Suomalaista jakamistaloutta luomassa

Miten suomalaiset yritykset voivat menestyä jakamistalouden kasvavilla markkinoilla? Minkälaiset mallit ovat koko yhteiskunnan näkökulmasta toivottavia? Terminä jakamistalous on tuttu jo lähes kaikille – mutta edelleen kiistellään siitä, mitä se pohjimmiltaan on tai mitä sen pitäisi olla. VTT:n  tammikuussa järjestämässä YHTE2017-seminaarissa pohdittiin näitä kysymyksiä (ks. seminaarin ohjelma ja esitysmateriaalit Slideshare-palvelussa).

VTT YHTE2017-seminaari paneeli jakamistalous

Paneelikeskustelussa Duara Travelsin perustajajäsen Elina Voipio, VTT:n erikoistutkija Maria Antikainen sekä ShareTriben perustajajäsen ja toimitusjohtaja Juho Makkonen.

Jakamistalous: yhteisöllisyyttä vai riistoa?

Jakamistaloudesta käytävän julkisen keskustelun sävy on muutamassa vuodessa muuttunut. Alussa jakamistalouden tarjoilemat tulevaisuuden visiot tuntuivat monista innostavilta: resurssitehokkuus parantuisi siirtymällä tavaroiden omistamisesta yhteiskäyttöön tai lainaamiseen ja palveluiden tai tavaroiden välittäminen vertaisverkostoissa lisäisi hyvinvointia ja jopa yhteisöllisyyttä.

Viime aikoina keskustelua on kuitenkin herättänyt lisääntyvässä määrin jakamistalouteen mahdollisesti liittyvät ongelmat: turvaton ja huonopalkkainen keikkatyö, kehno kuluttajansuoja, verojen välttely sekä Airbnb:n tapauksessa vuokrahintojen kallistuminen suurkaupungeissa. Ristiriitaiset näkökulmat heijastuvat lehtiotsikoissa, kuten ”Jakamistaloudessa omistaminen ei ole tärkeintä” (Suomen kuvalehti) ja ”Jakamistalous on söötti nimi riistolle” (Helsingin Sanomat).

Hämmennystä on lisännyt se, että jakamistalous-otsikon alle on usein niputettu lähtökohtaisesti täysin erilaisia toimijoita suurista kansainvälisistä alustayrityksistä vaihtopiireihin ja aikapankkeihin. Sanasto on onneksi alkanut monipuolistua. Esimerkiksi Uberin ja Task Rabitin kaltaiset suuret keikkatyön välittäjät sopivat paremmin keikka- tai tilaustalous-otsikon alle. Toisaalta taas yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja resurssien yhteisöllistä hallintaa painottavia toimijoita kuvaavat osuvammin termit solidaarisuustalous tai yhteisvauraustalous. Lienee paikallaan miettiä, onko esim. Uberia ja aikapankkeja mielekästä niputtaa saman otsikon alle.

Jakamistaloudesta hyvinvointia?

Tuoreen arvion mukaan jakamistalouteen liittyvän markkinan arvo tulee yli kymmenkertaistumaan Suomessa vuosien 2016 ja 2020 välillä, reilusta 100 miljoonasta eurosta 1,3 miljardiin euroon (TEM raportti 9/2017). Jakamistalouden vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa tulee kasvamaan voimakkaasti. Hyvinvoinnin näkökulmasta on siksi varsin ajankohtaista pohtia sitä, millaiset jakamistalouden mallit synnyttävät laajapohjaista hyvinvointia ja miten niitä voidaan tukea.

Seminaarissa Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle Helsingin yliopistosta pohtivat julkisen sektorin roolia jakamistalouden ohjauksessa (ks. esitysmateriaali). Tarvitaan uudistuksia muun muassa verotukseen, sääntelyyn ja perusturvajärjestelmään, jotta epätoivotut kehityskulut eivät yleistyisi ja toivotut kukoistaisivat. Euroopan komissio ja parlamentti ovat viime vuoden aikana julkaisseet useita selvityksiä ja analyyseja jakamistaloudesta, esimerkiksi yhteistyötaloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman ja ohjeita EU:n lainsäädännön soveltamisesta sekä selvityksen työntekijöiden asemasta jakamistaloudessa. Julkisen sektorin työ on kuitenkin vasta aluillaan.

Hyvinvointiin vaikuttaa toki myös se, millaisia yrityksiä alalle syntyy ja millaisia yhteiskunnallisia “visioita” ne toiminnallaan tarjoilevat.  Seminaarissa oli esillä kotimaisia yrityksiä, joiden tarjoama on paitsi aidosti uudenlainen myös yhteiskunnallisesti kiinnostava. Esimerkiksi  Duara Travels tarjoaa majoitus- ja kulttuurielämyksiä tavallisten ihmisten kodeissa kehittyvissä maissa (ks. esitysmateriaali). ShareTriben tarjoaman teknologian avulla melkein kuka tahansa voi perustaa oman “jokamiehen jakamisalustansa” (ks. esitysmateriaali). Sitä hyödyntää myös työkalujen vuokrauspalvelu Liiteri (ks. esitysmateriaali), jonka pilotoinnissa VTT on mukana. Pikemminkin yhteisvauraustalouteen lukeutuva RobinHood Coop puolestaan tarjoaa yhteisöllisen varainhoitopalvelun  (ks. esitysmateriaali).

Keskustelu ja kehitystyö jatkuvat uuden verkoston kautta

Seminaarin lopuksi päätettiin  “yleisön toiveesta” perustaa jakamistalouden tutkimus- ja kehitysverkosto. Verkostoon on tähän mennessä ilmoittautunut yli 80 jäsentä; mukana on jakamistaloudesta kiinnostuneita ihmisiä tutkimusmaailmasta, kansalaisliikkeistä sekä yksityiseltä ja julkiselta sektorilta. Seuraavaksi ohjelmassa on Kalevi Sorsa -säätiön, Arcada-ammattikorkeakoulun ja Helsingin yliopiston järjestämä puolen päivän seminaari otsikolla “Jakamistalouden pohjoismainen malli” 8. maaliskuuta (ks. lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet).

Seminaarin järjesti Accelerate-projekti: ks. http://www.accelerateproject.eu/ ja Twitterissä @AccelerateProj.

VTT Katja Henttonen

Katja Henttonen
Asiantuntija, VTT
@katjahenttonen

VTT Maija Federley

Maija Federley
Erikoistutkija, VTT
@maijafederley

Onko ruokaketjussa käynnissä vallankumous?

”Ruokaa pellolta pöytään” – ”kaupan kautta kotiin” – ”yhteisen pöydän ääressä” – näin olemme tottuneet puhumaan ruuasta, toteaa VTT:n tutkimusprofessori Kaisa Poutanen. Nyt kuulemme ruuasta ilman peltoja, käymme kauppaa kotisohvalta käsin eikä yhteinen pöytä aina tarkoita sitä, että kaikki syövät samaa ruokaa. Mitä ruoantuotannossa ja jakelussa on tapahtumassa? Sitä miettiessä työstimme VTT:llä muutospolkuja, jotka toivottavasti vievät kohti parempaa huomista – Elintarviketalous 4.0 -visio on juuri ilmestynyt.

 

Kaisa Poutanen VTT

Ruoka on tärkeä, mutta vie yhä pienemmän osan rahoistamme

Ilman ruokaa emme elä. Ruoka myös kokoaa meidät yhteen. Ruoka on tärkeä hyvinvoinnin lähde: ”Olet mitä syöt”. Ruoka osoittaa myös arvojasi, miten otat huomioon ympäristön tai tuotantoeläinten hyvinvoinnin. Ruoka on nautinnon, pelon, ihastuksen, vihastuksen ja väittelyn aihe. Siksi onkin erikoista, että ruokaan suhteellisesti käyttämämme rahan osuus on elintason kasvaessa jatkuvasti laskenut.
Suomessa käytämme vain 12 % tuloistamme ruokaan. Valikoima ja mahdollisuudet kasvavat, ruualta vaaditaan paljon, mutta sitä pidetään saavutettuna etuna.

Yksilöllinen ruoka – globaali vastuu

Elämme itsensä korostamisen aikaa. Haluamme olla yksilöitä ja ilmaista sen valinnoillamme. Lihatonta, maidotonta, hiilihydraatitonta, rasvatonta, pakkaamatonta, lisäaineetonta – ”ton”-tuotteet ovatkin jo iso markkina. Kuulin radiossa jonkun vaativan geenitöntä ja kemiatonta ruokaa! Lähes kaikki haluavat omaa terveyttään vaalivia ja omia makunystyröitään miellyttäviä valikoimia.

Minä-keskeisyyden lisäksi ruuassa korostuu yhteisvastuu. Olemme jälleen kuulleet, paljonko syömistapamme kuormittaa Itämerta ja vaikuttaa sademetsien tuhoutumiseen. EU:ssa ruokahävikin määrä on 173 kg ihmistä kohden. Miten ruokaa riittää yhä kasvavalle maailman väestölle? Miten maailman vesivarat riittävät?

Viime vuonna maailman ylikulutuspäivä – se päivä, jolloin ihmiset ovat käyttäneet vuoden aikana tuotetut uudistuvat luonnonvarat – oli elokuussa. Suomi oli nopeampi ja ”saavutimme” sen jo huhtikuussa. Kuinka käy tänä vuonna?

Mihin teknologia vie ruokaa ja syömistä?

Kivikauden ihminen metsästi ja keräsi ruokaa lähes koko valveillaoloaikansa. Maatalouden kehittyessä ruokaa alkoi olla varastoitavaksi asti, mutta sen riittävyys oli yhä yksi tärkeimmistä arkea ohjaavista tekijöistä. Ruoka oli paikallista ja koko tuotantoketju oli omien käsien työtä.

Teollistumisen myötä ruuan valmistus siirtyi tehtaisiin ja 1900-luvulla yhä suurempiin yksiköihin. Nyt ruoka kiertää maailmaa siinä missä mekin. Lisäksi jo 84 % suomalaisista asuu kaupungeissa, ja useimmat ovat paitsi fyysisesti myös henkisesti kaukana alkutuotannosta. Tuntematon aiheuttaa pelkoja, epäluuloja ja vastakkainasettelua.

Teollisen internetin ja tekoälyn mahdollistamia palveluita voidaan käyttää helpottamaan ruuan hankkimista kiireisessä arjessa, valitsemaan ruoka itselle tärkeimmän tiedon perusteella ja lisäämään ruokaan liittyviä elämyksiä. Se voi tuottaa lisää mahdollisuuksia nauttia ruuasta.

Älyä ruuan tuotantoon ja kuluttamiseen!

Ruoka tuotetaan jatkossa sekä yksilöä että maapalloa ja sen luonnonvaroja kunnioittaen. Raaka-aineet hyödynnetään paremmin: sivuvirrat käytetään hyväksi ja prosessointi suunnitellaan alusta alkaen monta eri lopputuotetta varten. Kasviproteiinin käyttö lisääntyy, ja mikrobien, hyönteisten ja kasvisolujen avulla tuotetaan uusia raaka-aineita. Ruoka-, energia- ja kemikaalituotannot käyttävät yhä paremmin eri osia samoista raaka-aineista; kiertotalouden konseptit minimoivat hävikin.

Laitteet, koneet ja ihmiset ovat yhdistymässä internetissä. Tämä mullistaa myös ruokatuotannon ja tekee siitä ekosysteemin, jossa perinteiset ja uudet toimijat ovat yhteydessä loppukäyttäjään. Uudet ketterät teknologiat tekevät ruokaa juuri sinulle; tässä ja nyt. Tuotanto-, tuote- ja terveysdatan hyödyntäminen ja yhdistäminen vie palveluliiketoiminnan uudelle tasolle. Robotit tulevat, todellisuutta lisätään, keinoäly kasvaa, palvelut ovat pilvissä.

Uusi nähdään usein myös uhkana, ja varsinkin ruuan suhteen haikaillaan helposti takaisin mummolan aikaan – ellei ihan kivikaudelle asti.

Nyt tarvitaan ihmisälyn käyttöä siihen, että osaamme valjastaa kehittyvät teknologiat valmistamaan ruokaa kuluttajan iloksi ja onneksi niin, että sitä riittää myös tuleville sukupolville. Luottamus ja kuluttajan hyvinvoinnin monipuolinen huomioonottaminen ovat tärkeitä uusia teknologiaharppauksia tehtäessä.

Kääritään hihat ja valjastetaan VTT:n monipuoliset voimat ruokaketjun positiivisen vallankumouksen nimissä. Ruoka rulettamaan!

Lukuvinkki: VTT:n 7.2.2017 julkaisema Elintarviketalous 4.0 -tiekartta kuvaa uutta tapaa ajatella ja toteuttaa ruoan tuotanto, jakelu ja ostaminen. Tiekartta verkossa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/visions/2017/V9.pdf

Kaisa Poutanen, tutkimusprofessori
@Kaisa_Poutanen, LinkedIn

In-cloud icing detection with new prototype short range cw LIDAR

VTT’s Wind Power team has over 25 years of experience in cold climate wind energy applications ranging from icing wind tunnel testing to blade heating development to simulation of aeroelastic effects of icing on turbine lifetime. Senior Scientist Ville Lehtomäki writes about team’s newest results.

Ville Lehtomäki VTT

In order to explore new technical innovations within cold climate wind energy and specifically wind tunnel testing, VTT has teamed up with Danish Technical University (DTU Wind Energy) and Norwegian University of Science and Technology (NTNU) and research organization Sintef in a collaborative research project called LIDARS for wind tunnels (L4WT). The aim of the project is to gain and share knowledge about the possibilities and limitations with LIDAR (LIght Detection And Ranging) instrumentation in wind tunnels and to foster collaboration for alignment of research activities relevant to wind conditions in cold climate.

Wind energy in cold climates (encompassing both low temperatures and icing climates) is expanding rapidly with an amazing 12 GW/year rate [1] equivalent of 4,000 large 3MW wind turbines with hub heights up to 160m and rotor diameters typically around 130m. This large market has some special challenges especially regarding atmospheric icing conditions leading to ice accretion for wind turbines. Ice accretion on turbine blades may cause severe production losses up to 20 % of annual energy production, increase turbine mechanical loading and sound emissions from blades as well as increasing of ice throw hazards.

DTU Wind Energy has developed a new continuous wave short range compact LIDAR telescope (called Lidic) prototype for very small sampling volumes for studying blade section wind inflow conditions as well as wind farm wake dynamics of scaled wind turbines in boundary-layer wind tunnels. This new Lidic prototype was also tested at VTT Icing Wind Tunnel for unique observations of single droplets of typical in-cloud icing conditions seen in nature.

VTT Icing wind tunnelThe lidar telescope mounted on an robot arm in the VTT Icing Wind Tunnel in Finland, Mikko Tiihonen from VTT Wind Power team making final adjustments before measurements

The uniqueness of this project is that once the project ends in 2017, all measurement data will be made available for EERA JP WIND research community to boost new research innovations from the conducted Icing Wind Tunnel experiments. It is foreseen that the conducted experiments will result into novel research articles as well as increasing knowledge of icing wind tunnel testing.

The work described here has received support from IRPWIND, a project that has received funding from the European Union’s Seventh Programme for Research, Technological development and Demonstration.

Ville Lehtomäki, Senior Scientist 

[1] IEA Wind Task 19. (2016, July 29). Emerging from the cold. (WindPower Monthly) Retrieved August 22, 2016, from http://www.windpowermonthly.com/article/1403504/emerging-cold

Alustaekosysteemi määrittelee uuden talouden keskeiset tekijät

Google, Facebook, Amazon, Apple ym. alustayritykset ovat menestyksellään luoneet hypeä alustatalouden konseptiin. Samalla unohtuu usein, että alustan omistajat eivät toimi yksin.

Uusi alustatalous perustuu vuorovaikutukseen lukuisten eri toimijoiden välillä. Alustat tarjoavat yrityksille uusia mahdollisuuksia muuttamalla vuorovaikutustapoja ja usein myös rikkomalla liiketoiminnan perinteisiä sääntöjä. Tästä syystä alustaekosysteemin määrittäminen on yksi keskeisiä tehtäviä alustatalouden toimivuudelle.

Miten sitten voidaan löytää kaikkia alustaekosysteemin jäseniä hyödyttävä win-win-win-malli? Tutustuttuamme (Sorri et al. 2016) laajasti alan kirjallisuuteen olemme rakentaneet alustakanvaasityökalun, joka koostuu kahdeksasta keskeisestä, kriittisiä ominaisuuksia kuvaavasta elementistä (ks. kuva).

Platform ecosystem canvas

Alustaekosysteemin kanvaasi.

Toimivan vuorovaikutuksen luomiseksi alustan pitää houkutella, sitouttaa ja yhdistää sekä arvon tuottajia että käyttäjiä. Kaksi keskeisintä elementtiä – arvo (value) ja osallistujat, joita ovat sekä käyttäjät (users) että tuottajat (producers) – muodostavat alustan tärkeimmän toiminnon: ydinvuorovaikutuksen. Alustassa vuorovaikutus alkaa arvon yhteiskehittelystä, ja alusta hyödyntää suodattimia arvon yhteisluonnissa. Digitaalisissa alustoissa suodattaminen (filtering) perustuu tyypillisesti algoritmeihin. Nämä ohjelmistotyökalut mahdollistavat arvon muodostumisen tuottajien ja käyttäjien välillä.

Kun ymmärretään itse ydinvuorovaikutus ja vaihdettavaksi haluttu arvo, on melko helppoa määritellä alustojen verkostovaikutusten (network effects) keskeiset mahdollistajat. Lyhyesti sanottuna suorat verkostovaikutukset selittävät, miten alusta houkuttelee toisia osallistumaan, kun taas epäsuorat verkostovaikutukset kuvaavat, miten houkutellaan toiset osapuolet mukaan arvon kehittämiseen. Tekniset (technical) ja yhteistoiminnalliset rajaresurssit (co-operative boundary resources) liittyvät läheisesti verkostovaikutuksiin muodostaessaan alustaa koskevat osallistumis- ja jakamissäännöt. Samanaikaisesti hallinnointikäytännöt (governance) määrittelevät yksityiskohtaisemmin, miten ekosysteemin sisäinen yhteistyö järjestetään. Avoimet rajapinnat ja datan integroitu suodattaminen mahdollistavat verkostovaikutukset ja luovat uutta vuorovaikutusta, jota alustan omistaja ei välttämättä suoraan halua tai edes kykene ohjaamaan.

Viimeinen, vaan ei vähäisin, elementti on ansainta (capture/monetizing), joka on liiketoimintamallin näkökulmasta ratkaiseva kysymys. Tällä hetkellä useimmat alustat soveltavat varsin perinteistä ansaintalogiikkaa, joka perustuu joko transaktioiden määrään (esimerkiksi maksutapahtuma) tai ajan kulumiseen (esimerkiksi kuukausimaksu). Hyödyn jakamisen läpinäkyvyys on ratkaisevassa asemassa, vaikka alustataloudessakaan ei tuottoja aina jaeta tasan osapuolten kesken. Jokaisen toimijan tulisi huomioida tämä omassa liiketoimintamallissaan.

Alustakanvaasityökalu on tarkoitettu ohjaamaan alustaekosysteemin eri jäseniä — alustan omistajia, täydentäjiä, infrastruktuurin ja palvelun tarjoajia – varmistamaan kahdeksan keskeisen osatekijän avulla, että kaikki tärkeät näkökulmat huomioidaan. Kanvaasityökalu auttaa kyseenalaistamaan alustan toimintamallia ohjaamalla ajattelua kohti moniulotteista arvon yhteiskehittämistä ekosysteemin jäsenten välillä. Työkalua on testattu seitsemän case-yrityksen kanssa, ja saatu palaute on vahvistanut työkalun hyödyttävän liikkeenjohtoa heidän pyrkiessään innovoimaan uudenlaista alustapohjaista liiketoimintamallia.

Tutustu myös aiempiin alustoja koskeviin postauksiimme:

Avoimuus on avain alustatalouteen

Kaikki liittyy alustoihin – ja alustat kaikkeen

vttblog_kaisa_still_marko_seppanen_katri_valkokari_crop

Krista Sorri TUT

Kaisa Still, erikoistutkija, VTT

Marko Seppänen, professori, Tampereen teknillinen yliopisto
Twitter @DrSeppanen

Katri Valkokari, johtava tutkija, VTT
Twitter @valkatti

Krista Sorri, projektitutkija, Tampereen teknillinen yliopisto

The platform ecosystem canvas defining the core elements of new economy

Google, Facebook, Amazon, Apple and many more. The success of platform owner companies has created the hype around the concept. It is often forgotten that the platform owners are not doing the business alone.

The new platform economy is based on interaction of many involved actors. Platforms will give companies new opportunities by changing how they interact with each other, oftentimes also disrupting the traditional business rules. Therefore, configuration of platform ecosystem is one of the key tasks in a platform economy.

How to support identification and understanding of a win-win-win model that is beneficial for all platform ecosystem actors? Based on the broad literature review (Sorri et al. 2016), we have built a platform canvas with eight key elements describing the critical characteristics (see Figure below).

Platform ecosystem canvas

Figure. Platform ecosystem canvas.

To create the integral interactions, a platform needs to attract, involve and interconnect value creators on both the supply and demand sides. The core three elements – value and participants including both users and producers – describe the most important activity of the platform: the core interaction. Each and every interaction in a platform starts from co-creating value, and the platform has to manage the exchange of value by using the filters. In digital platforms the filtering is typically based on algorithms. Those software-based tools enable the proper and relevant fit of the exchange between producers and users.

After understanding the core interaction and the value the participants need or want to exchange, it is relatively easy to define the key enablers of platforms’ network effects. To put it short, direct network effects explain how a platform attracts others to participate whereas indirect network effects arise from attracting others to contribute to in value creation. Then, technical and co-operative resources are closely linked to network effects as they set the rules of participating and sharing within the platform. At the same time, overall governance practices define in more detail how the collaboration within the ecosystem is orchestrated. Open interfaces and integrated filtering of data can enable network effects and create new interaction, which may not be directly controlled by the platform owner.

Finally, the last and crucial element is the value capture, i.e. monetizing as it a critical question from the viewpoint of business model. At the moment, most of the platforms have rather traditional earning logics such as subscription or transaction based models. The transparency in benefit sharing is critical, although the earnings within the platform economy are not or neither will always being shared equally. Each actor should take account of this in their business model.

The canvas is intended to be used in guiding the platform ecosystem participants – platform owners, complementors, infrastructure and service providers – through eight key elements, ensuring reviews of all critical perspectives. The platform canvas helps to challenge the platform by opening their thinking towards multi-dimensional value co-creation between ecosystem members. We have tested with seven industrial case companies, and based on their feedback, it was viewed useful for business managers’ in their platform based business model innovation.

See also our previous posts on platforms:

Openness is the key to the platform economy

When everything is about platforms and platforms are about everything

vttblog_kaisa_still_marko_seppanen_katri_valkokari_crop

Krista Sorri TUT

Kaisa Still, Senior Scientist, VTT

Marko Seppänen, Professor, Tampere University of Technology
Twitter @DrSeppanen

Katri Valkokari, Principal Scientist, VTT
Twitter @valkatti

Krista Sorri, Project Researcher, Tampere University of Technology

Where will new bioeconomy innovations come from?

Population growth, urbanisation, and growing prosperity use up more and more natural resources. This poses social challenges and a problem for the planet’s carrying capacity. Jussi Manninen, EVP of Solutions for Natural Resources and Environment, explains what solutions the bioeconomy offers for these challenges.

Jussi Manninen EVP SONE VTT

We need to adopt a circular economy in order to ensure the sufficiency of natural resources. There is a simultaneous drive to promote the efficient use of all materials and to substitute renewable natural resources for non-renewable ones.

Traditional means of increasing resource efficiency, such as recycling, are not enough to solve the challenge relating to the sufficiency of natural resources. We need to question

  • how and which materials to use to design and build our products and services,
  • how to increase the circulation and value generation of natural resources, and
  • how to replace traditional, ownership-based business and behavioural models.

Finland fares well in the bioeconomy

The bioeconomy based on renewable natural resources is especially exciting for Finland, as we have a competitive edge over many other countries. Our competitiveness stems from our raw material resources, our know-how, and the structure of our industry.

The bioeconomy is often viewed specifically from the perspective of raw material resources. Our forests are a growing resource, so why not make use of them? In my opinion, the question should be reworded: How can we use the bioeconomy to promote well-being, growth, and employment with the help of our know-how and new innovations? This widens the perspective beyond Finland’s borders and highlights the importance of technological solutions and services.

Where will new bioeconomy innovations come from? Despite its renewable nature, biomass is not an infinite resource. In fact, biomass is limited compared to oil and the other non-renewable natural resources that it needs to replace. This is why we are trying to develop technologies for the efficient use of biomass as well as value-added products that keep their value for as long as possible.

New biomaterials, such as nanocellulose, have opened our eyes to all the possibilities they offer. Solutions for the problem of raw material sufficiency are being sought with the help of rapidly growing biomass, such as algae, and by making use of waste as well as carbon dioxide. Renewability and circular economy principles are combined in an excellent way in a carbamate technology developed by VTT, which turns waste cotton into new fibres.

VTT has solid bioeconomy know-how

VTT has been investing in new bioeconomy innovations almost throughout its existence. Our first patent in 1945 concerned the manufacture of lignocellulose sheets. In the last few years, we have conducted bioeconomy research as part of our Bioeconomy Transformation research programme, the final report of which was published on 15 February. We also launched a campaign called Making of Tomorrow at the same time, which will showcase bioeconomy innovations and how they affect our daily lives.

What makes the bioeconomy especially exciting and also challenging is the fact that bioenergy and biofuels play a big role in current and future renewable energy portfolio. A good question is how much of biomass should be converted to energy instead of using it as materials and chemicals.

VTT will be publishing findings from a research project that involved using scenarios to understand different kinds of bioeconomy development paths until 2050 during the spring. Each scenario had a different development path for energy technologies and bio-based products, and the results were analysed relative to the realisation of national economy and climate targets. It is already clear on the basis of the first results that the growth of the gross domestic product and total productivity can be accelerated and energy and climate targets met by investing in new value-added bioeconomy products.

There is no patented solution for ensuring the sufficiency of resources. It is nevertheless certain that the use of natural resources needs to be considerably more efficient than now and that renewable resources need to be substituted for non-renewable ones. VTT helps businesses and the entire society to succeed in these challenges and opportunities.

Jussi Manninen, Executive Vice President, Solutions for Natural Resources and Environment
Twitter: @jjmanninen

Mistä löytyvät biotalouden uudet innovaatiot?

Väkiluvun kasvu, kaupungistuminen ja väestön vaurastuminen kuluttavat yhä enemmän luonnonvaroja. Tämä aiheuttaa yhteiskunnallisia haasteita ja on ongelma maapallon kantokyvylle. Liiketoiminta-alueen johtaja Jussi Manninen kertoo, mitä ratkaisuja biotalous tuo haasteisiin.

Jussi Manninen EVP SONE VTT

Luonnonvarojen riittävyyden varmistamiseksi meidän tulee siirtyä kiertotalouteen. Sen avulla lisätään kaikkien materiaalien käytön tehokkuutta ja korvataan uusiutumattomia luonnonvaroja uusiutuvilla.

Perinteiset keinot resurssitehokkuuden lisäämiseksi, kuten kierrätys, eivät riitä ratkaisemaan luonnonvarojen riittävyyshaastetta. Joudumme kyseenalaistamaan

  • miten ja mistä materiaaleista suunnittelemme ja rakennamme tuotteemme ja palvelumme
  • miten kasvatamme luonnonvarojen kiertoa ja arvontuottoa
  • miten korvaamme perinteiset, omistamiseen perustuvat liiketoiminta- ja käyttäytymismallit.

Suomi pärjää biotaloudessa

Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva biotalous on erityisen mielenkiintoinen Suomen kannalta, koska meillä on kilpailuetu moniin muihin maihin nähden. Kilpailuetu on raaka-ainevarojemme, osaamisemme ja teollisen rakenteemme ansiota.

Usein lähdemme tarkastelemaan biotaloutta juuri raaka-ainevarojen kautta. Meillä on kasvavat metsävarat, miksi emme siis hyödyntäisi niitä? Mielestäni kysymys tulisi esittää toisin – miten luomme biotaloudesta hyvinvointia, kasvua ja työllisyyttä pohjautuen osaamiseemme ja uusiin innovaatioihin? Tällöin näkökulma laajentuu Suomen rajojen ulkopuolelle ja teknologiset ratkaisut ja palvelut nousevat keskiöön.

Mistä löytyvät biotalouden uudet innovaatiot? Biomassa ei uusiutuvuudestaan huolimatta ole loputon resurssi. Itse asiassa sitä on rajallisesti verrattuna öljyyn ja muihin uusiutumattomiin luonnonvaroihin, joita sillä pitäisi korvata. Siksi kehitämme teknologioita biomassan tehokkaaseen hyödyntämiseen ja lisäarvoisia tuotteita, joissa arvo säilyy mahdollisimman pitkään.

Uudet biomateriaalit, kuten nanoselluloosa, ovat avanneet silmämme sille, mihin kaikkeen ne pystyvät. Raaka-aineen riittävyysongelman etsitään ratkaisuja nopeasti kasvavan biomassan, kuten levien, avulla ja hyödyntämällä jätteitä sekä hiilidioksidia. Uusiutuvuus ja kiertotalous yhdistyvät hienosti VTT:n kehittämässä karbamaattiteknologiassa, jossa käyttöön kelpaamattomasta puuvillasta tehdään uutta vastaavaa kuitua.

VTT:llä on vankkaa biotalousosaamista

VTT on panostanut biotalouden uusiin innovaatioihin lähes koko olemassaolonsa ajan. Ensimmäinen patenttimme vuodelta 1945 koski lignoselluloosalevyjen valmistamista. Viime vuosien aikana biotaloustutkimusta on tehty Tie biotalouteen -tutkimusohjelmassa, jonka loppuraportti julkaistiin 15.2.2017. Samalla käynnistimme Making of Tomorrow -kampanjan, jossa esittelemme biotalouden innovaatioita ja sitä, miten ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme.

Biotalouden tekee erityisen mielenkiintoiseksi ja haastavaksikin se, että bioenergia ja biopolttonesteet ovat merkittävä osa nykyistä ja tulevaisuuden uusiutuvan energian keinovalikoimaa. On hyvä kysymys, kuinka paljon biomassasta tulisi ohjata energiatuotteiksi verrattuna sen käyttöön materiaaleiksi ja kemikaaleiksi.

VTT julkaisee kevään aikana tuloksia tutkimushankkeesta, jossa skenaarioiden avulla hahmotettiin erilaisia biotalouden kehityspolkuja vuoteen 2050 asti. Tarkasteltavissa kehityspoluissa oli erilaisia painotuksia energiateknologioiden ja uusien biotuotteiden kehityksen suhteen, ja tuloksia tarkasteltiin kansantalouden ja ilmastotavoitteiden toteutumisen suhteen. Ensimmäisten tulosten perusteella voidaan jo sanoa, että panostamalla biotalouden uusiin tuotteisiin voidaan kiihdyttää kansantuotteen ja kokonaistuottavuuden kasvua sekä saavuttaa energia- ja ilmastotavoitteet.

Resurssien riittävyyden varmistamiseksi ei ole olemassa patenttiratkaisua. On kuitenkin varmaa, että luonnonvarojen käytön tulee olla merkittävästi nykyistä tehokkaampaa ja uusiutumattomia tulee korvata uusiutuvilla. Näihin liittyvissä haasteissa ja mahdollisuuksissa VTT auttaa yrityksiä ja yhteiskuntaa menestymään.

Jussi Manninen, liiketoiminta-alueen johtaja, luonnonvara- ja ympäristöratkaisut
Twitter: @jjmanninen