Digital services supporting occupational well-being

PA270081x_2

Finland is a leading country in terms of Internet use, but health care services are lagging behind in the development of digital services. Electronic services have only recently started to become more common, and they have provided customers with tasks that support the traditional treatment process, such as appointment booking, checking laboratory test results and saving information on measurements taken at home. Elsewhere, however, digitalisation is used on a wider scale in the prevention and treatment of diseases.  How could the matter be promoted in Finland?

Employers and occupational health services are perfect partners for developing digital well-being services, as a large proportion of Finns can be reached through employers and occupational health care.  Employers could, if they wanted to, act as a channel for applications that prevent diseases and improve occupational well-being in general, while occupational health care could concentrate on the actual digital self-care services.

Education is not enough

As Doctor of Philosophy (PhD) in Medicine and Occupational Health and Docent of Occupational Medicine, Markku Seuri states in his book Työterveyshuolto 2.0 – järjestelmämme on muututtava (Occupational Health Care 2.0 – Our System Must Change) that the greatest occupational risks are related to our lifestyle: lack of exercise, obesity, alcohol use and smoking. According to Seuri, distributing information is not a sufficient remedy; employees should also receive support to make the necessary behaviour change.

Whether it is a question of a self-care solution offered by occupational health care or a well-being service offered by an employer, several benefits can be achieved through digitalisation:

  1. The availability of services can be improved. The same services can be offered to all employees regardless of, for example, the place of work.
  2. The threshold to use services can be lowered. There is still much fear of being stigmatised due to health-related problems, which prevents seeking of professional help. Through digital services, the threshold for making the first contact can be lowered and an employee can also be offered services that prevent diseases.
  3. The cost-efficiency of services can be improved. Time is saved when the number of face-to-face meetings can be reduced and the use does not involve all employees at the same time. Digitalisation can bring savings, especially for lifestyle diseases, by preventing diseases and by offering means to increase the effectiveness of treatment.

In a study funded by the Finnish Work Environment Fund, we investigated how the implementation of a digital well-being service can be carried out through employers. We cooperated with two ICT companies. We used an existing application to promote mental well-being (http://oivamieli.fi). Employees were able to use the application either online or by downloading it on their phones. The idea of the application is to offer exercises that last for a couple of minutes to improve mental well-being. The exercises can either be listened to on headphones or read. In previous studies, the application received very positive feedback as a service aimed directly at consumers.

Management support needed

Against our expectations, the implementation of the application in a workplace context encountered obstacles. Only a small portion of employees downloaded the application and used it. On closer examination, a few apparent reasons were revealed: The application was not allowed to be used during working hours and it was not available for use on employees’ Windows phones. We noticed that an excellent application alone is not enough; the use of the application had to be understood as part of other actions for occupational well-being and the rest of the operation of an organisation. We understood that

  1. Implementation must be supported by the management of an organisation. For the management of a company to be able to make a decision on the implementation of an application, the application must prove to have benefits that are closely related to the operation of the organisation. For example, it must have a positive effect on the productivity of an organisation.
  2. The suitability of the content, functionalities and use habits for the work environment affect the use of well-being services. Employees are busy both at work and during their leisure time, and it is not easy to find time to carry out additional tasks. A well-being service must offer clear added value, which could be, for example, learning new skills or improving personal life management.

There is still plenty of room for improvement in the adoption of digital services for occupational well-being, as there is a contradiction between using a smart phone, which is considered private, and well-being training for the benefit of the whole organisation. For example, processing confidential information may raise questions from the perspective of an employee.

It remains to be seen whether Finnish decision-makers have enough courage to demand modern services that genuinely use digitalisation and in what scale the opportunities and benefits of digitalisation are utilised by the management of companies and the occupational health services.

Marja Harjumaa

Senior Scientist

Digitaaliset palvelut työhyvinvoinnin tueksi

PA270081x_2

Suomi on Euroopan kärkimaita Internetin käytössä, mutta terveydenhuollon palvelut tulevat digitaalisten palveluiden kehityksessä jälkijunassa. Vasta viime aikoina ns. sähköinen asiointi on alkanut yleistyä ja sitä myöten mahdollistaa asiakkaalle perinteistä hoitoprosessia tukevia tehtäviä, kuten ajanvaraus, laboratoriotulosten katsominen ja kotimittausten tallentaminen. Maailmalla digitaalisuutta kuitenkin hyödynnetään myös laajemmin sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.  Miten asiaa voisi edistää Suomessa?

Työnantajat ja työterveyshuollot ovat oivia kumppaneita digitaalisten hyvinvointipalveluiden kehittämiselle, sillä iso osa suomalaisista voidaan tavoittaa työnantajien ja työterveyshuollon kautta.  Halutessaan työnantajat voisivat toimia kanavana sairauksia ennaltaehkäiseville ja yleisesti työhyvinvointia parantaville sovelluksille, kun puolestaan työterveyshuolto voisi keskittyä varsinaisiin digitaalisiin omahoitopalveluihin.

Valistus ei riitä

Työterveyshuollon erikoislääkäri ja työlääketieteen dosentti Markku Seuri toteaa kirjassaan Työterveyshuolto 2.0 – järjestelmämme on muututtava, että työssä olevien suurimmat vaarat liittyvät elämäntapoihin: liikkumattomuuteen, ylipainoon, alkoholin käyttöön ja tupakointiin. Hänen mukaansa lääkkeeksi ei riitä pelkkä tiedon jakaminen, vaan työntekijöitä pitäisi pystyä tukemaan tarvittavan muutoksen tekemisessä.

Olipa sitten kyseessä työterveyshuollon tarjoama omahoitoratkaisu tai työnantajan tarjoama hyvinvointipalvelu, digitaalisuudella voidaan saavuttaa useita etuja:

  1. Palveluiden saatavuutta voidaan parantaa. Samat palvelut voidaan tarjota kaikille työntekijöille esimerkiksi työpisteestä riippumatta.
  2. Palveluiden käyttökynnystä voidaan laskea. Terveysongelmiin liittyy edelleen paljon leimautumisen pelkoa, mikä estää lääkärin pakeille hakeutumista. Digitaalisten palveluiden kautta kynnystä ensimmäiselle yhteydenotolle voidaan madaltaa ja työntekijälle voidaan tarjota myös sairauksia ennaltaehkäiseviä palveluita.
  3. Palveluiden kustannustehokkuutta voidaan parantaa. Aikaa säästyy, kun kasvokkain tapahtuvien tapaamisten määrää voidaan vähentää eikä käyttö sido kaikkia työntekijöitä samaan aikaan. Erityisesti elintapasairauksien osalta digitaalisuus voi tuoda säästöjä ennaltaehkäisemällä sairauksia ja tarjoamalla keinoja lisätä hoidon vaikuttavuutta.

Selvitimme Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimuksessa, kuinka digitaalisen hyvinvointipalvelun käyttöönotto onnistuu työnantajien kautta. Yhteistyökumppaneina meillä oli kaksi ICT-alan yritystä. Käytimme apuna olemassa olevaa sovellusta henkisen hyvinvoinnin edistämiseen (http://oivamieli.fi), jota työntekijät pystyivät käyttämään webissä tai lataamaan omiin puhelimiinsa. Sovelluksen ideana on tarjota muutaman minuutin kestäviä psyykkistä hyvinvointia parantavia harjoituksia, joita voi kuunnella kuulokkeilla tai lukea. Se oli saanut aiemmissa tutkimuksessa erittäin positiivista palautetta suoraan kuluttajille suunnattuna palveluna.

Johdon tuki tarvitaan

Vastoin odotuksiamme sovelluksen käyttöönotto työkontekstissa ontui. Vain pieni osa työntekijöistä latasi sovelluksen ja käytti sitä. Tarkempi tarkastelu paljasti tälle ihan ilmeisiä syitä: Sovellusta ei saanut käyttää työaikana ja sovellusta ei ollut tarjolla työntekijöiden Windows-puhelimiin. Huomasimme, että pelkkä loistava sovellus ei riittänyt, vaan sovelluksen käyttö piti ymmärtää osana muita työhyvinvoinnin toimia ja organisaation muuta toimintaa. Ymmärsimme, että

  1. Käyttöönotolla tulee olla organisaation johdon tuki. Jotta yrityksen johto voisi tehdä päätöksen sovelluksen käyttöönotosta, sovelluksella täytyy osoittaa olevan organisaation toimintaan läheisesti liittyviä hyötyjä. Sen pitää esimerkiksi vaikuttaa positiivisesti organisaation tulokseen.
  2. Hyvinvointipalvelun käyttöön vaikuttavat sisällön, toiminnallisuuksien ja käyttötapojen sopivuus työympäristöön. Työntekijät ovat kiireisiä sekä töissä että vapaa-ajalla, eikä ylimääräisten tehtävien tekemiselle ole helppo löytää aikaa. Hyvinvointipalvelun tulee tarjota selkeää lisäarvoa, jota voi olla esimerkiksi uuden oppiminen tai oman elämänhallinnan paraneminen.

Käyttöönoton kehittämisessä on vielä paljon tekemistä, sillä ristiriitaa aiheuttaa esimerkiksi jako yksityiseksi koetun älypuhelimen ja koko organisaation hyödyksi tehtävän hyvinvointivalmennuksen välillä. Esimerkiksi luottamuksellisten tietojen käsittely voi herättää kysymyksiä työntekijän näkökulmasta.

Nähtäväksi jää, löytyykö suomalaisilta päätöksentekijöiltä tarpeeksi uskallusta vaatia moderneja, aidosti digitaalisuutta hyödyntäviä palveluita, ja kuinka laajassa mittakaavassa yritysten johdot ja työterveyshuollot huomaavat tarttua tilaisuuteen ja käyttää digitaalisuuden etuja hyväkseen.

Marja Harjumaa

Erikoistutkija

Smart City: local but networked, distributed but integrated

_MG_5470

The concept smart city pops up frequently in the context of urban development. The concept definitely has a positive flavour, but I have found myself thinking, what does it actually mean?

There is no unique definition for a smart city. The interpretations and definitions used by different interest groups, stakeholders or regions vary. Often one gets an impression that a smart city is the same as a digital city, sometimes its meaning is close to that of a sustainable city.

It is a challenging term, because who would like his contribution to the development not be called smart, i.e. there is no such thing as a dumb city. While most of human activities take place in cities you may see almost anything included within the smart city concept. So, why should we use a special term if it includes everything in a city?

Towards distributed smart solutions

The basis of developing systems has always been to move towards an optimum defined by multiple criteria, often economic aspects being among the core criteria. Traditionally an optimum has been reached by centralized solutions. Economy of scale has been achieved by systems with a distinctive point of control. For example, power grids have been built around large power plants. Public transport systems have been based on somebody deciding the schedules and routes on behalf of others.

Retail shopping has moved to large shopping centres. Even the governance in a society has meant a powerful central administration making decisions on behalf of the citizens.

The development of information and communication technology ICT has enabled search for new kinds of optima. The outcome of implementation processes in various systems is often regarded as ‘smart’.

Concerning energy, for example, distributed local production is feasible up to the extreme that every building may become a power source. However, a system of distributed production is better than the old centralized system only if the energy network is managed properly. The transition to smart grids has only been possible thanks to advanced ICT.

New on-demand service concepts are emerging in public transport, which is still based to large extent to predetermined schedules and routes. Like in the case of energy, if you produce more than you need, you may offer your capacity to be used by others. Without advanced ICT the linking of service providers and users would not be possible.

In retail industry the rapidly growing shopping over internet has created a need to rethink the urban logistics. The role of shopping centres and department stores is undergoing a significant change. At the same time the end delivery to the individual customers is seeking new forms. Increased efficiency and better response to customer needs is possible only by use of advance ICT.

In order to make use of public services you had to go to the city centre or at least to the local centre in the suburb. Due to the changes in relative costs of operations in the societies, the development has unfortunately meant that the distances to the service points have gradually increased. Thanks to ICT, you are more and more able to use the services at your home or even when travelling. The savings for the service provider are evident.

ICT also enables citizens to participate in decision making much more than before. While tools exist to enable receiving of information, it is much more difficult for the authorities to keep their work behind closed doors. Citizens are now able to interact with both with the officials and with the elected representatives more than ever before. Despite of the challenge of digital divide, the development of ICT has altogether meant a huge increase in the power of citizens.

Act local, be networked

All the examples above have meant that the meaning of geographical location has changed. You can act locally but at the same time use resources in places you do not even know. Administrative borders can no more be at the same to optimal borders for operations. Without integrating the resources and operations the world with distributed resources would be like the societies centuries ago – and nobody wants that.

In the old systems, data was gathered into a central location, where it was then, often after a significant delay, analyzed. The conclusions drawn were then transmitted back along the chain as instructions. In the current distributed systems data can be gathered and analyzed anywhere. This allows a much larger set of input data and much wider resources for assessment and conclusions. The central decision maker is not always needed at all. Open data – just make the data available and somebody will for his own interest analyse it – is essential in this process.

The essence of being smart in the modern society is in acting locally but being networked outside of your own geographical location. The technological systems can only be managed if they are properly integrated. ICT is the enabler which, when properly used for networking and integration, provides social, environmental, and economic benefits for all.

Cities all over the world see this as an opportunity towards better quality of life. Therefore, the smart city agendas will have a central place in urban development projects. While those projects are always huge investments, they also provide lucrative business opportunities for technology providers. No wonder that practically all largest technology providers have their own smart city agendas.

Matti Kokkala

Professor, Senior Advisor, Smart Cities

Smart City: paikallinen mutta verkottunut, hajautettu mutta yhteenpelaava

_MG_5470

Kaupunkikehityksestä puhuttaessa ei voi välttyä törmäämästä käsitteeseen smart city.  Jätän termin tarkoituksella kääntämättä suomeksi, koska mahdolliset käännökset, kuten älykäs kaupunki, älykaupunki, fiksu kaupunki ja nokkela kaupunki, tuovat kukin oman vivahteensa eivätkä ne vastaa  kansainvälistä smart city -käsitettä.

Adjektiivi smart tekee termin hankalaksi, sillä kukapa haluaisi, että oma tekeminen olisi vähemmän smart. Kun suurin osa ihmisten tekemisistä tapahtuu kaupungeissa, termin smart city alle on eri yhteyksissä selitetty kuuluvan melkein mitä tahansa hyvää tarkoittavaa toimintaa. Miksi siis tarvittaisiin erityistä termiä, jonka piiriin kaikki kaupunkien tekeminen sisältyy?

Usein smart city -termiä käytettäessä saa mielikuvan, että kyse olisi teknologiasta ja nimenomaan tieto- ja viestintäteknologiasta. Kuitenkin smart tarkoittaa paljon enemmän.  Itse asiassa vastaani ei ole tullut yhtäkään tahoa tai henkilöä, joille smart citystä puhuttaessa teknologia olisi itseisarvo, vaikka sen rooli paremman toimintaympäristön ja parempien palveluiden mahdollistajana onkin aina ymmärretty.

Smart city on käsitteenä elänyt jo kymmenkunta vuotta ja näyttää siltä, että se on tullut jäädäkseen. Käsitteellä täytyy siten olla syvempikin merkitys.

Kohti hajautettuja ratkaisuja

Perinteisesti yhteiskunnan järjestelmien optimi sen eri merkityksissä on saavutettu erilaisilla keskitetyillä ratkaisuilla. Esimerkiksi energian tuotanto ja jakelu ovat perustuneet suuriin voimaloihin. Julkinen liikenne puolestaan on perustunut kiinteisiin reitteihin, aikatauluihin ja vain julkiseen liikenteeseen varattuun ajoneuvokalustoon. Vähittäiskauppa on hakenut tehokkuutta suurten ostokeskusten ja tavaratalojen avulla, ja julkinen hallinto ja päätöksenteko julkisista palveluista on luovutettu valittujen edustajien ja virkamiesten luoman keskushallinnon varaan.

Tieto- ja viestintätekniikan kehitys on mahdollistanut tehokkuuden ja vaikuttavuuden hakemisen aivan uudella tavalla. Hajautettu energiantuotanto on mahdollista, kun paikallinen, jopa rakennuskohtainen, energiantuotanto voidaan tuoda hallitusti osaksi koko energiajärjestelmää.

Liikenne muuttuu resurssi­tehokkaammaksi ja paremmin tarvetta vastaavaksi, kun kuljetuspalvelut saadaan reagoimaan ketterämmin todelliseen tarpeeseen esimerkiksi kutsuperustaisen liikenteen tai monikäyttöisen ajoneuvo­kaluston avulla.

Vähittäiskaupassa nopeasti kasvanut ostosten tekeminen internetin kautta on asettanut ostokeskukset ja tavaratalot aivan uuteen tilanteeseen. Kaivataan uusia tehokkaita ja asiakastarvetta vastaavia tapoja jaella ostokset loppukäyttäjille.

Julkinen hallinto ja julkiset palvelut ovat tiedonkulun helpottumisen vuoksi aivan uudella tavalla kansalaisten seurannan alla. Valtuutetut ja viranhaltijat eivät enää julkisen paineen vuoksi pysty toimimaan suljettujen ovien takana, vaan kansalaiset haluavat ja pystyvät vaikuttamaan päätöksentekoon asioiden valmistelusta toteutukseen.

Toimi paikallisesti, verkotu kansainvälisesti

Edellä olevat esimerkit tarkoittavat, että fyysisen paikan merkitys on muuttunut. Toiminta voi näkyä paikallisena, mutta suuri osa tekemisestä voi tapahtua melkeinpä missä tahansa maailmassa.  Muodolliset yhteiskunnan hallinnon rajat menettävät yhä useammin merkityksenä, maantieteellisiä rajoja ei ole välttämättä edes olemassa. Kuitenkin ilman resurssien hallittua yhteensovittamista hajautetut toimintamallit johtaisivat sekaannukseen, mitä kukaan ei tavoittele.

Perinteisesti järjestelmien toiminnasta on aina kerätty tietoa keskitetysti ja sitä on myös analysoitu ja hyödynnetty keskitetysti. Johtopäätöksiä on sitten vyörytetty päätöksentekoketjuja pitkin eteenpäin.  Hajautettujen järjestelmien maailmassa myös tietoa voidaan kerätä ja analysoida hajautetusti. Tämä mahdollistaa paljon suuremman tietomäärän analysoinnin paljon suuremmilla resursseilla. Avoin tieto – periaatteella aseta tieto saataville ja joku muu voi hyödyntää sitä – on olennainen osa uutta toimintatapaa.

Ollakseen nyky-yhteiskunnassa smart tulee toimia paikallisesti, mutta samanaikaisesti globaalisti verkottuneesti.  Hajautettuja teknisiä järjestelmiä voidaan hyödyntää hallitusti vain, jos ne pelaavat yhteen tarvetta vastaavasti. Tieto- ja viestintätekniikka on apuväline, joka mahdollistaa sekä ihmisten verkottumisen että teknisten järjestelmien yhteen kytkemisen niin, että tuloksena on sosiaalista, taloudellista ja ekologista hyötyä yhteiskunnassa.

Kaupungit kaikkialla maailmassa näkevät tämän suurena mahdollisuutena paremman toimintaympäristön ja elämänlaadun tuottamiseksi.  Smart city -ohjelmilla tulee siten olemaan keskeinen merkitys kaupunkien kehittämisessä jatkossakin. Koska kaupunkien kehityshankkeet ovat aina suuria investointeja, ne tarjoavat myös teknologioiden toimittajille merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Siksi on luonnollista, että myös maailman suurimmilla teknologiayrityksillä on suuria ja näkyviä smart city -ohjelmia.

Matti Kokkala

Professori, Senior Advisor, Smart Cities

Biotalous muuttaa lautasmallia – vai muuttaako?

Amu_Blogi

Ruoan ja rehun riittävyys ja hyvä laatu ovat globaaleja haasteita, joihin biotalouden näkökulmien avulla haetaan kestäviä ratkaisuja. Ulottuvatko biotalouden vaikutukset meidän jokaisen tavallisen kuluttajan lautaselle ja jääkaappiin?

Kun Suomessa puhutaan biotaloudesta, se harvemmin yhdistetään jokapäiväiseen leipäämme.

Täällä metsien keskellä unohtuu, että biotalousnäkökulmamme on eurooppalaista marginaalia. Suomea etelämpänä keskiössä ovat pellot, ruoan kestävä tuotanto ja agroketjun sivuvirtojen hyödyntäminen.

Mitkä ovat eurooppalaisen kuluttajan proteiinilähteet tulevaisuudessa? Millä ruokimme maatilojen eläimet?

Jotta ruoka riittäisi maapallon kasvavalle väestölle, tarvitaan tehokkaita ja uudistavia keinoja peltojen ja vesien valjastamiseksi ravinnon tuottoon. Pula proteiinista on maailmalaajuisesti suuri.  Kehittyvien maiden ruokatottumusten muuttuessa länsimaiseen suuntaan, lihan kulutus kasvaa. Tämä johtaa proteiinitasapainoa entistä huonompaan suuntaan: eläinperäisen proteiinikilon tuottaminen vaatii huomattavasti enemmän erilaisia panoksia kuin kasviperäisen proteiinikilon kasvattaminen.

Euroopassa vallitsee yltäkylläisyys, mutta olemme esimerkiksi eläinrehun proteiinin osalta hyvin paljon tuontitavaran varassa.  Eurooppalaisessa biotalousstrategiassa omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat viimeaikaisten tapahtumien seurauksena nousseet keskeiseksi teemaksi.

Ruoka on tärkeä osa identiteettiämme.

Ruoka on muutakin kuin proteiinitankkausta ja muiden tarpeellisten rakennusaineiden kauhomista kehoon. Ruokaan liitetään intohimoja, arvoja, epäilyjä ja pelkoja. Moni länsimainen kuluttaja erottautuu ruokavalintojensa avulla ja tuo sen avulla esille omia arvojaan. Joillekin kuluttajille se merkitsee kivikautisen ruokavalion noudattamista, joillekin vegaaniruokavaliosta tai karppaamista. Ruokaan hartaasti suhtautuvia hifistelijöitä on jo iso joukko.

Toisaalta moni nappaa elintarvikkeet hyllyltä sen kummempia pohtimatta tai hinnan perusteella – valintaan ei vaikuta ruoan eettisyys, kotimaisuus, jäljitettävyys, terveellisyys tai ympäristöystävällisyys.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Olen usein määritellyt biotalouden erilaisten arvojen kohtaamisalustana, jossa yhdistyvät teknologia, insinööritieteet, vihreät arvot sekä kestävä kehitys. Jälkimmäinen ei tarkoita vain ympäristöön liittyviä näkökulmia vaan myös sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää toimintaa.

Biotalousajattelussa minua kiehtoo uuden ja vanhan kietoutuminen yhteen.  Biotalouden kantavia voimia ovat raaka-aineiden entistä tehokkaampi käyttö sekä uudenlaiset raaka-ainevirrat ja -kierrot.  Uutta ovat myös yhteistyövaatimukset, jotka rikkovat perinteisiä toimialasektoreita.

Biotalous edellyttää aiempaa laajempaa yhteistyötä eri toimialasektoreiden välillä, jotta syntyy uusia arvoketjuja. Itse raaka-aine voi olla tuttu ja teknologia hyväksi havaittu.  Prosessit ja laitteet kaipaavat päivitystä biotaloutta varten, mutta arvoketjun perusprosessi voi toimia hyvin samalla tavalla kuin ennenkin.

Höttöhiilareista takaisin kivikauden ruokavalioon?

Luontaistalouden aikakaudella suomalaisten perusruokavalio koostui usein ohrasta valmistetusta puurosta ja vellistä, perunasta, juureksista, säilötyistä marjoista ja sienistä.  Liha, kala ja maitotuotteet olivat enemmänkin juhlien herkkuja.  Teollistumisen aikakaudella aina meidän päiviimme saakka, ruokavaliossa on lisääntynyt jalostetun ruoan määrä. Valkoinen jauho ja siitä leivottu leipä tai puristettu pasta olivat teollistumisen alussa luksusta ja maistuvat edelleenkin länsimaisessa ruokavaliossa.

Oma lukunsa ovat höttöhiilareita ja lohtua uupuneelle tarjoavat pikaruoat, virvoitusjuomat ja snack-tuotteet, jotka ovat valloittaneet tilaa ruokalautaselta. Nykyään kaikki hyvin tietävät, miltä terveellinen lautanen näyttää, mutta yhä edelleen vihannesten, hedelmien, marjojen ja kuidun osuus on ruokavaliossamme huomattavasti suosituksia pienempi.

Biotalouden malliruokalautanen nostaa ruokavalion perustaksi historiallisia elementtejä: viljat, marjat, siemenet ja pavut ovat biotalouden voimaruokaa.  Eettisesti tuotetut eläinkunnan tuotteet täydentävät ruokavaliota.  Eksoottisuutta eivät tuokaan enää uudenlaiset mausteet, vaan uudet proteiinilähteet, kuten hyönteiset ja levä- tai mikrobiperäinen proteiini.

Elintarviketeollisuuden haaste on valmistaa näistä kuluttajaa houkuttelevia tuotteita arjen ruokapöytään.

Terveellistä, turvallista ja kestävää mutta kuitenkin hyvänmakuista ruokaa

Yksi haaveistani on, että biotalous puhdistaa lisäaineiden maineen: yhä useampi tulevaisuuden lisäaine on kasviperäisen raaka-aineen luonnollinen komponentti, jota osataan älykkäästi käyttää elintarvikkeen laadun ja turvallisuuden parantamisessa.

Toinen haaveeni on, että ruokalautasellemme päätyy niitä terveellisiä kasvin osia, jotka nyt kuskataan possujen ja muiden tuotantoeläinten ravinnoksi.

Tämä kaikki kuitenkin niin, ettei tulevaisuudessa tarvitse hampaat irvessä syödä terveellisiä elintarvikkeita, vaan ne ovat suussa sulavia hyvän olon tuojia samalla, kun niiden perusta on terveellinen ja kestävä.

 

Anu Kaukovirta-Norja

Liiketoiminnan operatiivinen johtaja

 

Silver economy: a neglected possibility

Jaana Leikas

Gerontechnology aims to provide solutions to the everyday problems brought about by ageing, thereby enabling the elderly to participate fully in the information society. This technology will open up huge business development opportunities for developers and manufacturers, as they direct products at the constantly growing consumer group represented by ageing people.

Where are you, gerontechnology?

Most technology developers and manufacturers have yet to venture into the market segment made up by the elderly, let alone understand its significance. The current scarcity of high-quality gerontechnology products is indicative of an inability to design, develop and market products and services aimed at meeting the special needs of the elderly.

Aged consumers are not interested only in services related to care and medical treatment. Looking ahead, active senior citizens can be expected to increasingly use a wide range of information and communication technology products and services.

The design of ICT products and services in particular is currently focused on the interests of healthy and active young consumers, known as ‘digital natives.’ This is hardly surprising, since many of the developers of such products belong to the same generation. However, technology will take a wrong turn if it focuses solely on young consumers to the exclusion of the older generation. Demographically speaking, the older generation represents the most promising market segment ever, and is increasingly wealthy and technologically aware. Technology developers and manufactures should give serious thought to re-evaluating their product target groups.

Growing senior markets

In both the domestic and international markets, the proportion of senior citizens is rapidly growing. In Finland, 18,8 % of the population consists of people over 65 years of age. In 2013, more than 18 per cent of all the consumers in the European Union (approximately 92 million) were over 65 years of age. In the United States, this age group is expected to grow beyond 72 million by 2030, amounting to 20 per cent of the entire population. In many Asian countries, people older than 50 years already make up 37 per cent of the population.

Today’s aged people are more healthy and more active than ever before. This is why, for many, active decades spent in retirement will mean new opportunities for consumption. In retirement, technology will be viewed as a factor which improves people’s quality of life and as a tool for enhancing the social life and personal well-being of retirees. Due to longer careers during working life and other similar factors, older people also have more money to spend — often more than the younger generations. In Europe, for example, people older than 50 years of age purchase more than 45 per cent of all new cars, more than 80 per cent of all luxury items and 35 per cent of all travel packages.

Seniors want value for money

This growth in what is known as the silver market (or silver economy) will set new requirements for the development of products and services. Success in the silver market requires sensitivity and openness to the needs of the elderly. In this connection, two aspects are emphasised. Firstly, consumption is unfortunately often hampered by poorly designed product interfaces, which ignore user requirements based on ageing. Secondly, the market needs products and services that are aimed at improving elderly people’s quality of life.

With the retirement of the baby boomer generation, being able to meet the needs of the ageing population will increasingly provide a competitive edge on the international market. Baby boomers will grow the size of the market, demanding products and services which contribute to an active and healthy ageing process, in addition to care and medical treatment. This generation expects such services to provide them with quality, individuality, communality and ease of use. In other words, such services should provide real value for money.

With regard to the functionality of the silver market, it is essential that due attention is paid to the wishes of ageing consumers and that their suggestions are put to good use at the planning stage of new business concepts and revenue models. Furthermore, efforts should be made to improve product visibility and product compatibility. Engaging users in product design and taking account of product appearance and value-related issues will enhance product acceptability.

Jaana Leikas

Principal Scientist

Väärin ymmärretyt hopeamarkkinat

 

Jaana Leikas

Ikäteknologian tavoitteena on ratkaista arkipäiväisiä ongelmia, joita ikääntyminen tuo mukanaan, ja mahdollistaa ikäihmisten täysi osallistuminen tietoyhteiskuntaan. Teknologian kehittäjille ja valmistajille se tarjoaa valtavan mahdollisuuden liiketoiminnan kehittämiseen, kun he kohdistavat tuotteensa ikääntyvien yhä kasvavalle kuluttajaryhmälle.

Missä olet, ikäteknologia?

Suuri osa teknologian kehittäjistä ja valmistajista ei vielä ole ottanut ikääntyneiden markkinaryhmää haltuunsa, saati sitten ymmärtänyt sen merkitystä. Hyvien ikäteknologiatuotteiden vähäisyys kertoo kyvyttömyydestä suunnitella, kehittää ja markkinoida tuotteita ja palveluja, jotka palvelisivat ikäihmisten eriytyneitä tarpeita.

Ikääntynyt kuluttaja ei ole kiinnostunut ainoastaan hoivan ja hoidon palveluista. Aktiiviset seniorit hyödyntävät tulevaisuudessa entistä enemmän mitä moninaisimpia tieto- ja viestintäteknologian tuotteita ja palveluja.

Toistaiseksi etenkin ICT-tuotteissa ja -palveluissa suunnittelun lähtökohtana ovat olleet hyvinvoivat ja aktiiviset nuoret kuluttajat, ns. ”digitaaliset natiivit”. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä monet teknologian kehittäjätkin kuuluvat näihin sukupolviin. Mutta metsään siinä mennään sikäli, että nuoriin kuluttajiin keskittymällä väestöllisesti kaikkien aikojen lupaavin markkinaryhmä jää huomioimatta: vaurastuva ja teknologisesti yhä taidokkaampi vanhempi sukupolvi. Teknologiankehittäjien ja -valmistajien olisi syytä vakavasti pohtia tuotteittensa kohderyhmän uudelleen suuntaamista.

Kasvavat seniorimarkkinat

Tilastojen mukaan Suomessa yli 65-vuotiaita on nyt 18,8 % väestöstä. Vuoteen 2030 mennessä heitä arvioidaan olevan 25,6 % väestöstä ja määrällisesti noin 1,5 miljoonaa. Vuonna 2013 Euroopan Unionissa runsaat 18 prosenttia kuluttajista (noin 92 miljoonaa) oli yli 65-vuotiaita. Yhdysvalloissa heidän määränsä ennustetaan olevan vuonna 2030 jo yli 72 miljoonaa, mikä on 20 prosenttia koko väestöstä. Monissa Aasian maissa yli 50-vuotiaat muodostavat jo 37 prosenttia väestöstä.

Nykyään ikäihmiset ovat entistä terveempiä ja aktiivisempia. Siksi aktiivisen eläkeiän vuosikymmenet tuovat monille uusia mahdollisuuksia kuluttamiseen. Teknologia nähdään tässä iässä elämän laatua parantavana tekijänä, joka tarjoaa välineitä esimerkiksi sosiaalisuuteen ja oman hyvinvoinnin lisäämiseen. Ikäihmisillä on myös mm. työurien pidentämisen myötä aikaisempaa enemmän varaa kuluttaa – useimmiten nuoria enemmän. Esimerkiksi Euroopassa yli 50-vuotiaat muodostavat yli 45 prosenttia uusien autojen ja yli 80 prosenttia luksustuotteiden hankkijoista sekä 35 prosenttia matkojen ostajista.

Seniorit kaipaavat vastinetta rahalle

Tämä ns. hopeamarkkinoiden (silver markets, silver economy) kasvu avaa uusia vaatimuksia tuotteiden ja palvelujen kehittämiselle. Hopeamarkkinoilla menestyminen edellyttää herkkyyttä ja avoimuutta ikääntyvien tarpeille. Tässä korostuvat kaksi seikkaa. Ensinnäkin kuluttamista ehkäisevät valitettavan usein huonosti suunnitellut tuotteiden käyttöliittymät, joissa ikääntymisen aiheuttamia käyttäjävaatimuksia ei ole huomioitu. Toisekseen markkinoille kaivataan ikäihmisten elämän laatua parantavia tuotteita ja palveluja.

Suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä ikääntyvien tarpeisiin vastaaminen tulee olemaan entistä suurempi kilpailutekijä kansainvälisillä markkinoilla. Babyboomilaiset tulevat kasvattamaan markkinoita ja vaatimaan hoidon ja hoivan tuotteiden lisäksi aktiivista ja hyvää ikääntymistä edistäviä tuotteita ja palveluja. He odottavat palveluilta laatua, yksilöllisyyttä, yhteisöllisyyttä ja helppokäyttöisyyttä. Lyhyesti sanottuna todellista vastinetta rahalle.

Hopeamarkkinoiden toimivuuden kannalta on olennaista, että ikääntyvän kuluttajan toiveet osataan ottaa huomioon ja hyödyntää jo uusien liiketoiminta- ja ansaintamallien suunnittelussa. Lisäksi tulisi keskittyä tuotteiden näkyvyyden parantamiseen ja yhteensopivuuden varmistamiseen. Käyttäjien ottaminen mukaan tuotesuunnitteluun sekä ulkoasu- ja arvokysymysten huomioiminen lisäävät tuotteiden hyväksyttävyyttä.

 

Jaana Leikas

Johtava tutkija