for loyal customers, etc.) (53%)
Online shop (82%) Analysis of online customer behaviour (e.g. time spent on the site and products looked at by customers) (51%)
Web marketing (67%) ERP (Enterprise Resource Planning software) (35%)
Loyalty schemes (31%) Digital printing on fabric or clothing (29%)
Mobile applications (27%) Automation of cutting processes (29%)

Table. Utilisation of digitalisation in the clothing and textile industries (N=55).

The results indicate that functions and solutions that the companies were capable of implementing in-house are the most prevalent, along with solutions that were reasonably agile and flexible to implement. The companies felt that the use of new technologies had created new opportunities for expanding their existing business (e.g. an online shop) and increased the visibility and attractiveness of their products and services.

According to the companies, the greatest challenge entailed by digitalisation was a lack of time and resources to study the possibilities (53%). A lack of competencies was also a common problem (40%). On the other hand, many companies reported that they were currently in the process of exploring the alternatives (38%). According to the companies that took the survey, the utilisation of digital potential will increase clearly in the next three years (Figure).

Change figure

Figure. Utilisation of digitalisation in the near future (N=55).

The largest companies indicated that they will invest in the digitalisation of their processes in the next few years (e.g. the use of 3D patterns and modelling in design) and develop their logistics and storage functions with digital solutions. The smaller companies, on the other hand, intend to invest in the development of customer loyalty schemes. It would appear that the use of mobile applications to expand the service offering and business of companies is still in the early stages.

Clear demand for new innovations and methods of commerce

A noteworthy feature of the Finnish textile and fashion sector is that it is dominated by SMEs. Digitalisation will open the global marketplace to companies of any size and enable entirely new marketing and sales methods. For example, the users of recently launched international commerce and marketing platforms, such as IVALO and Weecos, have been able to achieve significant growth in their turnover and international sales.

The positive atmosphere in the sector has begun to be reflected in statistics and the mood of entrepreneurs. In the spring of 2007, the economy and finance magazine Taloussanomat ran the following headline: “The clothing industry said good-bye to Finland”. Ten years later (5/2017), a news clip by the same publication was titled ”Surprise comeback by the Finnish clothing industry: exports are growing by double digits”. CEO Anna-Kaisa Auvinen of Finnish Textile & Fashion also issued a release on the changes in the sector: “It is delightful to note how the positive mood in the sector has been translated into growth. Finnish textile and fashion companies work hard to achieve growth and reach international markets, and this work is now bearing fruit.”

Digitalisation will inevitably continue to transform the clothing and textile industries in the future as well. The demands of consumers who are looking for more individual but easy-to-use service solutions and personalised services provided with them will only keep growing.

The spread of consumer behaviour across multiple channels has created demand for new innovations and methods of commerce. Companies that will be able to combine different channels of influencing consumers and consolidate their brand extensively through different channels, both in the domestic and international markets, will achieve the greatest success. The novel and successful marketing and sales channels and campaigns implemented by Finlayson are a good example of this. The company has also been able to react quickly to current phenomena, such as by making lion products for the IIHF World Championships and reacting to the discussion on wage inequality between the genders with the ‘Woman’s euro’ campaign.

In recent years, customers have started looking at the ethical values and recycling of products, and these have even joined price and availability as selection criteria for products and services. Digitalisation enables and promotes transparency and traceability in the production and distribution chains. At the same time, it has created potential for new types of specialised service businesses. For example, Weecos provides companies with an online commerce platform for high-quality, sustainable products.

In the future, production efficiency, fast reactions to current phenomena, sustainability and the ability to meet the personal demands of consumers will be the prerequisites for success. Thanks to its agility, small production series and utilisation of digitalisation, the Finnish clothing and textile industries have new potential in this competition. They just need to have the competence and courage to take the digital leap.

Kuva1
Satu-Marja Mäkelä, Senior Scientist and Maarit Tihinen, Senior Scientist, VTT