Hey, young people! Did you leave traces in a cloud service?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

We studied consumers’ attitudes towards cloud services: for example, how people in different countries use Facebook and Twitter, and what they think about the safety of these services. Market research company Taloustutkimus collected data from six countries for us, providing us with a nice set of data for comparison. All research participants were over 18 years of age, and came from Finland, Italy, the UK, France, Japan and the USA. The youngest age group in the study was those aged 18 to 24.

As soon as we started to analyse the data, we were stunned: are young Finnish people really this naive? At first, we thought that young Finns (aged 18 to 24) are ignorant of the traces and personal data they leave in various services, available for anybody to take advantage of. How gullible!

At this stage, I started to discuss the use of cloud services with my own teenage children rather sternly. However, they did not seem too worried about it and advised me to take a chill pill. However, this was just the initial stage of data analysis. After a more in-depth analysis, it became evident that the initial interpretation was not rock solid.

If anything, young Finns seem to have a pioneering attitude. They know what cloud services are and consider themselves old hands at using them. Almost 60 per cent of young people in Finland describe themselves as experienced, compared to the 10 per cent of their Japanese counterparts. It seems that young Finns have a healthy level of self-belief in this respect.

Based on our study, it seems that they are well aware of how many traces of their activity remain in the cloud services they use. They simply are not too bothered about it.

Carefree services for users, please!

Do they think that no one is interested in their data that much anyway, and with so much data out there, who cares? Hard to say. But what I can say is that everyone should be able to share this carefree attitude. An average Joe should not lose any sleep over their privacy settings. Services should be designed so that users do not have to worry about using them – yet another argument in favour of secure European cloud services.

Yökylä 83

This merry group of 16-to-18-year-olds from the Helsinki Metropolitan Area is not too worried about the traces they leave in cloud services. The most popular services among those young Finns (aged between 18 and 24) who use cloud services are YouTube (100%), Facebook (93%), WhatsApp (80%) and Spotify (73%).

I’ll wrap things up with a funny example about carefree attitudes. If you think about it, we all act the same way young Finns do. This is a completely fictional story, but so true. A colleague of mine called Katri came up with it during a lunch break at the Trusted data management seminar.

Imagine having lunch in a restaurant that has an open plan kitchen. You can watch the kitchen staff cooking while you eat. All of a sudden, you see the chef sneezing and wiping his nose with his hand. Not missing a beat, he then continues to prepare the food. After witnessing this, you may lose your appetite and seriously consider whether you want to eat in this particular establishment at all. Had you not seen the incident, you would dig into your meal quite happily. As long as there is no reason to suspect that something is amiss, it is often easier to think that everything is fine and maintain a trusting and carefree attitude.

That’s it for today. I will share more specifics about other countries later. Let me know what you think!

Aino Mensonen, Senior Scientist

About the study: Cloud use soars – but security concerns still flying high

Oi nuoriso! Jäikö jälkiä pilvipalveluun?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tutkimme kuluttajien asenteita pilvipalveluita kohtaan: sitä, miten ihmiset eri maissa käyttävät esimerkiksi Facebookia ja Twitteriä, ja mitä mieltä he ovat näiden palveluiden turvallisuudesta. Taloustutkimus keräsi meille dataa kuudesta maasta – saimme siis vertailtavaksi mukavan setin eri maiden asenteita. Tutkimuksemme kohdistui yli 18-vuotiaisiin, ja mukana olivat Euroopasta Suomen lisäksi Italia, Iso-Britannia ja Ranska sekä Euroopan ulkopuolelta Japani ja USA. Vertailuryhmistä nuorimpia olivat 18−24-vuotiaat.

Analyysivaiheessa suut loksahtivat: Miten höperöitä suomalaisnuoret ovatkaan! Aluksi ajattelimme, että suomalaisnuoret (siis 18−24-vuotiaat) eivät ymmärrä, miten paljon jättävät jälkiä ja omaa henkilökohtaista dataansa eri palveluihin vaikka kenen hyödynnettäväksi. Miten sinisilmäistä porukkaa!

Tässä vaiheessa aloin jo kotonakin kovistella teini-ikäisiä pilvipalveluiden käytöstä. Kotiteinien asenne oli kuitenkin todella rento, ja sain ”äiti relaa nyt jo” -tyylisiä kommentteja. Onneksi analysointi oli vasta lähtökuopissa. Tarkempi analyysi paljasti särön ensivaikutelmassa.

Suomalaisnuoret näyttävätkin olevan edelläkävijöitä. He tietävät, mitä pilvipalvelut ovat ja pitävät itseään kokeneina pilvipalveluiden käyttäjinä. Suomalaisista nuorista lähes 60 % kokee olevansa kokeneita, kun sama luku japanilaisten nuorten keskuudessa on vain 10 %. Tässä asiassa suomalaisilla tuntuu olevan itsetunto kohdallaan.

Tutkimuksemme valossa näyttää siltä, että suomalaisnuoret ymmärtävät varsin hyvin, miten paljon heistä jää jälkiä pilviin. He vaan eivät tästä niin välitä.

Palvelut käyttäjilleen huolettomiksi!

Ajattelevatko he, ettei kukaan ole heistä niin kiinnostunut ja että dataa on niin paljon, ”et mitä välii”? Tiedä tuota. Mutta sen tiedän, että kaikkien pitäisi saada käyttäytyä juuri meidän nuortemme tavoin. Tavallisen tallaajan ei pidä menettää yöuniaan yksityisyysasetusten vuoksi. Palveluiden täytyy olla sellaisia, että jokainen voi niitä huolettomasti käyttää – tulipahan taas perusteltua, miksi turvalliset eurooppalaiset pilvipalvelut ovat tarpeen.

Yökylä 83Tämä joukko 16-18-vuotiaita pääkaupunkilaisia ei murehdi liikaa pilvipalveluun jättämistään jäljistä. Pilvipalveluita käyttävien suomalaisnuorten (18−24-vuotiaat) keskuudessa suosituimmat palvelut ovat YouTube (100 %), Facebook (93 %), WhatsApp (80 %) ja Spotify (73 %).

Lopuksi hauska esimerkki huolettomuudesta ja siitä, miten me itse asiassa kaikki käyttäydymme kuin suomalaiset nuoret. Tarina on täysin kuvitteellinen, mutta niin kuvaava. Kollegani Katri ideoi tämän Trusted data management -seminaarin lounaalla:

Kuvittele itsesi lounaalle ravintolaan, jossa on avoin keittiö. Syödessäsi voit katsella, kuinka keittiön henkilökunta valmistaa ruokia. Jos katsellessasi keittiön suuntaan yhtäkkiä näet, kuinka kokki aivastelee ja pyyhkii nuhaista nenää kädellään ja jatkaa sitten muina miehinä ruuan valmistusta, ei välttämättä enää teekään mieli syödä ravintolan ruokia. Jos et olisi nähnyt tilannetta, söisit samaa ateriaa todennäköisesti hyvällä ruokahalulla. Niin pitkään, kuin ei ole mitään syytä olettaa asioiden olevan huonolla tolalla, on usein helpompaa ajatella kaiken olevan niin kuin pitääkin ja asennoitua kaikkeen luottavaisella ja huolettomalla mielellä.

Näin tänään. Kerron toisella kertaa muiden maiden erityispiirteistä. Jaathan mielipiteesi!

Aino Mensonen, erikoistutkija

Lisää aiheesta verkossa: Cloud use soars – but security concerns still flying high

 

Special conditions have laid the foundation for road weather know-how in Finland

Heikki MantsinenAki_Aapaoja

Pekka LeviäkangasRanko

Roads in Finland must be kept in a safe condition to allow smooth traffic flows under all conditions, including challenging winter conditions and sudden changes in the weather. Finland’s northern location with its challenging conditions has provided a needs-based foundation for robust know-how regarding road weather and winter maintenance.

Finland has a lot of high-level competence related to these fields. While internationally recognized, this versatile know-how has been dispersed between many companies, authorities, communities, experts and research institutions. This has hindered the development of comprehensive systems and services. Bringing together the strengths of these parties to build a competitive and comprehensive service package that includes all support functions would help promote the development of more comprehensive systems and services for winter maintenance, as well as the creation of useful and commercially viable entities.

Notable benefits to society

Several studies have illustrated that road weather and road condition services can provide notable cost savings and other benefits to society and various stakeholders, including road users. Investments in winter maintenance and road weather systems will pay for themselves many times over, once the systems are in place and the services distributed effectively. Advanced services make it possible to both cut the number of accidents and optimise winter maintenance. VTT has estimated that Finland achieved savings of some EUR 30 million in 2007 [1].

The number and severity of road accidents can be reduced by making road users better aware of current road conditions and by improving the efficiency of winter maintenance. Winter maintenance costs can be reduced without compromising the quality by timely maintenance and optimised levels of de-icing (mainly road salt). The latter not only saves money but is also better for the environment.

Preventive and timely action is the key for effective winter maintenance. This requires reliable, high-quality data on current conditions, maintenance activities, traffic conditions and future weather conditions. Mobile measurements and other new observation methods alongside new technologies allow the collection of more detailed and comprehensive raw data. However, timely road maintenance requires more than high-quality measurement and observation data. The data must first be refined with forecasting methods to suggest necessary actions, and these actions need to be carried out where and when required.

Consortium to develop and promote road weather know-how

VTT has participated in the FIRWE project (2012–2014) funded by the Finnish Funding Agency for Innovation (Tekes), where a consortium of companies developed their winter maintenance projects together. Participants included Arctic Machine, Foreca, Teconer and Vaisala. VTT and the University of Oulu acted as the research partners in the project. Other partners included the Finnish Transport Agency, Centres for Economic Development, Transport and the Environment (ELY Centres), the cities of Helsinki and Tampere, Ministry of Transport and Communications, the Finnish Transport Safety Agency Trafi, road maintenance companies as well as SMEs specialising in IT and communications.

The aim of the project was to develop a product and service package by combining the participants’ expertise and utilising it on a flexible and standardised platform, and to make it export-ready. To ensure customer and user-centred design, service package testing and development was part of normal company operations. Development needs and the benefits of the service package and its modules were verified with research. In the target situation, different customer groups can procure the product, or service package, from one place without making costly investments or developing their own standalone systems.

The project provided promising results. The system was tested in practice in the winter of 2013–2014 in Southern Karelia on roads maintained by NCC Roads. From the point of view of the road maintenance contractor, the new services and products worked well, in particular automatic data collection. Practical tests continued in the winter of 2014–2015 in Vantaa on roads where Destia is the principal maintenance contractor.

The companies that participated in FIRWE were satisfied with the new method of cooperation. The work will continue in some form. This operating model could be easily replicated in different environments and sectors. All it requires is that companies working but not competing in the same industry would be willing and able to invest in product development. When the companies develop their products together, they not only act as sparring partners but also gain new viewpoints about the operating environment of their respective products. Cooperation in the consortium does not require major commitment, but does not exclude the possibility of cooperation, for example, to establish an export network.

 

Heikki Mantsinen, Research Scientist
Raine Hautala, Senior Scientist
Pekka Leviäkangas, Principal Scientist
Aki Aapaoja, Research Scientist

 

Sources:

  1. Hautala, R. & Leviäkangas, P. (2007) Ilmatieteen laitoksen palveluiden vaikuttavuus: hyötyjen arviointi ja arvottaminen eri hyödyntäjätoimialoilla [Effectiveness of Finnish Meteorological Institute (FMI) services]. VTT Publications 665, Espoo, VTT. http://www.vtt.fi/inf/pdf/publications/2007/P665.pdf.

  2. Nokkala, M., Leviäkangas, P. & Oiva, K. (eds.), Hietajärvi, A-M., Schweighofer, J., Siedl, N., Vajda, A., Athanasatos, S., Michaelides, S., Papadakis, M., Kreuz, M., Mühlhausen, T., Ludvigsen, J. & Klæboe, R. (2012) The costs of extreme weather for the European transport system. EWENT project deliverable D4. http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T36.pdf.

Erityisolosuhteet luoneet pohjan suomalaiselle tiesääosaamiselle

Heikki Mantsinen Aki_Aapaoja

Pekka Leviäkangas  Ranko

Suomen tiet on pidettävä turvallisessa kunnossa ja liikenteen sujuvuudesta huolehdittava kaikissa olosuhteissa, vaikeat talvikelit ja nopeastikin vaihtelevat sääolosuhteet mukaan lukien. Pohjoinen sijaintimme haastavine olosuhteineen ovat luoneet tarpeeseen perustuvan pohjan suomalaiselle tiesää- ja talvihoidon osaamiselle.

Suomessa on paljon talvihoitoon ja tiesääpalveluihin kytkeytyvää korkeatasoista osaamista. Tämä kansainvälisestikin tunnettu monipuolinen osaaminen on jakautunut kuitenkin moniin yrityksiin, viranomaistahoihin, yhteisöihin, henkilöihin ja tutkimuslaitoksiin. Pirstaloitunut osaaminen hidastaa osaltaan yhtenäistä järjestelmä- ja palvelukehitystä. Eri toimijoiden vahvuuksien yhteensovittaminen ja muokkaaminen kilpailukykyiseksi, koko palvelun ja tukitoiminnot kattavaksi paketiksi, edistäisi osaltaan talvihoidon yhtenäistä järjestelmä- ja palvelukehitystä sekä hyödyllisten ja kaupallisesti mielekkäiden kokonaisuuksien luomista.

Merkittäviä hyötyjä yhteiskunnalle

Useat tutkimukset ovat osoittaneet tiesää- ja kelipalveluiden tuottavan merkittäviä kustannussäästöjä ja muita hyötyjä yhteiskunnalle sekä sen eri toimijoille loppukäyttäjät mukaan lukien. Talvihoitoon ja tiesääjärjestelmiin tehdyt investoinnit maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin, kun järjestelmiä hyödynnetään ja palveluita jaetaan tehokkaasti. Kehittyneillä palveluilla pystytään vähentämään onnettomuuksia ja optimoimaan talvihoitoa. VTT:n laatiman arvion mukaan Suomen tieliikenteessä saavutettiin noin 30 miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt vuonna 2007 [1].

Onnettomuuksien määrään ja vakavuuteen voidaan vaikuttaa parantamalla liikkujien tietoisuutta keliolosuhteista ja tehostamalla talvihoitoa. Talvihoidon kustannuksia voidaan vähentää hoitotoimenpiteiden oikea-aikaisuudella ja optimoimalla liukkaudentorjunta-aineen määrää (pääsääntöisesti suola) hoidon laadusta tinkimättä. Viimeksi mainittu säästää paitsi kustannuksia myös ympäristöä.

Tehokkaan talvihoidon avain on kyky ennakoivaan ja oikea-aikaiseen toimintaan. Tämä edellyttää hyvälaatuista ja luotettavaa tietoa vallitsevasta kelistä, kunnossapidosta, liikennetilanteesta ja tulevista sääolosuhteista. Mobiilimittaukset ja muut uudet havaintomenetelmät yhdessä kehittyneen teknologian kanssa mahdollistavat entistä tarkemman ja kattavamman raakadatan keräämisen. Hyvälaatuinenkaan mittaus- ja havaintotieto ei vielä riitä takaamaan oikein ajoitettuja hoitotoimenpiteitä, vaan tieto pitää jalostaa ennusteiden avulla oikeansisältöiseksi toimenpide-ehdotuksiksi ja toimenpiteet tulee toteuttaa oikea-aikaisesti.

Tiesääosaamista viedään ja kehitetään yhteisvoimin

VTT on osallistunut Tekes-rahoitteiseen FIRWE-hankkeeseen (2012-2014), jossa yritykset kehittivät yhdessä omia talvihoidon tuotteitaan. Hankkeeseen osallistuivat Arctic Machine, Foreca, Teconer ja Vaisala. VTT:n lisäksi hankkeen tutkimuksellisesta osuudesta vastasi Oulun yliopisto. Yhteistyöverkostoon kuuluivat myös Liikennevirasto, ELY-keskukset, Helsingin ja Tampereen kaupungit, Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, kunnossapidosta vastaavia toimijoita sekä tieto- ja viestintäalan pk-yrityksiä.

Hankkeen tavoitteena oli luoda vientikelpoinen tuote- ja palvelukokonaisuus yhdistämällä toimijoiden osaamista yhteiseen joustavaan ja standardoituun alustaan. Asiakas- ja käyttäjäkeskeisyyden varmistamiseksi palvelukokonaisuutta testattiin ja kehitettiin osana operatiivista toimintaa. Kehittämistarpeet sekä palvelukokonaisuuden ja sen osien hyödyt todennettiin tutkimuksen avulla. Tavoitetilanteessa eri asiakasryhmät saavat tuotteistetun palvelukokonaisuuden yhden luukun kautta ilman kalliita investointeja ja erillisjärjestelmien kehittämistä.

Hankkeessa saadut kokemukset olivat rohkaisevia, vaikka yhden luukun kokonaisuus ei täysin hankkeen puitteissa valmistunutkaan. Käytännön kokeiluja tehtiin talvella 2013-2014 Etelä-Karjalassa NCC Roadsin urakka-alueella. Urakoijan näkökulmasta uudet palvelut ja tuotteet toimivat, erityisesti automatisoitu tiedonkeruu. Käytännön kokeiluja jatkettiin talvella 2014-2015 Vantaan urakka-alueella, jossa pääurakoijana on Destia.

Firwe-hankkeen yritykset ovat olleet tyytyväisiä uudenlaiseen yhdessä tekemisen tapaan. Työ tulee jatkumaan jossain muodossa. Tämä toimintamalli voisi olla monistettavissa hyvin monenlaisiin ympäristöihin ja toimialoille. Tarvitaan vain samalla alalla toimivia, keskenään kilpailemattomia yrityksiä, joilla on kykyä ja halua panostaa tuotekehitykseen. Yhdessä kehittämällä jokainen saa sparrausta ja uusia näkökulmia oman tuotteensa toimintaympäristöön. Yhteistyö ei vaadi syvällistä sitoutumista, muttei sulje pois yhteistyötä vaikkapa vientiverkoston rakentamisessa.

Heikki Mantsinen, tutkija
Raine Hautala, erikoistutkija
Pekka Leviäkangas, johtava tutkija
Aki Aapaoja, tutkija

 

Lähteet:

Hautala, R. & Leviäkangas, P. (2007) Ilmatieteen laitoksen palveluiden vaikuttavuus: hyötyjen arviointi ja arvottaminen eri hyödyntäjätoimialoilla. VTT Publications 665, Espoo, VTT. http://www.vtt.fi/inf/pdf/publications/2007/P665.pdf.

Nokkala, M., Leviäkangas, P. & Oiva, K. (eds.), Hietajärvi, A-M., Schweighofer, J., Siedl, N., Vajda, A., Athanasatos, S., Michaelides, S., Papadakis, M., Kreuz, M., Mühlhausen, T., Ludvigsen, J. & Klæboe, R. (2012) The costs of extreme weather for the European transport system. EWENT project deliverable D4. http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T36.pdf.

Do we still need the manufacturing industry?

SONY DSC

A decade ago China became the country on everyone’s lips. It was to become the cradle of the world’s manufacturing industry. Other countries need not apply. “Would this role be enough to even satisfy China?” “What if China takes it all?” At the same time, Finland was going through a mobile technology and software development boom. Traditional manufacturing became known as a smokestack industry. This term changed people’s image of the manufacturing industry. A representative from a major organisation and a member of a Finnish innovation system caught me off guard with the following question: ”Will there be a need for traditional industries in Finland in the future?” Having recovered from the initial shock, I began to understand what led the representative to ask this question. What I couldn’t understand, however, was the conclusion. With populations that represent 20% and 0.1% of the global population respectively, China and Finland battle in very different leagues. On the other hand, one good 0.1% can be the equivalent of several per cent.

Traditional industries play a major role in providing welfare services in Finland even today. The number of people employed either directly or indirectly in the industrial sector is around one million. What’s more, the industrial sector employs people from different educational backgrounds more equally than many other sectors. Despite the fact that collectively Finns are highly educated, not everyone can work in an engineering or specialist software position. We need jobs for everyone. The proportion of service and health care sectors has increased due to the changing population structure. We cannot rely on either of these sectors to support the national economy alone. We need them both. Just as we need many other sectors.

The Finnish innovation system has been praised around the world.  It has saved Finland from several recessions and hardships, and so has the perseverance and imagination of Finnish companies. However, the times are clearly changing now. One of the positive changes of the past few years is the increase in cooperation. Enterprises and research institutes have engaged in mutually beneficial partnerships.

Unfortunately, the needs of companies went largely ignored in the overhaul of the higher education system in favour of academic merits. Doctorate degrees are awarded on an industrial scale. When a friend of mine defended their doctoral thesis, it was one of three public defences on that day. I suspect the three lecture halls had never before seen that much defending in one day. On the flip side, we have come closer to the way research is conducted on an international level. A doctoral thesis is no longer a record of a researcher’s life work but clearly a “licence to research” for a young researcher. However, as highly-educated numbers increase, graduate unemployment is likely to increase too, rendering many graduates unable to find jobs matching their qualifications. This is a waste. Many small companies run without having a single formally educated engineer on their payroll, not to mention IT experts. There’s also room for improvement in the language skills. Starting an export business without the adequate language skills takes a lot of effort. I’m hoping that younger generations will take the language skills of companies to a whole new level when they enter the workforce.

When I was a student in the 1980s I asked my more experienced friends about the reputation of this restaurant by a bridge in Tampere. ”The typical client of that establishment is an educated person who formulates carefully considered thoughts into perfect sentences while sipping wine. Their discussion partner then replies with an equally well-constructed sentence, and in the end nobody knows what the topic of the discussion is.” Today, research projects sometimes dismiss the industrial sector and a as a consequence a mutual understanding is not reached. With the help of up-to-date applied research projects and partnerships, companies can gain a few years’ head start compared to their competitors. This may not sound like much, but in today’s world a few years is a massive advantage. Therefore I strongly encourage academics and enterprises to find a common language.

Research institutes and universities can help small and medium-sized industrial enterprises. More and more companies can go global and develop or implement new technologies. We need the export industry. I want to see the proportion of SMEs in the export sector to increase from 15% to 25%. This requires companies to increase the share of R&D to somewhere between 3% and 4% of their revenue. It is important to turn newest research results into start-ups, and it is equally important to make older research results available for current companies. Thanks to strides made in research, a research result from five years ago can today give a company a major competitive edge.

We have several wonderful companies who have the potential to succeed in the international markets. In the field, however, the approach to business operations is divided. Some companies rely on bigger companies too much which has led them to neglect their own expertise or products. If the bigger companies then move their operations elsewhere, the smaller companies quickly become economically unsustainable. The most substantial opportunities for SMEs are in the niche markets. They reward the companies for their know-how with a major market share as bigger companies turn their attention to other markets. Project-based one-off deliveries, superior working methods, specialised machinery and equipment as well as products and services combined into a smart product for the Internet of Things are just some of the examples of the keys to success.

VTT’s newest spearhead programme, For Industry, examines the pros of the manufacturing industry both academically and from the business world’s point of view. From the business world’s point of view this means that different research results are examined with the help of applied research methods, activation and innovation to evaluate their potential for increasing a company’s operations. Using the results of this research is promoted by using different operations models in small and medium-sized industries. Academic results enable us to maintain and develop our role in the global research market. Like before, we’ll get through this recession too with the help of research and innovations. And hard work. We don’t want to dismiss anyone. Let’s build a solid foundation for the future.

Risto Kuivanen

Business Development Manager

Tarvitaanko teollisuutta?

SONY DSC

Vuosikymmen sitten Kiinasta tuli päivän sana. Se tulisi olemaan koko maailman valmistuksen kehto. Muiden ei kannattaisi edes yrittää. Tyytyisivätkö kiinalaiset edes siihen rooliin? Jospa Kiina viekin koko potin? Suomessa oli menossa buumi mobiiliteknologioissa ja ohjelmistotuotannossa. Perinteinen tekeminen oli väheksyvästi savupiipputeollisuutta. Termi muokkasi mielikuvaa. Suomalaiseen innovaatiojärjestelmään kuuluvan, ison ja merkittävän organisaation edustaja yllätti minut kysymyksellä: ”Tarvitaanko Suomessa tulevaisuudessa teollisuutta?” Selvittyäni ensimmäisestä shokista tajusin kyllä kommenttiin johtaneen ajatusketjun. En silti ymmärtänyt johtopäätöstä. Kiinan edustama kaksikymmentä prosenttia maailman väestöstä on eri asia kuin Suomen promille siitä. Toisaalta hyvä promille vastaa montaa prosenttia.

Teollisuuden merkitys on Suomen hyvinvoinnille vieläkin suuri. Välittömästi ja välillisesti se työllistää noin miljoona ihmistä. Lisäksi työllisyys jakaantuu eri koulutustasoille tasaisemmin kuin monella muulla toiminnan alueella. Suomen korkeasta koulutustasosta huolimatta kaikille ei ole insinööri- tai softaeksperttityötä. Tarvitaan työtä kaikille. Palvelu- ja hoitotyön osuus on väestörakenteen muutoksen mukana kasvanut. Kansantaloudessa ei hyvinvointia voida laskea pelkästään kummankaan näistä aloista varaan. Molempia tarvitaan. Kuten tarvitaan monia muitakin aloja.

Suomalaista innovaatiojärjestelmää kehutaan maailmalla.  Se on pelastanut maamme monista lamakausista ja vaikeuksista. Yhtälailla kuin suomalaisten yritysten periksiantamattomuus ja idearikkaus. Nyt on kuitenkin ilmassa selviä muutoksia. Positiivisesta suunnasta muutos näkyy yhteistyön lisääntymisenä viime vuosina. Myös yritysten ja tutkimuksen välille on muodostunut selkeitä hyötyliittoja.

Yrityshyötyjen merkitys väheni kuitenkin korkeakoulu-uudistuksessa ja tärkeäksi tulivat nopeasti akateemiset meriitit. Tohtoreita valmistuu nykyään teollisesti. Tuttavani väitöstilaisuus ajoittui yliopistossa samaan aikaan kahden muun väitöksen kanssa. Kolmessa rinnakkaisessa salissa intettiin oikein urakalla. Olemme toki päässeet lähemmäksi kansainvälistä käytäntöä. Väitös ei ole enää elämäntyön kirjaamista, vaan selkeästi ”lupa tutkia” nuorelle tutkijalle. Korkeasti koulutettujen osuuden voimakkaasta kasvusta seuraa todennäköisesti lisääntyvä akateeminen työttömyys ja monille korkeasti koulutetuille koulutusta vastaamatonta työtä. Tämä on tuhlausta, koska monesta pienestä yrityksestä puuttuu vielä se ensimmäinen koulutettu insinöörikin, tietotekniikan tuesta puhumattakaan. Pulaa on myös kielitaidosta. Vientikaupan avaaminen ilman riittävää kielitaitoa on kovan työn takana. Kielitaito yrityksissä toivottavasti kohentuu nuorten sukupolvien tullessa työmarkkinoille.

Opiskeluaikoina 80-luvulla, kun paikallista ravintolatarjontaa katsastettiin haastattelemalla kokeneempia kavereita, kysyin Tampereella sillan kupeessa olevan ravintolan maineesta. ”Tyypillisesti siellä istuu sivistynyt henkilö, joka viinilasin ääressä muotoilee pohdituista ajatuksista täydellisiä lauseita keskustelukumppanilleen. Toinen vastaa yhtä hienolla lauseella, ja kumpikaan ei tiedä mistä toinen puhuu.” Tutkimus puhuu tänään osittain teollisuuden ohi, ja ymmärrys kumpaankin suuntaan jää saavuttamatta. Ajan tasalla olevalla soveltavalla tutkimuksella ja tutkimusyhteistyöllä yritys voi saada tuotteelleen parin vuoden etumatkan kilpailijoihin verrattuna. Tämä arvio voi tuntua pieneltä, mutta nykymaailmassa se on huikea etu. Kannattaisi etsiä yhteistä kieltä.

Tutkimuslaitokset ja yliopistot voivat auttaa valmistavaa pk-teollisuutta. Entistä useampi yritys voi kansainvälistyä, kehittää tai ottaa käyttöön uutta teknologiaa. Vientiä tarvitaan. Pk-teollisuuden osuus viennistä pitäisi saada nostettua viidestätoista kahteenkymmeneen viiteen prosenttiin. Se edellyttää tutkimuspanoksen kasvattamista kolmen ja neljän prosentin välille liikevaihdosta. On tärkeää saada luotua viimeisimmistä tutkimustuloksista uusia alkavia yrityksiä. Yhtä tärkeää on viedä olemassa olevien yritysten käyttöön aikaisempia tutkimustuloksia. Tutkimuksen etunojan takia jokin viisi vuotta sitten saatu tutkimustulos voi tänään olla merkittävä kilpailutekijä sen hyödyntäjälle.

Meillä on hienoja yrityksiä, joilla on potentiaalia nousta menestykseen maailmalla. Kenttä on kuitenkin jakautunut. Osa yrityksistä on keskittänyt toimintaansa liikaa isojen yritysten toimitusten varaan ja oma erikoistuminen tai omat tuotteet ovat kiireessä unohtuneet. Kun isot ovat siirtäneet toimintaansa muualle, taloudellinen pohja on romahtanut nopeasti. Pienet markkinaraot tarjoavat pk-sektorin yrityksille todellisia mahdollisuuksia. Osaaminen palkitaan isolla markkinaosuudella, kun isot yritykset eivät kyseisestä markkinasta kiinnostu. Projektitoimitukset kokonaisuuksina, huippuunsa viilattu työmenetelmä, erikoistunut konekanta, älykäs tuote ja tuotteen ja palvelun yhdistäminen teollisen internetin älytuotteeksi ovat esimerkkejä menestyksen mahdollisuuksista.

VTT:n uusi kärkiohjelma ”For Industry” katsoo teollisuuden hyötyjä sekä läheltä yritystä että akateemisesti. Lähellä yritystä tulkitaan tutkimuksen tuloksia liiketoiminnan lisäämiseksi soveltavan tutkimuksen, aktivoinnin ja innovaatioiden avulla. Tutkimuksen hyödyntämistä pk-teollisuudessa kiihdytetään uusilla toimintamalleilla. Akateemisilla tuloksilla varmistetaan, että osuutemme kansainvälisessä tutkimusmarkkinassa säilyy ja kehittyy. Tästäkin lamasta selvitään tutkimuksen ja innovaatioiden avulla. Kovalla työllä. Emme halua puhua kenenkään ohi. Tehdään työtä teollisuudelle.

Risto Kuivanen

Liiketoiminnan kehityspäällikkö

Future superfood thrives in Finland’s cool fields

_J2A1466_1web_2

Finland is the world’s fifth largest producer of oats with an annual output of almost 1.2 billion kilogrammes. Finland benefits from its cool climate and long growing season, thanks to which the quality of Finnish oats is excellent. I think we should use this valuable product more efficiently.

New possibilities of oat use through processes developed by VTT

VTT has studied oats for almost 40 years. In my doctoral dissertation, I developed processes for separating the different oats fractions – especially fibre and protein – by grinding and dry fractionation. At best, the fibre-rich fractions contained 56 per cent of soluble fibre, beta-glucan. The protein content of the protein-rich fractions could rise up to 73 per cent. These are the highest concentrations ever achieved without water and solvents in the extraction process. Producing concentrations as high as these may not be reasonable in industrial scale, since the yields may easily be too low. However levels such as 30 per cent beta-glucan and 50 per cent protein are more realistic.

These types of fractions would surely be in demand in the food industry. Accordingly, the VTT-developed separation process is expected to be in commercial use in the next few years.

Oats prevent cardiovascular diseases and increase Finland’s protein self-sufficiency

According to the health claims approved by the European Commission in 2013, the dietary fibre in oats, beta-glucan, helps with cholesterol management while also attenuating the glycaemic response.

Three grams of beta-glucan included in a daily diet may efficiently prevent cardiovascular diseases, which are still the most common cause of death in Finland.

Oats also have high protein levels (15–17 % in whole grains), and the proteins in oats are of very good quality. Compared with the other grains, oats have a higher content of an amino acid called lysine, which people on a vegetarian diet often do not get enough of. The protein-rich fraction separated by VTT’s process thus provides new alternatives to imported soy and animal proteins. Finland’s protein self-sufficiency has already dropped below 30 per cent, meaning that we are in dire need of domestic protein sources.

Consumers are not yet aware of the health benefits of oats

In the United States, Cheerios cereals, a brand of General Mills, has used children for promoting the health benefits of beta-glucan, which is an efficient way to communicate an important message. We should also be advertising the health benefits of beta-glucan in Finland, considering that a VTT consumer survey found that beta-glucan was much less well known than omega 3 fatty acids, for instance.

Beta-glucan has already been successfully highlighted in some bakery products such as VAASAN’s Kaurasydän bread and Fazer’s Oululaisen Kaurakorppu crispbread. Nevertheless, I challenge the domestic food industry to develop a more diverse range of products around oat fibre.

Oats could be combined with milk, meat or vegetable-protein sources to create new kinds of snacks. The VTT technology for producing beta-glucan-rich drinks may also revolutionise the soft drinks market, as young people in the future move from sugary soft drinks and energy drinks to fibre drinks that promote long-lasting energy and cardiovascular health.

Instead of attempting to add three grams of beta-glucan to every product, another approach might be to add oat-fibre in lower concentrations into several different product categories, including yoghurts, dressings and even minced meat. This would make it easier for the consumer to achieve – in addition to the three grams of beta-glucan – the recommended 25–30 gram daily dosage of dietary fibre. The effects would certainly be witnessed in public health in the long term.

Juhani Sibakov

Research Scientist