Kiertotalouden palvelut: omistamisesta vuokraamiseen, lainaamiseen, jakamiseen ja vaihtamiseen

Liiteri

Liiteri-palvelulla pilotoidaan kiertotaloutta.

Kiertotaloutta pidetään sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti yhtenä keskeisenä talouskasvun mahdollistajana. Lainsäädännöllä voidaan vauhdittaa siihen siirtymistä, mutta jotta suomalainen teollisuus voi saavuttaa edelläkävijän aseman etuineen, tarvitaan innovatiivisia uusia liiketoimintamalleja.

Hyvä esimerkki uudesta liiketoimintamallista on siirtyminen tuotteiden myynnistä palveluiden myyntiin. Siitä on puhuttu pitkään, ja nyt jos koskaan se on ajankohtainen aihe. Palvelullistamisella voidaan saada materiaalikierron kehä suljettua, kun palveluntarjoaja ohjaa tuotteet kierrätykseen niiden eliniän päätyttyä. Toiseksi palvelullistaminen auttaa pidentämään yhden tuotteen elinikää: usein materiaalit ovat kestävämpiä ja tuotteet korjattavampia, kun tuote tarjotaan palveluna. Kolmanneksi palvelullistaminen parantaa usein resurssitehokkuutta, koska tuotteiden elinkaari on pidempi ja saavutetaan kokonaishyötyjä, kun palveluntarjoaja hallinnoi tuotteita.

Palvelullistaminen luo yrityksille myös kasvumahdollisuuksia, koska se mahdollistaa siirtymisen kohti holistisempia palvelukokonaisuuksia. Yhdessä teknologian tehokkaan hyödyntämisen kanssa se mahdollistaa palveluiden tarjoajalle mm. resurssitehokkaan etävalvonnan ja ennakoivan kunnossapidon.

Kiertotalouden palvelumallit luovat arvoa käyttäjälle

Jotta voidaan luoda houkuttelevia palveluita, täytyy ymmärtää, miten tuotteen tai palvelun arvo syntyy kuluttajille. Kun siirrytään tuotteiden ostamisesta ja niiden omistamisesta palveluiden ostamiseen, syntyy uudenlaisia hyötyjä ja uhrauksia. Näitä olemme AARRE-projektissa lähteneet selvittämään. Palvelullistamisen hyödyiksi koettiin joustavuus, parempi laatu, pienentynyt riski ja vaihtelunhalu. Vastaavasti uhrauksena nähtiin omistajuuden menettäminen, joka liittyy erityisesti tuotteisiin, joihin on läheinen suhde. Omistaminen luo edelleen kuluttajille autonomian ja vallan tunnetta, mistä syystä palveluihin siirtyminen vaatii laajalti ajatusmallin muutosta.

Siirryttäessä omistajuudesta vuokraamiseen kuluttajan täytyy myös olla aiempaa suunnitelmallisempi. Jos kuluttaja haluaa tilata ruuat kotiinsa, ostokset on suunniteltava päivä etukäteen. Samoin jos työkalut haluaa vuokrata ostamisen sijaan, työkaluja ei voi vain ottaa kaapista vaan niiden hankkimiseen tarvitaan enemmän aikaa. Toisaalta kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia vähentämään kotiensa tavaramäärää, mikä tukee palvelullistamista hyvin.

Käytännön kokeilut konkreettisen tiedon tuottajina

Palvelullistamisessa on kyse elämysten tarjoamisesta. Englanniksi puhutaan service journeysta, jossa asiakkaat ovat luomassa arvoa yhdessä yritysten kanssa. On siis ensisijaisen tärkeää ottaa kuluttajat mukaan palveluelämyksen suunnitteluun. Erilaiset nopeat kokeilut ja pilotit palvelevat hyvin tätä tarvetta.

VTT:n koordinoima AARRE-hanke on mukana CoReorient Oy:n työkalujen vuokraamispilotissa, Liiterissä, joka tarjoaa virtuaalirautakaupan palvelut kuluttajille 24 h vuorokaudessa Teurastamon alueella Helsingissä. Liiteri-pilotin on tarkoitus tuoda tietoa moniin keskeisiin kysymyksiin, kuten palvelumallin houkuttelevuuteen, helppouteen sekä hinnoitteluun.

Voisiko legoja vuokrata sen sijaan, että ne ostetaan ja kootaan kerran?

Kuluttajien ajattelumallin muutos on ensiarvoisen tärkeää kiertotalouteen siirryttäessä. Tästä syystä tarvitaan erityisesti tulevaisuuden kuluttajien eli lasten ja nuorten osallistamista. Usein parhaat ideat ovat arkielämän oivalluksia. Osallistumme Heurekan Tutkijoiden yö -tapahtumaan 30.9., ja siellä tuomme kiertotaloutta lasten ulottuville ja kutsumme koko perheen ideoimaan fiksumpia tapoja kuluttaa. Nähdään siis Heurekassa!

Maria Antikainen, erikoistutkija

Anna Aminoff, erikoistutkija

Outi Kettunen, erikoistutkija

Henna Sundqvist-Andberg, erikoistutkija

AARRE-projektissa luodaan VTT:n johdolla uutta, käyttäjälähtöistä kiertotalouden liiketoimintaa. Projekti on elinkeinoelämän kanssa verkottunut tutkimushanke (2015–2017), jossa Tekes on päärahoittajana. Muita tutkimusorganisaatioita ovat VTT:n lisäksi SYKE sekä Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus. AARRE-hankkeen kumppanit ovat Lassila & Tikanoja, Destaclean, Kierrätysverkko, CoReorient, Eurokangas, Not Innovated Here sekä Kemianteollisuus ja Teknologiateollisuus.

Twitter: @AarreResearch

Robotic cars are coming – are we ready?

Matti Kutila_Citroen_01072016

Robotic cars and automation in traffic were the great innovation of 2016 – or were they really? Could they perhaps just represent a long-term revolutionary path that has merely attracted special attention in recent media headlines? In any case, automotive engineering is undergoing transition from metal bending towards software development which is extremely fascinating.

Cars travelling 24/7 in a snowfall on icy roads are a future dream and more reliable technology is needed to equal surpass human driving skills. For example, a self-driving car representing the current state of the art cannot enter a multi-lane roundabout in congested Paris traffic – or at least leaving roundabout would be enormous challenge.

Automation in traffic is now top of the famous Gartner hype curve which is a measure of technology interests in industry. Unfortunately, the next few years a steady downward slope is expected before a slow rise again. Meanwhile, the automated functions will take over control of the vehicle step by step and becomes a master of driving instead of being assistants.

Development of robotic cars began more than 35 years ago

Although the media was awakened to the significant investments made in robotic cars by Google five years ago, the seeds of automation had been sown considerably earlier. Mercedes Benz introduced the first self-driving car in 1980, using the technology of the time. However, the loudest starting shot was fired at the DARPA Grand Challenge competitions, arranged by Pentagon in the U.S. between 2004 and 2007. The core of Google’s development teams was also made up of the university teams which had successfully participated in these completions.

Starting from the early 1990s, the European car industry has brought to the market a series of active, electronics-based safety systems. Through EU projects, we have had ringside seats to follow the development. Automated safety features now being released onto the market can be considered as the next generation of active safety features. Thus, the development of automation did not begin five years ago – it was initiated already 35 years ago.

Difficult road weather conditions pose a problem

Despite the product development efforts worth several billions undertaken by the automotive industry, traffic authorities and public funders, the world is not yet ready. As a matter of fact, at the current stage, fully automated vehicles are fairly primitive. Such vehicles are capable of travelling on roads at up to 50 kilometres per hour in areas covered by an accurate mapping data and during sunny weather. Cars travelling 24/7 in a snowfall on icy Finnish roads are still a distant dream, perhaps ten years away.

The current sources of sensory data are not sufficiently reliable in harsh weather conditions, and the processing capacity of vehicles to understand varying traffic incidences is far from the human brain. Not until now has the technology reached a point where sensors for talking and hearing can be installed, thanks to the capability of vehicles systems which enables them to exchange data. An obvious demand for automation in traffic exists, but the technology still needs further development. Anyway, having an opportunity to develop cars of which the public only has a faint conception is a researcher’s dream job.

Mixed traffic poses problems

The widespread adoption of automated cars is often said to improve traffic safety – after all, automation removes one of the factors underlying accidents, the human error. Traffic is also expected to run more smoothly as automated vehicles can travel closer to each other than cars with human drivers. Automated cars also facilitate the travel of such people who cannot or do not want to drive a car for some reason.

As we have had the opportunity to read during the past few weeks, gains in safety can be made, but not even automation is able to deal with every possible situation. One unfortunate collision involving a fatality has already occurred, as the sensory system of a car controlled by an autopilot failed to recognise an obstacle ahead of it. One additional challenge to safety is the fact that robotic vehicles do not travel in traffic composed of their likes, but in mixed traffic involving ordinary cars, pedestrians and cyclists.

Making traffic run smoothly requires not only automated systems but also a capability of vehicles to ‘talk to’ each other. An automated vehicle just following the car in front of it and reacting on its movements is not enough. After all, a good and experienced driver follows the traffic farther ahead, and in this way is capable of anticipating new situations. At present, human drivers are more flexible than automated cars.

What next?

The technical development of automated cars will continue and the price of its components will come down. More and varied experiments will be conducted, providing excellent data for impact assessment. At the present stage, impacts can only be assumed, with scenarios representing the opposite ends of the spectrum being equally likely. Therefore, it is important to be involved in development and research.

Components for smart cars have been developed for 30 years, and will be developed for the next 30 years. The decades to come will present challenges. The price of the components representing the previous generation will decrease, with new features being introduced in the high-end cars. Alternatively, we might be mistaken, and the traditional car industry loses the game and the new car brands will bear names such as Baidu, Google, Apple, and Tesla. The future manufacturers might even deliver a set of components to the customer who could then assemble a car by following instructions, in the same way as the furniture industry delivers its products today. Of course the automotive software is being sold separately for a monthly fee. Let’s wait and see.

The only certain thing is that traffic philosophy will change. We already have mixed traffic involving traditional cars, automated vehicles, more or less automated lightweight vehicles (such as Segway PT electric vehicles), and public transport. This will make the traffic environment highly complex. In order to help researchers to understand the changes in guiding product development in the right direction, various field tests involving motorways, urban environment, networked environment, closed areas, crossroads, winter conditions, articulated platoon of lorries and passenger cars need to be conducted.

Building and maintaining traffic infrastructure and the R&D of vehicles is expensive and requires a great deal of work. Field tests will substantially reduce the risk of wrong or unnecessary investments. Tests not only offer an opportunity to assess impacts and to provide support to companies conducting R&D, they also provide an excellent channel to communicate to the public the true meaning of automated traffic and to prevent people from getting the wrong ideas and attitudes. Automated vehicles are not developed for engineers or authorities, but for ordinary people in order to enable them to travel in a more convenient way in future.

Merja Penttinen

Matti Kutila, Senior Scientist 

Merja Penttinen, Research Team Leader; Twitter: @MerjaPenttinen

Vältä vastakkainasettelua liikenteessä

liikkujanviikko

Liikkujan viikolla liikutaan kestävästi ja säästetään rahaa. Mutta jos lähden pyöräilemään, kimpaantunut autoilija voi ajaa ylitseni. Tai toinen pyöräilijä kuristaa. Ainakin jalankulkijat kokevat minut vaaraksi.

Eikö vastakkainasettelun aika olekaan ohi? Aggressiivisesti liikenteessä käyttäytyvä koetaan lähes terroristiksi. Ainakin jos hän on valinnut toisen kulkutavan.

Pitäisikö siis aggressiivisuutta liikenteessä suitsia konkreettisesti valvonnalla, jolla vähennetään ylilyöntejä – vai hyväksymällä erilaisuutta?

Valvonnan rajoista voidaan olla eri mieltä. Joku voisi ilkeästi väittää, että muiden valvonta on suotavaa, mutta minä osaan itse valita oikean tilannenopeuden. Tai ylityshetken liikennevaloissa. Tai kävelypaikan.

Valvontaa voidaan vaatia etenkin kulkutavoille, joilla vaikutetaan voimakkaasti muiden kulkijoiden turvallisuuteen. Liian kovaa ajava pyöräilijä tai holtiton jalankulkija vaarantaa lähinnä itsensä – tulisiko heille olla siksi erityisen laupiaita?

Mutta kaikki me olemme ihmisiä liikenteessä, emmekä yleensä käytä vain yhtä kulkutapaa. Suvaitkaamme siis niitä, jotka ovat valinneet tällä kertaa toisen tavan.

Hey, let’s be careful out there!

Harri Peltola, johtava tutkija

Digitalisoituneen ja verkottuneen alustayhteiskunnan turvallisuus?

alustatalous_turvallisuus_2

Digitalisaatiosta ja alustataloudesta odotetaan sekä uuden kasvun lähdettä että olemassa olevien toimialojen murskaajaa. Alustataloudella tarkoitetaan uudenlaista monensuuntaisen arvonluonnin tapaa, jossa sosiaaliset ja teknologiset rakenteet yhdistävät palveluiden tuottajia ja käyttäjiä, samalla hämärtäen näiden välistä eroa. Digitalisaation vauhdittama informaation nopea ja laaja keräys ja analysointi mahdollistavat osaltaan alustatalouden verkottuneen toiminnan.

Alustatalouden logiikalla toimivat yritykset ovat jo vallanneet alaa perinteisissä käytännöissä pitäytyneiltä toimijoilta. Alustatalouden vaikutukset eivät kuitenkaan rajaudu vain uusien yritysten vyöryyn markkinoille, vaan se haastaa koko talouden toimintalogiikan. Esimerkiksi osuuskunta-ajattelu kokee uutta tulemista ja jakamistalous luo uudenlaista yhteisöllisyyttä. Ja tämä aiheuttaa harmaita hiuksia verottajalle.

Mikä ihmeen turvallisuus?

Alustatalouteen liittyvässä keskustelussa onkin siirrytty teknologialähtöisyydestä ja uusien liiketoimintamallien pohtimisesta hiljalleen myös yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Keskustelu on keskittynyt lähinnä toimialojen muutokseen ja työn murrokseen. Turvallisuus on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle, ja viimeistään nyt olisi syytä havahtua pohtimaan varautumista alustatalouden mukanaan tuomiin muutoksiin. Turvallisuudella en tarkoita vain tietoturvaa tai yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä, vaan myös muita uuden verkostomaisen toimintatavan mukanaan tuomia haasteita ja mahdollisuuksia luottamukseen, riskeihin, vallan jakautumiseen ja monimutkaisten kokonaisuuksien hallintaan liittyen.

Verkostot ja lisääntyvä keskinäisriippuvaisuus asettavat turvallisuusajattelun uudelle uralle. Riskit ovat entistä monimutkaisempia ja vaikeammin tunnistettavissa. Organisaatiot ovat pysyvien hierarkioiden sijaan verkostomaisia ja väliaikaisia, jolloin perinteinen ylhäältä alas -kontrolli ei enää toimi. Toimitaan siis monimutkaisten, sopeutuvien järjestelmien maailmassa, jossa kaaosteoria on soveltuvampi lähtökohta kuin prosessimallit. Käsitteet kuten valta, kontrolli ja luottamus saavat tässä kontekstissa uusia merkityksiä ja ulottuvuuksia. Mitä tarkoittaa valta keskinäisriippuvaisessa järjestelmässä? Voiko luottamuksen ulkoistaa algoritmille?

Alustataloudessa yksilön ja yksittäisten toimijoiden sijaan fokus on enenevässä määrin yhteisössä ja yhteistoiminnassa. Lainsäätäjille alustatalous aiheuttaa päänvaivaa erityisesti sen takia, että uudenlaiset liiketoimintamallit ja yritysten ja asiakkaiden roolien hämärtyminen ei sovi olemassa oleviin kehikoihin. Perinteinen valvonta ja säätely vaikeutuvat, kun esimerkiksi majoituspalvelu ilmoittaa, ettei itse asiassa omista yhtään majapaikkaa, vaan toimii vain linkkinä tarjonnan ja tarpeen välillä. Vaikka säädökset ja rajoitteet ovat verkottuneessa toiminnassa edelleen tärkeitä, nousee kulttuuri entistä merkityksellisemmäksi turvallisuuden lähteeksi.

Alustataloudesta vipuvoimia turvallisuuteen?

Toisaalta alustatalous, digitalisaatio ja verkostomaisuus voivat myös lisätä turvallisuutta. Alustat yhdistävät ihmisiä, ja niiden päälle rakentuvat yhteisöt pitävät jäsenistään huolta, erityisesti mikäli alusta siihen kannustaa. Alustojen ja verkostojen suunnittelusta tuleekin teknisen ja liiketaloudellisen haasteen lisäksi yhteiskunnallinen haaste: miten tehdä sellaisia alustoja, jotka tukevat turvallisuutta ja rakentavat yhteisöllisyyttä? Kun kaikesta vuorovaikutuksesta jää digitaalinen jälki, onko tähän perustuva mainetalous luottamusta vai eriarvoisuutta luova mekanismi? Mikä on yritysten rooli, mikä valtion ja mikä yksilöiden rooli alustan muokkaamisessa?

Digitalisaatio, alustatalous ja monet muut vastaavat termit kuvaavat murrosta tuotantoyhteiskunnasta yhteistoiminnan yhteiskuntaan. Sen sijaan että keskustelemme vain siitä, mikä toimiala jää seuraavaksi alustayritysten jalkoihin, voimme ottaa proaktiivisen asenteen ja ryhtyä keskustelemaan siitä, miten päästä toivottavaan tulevaisuuteen. Miten digitalisaatio ja alustat voivat palvella yhteisiä tavoitteita, ja miten ne voivat luoda turvallisuutta? Miten varmistaa reiluus, riskien minimointi ja yhteiset pelisäännöt?

Muun muassa näitä kysymyksiä käsitellään VTT:n Ennakointi ja sosiotekninen muutos 2016 -seminaarissa 10.10.2016 (tuttavallisemmin #ennasemma). Tule keskustelemaan lisää aiheesta kanssamme seminaariin. Tänä vuonna teemana on “Älykkäitä vipuvoimia turvalliseen tulevaisuuteen”.

Ohjelma ja ilmoittautuminen seminaariin 2.10. mennessä: http://www.vtt.fi/medialle/tapahtumat/ennakointi-ja-sosiotekninen-muutos-2016-seminaari1

Mikko Dufva, tutkija

mikko.dufva (a) vtt.fi

Twitter: @mdufva

Mikko_Dufva

Is security achievable in a digitalised and networked platform society?

Mikko_Dufva

The digital transformation and platform economy are expected to herald an era of new growth and a break with existing industries. By platform economy, we mean a new, multi-directional way of creating value, in which producers and users of services are connected by social and technological structures and the distinction between them is blurred. Driven by the digital transformation, the rapid and extensive collection and analysis of information will enable networked activity within the platform economy.

Companies based on the logic of the platform economy have already gained market share from actors sticking with traditional practices. However, the impact of the platform economy is not restricted to new companies breaking into the market, but challenges the current economic logic in general. For example, the concept of the cooperative is enjoying a renaissance, while the sharing economy is creating a new kind of communality. All of this is giving the tax man grey hairs.

What do you mean, security?

Discussions of the platform economy have gradually shifted their focus from technology-orientation and the contemplation of new business models to social impacts. The debate has centred on the transformations in various industries and the workplace. Less attention, on the other hand, has been paid to security – now is the time to consider preparing for the changes being ushered in by the platform economy. Security is about more than information security and privacy issues; it also concerns other challenges and opportunities – related to trust, risks, the distribution of power and the management of complex wholes – that will accompany the new networked practices.

Networks and increasing mutual dependence have led to an entirely new approach to the concept of security. The risks are now much more complex and difficult to identify. In place of hierarchies, organisations are now network-based and temporary venues where traditional top-down control no longer works. This means that we are operating in a complex world of adaptive systems in which chaos theory would be a more appropriate starting point than process models. In this context, concepts such as power, control and trust gain new meanings and dimensions. What does power mean within an interdependent system? Can trust be outsourced to algorithms?

Rather than individual and single players, in the platform economy the focus is shifting towards communities and collaboration. The platform economy is a particular headache for legislators because its business models and the blurring of roles between customer and company do not fit into existing ‘pigeonholes’. Traditional supervision and regulation are difficult to apply when, for example, an accommodation service frames itself as merely a link between supply and demand – and owns no accommodation. Although regulations and restrictions will remain important for networked operations, the related culture will become an even more important source of security.

Will the platform economy take security to a new level?

On the other hand, security could be boosted by the platform economy, digital transformation and networking. Platforms connect people, while communities built on platforms take care of their members, particularly if the platform incentivises them to do so. The design of platforms and networks involves a social as well as technical and business challenges: how can we create platforms that promote security and build a sense of community? In a situation where all interactions leave a digital trace, will the resulting, reputation-based economy build trust or inequality? What role will companies, the state and individuals play in shaping platforms?

The digital transformation, platform economy and many other, corresponding terms refer to the transition from a production-based society to a collaborative one. Instead of focusing on which sector will be the next to be disrupted by a platform economy player, perhaps we should take a proactive attitude and talk about how to create the kind of future we all want. How can the digital transformation and platforms serve common goals and forge security? How can we ensure fairness, the minimisation of risks, and common ground rules?

These questions, among many others, are explored by the foresight, organisational dynamics and systemic change team at VTT in projects such as Platform Value Now.

Mikko Dufva, Research Scientist

mikko.dufva (a) vtt.fi

Twitter: @mdufva

Maasta sinä olet tullut ja hyötykäyttöön sinun on tuleman

Hautausmaalla syntyy valtavasti muovijätettä. VTT:n tutkija Satu Pasanen sai siellä myös idean, miten tätä jätettä voidaan hyödyntää.

Satu PasanenOn marraskuu 2013. Pyhäinmiestenpäivän hautakynttilöiden loiste valaisee koko tamperelaisen hautausmaan. Olen tullut käymään läheiseni haudalla. Lähtiessäni pois huomaan muovikynttilöiden keräysastian. Se on täynnä kaikkea kanervista lähtien. Hautakynttilöiden suttuisia muovikuoria on kuitenkin reilusti muun rojun joukossa. Muistan ajatelleeni, kuinka paljon tätä jätettä tulee ja mitähän tästä voisi tehdä: eihän tätä kaikkea voi kaatopaikalle viedä tai energiaksi polttaa. Viikonlopun asiaa miettineenä kirjoitan innoissani kirjoitusvirheitä vilisevän projektiesityksen asiasta kollegoilleni. Sekoitan esityksessäni jopa englannin kielen sanat ”crave” ja ”grave”! Projektiehdotukseni kirjoitusvirheineen jää hauskasti mieleen, mutta varsinaisesta projektista ei kukaan vielä innostu, vaikka alustava taustatyö osoittaakin, että hautausmailta kertyy merkittäviä määriä muovijätettä. Kuluttajan käyttämän muovituotteen käyttö uusiomateriaalina ei ota vielä tuulta siipiensä alle.

Pelkästään Tampereen suurimmalla hautausmaalla (pinta-ala 17 ha) muovijätettä kertyy vuosittain 3,4–6,5 tonnia. Vastaavasti Helsingin seurakuntayhtymän Honkanummen hautausmaalta (76 ha) kerätään käytettyjä hautakynttilöitä vuosittain 240–250 tonnia. Evankelis-luterilaisella kirkolla on Suomessa noin tuhat hautausmaata, mutta muovijätteen määrän arviointi on kuitenkin vaikeaa, koska tilastoituja tietoja on saatavilla rajallisesti. Lisäksi kynttiläperinteissä on alueellisia eroja: arvioiden mukaan Itä-Suomessa käytetään Länsi-Suomea enemmän kynttilöitä haudoilla. Muovijätteen määrä on kuitenkin varovaisenkin arvion mukaan merkittävä. Käytettyjen hautakynttilöiden muovikuoret kulkevat vielä osana hautausmaiden sekajätettä. Ne voidaan hyödyntää energiantuotannossa, mikäli alueella on sekajätettä vastaanottava polttolaitos.

Iso osa sekajätteestä on muovia

Pakkausteollisuus on eurooppalaisen muoviteollisuuden suurin toimiala, sillä se lohkaisee 39,5 % (v. 2014) kaikista niistä toimialoista, joilla muovia käytetään. Siksi onkin ymmärrettävää, että sekajätteen muovijae koostuu pääosin erilaisista pakkausmateriaaleista, kuten erilaatuisista polyeteeneistä (PE) ja polypropeeneista (PP). Pirkanmaan Jätehuollon vuonna 2014 tekemän muovipakkausten kierrätyskokeilun mukaan muovin osuus sekajätteestä oli keskimäärin 18 p-%. Vuodessa se tarkoittaa 32 kg muovijätettä henkilöä kohden. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) pääkaupunkiseudulla vuonna 2015 tekemän lajittelututkimuksen mukaan muovin osuus sekajätteestä oli noin 16 p-%, joka tarkoittaa vuosittain reilua 28 kg:aa muovijätettä henkilöä kohden.

Pääkaupunkiseudun asukkaat tuottivat vuonna 2015 arviolta yli 187 000 tonnia sekajätettä, josta muovijakeen osuus oli yli 30 000 tonnia. Se on paljon muovia. Lienevätkö pääkaupunkiseudun asukkaat ympäristötietoisempia? Se nähdään, kun uutta tietoa muovin osuudesta pirkanmaalaisten sekajätteessä on luvassa piakkoin. Pirkanmaan Jätehuolto Oy toteuttaa alueellaan elo-syyskuun (v. 2016) vaihteessa koostumustutkimuksen ympäristöministeriön rahoittaman Laatujäte-hankkeen nimissä. Hankkeen tarkoitus on kehittää sekajätteen koostumustutkimuksia ja muodostaa käsitys Suomen keskimääräisestä sekajätteestä.

On toukokuu 2015. Monien käänteiden jälkeen ReLight-projekti on käynnissä. Hautakynttilöiden muoviosien hyödyntämistä uusiomateriaalina on päätetty kokeilla projektissa, johon kuuluvat VTT Oy, Innolux, Merocap Oy ja Oy All-Plast Ab. Ryhmä yläkoululaisia on saapunut VTT:lle oppimaan uutta kierrätyksestä ja materiaalikehityksestä sekä lajittelemaan talvella kerätyt hautakynttilät. Iloinen puheensorina täyttää pihan. Kynttilät löytävät nopeasti oikeat paikkansa ja pian työ on valmis: koululaisten leirikoulurahasto saa tukea hyvin tehdystä työstä. Mutta tärkeämpää on nuorten kierrätys- ja ympäristötietouden kerryttäminen. Asennekasvatusta lapsesta lähtien.

kuva_1

Kuva 1. (vasen) Tutkija Satu Pasanen kertoo kierrätyksestä ja tutustuttaa Etelä-Hervannan yläkoulun oppilaita VTT:n tutkimushalliin ja materiaalitutkimukseen. (oikea) Hautakynttilöiden lajittelu eri muovimateriaaleittain ja eri valmistajien merkeittäin tapahtui tutkimusinsinööri Timo Flyktmanin johdolla. (Kuvat: Tommi Vuorinen)

Pian lajittelun jälkeen hautakynttilät prosessoidaan eri vaiheiden jälkeen muovigranulaateiksi VTT:llä Tampereella. Tuloksena saadaan ensiluokkaisia uusiomateriaaleja, joiden muoviosa on sataprosenttisesti hautausmaalta kerättyä. Yhteistyökumppanin ansiosta materiaalista koeruiskuvaletaan muotokappaleita (kuva 2). Ne ovat upeita. Epäilijät hiljentykööt, likaista kuluttajien hylkäämää muovijaetta on nyt käytetty uuden tuotteen raaka-aineena.

kuva_2

Kuva 2. (vasen) VTT:llä valmistettuja uusiomuoviraaka-aineita ja (oikea) niistä koeruiskuvalettuja muotokappaleita. (Kuvat: Satu Pasanen)

Kierrätä muovia!

Tänä vuonna muovipakkausten kierrättäminen on tullut kuluttajille mahdolliseksi uuden jätelain pakkausasetuksen (518/2014) myötä, vaikkakin pieniä viivästyksiä on ollut. Kierrättäminen näkyy jo kuluttajan arkipäivässä, kun käytetyille muovipakkauksille tarkoitettuja keräyskontteja on ilmestynyt ekopisteisiin reilut 500 kappaletta. Ekokemin kesäkuussa virallisesti avattu Kiertotalouskylä hyödyntää nyt ympäri Suomea ekopisteiltä tulevaa muovipakkausjätettä. Pakkausten kierrätystavoite on nyt 16 p-%, mutta jo neljän vuoden päästä se nousee 22 p-%:iin.

kuva_3

Kuva 3. Muovipakkausten keräykseen tarkoitettuja kontteja. (Kuva: Satu Pasanen)

Muovi sopii hyvin kierrätettäväksi. Materiaalikehityksen näkökulmasta uusiomateriaalien ja uusien sovellusten tuottaminen onnistuu, kun tietää eri laatujen ominaispiirteet, sovelluksissa tarvittavat puhtausvaatimukset ja sovelluksissa tarvittavat muovin fysikaaliset ominaisuudet. Hinnan tai arvojen ohjaavaa vaikutusta ei toki voi unohtaa. Erittäin haluttua on mahdollisimman puhdas, yhtä muovityyppiä sisältävä muovikalvojäte, joka seuraavassa elämässään sopii hyvin esimerkiksi ruiskuvalutuotteisiin, aina saaveista design-tuotteisiin. Kehitystyö kuulostaa yksinkertaiselta, mutta muovimateriaalien ja niistä tehtävien sovellusten kehitystyö vaatii kuitenkin aikaa ja rautaista osaamista. Sitä VTT:ltä löytyy.

Öljystä muoviksi ja muovista energiaksi

Maailman öljyntuotannosta noin 4–6 % käytetään muovin valmistukseen. Tästä öljystä saadaan 311 miljoona tonnia (Mt) muoviraaka-ainetta (vuoden 2014 luku, ei sisällä kuituja). Euroopan muovituotannon osuus tästä määrästä on 59 Mt. Kuluttajilta tullutta muovijätettä kertyi Euroopassa 25,8 Mt vuonna 2014 (kuva 4). Tästä määrästä ensimmäinen kolmannes päätyi kierrätykseen, toinen kolmannes meni kaatopaikalle ja loput päätyivät energiakäyttöön. Kaatopaikalle menneen 7,9 Mt muovijätteen valmistamiseen tarvittiin noin sata miljoonaa barrelia öljyä. Maasta sinä olet tullut ja yhteiskunta haluaa sinun maaksi taas tuleman – öljystä muoviksi ja muovista öljyksi. Mutta se tie on liian pitkä: kaatopaikkasijoitettu muovijäte olisi voitu hyödyntää. Kierrätettäväksi muovia päätyi 7,7 Mt.

kuva_4

Kuva 4. Kuluttajilta tulleen muovijätteen jakautuminen eri loppukäyttökohteiden kesken (lähde: http://www.plasticseurope.org).

Kierrätettävän muovijakeen määrä on kuitenkin tasaisesti kasvanut Euroopassa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Silti löytyy vielä useita maita, joissa merkittävä osa muovijätteestä päätyy kaatopaikalle. Tehokkaana esimerkkinä jätteen hyödyntämisestä on läntinen naapurimaamme Ruotsi, joka on jo vuodesta 2005 rajoittanut muovin päätymistä kaatopaikoille – lukeman ollessa nyt alle 10 %. Ruotsissa lähes puolet yhdyskuntajätteestä (noin 2,2 Mt) päätyy energiantuotantoon. Muovin käyttö energiantuotannossa näkyy paikallisesti Pirkanmaalla, kun Tammervoima avasi hyötyvoimalaitoksensa Tampereella 2016.

On elokuu 2016. Hautausmaa näyttää kauniilta, viimeiset kesäkukat kukkivat vielä haudoilla. Tervehdin edesmennyttä läheistäni ja kurkkaan muovikynttilöiden keräysastiaan matkalla autolleni. Astia on jälleen täynnä kaikenlaista roskaa. Huokaisen, ehkä osin helpotuksesta ja osin pettymyksestä: muovinkierrätyksessä on vielä paljon tekemistä, mutta uusiomateriaalit ovat jo totta. Asenteiden muuttaminen vaan vie paljon enemmän aikaa.

kuva_5

Kuva 5. Muovikynttilöiden keräysastian sisältö Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella 13.8.2016. (Kuva: Satu Pasanen)

Satu Pasanen, tutkija

Lähteinä on käytetty seurankuntayhtymiltä, kirkkohallitukselta ja jätehuollosta kerättyä suullista ja kirjallista tietoa, Plastics Europe -yhdistyksen julkaisemaa muovialan kirjallista tietoutta (Plastics – The Facts 2015) ja Pöyry Management Consulting Oy:n raporttia ”Jätteiden energiahyödyntäminen Suomessa”.

Harjoittelu avaa oven oman alan työtehtäviin

Kesällä 2016 VTT:llä työskenteli erilaisissa tehtävissä noin 50 kesätyöntekijää ja harjoittelijaa. Tehtävät vaihtelivat laivatekniikasta viestintään. Adele Ruokosalmi, Arttu Turtonen, Maria Nyman ja Tuomas Kyllönen kertovat omista kokemuksistaan. Oli mahtavaa tavata omasta alastaan innostuneita ja työhönsä sitoutuneita nuoria. Kesätyö tai harjoittelu oman alan parissa ei ole mikään itsestäänselvyys, ja paikan eteen oli usein tehty paljon työtä. Toisilla oli myös hitusen tuuria matkassa.

AdeleRuokosalmi

Adele Ruokosalmi

LinkedInistä mielenkiintoisen työpaikan bongannut Adele Ruokosalmi pääsi kesätyössään heti tositoimiin. Adele ei aloittanut työtä täysin vieraassa paikassa, sillä hänellä oli aikaisempaa työkokemusta VTT:n aulapalveluista. Adele opiskelee Vaasan yliopistossa kauppatieteitä, ja pääaineena hänellä on markkinointi.

Tietointensiivisten tuotteiden ja palveluiden markkinoinnin parissa työskentely oli kuin kurkistus tulevaisuuteen. Adele kertoo, että yllättyi eri teknologioiden ja palvelujen määrästä. Hän on erityisesti kiinnostunut lisätystä todellisuudesta ja aikoo kirjoittaa myös gradunsa aiheeseen liittyen – tarkemmin kivijalkakauppojen elämysten tuottamisesta digitaalisin keinoin.

Parasta Adelen työssä oli konkreettinen tekeminen. Hän päivitti nettisivuja, pyöritti Googlessa mainoskampanjoita ja suunnitteli yhdessä mainostoimiston kanssa messumateriaaleja. Mukava lisä työpäiviin olivat myös Micronova-rakennuksen kattoterassit, joilla kelpasi nauttia lounasta kesäpäivinä.

 

ArttuTurtonen

Arttu Turtonen

Gradua vaille valmis valtio-opin opiskelija Arttu Turtonen on kiinnostunut innovaatiotoiminnasta julkisella sektorilla. Puolet työajasta kului gradun tekemiseen ja puolet ajasta Arttu oli mukana tutkimustiimissä, joka selvittää innovatiivisia julkisia hankintoja. Tällaisia hankintoja ovat esimerkiksi valtion ja kuntien hankkimat palvelut, joita ei vielä ole suoraan markkinoilla.

VTT:llä Arttu yllättyi siitä, miten monitieteellistä tutkimusta talossa tehdään. Aikaisempi mielikuva insinööripainotteisesta työpaikasta osoittautui vääräksi: yhteiskuntataloudellista tutkimusta tehdään yllättävän paljon. ”Olen päässyt työskentelemään alan kärkiosaajien kanssa, mikä on opettanut ja motivoinut minua valtavasti”, kertoo Arttu. Hän ei ollut aiemmin ajatellut tutkijan uraa, mutta alkoi VTT:llä ollessaan kiinnostua myös siitä vaihtoehdosta. Arttu kertoo, että hänet otettiin heti vastaan kollegana eikä ainoastaan harjoittelijana. Vastuuta ja luottoa riitti projektin eri tehtävissä.

Kysyin Artulta, mikä on tulevaisuudessa pinnalla innovatiivisissa julkisissa hankinnoissa. Pienen pohdinnan jälkeen hän listasi tulevaisuuden kuumaksi valuutaksi digitaaliset ratkaisut sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä opetuksessa.

Innovaatioiden tutkimisen ohella Arttu harrastaa monenlaista liikuntaa. Squash, sulkapallo ja eräretkeily kuuluvat vapaa-ajan aktiviteetteihin.

 

MariaNyman

Maria Nyman

Maria Nymanin työ vastasi monen stereotyyppistä mielikuvaa tiedenaisen tai -miehen työstä. Maria opiskelee Helsingin yliopistossa orgaanista kemiaa ja työskenteli VTT:llä kytkettävien kapselirakenteiden parissa. Maallikolle tämä tuskin sanoo mitään, mutta iloinen Maria olisi voinut kertoa aiheesta tuntikausia. On hienoa nähdä, miten innoissaan voi olla omasta työstään.

Maria on siitä erikoinen tapaus, ettei hänen ole koskaan tarvinnut hakea minnekään – kärjistetysti. Lukiosta Maria kirjoitti erinomaiset paperit ja pääsi suoraan yliopistoon lukemaan kemiaa. Lisäksi viime syksynä yliopiston tutkija ehdotti Marialle graduntekopaikkaa VTT:llä, jossa oli käynnistymässä yhteisprojekti yliopiston kanssa. Gradun jälkeen Maria sai jatkaa kesän projektin parissa VTT:llä.

”Käytännössä teen orgaanista synteesiä. Sekoitan, lämmitän ja seuraan reaktioita. Tämän seurauksena syntyy täysin uusia yhdisteitä, joita sitten analysoin”, selvensi Maria työnkuvaansa. Hän piti siitä, ettei VTT:n laboratoriossa tarvitse keskittyä turhaan siivoukseen vaan ajan voi käyttää synteesiin. Yllättävää oli, miten paljon ihmisiä on töissä labroissa: ”On mukavaa, kun näkee muitakin, eikä tarvitse työskennellä yksin.”

Tulevaisuus on Marialle vielä hieman avoin. Ensin hän aikoo suorittaa kurssit loppuun yliopistossa ja hankkia itselleen opettajan pätevyyden. Tutkijan urakaan ei ole poissuljettu. Tieteen lomassa Maria on aktiivisesti mukana yliopiston speksissä eli interaktiivisessa teatterissa, jossa hän vetää tanssikerhoa.

 

TuomasKyllonen

Tuomas Kyllönen

Pesäpalloharrastuksen myötä VTT:lle päätynyt Tuomas työskentelee meritekniikan parissa. Samassa Otakopin pesäpalloporukassa pelaa VTT:läinen, mistä lähti ajatus kesätyöpaikasta. Näin tie johti teknologian tutkimuskeskukseen.

Tuomas on Aalto yliopiston kone- ja rakennustekniikasta juuri valmistunut kandidaatti. Yliopistossa on järjestetty ekskursioita eri yrityksiin, mutta vasta käytännön työssä Tuomas hahmotti alalla olevien tehtävien monipuolisuutta. Hän oli mukana laivojen vedenalaisessa melumittaus-projektissa, jossa tutkitaan matkustajalaivojen energiasäästöjä. Voi olla, että syksyllä Tuomas pääsee avustamaan itse mittausprosessissa, jossa mereen asetetaan mikrofoni, joka mittaa ohi ajavan laivan melua.

Ensimmäistä kertaa VTT:llä työskentelevä Tuomas pääsi helposti työyhteisöön sisälle ja kiittää hyvää työilmapiiriä. Tulevaisuuden suunnitelmissa on ainakin vaihto ulkomailla. ”En vielä tarkkaan tiedä, mitä haluan tehdä isona”, pohti Tuomas. Onneksi ei tarvitsekaan tietää.

Emilia Rantala

Emilia työskenteli kesän harjoittelijana VTT:n viestinnässä. Lämmin kiitos kaikille kesätyöntekijöille ja onnea opintoihin!