From the earth you came and to recycling you shall go!

Satu Pasanen

It is November 2013. A cemetery in Tampere is illuminated by candles on All Saints’ Day. I have come to visit the grave of a relative. As I leave, I notice a skip for collecting plastic candles. It is filled with just about everything imaginable, even heather. However, among the other junk is a fair number of twisted plastic casings once used for candles. I remember thinking how much of this waste there was and wondering what could be done with it: we can’t just take it all to landfill or burn it for energy. While pondering this issue over the weekend, I write a project proposal brimming with typos for my colleagues. I even manage to mix the words “crave” and “grave”! While the typos provide long-lasting entertainment, the actual project concept fails to catch on, despite preliminary background research showing how much plastic waste gathers at cemeteries. The recycling of plastic waste as a secondary material from consumer products has yet to gather momentum.

Each year, between 3.4 and 6.5 tonnes of plastic waste gathers in Tampere’s largest – 17-hectare – cemetery alone. Similarly, around 240–250 tonnes of memorial candles are collected each year from the Parish Union of Helsinki’s 76-hectare Honkanummi Cemetery. The Evangelical Lutheran Church in Finland has around a thousand cemeteries, but limited statistical data makes it difficult to estimate the amount of plastic waste these generate. There are also regional variations in candle traditions: estimates suggest that more memorial candles are used in eastern than western Finland. Despite this, even cautious estimates suggest that there is a huge amount of plastic waste. The plastic casing from used memorial candles still forms part of the municipal waste from cemeteries. These can be used in energy production if there is a local waste burning plant.

Plastic forms a large part of mixed waste

The packaging industry is the largest part of the European plastics sector, accounting for 39.5% (in 2014) of all sectors in which plastic is used. It is no surprise then that most plastic in mixed waste consists of packaging materials, such as various grades of polyethylene (PE) and polypropylene (PP). According to a recycling pilot carried out by waste management company Pirkanmaa Jätehuolto in 2014, plastic accounted for an average of 18% of mixed waste by weight (wt%). This means 32kg of plastic waste per person per year. A sorting study by the Helsinki Region Environmental Services Authority (HSY) in 2015 found that plastic accounted for around 16 wt% of mixed waste, or 28kg of plastic waste per person per year.

Residents of the Helsinki Metropolitan Area generated an estimated 187,000 tonnes of mixed waste in 2015, of which the plastic fraction accounted for over 30,000 tonnes. That is a lot of plastic. Are residents of the Helsinki area more environmentally aware? We shall see, based on the forthcoming new information on the share of plastic of mixedwaste in Pirkanmaa. In August to September 2016, Pirkanmaan Jätehuolto Oy is conducting a waste composition study as part of the Laatujäte (Quality Waste) project funded by the Ministry of the Environment. The aim of this project is to develop waste composition research and gain an insight into Finland’s average mixed waste production.

It is May 2015. After many twists and turns, the Relight project is under way. The decision has been taken to trial the use of plastic parts of memorial candles as secondary material in a project involving VTT Ltd, Innolux, Merocap Oy and Oy All-Plast Ab. A group of secondary school students has arrived at VTT to learn about recycling and material development, as well as to sort memorial candles collected during the winter. The yard is filled with the sound of cheerful chatter. Candles quickly find their way to the right place and the job is soon done and rewarded with financial support for the school’s camp fund. But the more important issue is what these young people learn about recycling and environmental awareness. Changing attitudes from childhood on.


Image 1. (left) Research Scientist Satu Pasanen talks to secondary school pupils from Hervanta, Tampere, about VTT’s research facilities and material research. (right) The sorting of the memorial candles by plastic material and brand was led by Research Engineer Timo Flyktman. (Images: Tommi Vuorinen)

Soon after being sorted, the candle casings are turned into plastic granules via a multi-phase process at VTT ‘s facility in Tampere The result is first-class recycled material, whose plastic component is one hundred percent collected from the cemetery. A partner creates injection-moulded design objects from the plastic (Image 2). They are amazing. It’s time for the sceptics to eat their words – dirty plastic fractions discarded by consumers have now been used as a raw material for a new product.


Image 2. (left) Secondary plastic raw material produced at VTT and (right) injection-moulded plastic objects made from such material. (Images: Satu Pasanen)

Recycle your plastic!

Minor delays notwithstanding, the recycling of plastic packaging became possible for consumers this year, due to the new packaging decree (518/2014) under the Waste Act. Recycling has already become part of consumers’ daily lives, with over 500 collection skips for plastic packaging appearing at recycling points (Image 3). Officially opened in June, Ekokem’s Circular Economy Village is now processing plastic packaging waste gathered at recycling points around Finland. The packaging recycling target is 16 wt% and will rise to 22 wt% in four years’ time.


Image 3. Skips for collecting plastic packaging waste from consumers. (Image: Satu Pasanen)

Plastic is ideal for recycling. From the materials development perspective, the production of secondary materials and new applications is successful when we understand the characteristics of different grades of plastic, the purity criteria of various applications, and the required physical properties. Of course, we cannot forget about the role played by price and values. The most sought-after type is the cleanest possible plastic film waste containing only one type of plastic, which is ideal for – say – injection-moulded goods ranging from tubs to design products. Although the R&D associated with this sounds simple, time and formidable expertise are needed to develop the plastic materials and applications. Such time and expertise are available at VTT.

From oil to plastic and from plastic to energy

Around 4–6% of the world’s oil production is used to make plastic. Around 311 million tonnes (Mt) of plastic raw material is created from this oil (the 2014 figure does not include fibres). European plastics production accounts for 59 Mt of this amount. European consumers generated 25.8 Mt of plastic waste in 2014 (Image 4). Of this, a third ended up in recycling, a third went to landfill and the rest was burned to produce energy. Around a hundred million barrels of oil were needed to produce the 7.9 Mt of plastic waste which ended up as landfill. From the earth you came, and society wants you to return to the earth – from oil to plastic and from plastic to oil. But this process – of biodegradation in geological time – takes too long: the dumped plastic waste could have been utilized. Around 7.7 Mt of plastic was recycled.


Image 4. Breakdown of plastic waste created by consumers by type of end-use (information source:

However, the amount of recycled plastic has grown steadily in Europe over the last ten years. On the other hand, a significant amount of plastic waste still ends up in landfill in many countries. Our western neighbour, Sweden, whose restrictions – dating back to 2005 – on the amount of plastic ending up in landfill have succeeded in lowering the dumped amount to 10%, sets an excellent example of making good use of waste. Almost half of municipal waste (about 2.2 Mt) in Sweden ends up in energy production. Energy production from plastic came to Pirkanmaa in 2016, in the form of a power plant opened in Tampere by the energy firm, Tammervoima, which uses waste as fuel.

It is August 2016 The cemetery looks beautiful, with the last summer flowers still blooming among the graves. I pay my respects to my deceased relative and take a look at the skip for plastic candles (Image 5) on my way back to my car. It is still full of all kinds of rubbish. I sigh, perhaps partly in relief and partly in disappointment: secondary materials are already a reality, even if there is still a long way to go in terms of recycling plastic. But much more time will be needed to change attitudes.


Image 5. Collection skip for plastic from candles in the Kalevankangas cemetery in Tampere 13 August 2016. (Images: Satu Pasanen)

Satu Pasanen, Research Scientist

The sources of this blog include various Parish unions, the church’s central administration, and oral and written information on waste management, as well as material on the plastics industry published by the PlasticsEurope Association of Plastics Manufacturers (Plastics – The Facts 2015) and material on the energy industry published by the Pöyry Management Consulting Oy (”Jätteiden energiahyödyntäminen Suomessa”).

Openness is the key to the platform economy

The platform economy is based on interaction, and calls for the sharing of the co-created value. Openness and interface transparency are at the core of a successful platform economy.


Ecosystems and platforms continue to triumph: while integrating users, service providers, producers and complementors they are blurring traditional industry boundaries. The examples of Apple and Airbnb demonstrate how digital platforms cross sectoral boundaries and traditional controlled market mechanisms. Such platforms are also enabling global connections and interoperability.

Digital platforms provide greater accessibility, speed, efficiency – and sometimes an improved user experience, service and greater convenience compared to existing ones. In value creation, there is a shift towards networked structures crossing organisational and industry boundaries, enabling new kinds of business models in place of traditional value chain structures.

Value is created through interaction, but are the benefits shared?

It is often forgotten that the platform economy is based on interaction of many. Still, the focus is often on the single entity of the platform owner. This so-called platform company manages the key platform components (both the technology processing the data and the business logic built on this). Most examples suggest that it also takes the lion’s share of the revenue (see Harvard Business Review: What Airbnb, Uber, and Alibaba Have in Common). The ‘winner takes all’ thinking has encouraged many companies around the world to develop their own platforms.

As a result, many platform companies have created new kinds of ground rules and integrating services that combine, analyse and interpret the information passing through the platform – while highlighting the benefits of the platform company. Unfortunately, though the value of each platform depends on the participation of partners, in many cases these so-called boundary resources are not genuinely open. According to a recent study by ETLA (The Research Institute of The Finnish Economy), out of a sample of 51 companies none had published their­ collaborative or technical boundary resources.  (See: ETLA, “The lack of boundaries resources hinders the growth of industrial internet”, in Finnish.)

The new type of value creation is based on joint activities within the ecosystem formed by a set of actors, with the provision of suitably filtered data and value for various users. This means that a company providing individual services that are seamlessly connected to the creation of customer value and to a platform, can win in the platform economy.

Towards transparent value sharing

To create the integral interactions, a platform needs to attract, involve and interconnect value creators on both the supply and demand sides. Open interfaces and integrated data create new interaction, which is not directly controlled by a single actor, such as a platform owner.

The greatest change needs to take place in our way of thinking: success in the platform economy will mean taking account of the perspectives of network actors – often several players – and openly building participation opportunities. Openly laying out the benefits and investments involved for all parties would provide a starting point for understanding the functioning and dynamics of interaction within an ecosystem. This would enable the mobilisation and compatibility of everyone’s resources and expertise – while meeting the customer’s needs.

Therefore, a win-win-win model, beneficial for all ecosystem actors, and replacing the “winner takes it all”- model, requires transparency in value sharing, as well as a change of mindset. This applies to both direct and indirect benefits. The benefits of the platform economy are not or neither will always being shared fifty-fifty. Each actor should take account of this in their business model. Thus, openness is the key to the platform economy – in which there can be multiple winners.


Kaisa Still, Senior Scientist, VTT

Marko Seppänen, Professor, Tampere University of Technology
Twitter @DrSeppanen

Katri Valkokari, Principal Scientist, VTT
Twitter @valkatti

Avoimuus on avain alustatalouteen

Alustatalous elää vuorovaikutuksesta, mutta yhteisesti luodun hyödyn ja aikaansaadun menestyksen jakautuminen on epäselvää. Avoimuus ja rajapintojen läpinäkyvyys onkin toimivan alustatalouden ydin.


Ekosysteemit ja alustat jatkavat voittokulkuaan: ne integroivat käyttäjät, tarjoajat, tuottajat sekä täydentäjät – hämärtäen toimialojen rajoja. Applen ja AirBnB:n esimerkit osoittavat, miten digitaaliset alustat ylittävät rajapintoja ja mahdollistavat toimintoja, joita on perinteisesti kontrolloitu tiukasti. Samalla alustat mahdollistavat myös globaalit kytkennät.

Digitaaliset alustat tarjoavat perinteisiin markkinapaikkoihin verrattuna parempaa saavutettavuutta, tehokkuutta, nopeutta – sekä toisinaan myös käyttömukavuutta ja käyttäjäkokemusta. Arvonluonnissa siirrytään perinteisen arvoketjurakenteen sijaan organisaatioiden ja toimialojen rajat ylittävien verkostomaisten rakenteiden aikaan, jossa digitaaliset alustat mahdollistavat uudenlaiset toimintamallit.

Arvo syntyy vuorovaikutuksessa, hyötyjen jakaantuminen epävarmaa

Nykyisin keskitytään usein alustan omistajan rooliin. Tämä ns. alustayritys hallitsee keskeisiä alustan komponentteja (sekä tiedon käsittelemistä tekevää teknologiaa että sen päälle rakennettua bisneslogiikkaa) ja saa useimpien esimerkkien valossa suurimman osuuden tuotoista (ks. Harvard Business Review: What Airbnb, Uber, and Alibaba Have in Common). Alustataloudessa vallalla oleva ”winner takes it all” -ajattelu onkin kannustanut monet maailman yrityksistä kehittämään omia alustojaan.

Alustan arvo riippuu verkostovaikutuksista eli kumppaneiden osallistumisesta. Sen takia moniin alustayritelmiin on rakennettu uudenlaisia pelisääntöjä ja kytkentäpalveluja, jotka yhdistävät, analysoivat ja tulkitsevat alustojen kautta kulkevaa tietoa – kuitenkin korostaen alustayrityksen hyötyjä. Valitettavan usein näitä ns. rajaresursseja ei ole avattu aidosti. Etlan tuoreen selvityksen mukaan 51 keskisuuresta valmistavan teollisuuden yrityksestä yksikään ei julkaissut yhteistoimin­nallisia tai teknisiä rajaresursseitaan.  (Ks. Etla: Rajaresurssien puute hidastaa teollisen internetin alustaekosysteemien syntyä.)

Uudenlainen arvonluonti perustuu toimijoiden muodostaman ekosysteemin yhteiseen toimintaan ja sopivasti suodatetun tiedon ja arvon tarjoamiseen erilaisille käyttäjille. Siten myös yksittäisiä mutta saumattomasti asiakkaan arvontuotantoon ja alustaan kytkeytyvä palveluja tarjoava yritys voi olla alustatalouden voittaja.

Arvon jakaantuminen läpinäkyväksi

Usein unohdetaan se, että alustatalous perustuu vuorovaikutukselle. Jotta vuorovaikutusta syntyy, alustan on pystyttävä houkuttelemaan, osallistamaan ja kytkemään arvontuottajia sekä tarjonta- että kysyntäpuolelle. Rajapintojen avoimuuden ja tietojen yhdistämisen avulla syntyy uutta vuorovaikutusta, joka ei ole suoraan yksittäisen toimijan, kuten alustajan omistajan, kontrolloimaa.

Suurin muutos tarvitaan ajattelussa: alustataloudessa menestyminen edellyttää verkostotoimijoiden – useiden eri osapuolten – näkökulmien huomioimista ja osallistumismahdollisuuksien rakentamista avoimesti. Hyötyjen ja panostusten jäsentäminen avoimesti kaikkien osapuolten näkökulmasta on lähtökohta alustan ekosysteemin verkostovaikutusten toiminnan ja dynamiikan ymmärtämiselle. Näin mahdollistetaan eri osapuolten resurssien ja osaamisen saaminen liikkeelle ja yhteensopivuus – asiakkaan tarpeisiin vastaten.

Alustatoimijoiden yhteisen win-win-win-mallin, ei siis winner takes it all ‑mallin, löytäminen edellyttää paitsi ajattelun muutosta myös arvon jakaantumisen läpinäkyvyyttä. Tämä koskee niin suoria kuin epäsuoria hyötyjä. Alustataloudessa hyödyt eivät edelleenkään jakaudu tasapuolisesti, ja eri toimijoiden on otettava tämä huomioon liiketoimintamalleissaan. Avoimuus on avain alustatalouteen – jossa monet voivat menestyä!


Kaisa Still, erikoistutkija, VTT

Marko Seppänen, professori, Tampereen teknillinen yliopisto; Twitter @DrSeppanen

Katri Valkokari, johtava tutkija, VTT;
Twitter @valkatti

Circular economy services: From owning to leasing, borrowing, sharing and swapping things


Liiteri is an example of circular economy service models.

The circular economy is considered one of the key enablers of economic growth both in Finland and worldwide. Legislative means can be employed to accelerate the transfer to this system, but new, innovative business models are needed for Finnish industry to achieve forerunner status and gain the related advantages.

A good example of new business models is the transfer from the sale of products to the sale of services. This issue has been discussed for a long time and is now more topical than ever. Servitisation could provide a way of closing the material cycle, when service providers steer products towards recycling at the end of their life cycle. Secondly, servitisation would help to lengthen the life cycle of a single product: the materials used tend to be more durable and the products easier to repair when a product is provided as a service. Thirdly, servitisation often enhances resource efficiency, because products have a longer life cycle and overall benefits can be achieved when products are managed by the service provider.

Servitisation also creates growth opportunities for companies, enabling them to transfer towards more holistic service entities. Combined with the efficient use of technology, it provides service providers with the opportunity, for example, to conduct remote monitoring and preventive maintenance resource-efficiently.

Circular economy service models create added value for consumers

To create attractive services, we need to understand how the value of a product or service is created for consumers. The shift from buying and owning things to buying services will generate new kinds of benefits and sacrifices. We have launched the AARRE project in order to study these more closely. In our workshop consumers listed flexibility, higher quality, reduced risk and the desire for change as the benefits of servitisation. In terms of sacrifices, on the other hand, they referred to loss of ownership, particularly in the case of products to which they are emotionally attached. Ownership still evokes feelings of autonomy and power in consumers, for which reason the transfer to services will require an extensive change of mindset.

When transferring from ownership to leasing, consumers need to be somewhat more systematic than they are used to. If they want to order food home, they need to plan their shopping list the day before. Similarly, when renting tools instead of buying them, you cannot just reach for the tool cabinet; obtaining the tools will take more time. On the other hand, consumers are increasingly interested in reducing the number of items in their homes, which supports servitisation.

Practical trials as providers of information

Servitisation is about providing experiences. During the service journey customers are involved in the process of creating value in collaboration with companies. In other words, it is of vital importance to engage consumers in the design of service experiences. Various quick trials and pilots would serve this purpose well.

Coordinated by VTT, the AARRE project is involved in Liiteri, a tool renting pilot by CoReorient Oy, which provides virtual hardware store services to consumers 24/7 in the Teurastamo area in Helsinki. The Liiteri pilot is expected to provide information on many key questions, such as the attractiveness and pricing of, and easy access to, the service model.

Maria Antikainen, Senior Scientist

Anna Aminoff, Senior Scientist

Outi Kettunen, Senior Scientist

Henna Sundqvist-Andberg, Senior Scientist

Headed by VTT, the AARRE project is creating new, user-driven circular economy business activities. This project is a networked research project (2015–2017) being undertaken in partnership with the business sector, with Tekes as the main funder. In addition to VTT, the other research organisations involved include the Finnish Environment Institute (SYKE) and the Consumer Society Research Centre of the University of Helsinki. The partners in the AARRE project are Lassila & Tikanoja, Destaclean, Kierrätysverkko, CoreOrient, Eurokangas, Not Innovated Here, as well as the Chemical Industry Federation of Finland, and the Federation of Finnish Technology Industries.

Twitter: @AarreResearch


Teemana energia: Energiantuotantopaletin optimoinnista kohti kokonaisvaltaisia palveluita

VTT järjesti 13.9.2016 Kasvua energiamurroksesta -seminaarin Helsingissä. Tilaisuudessa esiteltiin VTT:n laaja-alaista osaamista energiasektorilla – tutkimustuloksia, skenaarioita ja visioita – sekä puitiin yhdessä kumppaneidemme kanssa Suomen energiamurrosta ja kasvunäkymiä. Teemana energia -blogisarja käsittelee seminaarin teemoja tarkemmin. Sen aloittaa yhteenvedollaan tutkimusalueen johtaja Tuula Mäkinen.


Hyödyntääksemme energiamurroksesta nousevat uudet liiketoimintamahdollisuudet meidän on kehitettävä uusia kokonaisvaltaisia palveluita. Ei riitä, että etsimme uuden optimaalisen energiantuotantopaletin ja tehostamme tuotannosta erillisenä energian käyttöä. Olemme muuttuneessa tilanteessa, jossa energian kuluttaja voi toimia myös energian tuottajana, ja meidän on katsottava tuotantoa ja kulutusta kokonaisuutena. Meidän on yhdistettävä uusia teknologioita ja toimintamalleja aivan uudenlaisella nopeudella.

Energia on muuttumassa entistä enemmän palveluiksi ja ansaintamallit alalla ovat muuttumassa. Energiajärjestelmissä arvo on siirtymässä energiayksiköistä joustaviin resursseihin.

Tulevaisuudessa rakennukset ovat entistä enemmän aktiivinen osa energiajärjestelmää. Energian säästämisen näkökulmasta ollaan siirtymässä hyvien sisäolosuhteiden optimaaliseen tuottamiseen ja energiayksiköiden myynnistä viihtyvyys- ja olosuhdepalvelujen myyntiin.

VTT:llä tehdään työtä uusien palveluiden kehittämiseksi. Uudet palvelut perustuvat olosuhteiden ja energiankulutuksen optimointiin uudella tavalla. Esimerkiksi kun yhdistetään säätietoon, ihmisten läsnäoloon ja energian hintaan pohjautuva ennakoiva säätö ja tieto ihmisten viihtyvyydestä hyödyntäen VTT:n kehittämää Human Thermal Model -mallia, voidaan sisäolosuhteita ja viihtyvyyttä parantaa ja samalla säästää energiaa.

Teknologiakehitys on vauhdittunut ja olemmekin nähneet useita teknologialoikkia. Aivan viime aikoina suurin edistys energian tuotannon teknologioissa on tapahtunut aurinko- ja tuulisähkön tuotantokustannusten pienenemisessä.

Suomi kuuluu maailman kärkikaartiin

Suomi on eturintamassa monella energiateknologian alueella. Olemme kansainvälisesti vahvoja esimerkiksi älykkäissä sähköverkoissa, sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, kaukolämmössä ja -jäähdytyksessä sekä erilaisten integroitujen ja hybridiratkaisujen kehittämisessä.

Suomen digitalisaatio-osaaminen tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet uusien palveluiden synnyttämiseen ja toteuttamiseen, sillä uudet palvelut liittyvät keskeisesti datan siirtämiseen ja hyödyntämiseen sekä mobiililaitteisiin.

Energiamurroksesta uusia mahdollisuuksia ja toimintatapoja

Muuttuneessa tilanteessa kaivataan uusia, erilaisia yhteistyömalleja sekä halua uudistua. Energia-alalle onkin tullut aivan uusia toimijoita. Toimialojen rajat ovat katoamassa, mikä edellyttää eri toimialoilta yhteistyötä, uudistumista ja riskinottokykyä. Start-up-kulttuuri ja uudet toimintamallit, kuten joukkoistaminen, mahdollistavat ketterät kokeilut ja aivan uusien palveluiden ja tuotteiden markkinoille tuomisen. Kokeilukulttuurin edistäminen on tärkeää.

Pilotointi ja demonstrointi ovat tärkeässä osassa innovaatioiden ja uusien teknologioiden kehittämisessä ja niiden kaupallistamisen nopeuttamisessa. Yksittäisten teknologioiden pilotoinnista on siirrytty kokonaisuuksien ja liiketoimintamallien pilotointiin. Yhä useammin pilotointi- ja demonstrointihankkeet ovat useamman toimijan laajoja ekosysteemihankkeita. On tärkeätä saada suomalaiselle osaamiselle referenssejä tukemaan kasvua ja vientiä.

Hyvä esimerkki uudenlaisesta tavasta toimia on vuodenvaihteessa pääkaupunkiseudulla käynnistynyt VTT:n koordinoima Living Lab Bus -yhteishanke, jossa hyödynnetään HSL:n kotimaisia sähköbusseja konkreettisena kehitys- ja kokeilualustana. Tavoitteena on luoda uudenlainen arjessa toimiva kehitysympäristö, joka nopeuttaa yritysten tuotekehitystä ketterien kokeilujen avulla tiiviissä yhteistyössä loppukäyttäjien ja tutkimuslaitosten kanssa.

Tulevaisuudessa kuluttajien rooli kasvaa ja heidän tarpeensa ja vaikutusmahdollisuutensa korostuvat. Meidän pitäisikin ymmärtää, minkälaisia palveluita ja tuotteita kuluttajat haluavat ja tarvitsevat sekä innostaa heitä kokeilemaan ja mukaan kehitystyöhön.

Suomella on erittäin hyvät mahdollisuudet nousta uuden energiajärjestelmän ja uusien kokonaisratkaisujen kansainväliseksi pilottialustaksi ja edelläkävijämarkkinaksi ja sitä kautta parantaa suomalaisten yritysten vientimahdollisuuksia globaalissa kilpailussa. Suomessa onkin jo mukavasti herätty tähän mahdollisuuteen mm. julkisia hankintoja hyödyntäen.

Tuula Mäkinen, tutkimusalueen johtaja

Tuula.makinen (a), +358 50 301 4661

Kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun vilkkuvalon seinään laittoivat

Ikääntyminen askarruttaa useimpia. Kuka pitää minusta huolta ja miten? Johtava tutkija Jaana Leikas VTT:stä ja kehittämispäällikkö Helena Launiainen Miina Sillanpään Säätiöstä pohtivat asiaa.


Helena: Ystäväni kertoi tänään, että hän oli ajanut hädissään 300 kilometrin päässä asuvan äitinsä luo, kun tämä ei ollut vastannut puhelimeen kahteen päivään. Äiti oli iloisesti yllättynyt tyttären vierailusta ja kertonut, että puhelin oli mennyt rikki. Eikä hänelle ollut tullut mieleen asiasta sen enempää ilmoitella.




Jaana: Niinpä. Ikäihmisten omaiset ovat tänä päivänä yhä enemmän selkä seinää vasten pohtiessaan muualla asuvan vanhuksen arjen sujumista: Miten varmistua usein pitkänkin välimatkan takaa siitä, että äidin tai isän arki on turvallista ja sujuu hyvin? Miten tietää, mitä vanhuksen kotona oikeasti tapahtuu? Ja onko lapsilla esimerkiksi oikeutta sitä kyselläkään? Mitä ajattelet tästä, Helena?



H: No samaa pohtivat myös hoiva- ja hoitotyön tekijät kotihoidossa ja perusterveydenhuollossa: miten tieto asiakkaan kotona pärjäämisestä saadaan mahdollisimman hyvin selville, jotta tarjota turvaa, palveluja ja tukea oikea-aikaisesti?

J: Teknologialla voisi olla tässä oma hyvä roolinsa. Ikääntymisen mukanaan tuomia päivittäisen suoriutumisen ja toimintakyvyn muutoksia voidaan havainnoida ja tunnistaa luotettavasti esimerkiksi erilaisten sensoreiden avulla. Tällaisen jatkuvaan seuraamiseen perustuvan teknologian avulla on mahdollista seurata ihmisen arkirutiineja ja reagoida nopeasti esille tuleviin ongelmiin. Kotiin asennettavista sensoreista saatava tieto on kenties jopa luotettavampaa kuin ikäihmisen oma kuvaus tilanteestaan. Eihän soittamalla aina saa asioiden oikeaa tilaa selville.

H: Totta, ikäihminen ei välttämättä aina halua kertoa omasta tilanteestaan, kun ei halua olla vaivaksi kiireisille lapsilleen tai muille sukulaisille. Riippuu tietysti paljon siitä, kuka soittaa. Etenkin vanhat miehet taitavat olla sellaisia, etteivät halua tehdä numeroa omasta voinnistaan.

J: Itse pohtisin ikäihmisenä todennäköisesti sitä, kuka minusta kerättävää tietoa tulkitsee ja millä ymmärryksellä. Kuka tuntisi elämäni niin hyvin, että osaisi tehdä sen sujuvuudesta oikeita tulkintoja?

H: Ei tosiaan ole ihan itsestään selvää, että kaikki haluaisivat esimerkiksi omat vessassa tai pesulla käyntinsä ulkopuolisten tietoon. Se tuntuu jotenkin intimiteetin rikkomiselta. En ole itsekään varma, haluaisinko vanhana lasteni tietävän, mitä kaikkea puuhailen omassa kodissani. Jos nyt vaikka haluaisin katsoa dekkarisarjoja läpi yön, mitä se kenellekään kuuluu?

J: Teknologiaa vastaan minulla tuskin olisi mitään vanhanakaan, niin tottunut olen monenlaisen teknologian käyttöön jo nyt. Ja toki työni puolesta suhtaudun positiivisesti siihen, että teknologiaa tuodaan ikäihmisen kotiin itsenäistä suoriutumista tukemaan. Sovellusten tulisi kuitenkin mahdollistaa oman näköinen, siis minun näköiseni, elämä. Ja niiden on oltava helppokäyttöisiä ja varmatoimisia.

H: Tarkoitat varmatoimisia siinä mielessä, että niiden toimivuutta oikealla hetkellä ei tarvitsisi epäillä? Oikea-aikaisia niiden tulisi myös olla: siten, että teknologia tunnistaa luotettavasti muuttuvan tilanteen ja hälyttää apua juuri silloin kun apua tarvitaan.

J: Ja eettisesti kestäviä. Teknologian etiikan tutkijana tiedän, että monenlaiset eettiset kysymykset askarruttavat niin kansalaisia kuin hoitotyön ammattilaisiakin silloin, kun puhutaan seurantateknologiasta. Jos pelätään oman yksityisyyden tulevan läpinäkyväksi, teknologia ei kyllä lisää turvallisuuden tunnetta eikä silloin paranna elämän laatua.

H: Muistisairaiden henkilöiden kohdalla oleellinen eettinen kysymys on esimerkiksi tietoisen suostumuksen saaminen: se, miten hoitotyön tekijä voisi varmistua siitä, millaista teknologiaa hänen muistisairas asiakkaansa haluaisi kotiinsa. Jos minulla ei olisi omaisia, kuka tietäisi, miten olisin terveenä valinnut, ja kuka välittäisi tämän tiedon minua hoitaville ihmisille? Kuka huolehtisi siitä, ettei yksityisyyden suojaani ja itsemääräämisoikeuttani loukattaisi? Tai pitäisi huolta elämän laatuni säilyttämisestä silloin kun en pysty enää itse arvioimaan sitä, mikä olisi minulle hyväksi?

J: Juuri näitä asioita tulisi miettiä jo teknologiaa ja palveluja suunniteltaessa, eri sidosryhmien kanssa yhdessä, kertomalla tarinaa ikäihmisen tilanteesta. Ikäihmisen arjen, elämäntilanteen, toimintakyvyn ja yksilöllisten tarpeiden täytyy ehdottomasti olla suunnittelun lähtökohtana. Bewell Happy -hankkeessa, jossa yksin asuvan ikäihmisen arkirutiineissa tapahtuvista poikkeamista kerättiin tietoa sensoreiden avulla, teknologia oli sikäli eettistä, että liiketunnistimella varustetut sensorit eivät lähettäneet tunnistettavaa kuva- tai äänitietoa henkilöstä. Ne seurasivat huomaamattomasti taustalla, kuten kaapin päällä ja ulko-ovessa, ikäihmisen liikkumista ja toimintaa kotona: ovien avaamista ja kulkemista asunnossa eri kellonaikoihin.

H: Niin, sensorien käytöstä voi olla huomattavaa hyötyä silloin kun ikäihmisen arki ja tavat tunnetaan hyvin. Tällöin voidaan ymmärtää, kertovatko poikkeavuudet arjen rutiineissa mahdollisista pulmista, kuten sairaudesta tai muusta toimintakyvyn alenemisesta. Vain näin voidaan tarvittavat tukitoimet aloittaa oikea-aikaisesti mahdollisimman ajoissa, niin että niistä on hyötyä.

J: Täsmälleen. Tässä piileekin koko seurantateknologian idea: koska ikäihmisen toimintakyky muuttuu usein vaivihkaa, olisi todennäköisesti etenkin yksin asuvan ihmisen toimintakyvyn varhainen muuttuminen vaikea huomata ilman teknologian apua.

H: Jaana, teknologia kehittyy – sitä kehitetään – huimaa vauhtia. Tuleekohan omassa vanhuudessani sensoriteknologia ollenkaan avuksi vai ovatko jo muut teknologiset ratkaisut ajaneet sensoreiden ohi ja korvanneet tämän päivän uusimmat sovellukset?

J: Hmm, me olemme saman ikäisiä. Ehkäpä äly onkin meidän vanhuudessamme huonekaluissa ja kodinkoneissa jo niin kehittynyttä, että vaikkapa kahvinkeitin osaa kertoa, jos alan unohdella mitattavan kahvin määrän, tai sohva kertoo, etten ole noussut siitä koko päivänä. Noh, toisaalta kenellepä se kuuluu, jos makaan sohvalla koko päivän romaaniin uppoutuneena – eläkkeellähän on aikaa! Mutta entä jos kysymyksessä olisikin jokin vakavampi juttu, ja viettäisin sohvalla useita päiviä pääsemättä ylös?

H: Olisiko silloin hyvä, että itse sohva reagoisi jotenkin? Tai ilmoittaisiko pesukone, ettei ole saanut pyykkiä pestäväkseen moneen päivään, keskusteltuaan sohvan kanssa? Ja kysyisi samalla saunalta, onko siellä ollut kylpijää viime lauantaina?

J: No joo! Ottaisiko jääkaappikin osaa keskusteluun, että hei, eipä täälläkään ole vierailtu vähään aikaan ja jogurtti alkaa jo olla hapanta? Ja keneen nämä huolissaan olevat laitteet sitten ottaisivat yhteyttä? Siihen sympaattiseen robottilähimmäiseenkö, joka soittaisi ovikelloa ja kysyisi iloisena, että ”miten voin auttaa”?

Jaana Leikas, johtava tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy

Helena Launiainen, kehittämispäälllikkö, Miina Sillanpään Säätiö

Koululaiset salaamisen mestareita? Tule testaamaan taitosi Tutkijoiden yöhön

Me VTT:n kyberturvatiimiläiset levitimme elokuun aikana kyberturvallisuuden sanomaa sekä ala- että yläkouluissa Oulun seudulla. Alakoululaiset saivat itse askarrella salauskiekkoja ja yläkoululaiset kokeilla täydellisen salauksen huijaamista.

Halusimme esitellä Tutkijoiden yö -tapahtumassa Heurekassa 30.9.2016 mukana olevia demojamme. Demonstroimme alakoululaisille yksinkertaista Ceasar-salausta – nimetty Julius Ceasarin mukaan – tätä tarkoitusta varten suunnitellun kiekon avulla. Ceasar-salauksessa aakkoston kirjaimia siirretään salattaessa eteenpäin sovittu määrä, esimerkiksi A->D, B->E, C->F jne. Luonnollisesti avaaminen tapahtuu siirtämällä salakirjoitetun tekstin kirjaimia taaksepäin sama määrä.

Täydellinen salaus on mahdollista käyttämällä ns. kertakäyttölehtiötä eli kirjoittamalla viestin kanssa yhtä pitkä, mutta täysin satunnainen merkkijono samasta aakkostosta ja yhdistämällä viesti ja satunnainen merkkijono. Tällöin lopputulema on myös täysin satunnainen, eikä siitä voi päätellä mitään alkuperäisestä viestistä. Kuitenkaan edes tällainen täydellinen salaaminen ei suojaa viestiä muutoksilta. Tehtävässämme yläkoululaiset pääsivät kokeilemaan, kuinka helposti aivan päässä laskemalla voi muuttaa täydellisesti salatusta viestistä esiintyvät nimikirjaimet omiksi nimikirjaimiksi.

Koululaiset olivat innokkaasti mukana. Aika monelle kyberturvallisuus ja salaaminen olivat ainakin termeinä tuttuja. Juttelimme myös hiukan siitä, millaisissa käytännön elämän sovelluksissa nämä asiat toteutuivat ja miksi ne ovat merkittäviä. Hyvä esimerkki, mitä moni ei tullut ajatelleeksi, on lasten oma puhelin ja sen käyttö. Mielestämme on tärkeää, että lapset ja nuoret ymmärtävät heille monesti melko näkymättömäksi jääviä, mutta silti meidän kaikkien elämäämme syvällisesti vaikuttavia asioita, kuten tarpeen kyberturvallisuudelle ja salaukselle. Myös näiden asioiden hyvistä ja huonoista puolista on hyvä keskustella jo varhain.

Erittäin onnistuneen kokeilumme jälkeen toivomme näkevämme innostuneita ja kiinnostuneita lapsia ja nuoria myös Tutkijoiden yö -tapahtumassa Heurekassa! Tervetuloa mukaan oppimaan!

Anni Karinsalo, tutkija

Kimmo Halunen, erikoistutkija; Twitter: @khalunen