Foresight and knowing about the future – from block to network

People have been fascinated about future since the dawn of civilisation. In a hope to know what will happen, people have turned to different fortune tellers or oracles, who have claimed to know the future, but have often given rather cryptic answers. Nowadays divination and fortune tellers are not taken too seriously, but anticipating what the future might bring is still popular. Foresight is one of the modern ways of knowing about the future.

Foresight has gained popularity since the 1960s and is an established practice in policy-making and corporate strategy. It offers a systematic approach and a broad set of methods in order to help structure and cope with the complexity and uncertainty inherent in futures. In foresight alternative futures are explored and reflected back to the present in order to come up with actions to reach a desirable future. The process is becoming increasingly participatory, engaging multiple stakeholders to have their say on what they think will happen and what they hope will happen – as well as what should be done now and by whom. However, the increase in participation poses problems with regards to synthesizing the opinions expressed and moving back from the alternative views of what is a desirable future to what should be done now.

Linear vs. systems view to foresight

The conventional view of knowledge production in foresight is rather linear. Roughly put, the idea is that insightful experts are gathered, foresight methods are systematically applied and out comes futures knowledge in the form of tangible outcomes. These outcomes are thought to then advice decision makers. Following this logic, increase in participation will bring more ideas and thus improve the quality and ease of implementation of the outcome. However, the knowledge creation itself remains a black box. Furthermore, the focus is on the outcomes and the different ideas that are expressed in the process, but which do not make it into the final outcome are ignored. In addition, little is said on what influences the process or whose images of the futures are presented in the outcome.

An alternative to the linear process view is to frame foresight as a system. The systems view to foresight looks at the interaction between different participants and actors – called agents – of the foresight processes. The agent might be an individual, a project group or an organisation. The agents gather around a common topic or interest and interact in workshops, seminars, meetings or through surveys. The participants have some ideas of what the future might be as well as views on what the present situation is, and these ideas and views are shared and built upon in the interaction.

In the linear process view futures knowledge is seen as an object. What the systems view suggests is that futures knowledge should instead be seen as a network of concepts used when thinking about the future. The concepts are linked to each other, for example economy and growth, and some concepts are emphasised more than others. Different participants of a foresight process have different views to the network. In a foresight process the emphasis of concepts change as well as the linkages between them, and thus the network changes. It seems to be more common to just change the emphasis of concepts than it is to introduce new concepts or reframe existing ones. Reframing requires intensive interaction among a suitably diverse group of agents.

Implications of the systems view

The systems view to foresight has implications for the practice of foresight. Instead of large all-encompassing projects, the systems view encourages flexible and continuous foresight processes, which are seen as parts of a larger whole and which interact with each other. Foresight as a system is not centrally controlled. In fact, in the systems view control is impossible. But while the system cannot be controlled, the content and ways of interaction can be influenced to some extent.

In terms of who should participate, the diversity of the agents matters more than the number. More is not better, if it is more of the same and some agents are ignored. Furthermore, while subject matter experts definitely can add their knowledge to the discussion, expertise on embracing and articulating multiple perceptions of a future is perhaps even more crucial. This expertise accumulates during the separate foresight processes.

Finally, instead of focusing on the outcomes of a single foresight process – ”knowledge as a blocks” – the  focus should be on shaping the networks of concepts used when talking about the future. What we think and hope might happen in the future shapes our actions in the present. Therefore it is important to understand how these perceptions about alternative futures are created.

Mikko Dufva

Research Scientist

Mikko Dufva’s dissertation “Knowledge creation in foresight – a practice- and systems-oriented view” is available online.

Ennakointi ja tulevaisuudesta tietäminen – palikkatiedosta verkostoihin

Tulevaisuus on kiinnostanut ihmisiä jo vuosituhansia. Ennustajat ja oraakkelit ovat antiikin ajoista lähtien tarjonneet kryptisiä tulevaisuuden näkymiä. Tällaisia ennustuksia ei enää nykyaikana oteta vakavasti, mutta sen sijaan erilaisten tulevaisuuksien ennakointi on oleellinen osa päätöksentekoa. Ennakointi on kasvattanut suosiotaan 1960-luvulta lähtien ja on vakiinnuttanut asemansa osana useiden yritysten ja organisaatioiden strategiaprosesseja.

Ennakointi tarjoaa systemaattisen lähestymistavan ja laajan joukon menetelmiä tulevaisuutta koskevan epävarmuuden ja monimutkaisuuden jäsentämiseen. Ennakoinnissa hahmotellaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotta pystytään paremmin päättämään, mitä nykyhetkessä tulisi tehdä ja miten toivottuun tulevaisuuteen voidaan päästä. Viime aikoina laaja osallistaminen on korostunut ja ennakoinnissa pyritään yhä enemmän ottamaan useiden sidosryhmien näkemykset tulevaisuudesta huomioon. Tämä tuo omat haasteensa suositusten laadintaan, kun eri tulevaisuuskuvien toivottavuudesta saattaa olla useita erilaisia näkemyksiä.

Suoraviivainen vs. systeeminen näkökulma ennakointiin

Näkemys tiedontuotannosta ennakoinnissa on tällä hetkellä enimmäkseen hyvin suoraviivainen. Yksinkertaistaen tämän näkemyksen voisi kuvailla prosessiksi, jossa kerätään tietäviä asiantuntijoita, sovelletaan joitain ennakointimenetelmiä ja odotetaan lopputuloksena uusia tulevaisuuskuvia. Näiden tulevaisuuskuvien odotetaan löytävän tiensä päätöksentekijöiden avuksi. Kasvattamalla osallistujamäärää oletetaan lopputuloksen monipuolisuuden ja toteutettavuuden paranevan. Itse tiedon tuottamisen mekanismi jää kuitenkin kuvaamatta tarkemmin samoin kuin siihen vaikuttavat asiat. Suoraviivaisessa tiedontuotannon näkemyksessä korostetaan lopputulosta, ja prosessissa mahdollisesti esitetyt lopputuloksen kanssa ristiriitaiset tulevaisuusnäkökulmat jätetään helposti huomiotta.

Vaihtoehto suoraviivaiselle näkemykselle on käsittää ennakointi itsessään systeeminä. Systeeminen näkökulma ennakointiin korostaa toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Toimija voi tässä tapauksessa olla esimerkiksi yksilö, projektiryhmä tai organisaatio. Toimijat kerääntyvät yhteisten aiheiden ympärille ja ovat vuorovaikutuksessa esimerkiksi työpajojen, seminaarien tai kyselyiden kautta. Heillä on omat näkemyksensä siitä millainen tulevaisuus voisi olla, millainen sen tulisi olla ja missä tilanteessa ollaan tällä hetkellä. Näitä näkemyksiä jaetaan ja täydennetään toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Suoraviivaisessa näkökulmassa ennakoinnin tuottamaa tulevaisuustietämystä pidetään palikkana – prosessin tuloksena. Systeeminäkökulmassa tulevaisuustietämys on pikemminkin tulevaisuutta koskevien käsitteiden verkosto. Nämä käsitteet liittyvät toisiinsa, esimerkiksi talous liitetään usein kasvun käsitteeseen, ja lisäksi joitain käsitteitä korostetaan enemmän kuin toisia. Toimijoiden näkemykset verkostosta vaihtelevat ja muuttuvat ennakointiprosessien myötä. Ennakointiprosesseissa käsitteiden väliset linkitykset muuttuvat samoin kuin se mitä korostetaan. Sen sijaan uusien käsitteiden luominen tai vanhojen merkityksen muuttaminen on harvinaisempaa ja vaatii tiivistä vuorovaikutusta riittävän eri tavalla ajattelevien toimijoiden välillä.

Mitä systeeminen näkökulma tarkoittaa käytännössä?

Systeeminäkökulmassa yksittäisten ja laajojen ennakointiprosessien sijaan keskitytään joustavaan ja jatkuvaan ennakointitoimintaan. Yksittäiset ennakointiprosessit nähdään osana laajempaa kokonaisuutta. Ennakointisysteemiä ei voi ohjata, mutta siihen voi vaikuttaa yhteisiä teemoja luomalla ja vaikuttamalla toimijoiden välisiin vuorovaikutusmahdollisuuksiin.

Määrällisesti laajaa osallistumista tärkeämpää on toimijoiden monipuolisuus. Systeeminäkökulmassa kiinnitetään huomiota siihen, mitkä sidosryhmät eivät ole riittävästi huomioituja ennakointitoiminnassa. Lisäksi asiantuntijuuden määritelmä poikkeaa tavanomaisesta. Vaikka tietystä yksittäisestä asiasta tietävät asiantuntijat tuovatkin arvokasta tietämystä ennakointitoimintaan, tätä tärkeämpää on kyky hahmottaa ja hyväksyä useita erilaisia tulevaisuuksia. Tämä kyvykkyys kasvaa ennakointitoimintaan osallistumalla.

Systeeminäkökulmassa tulevaisuustietämys ei ole palikka vaan käsitteiden verkosto. Näkökulmamme mahdollisista tulevaisuuksista vaikuttaa siihen, miten toimimme nykyhetkessä. Sen takia on tärkeää ymmärtää miten nämä näkemykset muotoutuvat ja mikä niiden muotoutumiseen vaikuttaa.

Mikko Dufva

Tutkija

Mikko Dufvan väitöskirja “Tulevaisuustietämyksen muodostuminen ennakoinnissa – käytännön ja systeeminäkökulma” on luettavissa verkossa.

Excel creates new jobs and boosts productivity in Finland too

An editorial in the newspaper Helsingin Sanomat on 4 January hailed Microsoft Excel as the biggest success story in information technology over the last few decades, and speculated on the possibilities of developing a “modern-day Excel”. The editorial underlined the importance of competent users in making the most of Excel’s functions and macros to boost productivity.  Yet, there is no shortage of competent Excel users in Finland; after all, Finnish developers were among the first in the world to successfully incorporate mathematical methods derived from natural sciences into commercial Excel environments.

One of the best examples is a process chemistry simulation tool (ChemSheet) developed by VTT Technical Research Centre of Finland 15 years ago. It was the first software of its kind to be adopted worldwide, and it incorporated a complicated numerical solution based on the laws of natural science into a user-friendly Excel interface.  The software gave chemists and process engineers without detailed knowledge of numerics the ability to make efficient use of chemistry and thermodynamics in solving various process industry problems.  VTT’s Excel-based approach has since been replicated by competitors both in Finland and abroad. Another example of Finnish software development is a world-leading metallurgical process simulation program, which was one of the first applications to make use of the Windows environment and Excel.

Supported by the Finnish-built software innovations a tangible boost has been given to productivity around the world. One of the best examples is in Germany, where a fall of 40% in carbon dioxide emissions resulting from zinc smelting furnaces has been documented. In Finland, an international success story has been made of an Excel-based expert system for designing incineration plants, which combines process and computing know-how. The new system helps designers of residual-fuel and waste incineration plants to make better choices of materials and cut investment costs by several millions of euros, depending on the size of the plant. This is a substantial figure, as these kinds of plants generally cost between EUR 50 million and EUR 100 million to build.

The same expert system allows Finnish businesses to support their international customers in adopting new fuel mixes, while also minimising their plants’ emissions.  These kinds of solutions therefore not only contribute to process and hardware exports, but also generate new forms of international business based on technological consultancy services. The increasing digitalisation of production processes also creates the potential for making use of spreadsheet software.

The examples above represent the Best Available Technology according to the EU’s BAT classification. The double-digit percentage cuts in unit costs and in reducing emissions that can be achieved with the help of these technologies also make them internationally competitive. These “killer apps” of simulation software usually work behind the scenes, invisible to the general public but vital for boosting the productivity of industrial supply chains. Their nature as trade secrets also means that they are rarely featured in professional or scientific publications.

The development of new digital applications requires not merely trust between the industry and the academic community but typically also a few years of research, including testing and theoretical development.  Short-term project funding is usually available within the Finnish innovation aid infrastructure. Finding sponsors for longer-term research, such as initiatives aimed at developing completely new technologies or promoting concepts such as the sustainable circular economy, is more challenging.  When successful, however, these kinds of initiatives produce practical solutions that, by combining Finland’s solid process expertise and information technology know-how, bring about cleaner technologies with minimal emissions and considerable export potential.

In Finland, the discovery of a modern-day Excel could be just around the corner.

Pertti Koukkari

Research Professor in VTT’s Process Chemistry research team

Excel luo uutta työtä ja tuottavuutta myös Suomessa

Helsingin Sanomien pääkirjoitus (HS 4.1) nosti Excel-ohjelmiston vuosikymmenien merkittävimmäksi tietotekniseksi menestystarinaksi ja esitti kysymyksen ’uuden ajan Excelin’ löytämisestä. Pääkirjoituksen viestinä korostui että Excel-funktioiden ja makrojen käyttö tehokkaasti tuottavuuden lisäämiseksi edellyttää osaavia käyttäjiä.  Sellaisia toki löytyy myös Suomesta, jossa on tehty pioneerityötä kytkettäessä luonnontieteistä johdettuja matemaattisia menetelmiä onnistuneina käytännön sovelluksina kaupalliseen Excel-ympäristöön.

Erinomaisena esimerkkinä toimii 15 vuotta sitten VTT:ssä tekemämme ensimmäinen maailmanlaajuisesti levinnyt prosessikemian suunnitteluohjelmisto, jossa vaativa luonnontieteen peruslakeihin nojaava numeerinen ratkaisija sijoitettiin käyttäjäystävällisen Excel-käyttöliittymän taakse.  Täten jokainen numeriikan yksityiskohtia oppimaton kemisti ja prosessi-insinööri pääsivät tehokkaasti hyödyntämään kemiallis-termodynaamista ratkaisijaa ja soveltamaan sitä erilaisten prosessiteollisuuden ongelmien ratkaisemiseen.  Sittemmin Excel-pohjainen lähestymistapa on saanut lukuisasti seuraajia ja kilpailijoita sekä kotimaassa että ulkomailla. Suomalaisesta kehitystyöstä mainittakoon vielä maailman laajimmin levinnyt prosessimetallurgian laskentaohjelmisto, mikä sekin on alansa pioneeri niin Windows-käyttöliittymän kuin Excelin hyödyntäjänä.

Näiden Suomessa kehitettyjen sovellusten avulla on eri puolilla maailmaa toteutettu useita todellisia tuottavuushyppyjä. Eräs parhaimmista julkistetuista tuloksista lienee Saksassa saavutettu 40 % vähennys sinkkimetallia kierrättävien uunien hiilidioksidipäästöissä. Esimerkkinä suomalaisesta onnistuneesta ratkaisusta on polttolaitosten suunnitteluun tarkoitettu asiantuntijajärjestelmä, jossa prosessi- ja laskentaosaamisen yhdistäminen on luonut kilpailukykyisen vientituotteen. Suunnitellessa seka- ja jätepolttolaitoksia voidaan uuden järjestelmän avulla tehdä parempia materiaalivalintoja ja saavuttaa laitoskoosta riippuen jopa useiden miljoonien eurojen kilpailuetu. Kyse on merkittävästä summasta, sillä ko. laitosinvestoinnit ovat tyypillisesti 50—100 miljoonan euron tasolla.

Samalla asiantuntijajärjestelmällä suomalainen yritys voi tukea kansainvälisiä asiakkaitaan uusien polttoaineseosten käyttöönotossa ja myös huolehtia laitosten puhtaasta käytöstä minimoimalla päästövaikutukset.  Tällaiset ratkaisut tuottavat siten paitsi onnistunutta prosessi- ja laitevientiä myös uudentyyppistä teknillisiin asiantuntijapalveluihin keskittyvää kansainvälistä liiketoimintaa. Tuotantoprosessien etenevä digitalisointi hyödyntää samoin mieluusti taulukkosovellusten antamia mahdollisuuksia.

Edellä kuvatut esimerkit ovat parasta saatavilla olevaa teknologiaa ja siten EU:n  BAT-luokituksen mukaisia (Best Available Technology). Niiden avulla saavutetut kaksinumeroiset prosenttiluvut yksikkökulutusten vähentämisessä ovat myös kansainvälisessä vertailussa eturivissä. Nämä menestyksekkäät sovellukset, oman alansa ’killer appsit’ kohdistuvat yleensä tuotantoketjun suurelle yleisölle näkymättömiin osiin, mutta synnyttävät teollisille toimijoille merkittäviä tuottavuusloikkia. Useimmiten ne jäävät myös liikesalaisuuden verhoamiksi ilman, että ne näkyvät edes ammatillisissa tai tieteellisissä julkaisuissa.

Uusien digitaalisten sovellusten kehittäminen vaatii syntyäkseen paitsi luottamusta teollisuuden toimijoiden ja tutkijoiden välillä, myös tyypillisesti muutaman vuoden tutkimusjakson, johon liittyy sekä koetoimintaa että teoriakehitystä.  Lyhytaikainen hankerahoitus on yleensä järjestynyt kotimaisen innovaatiotukijärjestelmän puitteissa. Haastavampaa on toteuttaa pitkäjänteisempää  tutkimusta, joka tähtää  esimerkiksi kokonaan uusiin kestävän  kiertotalouden vaatimiin tekniikoihin.  Onnistuessaan se kuitenkin tuottaa käytännön ratkaisuja, joissa suomalaista vahvaa prosessiosaamista ja tietotekniikkaa yhdistämällä saadaan sekä uusia vientituotteita että entistä puhtaampaa ja vähäpäästöistä teknologiaa.

Uuden ajan Exceliä ei ehkä juuri Suomessa tarvitse hakea kovin kaukaa.

Pertti Koukkari  

Tutkimusprofessori prosessikemian tutkimusalueella

Turvallisuus vai käyttömukavuus – valitse yksi?

Katri Grenman 023

Suurin osa meistä törmää päivittäin lukuisiin erilaisiin tunnistautumismenetelmiin: tietokoneiden ja palveluiden salasanoihin, korttien tunnuslukuihin, nettipankkimaksujen varmennuksiin – jopa ovien lukot aukeavat vain oikeanlaisella avaimella.  Usein virtuaalisten tai fyysisten lukkojen avaaminen on niin rutiinia, ettei asiaa juurikaan joudu ajattelemaan.

Erikoistutkija Aino Mensonen kirjoitti aiemmin VTT:n blogissa käyttäjien asenteista pilvipalveluita kohtaan. Samassa tutkimusprojektissa paneuduttiin tarkemmin myös siihen, millaisia keinoja käyttäjät suosivat, kun he joutuvat tunnistautumaan tai kirjautumaan erilaisiin palveluihin.

Tutkimme VTT:n Owela-palvelussa suomalaisia ja italialaisia käyttäjiä ja heidän suhtautumistaan kymmeneen erilaiseen lähinnä verkko- ja mobiilipalveluissa käytettävään tunnistautumistapaan. Mukana oli niin perinteisiä menetelmiä (salasana, PIN-koodi, mobiilivarmenne, pankkitunnukset, älykortinlukija, sosiaalinen media), biometrisiä tunnisteita (kasvontunnistus, sormenjäljet ja ihonalainen RFID-siru) sekä uudenlainen kuvaan perustuva menetelmä, jossa käyttäjä koskettaa ruudulla olevasta kuvasta tiettyjä pisteitä määrätyssä järjestyksessä.

Käyttäjiltä kysyttiin heidän käsitystään menetelmien turvallisuudesta, käyttömukavuudesta ja ensivaikutelmaa vähemmän tunnetuista menetelmistä. Tarkoituksena oli selvittää, millaiset asiat ovat tärkeitä käyttäjille ja painottavatko he enemmän turvallisuutta vai käyttömukavuutta. Halusimme myös kuulla, millaisia asioita käyttäjät haluavat tietää tunnistautumismenetelmistä.

Valtaosa foliopipojen ja täysin avoimien ovien välimaastossa

Suurin osa meistä tavallisista digitaalisten palveluiden käyttäjistä sijoittuu turvallisuusajattelussaan jonnekin foliopipojen ja täysin avoimien ovien välimaastoon. Toiset painottavat enemmän turvallisuutta, toiset käyttömukavuutta ja kätevyyttä.  Joskus käy myös niin, että liiallinen tietoturva-asioiden rummuttaminen aiheuttaa eräänlaisen vastareaktion. Tuntuu epärealistiselta valita erillinen, vahva salasana jokaiseen palveluun, kun tunnuksia voi olla kymmeniä. Salasanojen hallintaohjelmat eivät vielä ole yleisessä käytössä, joten elämän realiteetit pakottavat kierrättämään salasanoja, tallentamaan niitä selaimen muistiin tai kirjoittamaan lapuille.

On myös muistettava, että läheskään kaikki online-palvelut eivät ole käyttäjän kannalta samanarvoisia, sillä ne eivät kaikki sisällä käyttäjän näkökulmasta mitään varjeltavaa. Jos satunnaiselle nettipalstalle on luotava tunnus voidakseen kysyä yhden kysymyksen, käyttäjä tuskin varjelee tuota tunnusta kuin valtionsalaisuuksia. Jotta käyttäjät saadaan sitoutumaan tietoturvaan ja oikeanlaiseen toimintaan, turvallisuustoimenpiteet on sopeutettava käytettävään palveluun.

Uutisissa olevat tarinat isoista tietomurroista herättävät usein käyttäjät miettimään tietoturvaa tarkemmin. Vaikkei omia tietoja olisikaan viety tai väärinkäytetty, toimii tapaus muistutuksena siitä, mitä huonolla tuurilla voisi tapahtua itsellekin.

Käyttäjiä varoitellaan usein epäilyttävien linkkien klikkaamisesta. Käyttäjäehdotkin pitäisi lukea tarkkaan, ennen kuin hyväksyy ne OK-nappia painamalla. Jos käyttäjää kuormitetaan erilaisten ehtojen hyväksymisillä ja varoitteluilla, saattaa se vaikuttaa siihen, miten hän jatkossa suhtautuu järjestelmän antamiin ilmoituksiin. Nykyisellään esimerkiksi EU-direktiivi vaatii käyttäjältä suostumuksen evästeiden tallentamiseen, mikä onkin lisännyt merkittävästi ruudulle tulevia viestiruutuja, joita täytyy klikkailla. Jokainen ylimääräinen viesti aiheuttaa sen, että käyttäjä kiinnittää todennäköisesti vähemmän huomiota myöhempiin ilmoituksiin ja jotain tärkeääkin voi jäädä huomiotta.

Erityisesti sosiaalisen median tunnusten käyttäminen muihin palveluihin kirjautumiseen jakoi tekemässämme tutkimuksessa porukkaa voimakkaasti. Osan mielestä esimerkiksi Google- tai Facebook-tunnuksilla kirjautuminen on mukavan helppoa ja koska näiden firmojen uskotaan pitävän tarkasti huolta tietoturva-asioista, myös käyttäjän oman salasanan uskottiin pysyvän hyvässä turvassa. Jotkut taas pelkäsivät sitä, miten yritykset itse käyttäjän tietoja yhdistelevät ja hyödyntävät – tietoja kun pääsevät hyödyntämään myös mainostajat. Muun muassa tästä syystä esiintyi merkittävää haluttomuutta käyttää sosiaalisen median tunnuksia esimerkiksi verkkokauppojen kirjautumisen yhteydessä.

Pankkitunnuksiin luotetaan eniten

Tottumuksella on suuri rooli siinä, millaisia tunnistautumismenetelmiä ihmiset haluavat käyttää. Suomessa luotetaan pankkeihin ja on totuttu käyttämään pankkitunnuksia vahvaan tunnistautumiseen, ja niinpä pankkitunnukset päätyivätkin vertailussa kärkisijalle. Sähköinen henkilökortti ei useistakaan syistä ole saanut merkittävää jalansijaa Suomessa, joten sen rooli vahvassa tunnistautumisessa on kuluttajien parissa melko pieni.

Myös salasanat sijoittuivat suosikkimenetelmien vertailussa korkealle, onhan niitä lähes mahdotonta välttää nykyelämässä. Käyttäjille ei ole oikein ollut tarjolla selkeää, luotettavaa ja kätevää vaihtoehtoa salasanoille. Paljon riippuu myös palveluntarjoajasta, joka voi päättää itse palvelussaan käytettävän tunnistautumismenetelmän. Yksittäisellä käyttäjällä ei yleensä ole valtaa siihen, mitkä ovat salasanan vähimmäisvaatimukset – tai halutaanko tunnistautumiseen edes käyttää perinteistä salasanaa.

Kuviin perustuva tunnistautuminen sai varovaisen vastaanoton. Toisaalta menetelmää pidettiin uudenlaisena ja kiinnostavana, mutta toisaalta pelättiin käyttäjien valitsevan huonolaatuisia kuvia, joissa on liian vähän kiinnostavia pisteitä. Jatkotutkimuksessa olisi mielenkiintoista selvittää muun muassa se, valitsevatko ihmiset helposti kuvista samat pisteet. Moni käyttäjä liputti useaa tunnistautumistapaa yhdistelevän kirjautumisen puolesta. Kuvasta löytyvien yksityiskohtien näpyttely tietyssä järjestyksessä voisi olla hyvä lisä yhtenä palasena useamman kirjautumismenetelmän ketjussa.

Sormenjälkitunnistus suosiossa

Myös sormenjälkitunnistus oli sekä suomalaisten että italialaisten käyttäjien suosiossa. Viehätystä selittänee sen kätevyys – on mahdotonta unohtaa omia kirjautumistietojaan kotiin tai toisen takin taskuun. Todellista käyttökokemusta sormenjälkitunnistautumisesta on toistaiseksi vielä harvalla, ja tiedot siitä perustuvat lähinnä Hollywood-elokuviin tai älypuhelinsovelluksiin, joista kumpikaan ei anna ehkä parasta mahdollista kuvaa sormenjälkitunnistautumisen eduista.

Menetelmällä on myös omat heikkoutensa. Koska sormenjälkiä ei voi vaihtaa, joitakin käyttäjiä huoletti se, mitä käy, jos sormenjälkitieto pääsee vuotamaan vääriin käsiin. Jotkut pelkäsivät myös rikollisten alkavan leikellä sormia, mutta se on kuitenkin melko epätodennäköinen skenaario. Käytössä on useita tunnistusmenetelmiä, jotka varmistavat, että sormi on elävä. Voit myös olla varma, että jos joku leikkaa sormesi tai pakottaa sinua käyttämään sitä tunnistautumiseen, tiedät asiasta. Salasanat tai luottokorttitiedot saattavat joskus päätyä vääriin käsiin käyttäjän tietämättä tai huomaamatta. Joskus saattaa kestää kauankin, ennen kuin väärinkäytökset havaitaan.

Ihon alle injektoitavaa RFID-sirua pidettiin epäilyttävänä, ja etenkin sen mahdolliset terveysvaikutukset huolettivat. Myöskään kasvontunnistukseen ei oikein luotettu, sillä käyttäjät pelkäsivät, että heidän kasvojaan tai kuviaan voidaan käyttää hyväksi heidän huomaamattaan.

Tärkeintä käyttäjän kannalta tuntuu olevan se, että hän tuntee hallitsevansa itse omia tietojaan ja sitä, kuka muu niihin pääsee käsiksi. Kysymys on yleensä aina luottamuksesta, jonka rakentaminen on hidasta ja menettäminen nopeaa ja usein lopullista.

Tutkimus oli osa EIT Digitalin Trusted Cloud -ohjelmaa.

 

Katri Grenman

Tutkija

 

Lisätietoja:

European Trusted Cloud

EIT Digital provides European trusted cloud solutions and services to gain greater control over sensitive and personal data. This initiative is a European solution to store digital data and contents, so that consumers and businesses in Europe do not have to worry on where and by whom their valuable digital age assets are handled. Customers can define who will see data and how it is managed. Their data is secured by leading European experts in industry. By participating in the Trusted Cloud ecosystem organisations find new business opportunities in secure and private services.

VTT:n Blogi

Oi nuoriso, jäikö jälkiä pilvipalveluun

Kolme suosituinta tunnistautumismenetelmää Suomessa ja Italiassa:

Suomi

  1. Pankkitunnistautuminen
  2. Salasana
  3. Sormenjälkitunnistus

Italia

  1. Sormenjälkitunnistus
  2. Salasana
  3. Pankkitunnistautuminen

First steps taken towards a low-carbon society, but marathon still lies ahead

Tiina_Koljonen_72dpi

World statesmen decided to give a Christmas present to future generations, agreeing to mitigate global warming by one and a half degrees Celsius this century. To achieve this goal, we will need to make the transition to a low-carbon society before 2050.

Prime Minister Sipilä’s Government has begun preparing Finland’s energy and climate strategy, which should provide milestones for Finland’s progress towards becoming a low-carbon society. The strategy looks ahead to 2030, in line with the next goal of the European Union’s framework for climate and energy policies.

Finland has already achieved a broad consensus on combating climate change – and has developed the required willpower. On the other hand, since there are many paths towards a low-carbon Finland, the challenge lies in finding a range of measures to which we are all ready to commit.

Roadmap to a low carbon society

In the period 2012–2014, VTT was coordinating a multidisciplinary project funded by Tekes, the Low Carbon Finland 2050 platform. The main objective of the project has been to sketch out alternative low-carbon paths and scenarios for Finland, to be analysed by a diverse group of experts. A range of computational modelling tools was used to assess the impact on Finland’s energy and national economy, and on the sustainable use of natural resources.

The work supported the Parliamentary Committee on Energy and Climate Issues in its preparation of a low-carbon roadmap for Finland. The goal of the platform was to initiate a broad-ranging and open debate involving the various actors, scientists and political decision-makers involved. This was largely achieved, but the greatest challenge is a communicative issue: how should the results be communicated and how should the transparency of the computational modelling methods, databases and source data used be increased?

Current position needs to be established before a direction is set

Contrary to the way it is often described, Finland’s energy system is highly advanced in many respects. After Sweden and Latvia, Finland has the EU’s third highest share of renewables from final energy consumption. Consumer electricity prices are among the lowest in the EU; at around half of German and Danish prices, for example. Efficiency of energy production in Finland is world class, thanks to combined heat and power production.

There is room for improvement, of course, since Finland imports more than 60% of its energy, but in this respect too, Finland outperforms the EU average.

Data quality is critical to determining our starting point.  Experts, decision-makers and the media need to know when they can trust the data they are given. We will easily stray off our new course if errors pile up.

How to plot the best route taking us through several decades?

The energy markets are in transition and the choices made over the next few years will determine our future direction for years to come. A series of measures has been set out in the Government Programme, such as phasing out the use of coal in energy production, halving oil imports for domestic use, and increasing the share of renewable energy to more than half from energy consumption by 2030. These measures are being taken in order to reduce Finland’s greenhouse gas emissions and improve its energy self-sufficiency, while also expediting the development of the Finnish cleantech sector.

No part of our society is unaffected by energy use; new technology will play a key role in energy development. We need to bring our greenhouse gas emissions close to zero in energy production and radically scale them down in industry, households, the service sector, agriculture and transport by 2050. We need to find the right measures and instruments for achieving this objective on a managed and sustainable basis. This will require a comprehensive and systematic analysis of the effects of measures, collaboration across disciplines and sector-boundaries and, ultimately, efforts and sustainable choices from every one of us, Finland’s consumers.

A long journey lies ahead and the road may well be bumpy, but our goal is within reach.

Tiina Koljonen

Research Team Leader

Ensiaskeleet kohti vähähiilistä yhteiskuntaa otettu – maraton vielä edessä

Tiina_Koljonen_72dpi

Maailman valtiomiehet päättivät antaa joululahjan tulevaisuuden sukupolville ja sopivat, että maapallon ilmaston lämpeneminen tulee hillitä puoleentoista asteeseen tällä vuosisadalla. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan jo ennen vuotta 2050.

Pääministeri Sipilän hallitus on käynnistänyt Suomen energia- ja ilmastostrategian valmistelun, jonka pitäisi osaltaan paaluttaa Suomen tietä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Strategiassa katseet ulottuvat vuoteen 2030, joka on myös Euroopan Unionin ilmasto- ja energiapoliittisen kehyksen seuraava maali.

Suomessa on jo laaja konsensus ja tahtotila torjua ilmastonmuutos. Polkuja vähähiilisyyteen on kuitenkin useita, joten haasteena on löytää sellainen keinovalikoima, johon oltaisiin yhteisesti valmiita sitoutumaan.

Tiekartta vähähiiliseen yhteiskuntaan

VTT koordinoi vuosina 2012 – 2014 monitieteellistä Tekes-rahoitteista hanketta Low Carbon Finland 2050 -platform. Hankkeen päätavoitteena oli muodostaa Suomelle vaihtoehtoisia vähähiilipolkuja ja –skenaarioita ja analysoida niitä laajan asiantuntijajoukon voimin. Analyysien tukena käytettiin useita laskennallisia mallinnustyökaluja arvioimaan vaikutuksia Suomen energia- ja kansantalouteen sekä kestävään luonnonvarojen käyttöön.

Työ tuki parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean vähähiilitiekarttatyötä Suomelle. Platformin tavoitteena oli laaja ja avoin keskustelu eri toimijoiden, tutkijoiden ja poliittisten päättäjien kanssa. Pitkälti tässä onnistuttiin, mutta suurin haaste on kuitenkin viestinnällinen: Kuinka tuloksista pitäisi tiedottaa ja miten laskennallisten mallinnusmenetelmien, tietokantojen ja lähtötietojen läpinäkyvyyttä pitäisi lisätä?

Ennen suunnistusta määrittele nykyinen sijainti

Toisin kuin usein annetaan ymmärtää, Suomen energiajärjestelmä on monessa mielessä hyvin edistyksellinen. Uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta on Ruotsin ja Latvian jälkeen kolmanneksi korkein EU:ssa. Sähkön hinnat kuluttajille ovat EU:n alhaisimpia; noin puolet esimerkiksi Saksan ja Tanskan hinnoista. Yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon ansiosta energiantuotannon tehokkuus on maailman huippuluokkaa.

Parannettavaa toki on sillä Suomen energialähteistä yli 60 % tulee ulkomailta, mutta tässäkin suhteessa Suomen tilanne on parempi kuin EU:ssa keskimäärin.

Nykyisen sijainnin määrittelyssä kaiken lähtökohtana on tiedon laatu.  Asiantuntijoiden, päätöksentekijöiden ja mediankin pitää tietää, milloin tietoihin voi luottaa. Uudelta reitiltä harhautuu helposti virheiden kasautuessa.

Kuinka selvittää paras reitti vuosikymmenten päähän?

Energiamarkkinat ovat paraillaan murroksessa, ja lähivuosina tehtävät valinnat määrittävät pitkälle tulevaisuuden suuntaa. Hallitusohjelmaan on kirjattu joukko toimenpiteitä, kuten kivihiilen käytöstä luopuminen energiantuotannossa, tuontiöljyn puolittaminen kotimaan tarpeisiin ja uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen yli puoleen vuoteen 2030 mennessä. Toimenpiteiden taustalla on pyrkimys vähentää Suomen kasvihuonekaasupäästöjä ja parantaa energiaomavaraisuutta, mutta toisaalta myös kiihdyttää suomalaisen cleantech-toimialan kehitystä.

Energia on läsnä kaikkialla yhteiskunnassamme, ja uusi teknologia tulee olemaan avainasemassa energiakehityksessä. Päästöt pitää saada lähelle nollaa energiantuotannossa ja radikaalisti alas myös teollisuudessa, kotitalouksissa, palvelusektorilla, maataloudessa ja liikenteessä vuoteen 2050 mennessä. On löydettävä oikeat toimenpiteet ja mittarit, joilla tavoitteeseen päästään hallitusti ja kestävällä pohjalla. Tähän tarvitaan laaja-alaista ja systemaattista tarkastelua toimenpiteiden vaikutuksista, eri tieteen- ja toimialojen ylittävää yhteistyötä sekä lopulta meidän kaikkien kuluttajien omaa panostusta sekä kestäviä valintoja.

Matka on vielä pitkä eikä varmasti vailla mutkia, mutta maali on kuitenkin tavoitettavissa.

Tiina Koljonen

Tutkimustiimin päällikkö